Millaista on oman tallin arki?

Ajattelin kirjoitta teille pikkuisen miten meillä tallinpito pyörii ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Tallipostaus ja myday-postaus tulevat erikseen, mutta halusin lähteä oikein pohtimaan mitä kaikkea oma talli tuo tullessaan. Lisäksi myös oman hevosen omistamisesta asiaa. Onko se niin ihanaa, kun on oma hevonen ja oma talli?

Oman tallin pitäminen vaatii paljon aikaa ja panostusta. Päivä rytmitetään hevosten ympärille, koska eläimistä pitää huolehtia. Työnmäärä on todella paljon siitä kiinni kuinka monta hevosta tallissa on. Jos on oma pieni talli missä vain kaksi hevosta niin onhan se paljon helpompaa kuin yli 15 hevosen lauman kanssa. Meillä tallissa 8 hevosta ja niihin meneekin jo pieni hetki. Listasin alle mun mielestä hyvät ja huonot puolet oman tallin kanssa.

Plussat:

1) Jos oma talli on kodin vieressä niin tallimatkat ovat aina lyhyitä. Ei pitkiä ajomatkoja tallille, pelkästään ovesta ulos ja kävelymatkan päässä hevoset rouskuttaa tyytyväisenä.

2) Kun hevoset on lähellä niitä pystyy itse seuraamaan koko ajan. Sitä oppii tuntemaan jokaisen hevosen arkirytmin ja minulla itselläni on tarkasti mielessä, miten kukin hevonen reagoi mihinkäkin. Tiedän hevoseni paremmin kuin omat taskuni. En edes osaisi pitää hevosiani muualla enää. Jäin kerran oikein pohtimaan, että mitenkä te hevosten omistajat, jotka pidätte hevostanne jollain täyshoitotallilla tunnette hevosenne? Jotkut käy vaan ratsastamassa ja suurin tutustuminen hevoseen tapahtuu harjaustilanteessa ja sielä selässä. Tiedätko miten se juo, syö ja ylipäätään käyttäytyy tarhassa? Onneksi suurin osa hevostenomistajista viettää enemmän aikaa tallilla kuin pelkästään sielä selässä, mutta mua ainakin välillä ahdistaisi jos en tietäisi miten paljon vaikka Mestari on yön aikana juonut, kuinka paljon kakannut tai miten se käveli aamulla tarhaan. Pieniä asioita, joita oppii rekisteröimään omiin aivoihin.

3) Mulla ainakin näin perfektionistina on niin täydellistä kun saa itse tehdä juuri niin kuin haluaa. Saan siivota karsinat omalla tyylillä, tehdä hevosille pehmeät patjat ja pitää ne täydellisenä. Mulla on oikeasti jokin pakkomielle miten siivoan karsinani, koska niiden pitää olla just eikä melkein. Ja siis jos ei aina jaksa lakaista käytävää niin ei siihen kukaan kuole. Saat päättää itse milloin mitäkin teet. Toki jos omalla tallilla on yksityisiä hevosia niin silloin mulla ainakin on kauhee tarve pitää paikat täysin kunnossa. Mutta jos on pelkkiä omia hevosia niin kuin meillä, niin on vaan hienoa tehdä kaikki omassa rauhassa.

Miinukset:

1) Jos sinulla ei ole varaa tallityöntekijään niin joudut tekemään kaiken itse. Toki pienet yksityistallit missä alle 10 hevosta niin niissä pärjääkin vielä melko hyvin yksin, mutta jos enemmän niin alkaa oleen melko kovaa duunia. Joka ikinen päivä hevoset on hoidettava. Olit sitten kuinka kipeä tai väsynyt niin ne on hoidettava. Omassa tallissa on paljon vastuuta mitä monet hevosten omistajat ei aina ymmärrä. Kiritisoidaan ja valitetaan kaikesta kun joskus voisivat ajatella talliyrittäjän kannalta. Meillä tosin tätä ei ole, mutta minä ymmärrän hyvin oman tallin vastuun...

