Petra Palomäki

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Petran blogin koko porukkaa toivottaa kaikille 
ihanille lukijoilleen oikein Hyvää Joulua!


tiistai 20. joulukuuta 2016

Kun on aika päästää irti

Blogia pidempään seuranneet muistavat varmasti meidän ihanan ja upean tallikoiran  Leevin. Olenkin joissain postauksissa sen kuvia vilauttanut ja hän keräsi paljon ihailijoita. Valitettavasti elämäni yksi rankimmista hetkistä koitti 2kk sitten. En ole asiasta pystynyt vielä oikein kirjoittamaan ja tällä hetkelläkin kyyneleet valuvat kun tätä yritän teille kirjoittaa. Leevi nukkui pois 13.10.2016 sen ollessa 8 vuotias. Espanjamastiffien keski-ikä on vain 5 vuotta ja tiesin Leevillä olevan kohta mittarissa täydet lukemat.  En kuitenkaan ajattelut, että se olisi luotani lähtenyt niin äkkiä.



Kaikki oli niin hyvin, Leevi oli tapansa mukaan aina vastassa tallilla iloisena ja pirteänä. Aina sain rapsuttaa tallikoiraa ja kaupan päälle isot nuolasut naamalle. Mikään ei tuntunut eikä näyttänyt epänormaalilta. Seuraavana päivänä lähdin aikasin aamulla ajaan kouluun ja äiti teki aamutallin. Kun äiti meni avaamaan suulin ovea hän odotti vastassa olevaa Leeviä jo nuolasemassa naamaa - näin ei kuitenkaan ollut. Leevi makasi eikä noussut ylös. Leevi oli poissa. Sain kuulla vasta iltapäivällä tästä, sillä vanhempani eivät halunneet kertoa minulle ollessani koulussa. En olisi ollut kunnossa ajamaan niin pitkää matkaa takasin kotio.



Rakas ♥
Kaikki peltokuvat ottanut Anniina Gullans

Leevin poismeno oli minulle erittäin raskas paikka ja oikeastaan nyt vasta pystyn tästä kirjoittamaan. En ole halunnut kohdata sitä surua, sitä ikävää mikä minulla on. Leeviä en koskaan takasin enää saa. Uskon kuitenkin siihen, että nyt sen on hyvä olla. Ilman mitään huolia, vapaana ja iloisena. Leevi täytti ison osan meidän sydämestamme ja sitä kohtaa kukaan muu ei voi korvata. Saimme suojelusenkelin, joka katsoo meidän päälle joka ikinen päivä pitäen meidät edelleen turvassa. Eniten jään kaipaamaan sitä sen iloisuutta ja pirteää olemustaan. Oli aina niin ihanaa tulla tallille kun tiesi sielä olevan rakastava jättiläinen suuren suukon kanssa vastassa.

Kiitos rakas jättiläiseni kaikesta 

"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento. 
Et ole poissa vaan luoksemme saavut

mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä."


Leevin poismenon jälkeen meille on kotiutunut uusi tallivahti, joka koittaa astua Leevin suuriin saappaisiin. Leevi olisi opettanut sille varmasti paljon, mutta ehkä se opettaa sitten katsomalla senkin päälle  Saatte uudesta tulokkaasta erillisen postauksen!



tiistai 13. joulukuuta 2016

Vuoden parhaimmat kuvat

Mitkä kuvat jäivät tältä vuodelta minulle eniten mieleen?

Vuosi on kohta vaihtumassa ja halusin palata muistelemaan ihania hetkiä hevosteni kanssa mitä ollaan koettu tämän vuoden aikana. Mahtavia ja unohtumattomia hetkiä oli paljon enemmän, mutta nämä kuvat jäivät eniten mieleeni tältä vuodelta. Eli nyt olisi vähän "throwbäckiä" tästä vuodesta kuvien merkeissä!

1) Ilta-auringossa

Tämä kuva rauhoittaa omaa mieltäni aina jollain tavalla. Ehkä se mielentila ja hetki tekee tästä kuvasta itselleni tärkeän. Kuva on napattu muutama päivä sen jälkeen kun sain tietää Urcon saaneen klinikalta terveet paperit. Se helpotus mikä minulla oli sen jälkeen muistuttaa minua siitä, että vaikka kuinka elämä pistää vastaan pitää vain jatkaa taistelemista eteenpäin!