2) Oma aika on melko rajallista. Meillä onneksi koko perhe osallistuu tallihommiin melkein päivittäin tavalla tai toisella, mutta jos tätä pitäisi tehdä yksin niin en pystyisi menemään mihinkään. Olen niin kiitollinen vanhemmilleni, jotka hoitavat hevoseni kun olen pois kotoo. Tosin, pisin aika mitä olen ollut pois oli viikon ja en voisi kuvitella olevani yhtään pidempään. Jos ollaan koko porukka vaikka päivän pois, siinä alkaakin järkeily kuka kerkee milloinkin ruokkiin, monelta päästään takasin kotio, koska siivotaan karsinat jne jne jne... Onneksi meiltä löytyy ihania ihmisiä, jotka pääsee ruokkimaan ja liikuttamaan meidän hevosia kun olemme poissa! Isoimmalla tallilla homma on kyllä paljon vaikeampaa. Melkein helpompi palkata joku niin saa olla rauhassa.

3) Kun kelit ei suosi, eli aamulla kun haluat viedä hevosia pihalle ulkona joko sataa aivan kaatamalla vettä, tuulee niin ettei meinaa pystyssä pysyä, lunta sataa niin ettei eteen nää tai kaikki on aivan peilijäällä niin niissä hetkistä tallin pitäjää koetellaan. Sä joudut kelistä huolimatta niitä heiniä ja vesiä viemään vaikka kuinka tuntuu ikävältä. Jos päätät jäättää hevoset sisälle, kuten minä teen jos keli on todella huono, niin voi että sitä p*skan määrää! Selkä ja kädet kiittää karsinoiden siivouksen jälkeen!

Nämä kelit on ihanimpia!

Monella muulla voi tulla lisää plussia ja miinuksia mieleen, mutta minulla ainakin omasta kokemuksesta tulee nämä kolme kummastakin. Vaikka kuinka välillä valitan, että olisi helpompaa oma hevonen olisi jollain muulla tallilla niin en mä tätä vaihtaisi mihinkään. Välillä on rankempaa ja joutuu kysymään itseltään miksi tätä hommaa tekee, mutta kun pystyt huolehtimaan ja tekemään kaikkesi näiden upeiden eläinten eteen, niin on se hitto palkitsevaa! 

En nyt tässä halua hehkuttaa liikaa omaa tallia, pitää muistaa tietenkin kustannukset ja nämä kaikki, mutta on se sillain halvempaa pitää kotona kuin muualla. Tosin jos minulla olisi vain yksi hevonen pitäisin sitä jossain yksityistallissa. Mutta haluaisin osallistua hevoseni elämään paljon enemmän kuin mitä normaalisti on mahdollista yksityistalleilla.

Jos oma hevonen on omalla tallilla, niin kuin sanoin noissa plussa-kohdissa, niin mulle siinä tärkein asia on, että pääsen seuraamaan hevosiani joka päivä läheltä. Pystyn välittömästi reagoimaan jos sattuu jotain ja kaikki on niin lähellä. Ikkunasta kun katsoo pihalle näkyy rauhallisia hevosia - siinä sielu lepää.

Onko sinulla oma talli ja vielä oma hevonen sielä?
Vai onko hevosesi yksityistallissa?

Luminen kuvapostaus

Haluan palata pikkuisen ajassa taakse kun kuvattiin hevosia vielä lumisissa maisemissa. Tällä hetkellä alkaa kevään tunnetta olemaan koko ajan enemmän ja enmmän, varsinkin eilinen +5 astetta teki kyllä niin hyvää! En malta odottaa, että päästään tämän herran kanssa taas treenaan! Urcolla on vaan niin mahtavaa ratsastaa kun se on meidän hevosista osaavin ja tasokkain. Tosin, Tessa taittaa kyllä vaihdot paljon osaavammin ;) Kuitenkin, oon ihan fiiliksissä kun päästään taas ravaan ja laukkaan kentällä oikein urakalla. Koska talvi on mennyt melkein kokonaan lomaillen niin meidän on aloitettava todella hitaasti. Mutta ei meillä ole mikään kiire, vaan tavoite on saada Urcolle lihakset takaisin ja päästä valmennuksiin. Kisoihin en tosin ihan vielä haaveile, koska menen ihan hevosen mukaan :)

Onko muillakin fiilikset kohentuneet, kun kevät alkaa selkeesti tekeen tuloaan?

Kertokaa lempikuva/kuvat !

 © Anniina Gullans

Pakkasratsastelua

Tämä viikko on kulunut melko sujuvasti ja kovista pakkasista huolimatta ollaan päästy osalla hepoista maastoilemaan. Tosin, Tessalla ei ole mitään asiaa mennä käveleen maastoon yksin ennen kun se pääsee maneesille purkaan energiaansa. Koska tiet ovat nyt niin liukkaita ja emme ole saaneet vielä hiekotusta, niin traikulla ei olla päästy koko viikolla mihinkään. En todellakaan ota tyhmää riskiä ja lähde maneesireissun takia ajamaan tämmösillä keleillä. Vissiin hiekoitushommaan on tulossa jotain parannusta, mutta vielä ei tätä ollut tapahtunut..

(c) Anniina Gullans

Hyvä puoli näissä pakkassäissä on se, että aurinko on paistanut mitä upeammalla tavalla. Lisäksi nyt päivät ovat selkeästi jo pidempiä niin arvatkaa onko sitä intoakin enemmän. Mä selailen jo kesän kuvia ja odotan innolla, että päästään taas hevosten kanssa kunnolla harrastaan!

Kävin tänään Pötkylällä järvellä ratsastamassa, En ole kovin usein talvella uskaltanut mennä, mutta kun kävimme autolla ensin niin totesin, että jää ehkä kestää tämmöisen pullea ponin ja pullean ratsastajan :D Pötkylää on kyllä pakko vaan taas kehua. Vaikka koko viikon ja ylipäätään talven on ollut myös kevyellä liikunnalla (eli käyntiä menty kotona ja muutaman kerran maneesilla kaikki askeleet läpi) niin silti se malttaa käyttäytyä niin fiksusti maastossa, yksin! Miksi ei Tessa voisi olla vähän samalainen? Ei nousisi se energia samantien päähän ja käyttäisi sen hyödyllisesti... Pötkis meni koko matkan niin fiksusti ja järvelle mentäessä ylitämme sillan, joka on tehty puusta. Tämä pitää kesällä ja talvella aika kovan kopinan niin neiti vaan rohkeasti meni yli. Tietenkin koko ajan P katsoi ympärille ja ihmetteli mitä kaikkea uutta on matkan varrelle ilmestynyt, mutta ei tehnyt mitään tyhmää. Järvellä otimme pikkuisen raviakin ja sain edes sen muutaman metrin työstää sitä läpi.

Meiltä olisi järven kautta vain vajaa 5km keskustaan hevosella. Mitähän paikalliset sanoisivat jos yhtäkkiä auton sijaan seisoisi hevonen kaupan ulkopuolella. Voisi olla melko koominen näky :D Toisaalta meillä ei kyllä taida olla sellaista hevosta, joka seisoisi nätisti sidottuna kiinni tuollaisessa paikassa. Uffe todennäköisesti puhaltaisi koko kaupalle jo kilometrin päästä... Zeus voisi kyllä olla ehkä fiksuin siinä hommassa, mutta jos en nyt kuitenkaan lähde hevosella kun autollakin pääsee nyt melko nopeasti oikaseen ;)

Viikonloppuna keli pikkusen lauhtuu niin päästään taas ratsasteleen maneesille! Kuvaaja olisi tulossa nyt viikonloppuna kuvaileen joten saatte taas lisää kuvia :)

Oletko sinä koskaan ratsastanut järven jäällä?
Kuinka kylmällä vielä liikutat hevosesi?

Onnistumisia

Koska kelit on tosiaan melkoisen huonot harrastaa tätä ihanaa lajia, niin ollaan käyty joka päivä manesilla osalla hevosista. Maneesille meiltä ajaa noin 10-15min riippuen kumpaan talliin haluaa mennä. Itse käyn aamuisin Kankaanpään Ratsastuskeskuksella ratsastamassa, missä on tosi hyvät puitteet ratsastaa. Iltaisin taas käyn Niinisalon maneesilla, kun sinne pääsee yleensä 19 jälkeen ratsastaan tuntien loputtua.

Nyt on kuitenkin hehkutettava Uffea. Eilen käytiin taas KRK:lla ratsastamassa aamulla ja mentiin oikein true "koulu"ratsastajan vermeissä treenaan. Oli meillä koulusatula, joten eikös se lasketa jo vakavasti otettavaksi kouluratsastukseksi :D? Uffella taas kuolaimeton ja minä oli niin laiska, että ratsastin pelkät ratsastuskengät jalassa, koska niihin mahtuu villasukat ja nyt on talvi. Mutta varusteet ei meitä haittaa ja me pystytään tekemään hyvä treeni vaikka pelkällä kaulanarulla. Mutta olimme ehkä hieman koomisen näkösiä.

Uffe on viime aikoina ollut todella, todella hyvä. Eilen halusin tehdä paljon siirtymisiä ja saada Uffe niin hyvin kuulolle, että pelkällä painon siirrolla hevonen reagoisi mun apuihin. Alkulämmittelyn jälkeen lähdin jumppaan Uffea avolla ja volteilla.  Aloitin tekemään ensin oikeaan kierrokseen pitkän sivun alkuun voltin, josta jatkoin suoraan avoa pitkän sivun loppuun missä tein uudellen voltin. Tästä jatkoin kentän poikki ravipuomien yli vaihtaen samalla suuntaa. Jatkoi uudestaan tehden sama homma vasempaan kierrokseen volteilla ja avolla. Tätä kuvioa jatkettiin hetken aikaa, josta siirryttiin laukkatyöskentelyyn.

Laukassa tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ja joka kerta kun suoristin siirryttiin käyntiin. Muutama käyntiaskel ja siitä laukkaan. Ei tarvinnut kuin muutaman käyntisiirtymisen niin alettiin ottaan pysähdykset käynnin tilalle. Alkuun minä unohdin olla täysillä mukana niin siirtymiset menivät alkuun ravin kautta pysähdykseen. Mun pitää olla hyvin kaarteessa jo mukana, alan kokoamaan, istun syvään ja pari askelta ennen siirtymistä puristan vatsoilla itseni satulaan ja hevonen pysähtyy. Kaikki kerrat kun ei mennyt ihan nappiin oli melkein aina mun omaa syytä, kun en valmistellut siirtymistä tarpeeksi hyvin.

Useamman toiston jälkeen kuski ja hevonen oli melkoisen hyvässä yhteistyössä ja lähdettiin työstään vielä enemmän niitä siirtymisiä. Halusin Uffen nostavan laukan mahdollisimman pyöreällä selällä ja niin, että liike lähtisi heti eteen. Ai että mikä fiilis: hevonen pysähtyy tasajalkaa, pyöreänä ja nostaa heti laukan niska alempana ja selkä pyöreänä! Siihen oli loistava hetki lopettaa ja kiittää hevosta jälleen kerran loistavasta treenistä. Nämä hetket antaa mulle todella paljon voimaa. Kun onnistuu ja kaikki se työ oikeasti auttaa. Kun tuntuu, että mikään ei etene ja motivaatio hukkuu niin muistan tällaiset hetket. Näitä siis vain lisää!

Tänään mennään Tessan kanssa treenaan koulua maneesille. Muut hepat pääsee maastoon ja pellolle käveleen (jälleen kerran jee! hypin riemusta...). Kentällä pystyin nyt ottaan muutaman ravipätkän kun lumi kovettui vähän, mutta ei siinä kovin tehokasta treeniä vielä pysty tekemään... Mutta näihin Uffen fiiliksiin jätän teidät tältä päivää! Toivotan kaikille oikein hyvää Tiistaita ja  motivoivaa viikkoa :)

Tessa mussukka <3

Mistä motivaatio kun kelit ei suosi?

Tällä hetkellä kysyn melko usein tuota kysymystä itseltäni. Millä ihmeellä jaksan treenata hevosia kun kelit on mitä huonoimmat. Meillä on tosiaan maneesille 10min traikun kanssa, mutta kaikki ei toki sinne pääse liikutukseen. Uffen kanssa käyn tietenkin eniten, koska se menee suorilta koppiin ja pärjään sen kanssa aivan yksin. Tessan kanssa tartten apua kotona lastauksessa, mutta loput matkasta pärjään vallan hyvin yksin. Zeus sama homma. Sitten onkin Urco ja Pötkylä jäljellä. Pötkylä matkustaa hyvin, mutta yksin en tietenkään sen kanssa pärjää. Urco taas on hankala lastata ja on myös hankala pois kotoa.. eli ei puhettakaan lähteväni yksin yhtään mihinkään. Lisäksi poni toimii kummallakin ns. henkisenä turvana sielä traikussa, joten mukana on aina kaksi hevosta.

Jopa ponikin valittaa huonoista keleistä :D

Oikeesti välillä kyllä pikkuisen alan harkitseen miksi tätä lajia edes harrastan. Tällä hetkellä ratsastuspuitteet kotona on melko surkeat. Kenttää ei voi käyttää, koska kun kaikki lumet sulivat pois,jäi vesi makamaan kentälle. Pakkaset palasivat ja varmaan tiedätte mitä sille vedelle kävi...Päälle satoi uudestaan lunta, joten kenttä on osittain kuin luistelurata lumen alla. Pellolla jos ei ole tarpeeksi lunta, minä en hevosiani käyntiä kovempaa sielä liikuta. En halua kovilla pohjilla rasittaa hevosteni jalkoja, joten melko käyntipainoitteista ollut. Tiellä voi kävellä ja pienissä pätkissä mennä ravia, kun tien reunalla sattuu jossain kohdissa olemaan vähän pehmeämpää. Mutta tänäänkin se hupi loppui kun tuli jälleen tällainen +3C lämmintä....

MISSÄ NÄMÄ KELIT! 

Eli käyntiä, käyntiä ja käyntiä. Onneksi sentään Uffe ja Tessa nyt liikkuu enemmän, mutta ottaa päähän kun muilla en pysty paljoa tekemään. Kaiken lisäksi jos kuskaan kaksi hevosta kahteen kertaan maneesille, siinä menee loppujen lopuksi melkoinen määrä aikaa. Voitte hyvin kuvitella kuinka säpsy Urcokin maastossa, kun ei pääse mihinkään energiaansa purkaan... Siksi en edes selkään viitti nousta vaan mielummin kävelytän sitä.

Mä vaan toivon, että nämä kelit menisivät jompaan kumpaan suuntaan. Eli joko tulisi sellainen 20-30cm lunta tai kaikki sulaisi pois ja saataisiin kenttä käyttöön. Mutta ei tämmöstä välikeliä - kiitos. Asialle en tietenkään voi mitään, mutta tällä hetkellä tässä tarvitaan melkoisen paljon motivaatiota. Osittain olen luopunut tästä treenitalvesta kokonaan. Ehkä parempi vaan sitten treenata kun kelit paranee. Palataan asteittain siihen normaaliin rytmiin ja treenataan vasta keväällä. Onneksi kisoihin ei ole noilla muilla kiire niin ei ole ongelmaa pitää nyt kevyttä jaksoa. Ette usko mitä antaisin, että pääsisin vaikka Urcolla laukkaan! Siis laukkaa, ai että mikä fiilis...

Mulla kuitenkin ainoa asia, mikä motivoi jatkamaan on ajatus siitä, että kohta tämä on ohi. Joka päivä sanon itselleni, että huomenna on varmaan parempi päivä ja kohta päästään jatkamaan. Vielä ei sitä paivää ole tullut, mutta en anna sen lannistaa.

Pieni ajatuksien purku tähän, mutta nyt oli pakko. Te keillä on maneesi kävelymatkan päässä niin saatte olla niin kiitollisia siitä! Teiltä ei saa kuulua valitusta :D vaihdan kyllä ilomielin paikkaa jos ette jaksa maneesissa pyöriä enää! Mä jaksan nyt vaan uskoa siihen, että kohta päästään jälleen treenin makuun ja kunnolla. Ei tässä auta masentua vaan nyt on kestettävä ja mentävä eteenpäin. Täältä noustaan :D!

Löytyykö vertaistukea muilta keillä ei ole maneesia käytössä?

Miten liikutatte hevosianne?

Tämän vuoden tavoitteet

Ajattelin listata tähän jokaisen meidän hevosen tavoittet tälle vuodelle. Näin on kiva sitten loppuvuodesta katsoa, toteutuivatko nämä asiat vai mentiinkö ihan täysin eri suuntaan.

Aloitetaan mun kultakimpaleesta, eli Uffesta. Uffella olisi tarkoitus tänä vuonna päästä kilpailemaan pikkuisen enemmän sitä heA:ta ja samalla osallistumaan muutamaan pikkuestekisaan. Ikäähän Uffella, Urcolla ja Unaivalla on nyt 16, joten enää ei olla kovin nuorekasta porukkaa. Ikä ei tosin paina kenelläkään, joten se ei meitä estä tekemästä mitä haluamme. En halua Uffen kanssa enää ressata kuinka usein kisataan ja mitäkin. Haluan vaan nauttia sen kanssa siitä kisaamisesta ja enemmän haluan tietenkin valmentautua kuin kilpailla. Mutta tavoitteena olisi tosiaan päästä niillä kangilla meneen A:ta pikkusen enemmän.

Urcolla olisi tavoite edes päästä tänä vuonna yksiin kisoihin. Suurin tavoite on kuitenkin saada se lihasmassaltaan takaisin siihen mitä oli ennen saikkuilua. Katsotaan kuinka se ylipäätään kehittyy, koska musta on tullut aika varovainen sen kanssa enkä halua enää tehdä mitään hätäisesti. Mennään totaalisesti hevosen kunnon ja mielen mukaan ja jos tosiaan päästää lihaskasvun kanssa tavoitteeseen niin sitten mennään siitä kokeilemaan pikkukisoihin miltä tuntuuu.

Tämän hetken kuntoa.

Zeuksen kanssa olisi todella tärkeää löytää sille vihdosta viimein uusi koti. Todennäköisesti se ruunataan jos joku uusi omistaja ei sitä itse halua tehdä. Orina se ei tahdo Suomessa mennä kaupaksi mikä on todella harmillista. Zeus kun on niin mahdottoman kiltti ja ihana hevonen, että en ymmärrä miksi sille ei löytyisi rakastavaa kotia. Ennen sitä me ratsastellaan ja kohotetaan kuntoa samaan tahtiin. Persuuksiin täytyy saada lisää massaa, joten kun kelit paranee on mäkitreenin aika!

Tessalla tämä kausi päästään aloittamaan jo aikasemmin kuin viime vuonna. Olisi tavoitteena päästä kilpailemaan ainakin niitä 90cm ratoja ja koulua heA:ta. Aion osallistua sillä Satakunta Cupiin ja ohella kokeilla kuinka tamman pääkoppa alkaa kestää niitä A:n ratoja 1-tason kisoissa. Jos mennään niinkin hyvin eteenpäin, että ne A:n radat alkaa sujuun niin siirrytään aluetasolle loppu kesästä. Kenttäkisoihin on tarkoitus mennä toukokuussa Niinisalossa ja vielä harrastetta. Tarkoitus käydä myös Kangasalalla ja Ypäjällä kenttäkisoissa ja syksyllä tuttaria. Estepuolelle en halua liian kovaa kiirehtiä, mutta jos itsekin uskaltaudun meneen yli 90cm esteitä niin siirrytään metriin :D Hevonen varmaan menee kyllä isompia, mutta katsotaan kuinka kuski rohkaistuu tästä!

Pötkylän kanssa tavoitteena on päästä valmentautumaan ja kisaradalle asti. Aloitetaan ihan heC tasolta ja katsotaan miten poni alkaa eteneen. Ollaan nyt päästy sinne maneesille ratsastaan ja lupaavan hyvin mennyt, joten en yhtään pidä mahdottomana, että kevään jälkeen jo päästäisiin valmennuksiin. Valitettavasti kotona treenimahdollisuudet kelien vuoksi todella huonot, joten kunnon treeniin päästään vasta kun lunta tulee tai maat sulaa.. Jos tamma etenee hyvin olisi tarkoitus alkaa löytää sille uutta kotia. Minulle se on turhan pieni, tsin liikettä sillä riittäisi vaikka mihin!

Unaiva jatkaa eläkepäiviää ja seurahevosena oloaan. Silloin tällöin käydään mieltä virkistämässä maastossa, puomeilla ja kesällä tietenkin vakio uintireissut. Muuten mennään todella rennolla meningillä ja mamma saa vaan nauttia elämästä.

Mestarin kanssa tänä vuonna on tavoite saada varsa tottumaan siihen juoksutuksen ihmeelliseen maailmaan. Loppuvuodesta on tarkoitus laittaa satula selkään ja totutella enemmänkin näihin aikuisten juttuihin. Selkään en kuitenkaan kauheesti kiiruhda, mennään täysin varsan mukaan. Todennäkösesti tänä vuonna on ruunaus edessä, joten uskon sen jälkeen käytöksenkin pikkuisen helpottavan.

Nyhtiksellä tarkoitus jatkaa kärryllä ajoa kun kelit sulaa. Siihen asti mennään kevyemmin ja ohjasajetaan. Nyhtis saa kuitenkin todennäköisesti alkaa reissaan Urcon ja Pötkylän kanssa valmennuksissa ja kisoissa, joten pääsee sekin isolle maailmalle.

Asetatko sinä tavoitteita tälle vuodelle?

Mestarin irtojuoksutuskuvia

Pitkästä aikaa myös Mestaristakin kuvia! Tosiaan muutama viikko sitten Anniina kävi räpsimässä meidän hepoista kuvia ja päästettiin Mestari pikkuisen revittelemään pellolle. Jätkä oli kyllä todella fiksu ja osasi varoa osittain liukasta pohjaa, kun jarrutti hyvin alamäkeen eikä yhtään vetänyt mitään sikapukkeja kuten on hänellä tapaa.

1

2.

3.

4.

5.

6.

Meidän olisi tarkoitus osallistua helmikuun lopulla maastakäsittelytunnille. Saamme opetuksen tulemaan ihan kotio asti ja nyt toivon, että kelit suosii meitä ja saataisiin lisää lunta kentälle. Näin pystytään tekemäänkin jotain. Muuten pitää odottaa jälleen parempia kelejä. Haluan kehittää meidän suhdetta ja itse haluan oppia olemaan oikeassa mielentilassa Mestarin kanssa. Kun varsa hermostuu, vaikka minulla olisi kärsivällisyyttä en aina osaa kanavoida sitä niin, että varsakin malttaisi olla kärsivällinen. Jos tunti on tehokas, otetaan varmasti niin paljon opetusta kun vaan voidaan. Miettikää, syksyllä olis satula selkään! En kuitenkaan aio ratsastaa Mestarilla vielä tänä vuonna, jos kerran käyn selässä se riittä. Haluan antaa sen kuitenkin vielä kasvaa henkisesti ja fyysisesti. Lisäksi ruunaus varmaan auttaa paljon meidän näihin pieniin ongelmiin käsittelyn kanssa.

7.

8.

9.

10.

Odotan kyllä niin innolla millainen jätkä tästä oikein kehittyy. Sen liike on niin erilainen kuin mitä meidän lusitanot vetää. Laukka on pitkä, vähän kuin kenttähevosella. Ravi ilmavaa, mutta eteenpäin menevää. Alkaa kohta näyttään siltä, että tästä kuoriutuu kouluhevonen eikä estehevonen :D Ei vaan, irtohypytystä tehdään sitten kun kentät sulaa niin näkee sitten miten se liikkuu noiden esteiden kanssa. Mutta kaikki aikanaan, en halua kiirehtiä koska ei tässä mikään kiire ole. Minulla on tapana antaa hevosteni kasvaa kunnolla ja työskentely pidetään alkuun vain mukavana mielenvirkistyksenä. Pikku hiljaa kohti niitä ratoja ;)

11.

12.

13.

14.

15. ja 16.

17.

18.

19.

20.

21.

Löytyikö lempikuvaa?