2) Auringonnousun barokkitunnelmaa

Upeimmat kuvat tältä vuodelta ovat ehdottomasti Annikan ottamat kuvat Tammikuulta. Kannatti herätä aikaisin aamulla, sillä talvinen maisema ja upea auringonnousu tekivät tästä päivästä taianomaisen. Näitä kuvia kun katson, joka kerta saan huokasta ja ihastella meidän upeita eläimiä. Välillä vaikeaa uskoa, että he kuuluvat elämääni.

Tässä kaikki kuvat ottanut Annika Mäki





3) Winter Wonderland

On myös päivän selvää, että tämä kuva kertoo kaiken ja oma suosikkini.
Elämäni hevonen rinnallani - nyt ja aina <3

(c) Annika Mäki

4) Kuolaimetta ja satulatta

Tänä vuonna tämä mun satulatta ja kuolametta villitys taisi kasvaa enemmän, sillä Uffella menen oikeastaan melkein aina kuolaimetta. Vain ainostaan kun hypätään rataa laitan kuolaimet suuhun (ja kun sitä kouluratsastusta treenataan enemmänkin....). Oikeastaan olen kaikilla meidän hevosilla tänä vuonna ratsastanut jonkin verran ilman kuolaimia, mikä on niin ihanaa vaihtelua kummallekin. Kesän taisin mennä vallan ilman satulaa. Ihmettelin miks mun koulusatula alkoi pölyyntymään, mutta minkäs sille tekee kun tykkää mennä niin paljon ilman satulaa! Ja Urcolla varsinkin menin todella paljon satulatta, koska lihaksia ei ollut yhtään niin en jaksanut alkaa tunkeen romaaniin tuhatta palaa.....Ja sain sitä paitsi niin paljon paremman tuntuman satulatta! Tämä Uffen kuva on vaan niin upea ja omaan mieleen huokuu sitä harmoniaa mitä koen kun menen ilman satulaa ja ilman kuolaimia.

(c) Annika Mäki

5) Temppuilua

Tämä Zeuksen kuva on musta vaan niin suloinen ja ehdottomasti myös yksi mun suosikeista sen takia. Lisäksi tämä kuva kertoo Zeuksesta paljon: leikkisä ja huumorilla varustettu hevonen, joka antaa kaikkensa sinulle.

(c) Annika Mäki

6) Onnistuminen

Se fiilis, kun pystyttiin mun kisadietillä vetään kauden ekoista kisoista voitto on aivan mieletön. Tämä kuva kertoo ehkä enemmän kuin mitä voisin tähän selitellä. Mulla on vaan niin älyttömän upea hevonen. Joka päivä saan olla kiitollinen siitä.


7) Vapaus


8) Tulevaisuuden toive

Kun välillä tuntuu siltä, että alan epäileen tuleeko Mestarista koskaa sellaista katseen kääntäjää radoilla, niin katson tätä kuvaa ja saan joka kerta ihailla sen komeutta. Olen niin tyytyväinnen siihen miten varsa on kehittynyt fyysisesti ja henkisesti. Pienin askelin eteenpäin! Pienenä päivityksenä; tällä hetkellä herralla säkää 155cm !! Taitaa siis ihan hevosen kokoinen tulla ;)


9) Askel eteenpäin

Eniten kehitystä tänä vuonna on tapahtunut Tessan kohdalla. Alkuvuodesta varsan kanssa meno oli lähinnä vaan askeleiden läpi käymistä. Maaliskuussa homma oli välillä katastrofaalista, kun tamman pää kiehui pienemmästäkin. Kesällä tapahtui edistystä ja alettiin kilpaileen voittaen ja sijoittuen oikeastaan joka luokassa. On niin palkitsevaa nähdä, että hevonen menee oikeasti eteenpäin ja kova työ palkitaan !

(c) Anniina Gullans

10) Kesän iloa

Myös Pötkylän kehitys meni huimasti eteenpäin kesän ja syksyn aikana. Alkoi olemaan sellainen fiilis, että ensi vuonna meillä saattaa olla mahiksia mennäkin sinne kouluaitojen sisälle pyöriin! Katsotaan miten talven aikana saadaan mentyä eteenpäin tässäkin asiassa.

(c) Enna Kujansuu

Maastoesteillä hypelly on kyllä ehdottomasti kesän ja syksyn kohokohtia! Tessalla käytiin eniten hyppelemässä kenttäkisoja varten ja on se hieno tamma! Paljoa ei tartte kysellä mennäänkö vai ei, kun tamma on jo hypännyt :D Lisäksi ehdottomasti kesän suosikki on uittaminen! Sitä kävinkin aika monella hevosella tekemässä ja ai vitsit miten rentouttavaa ja hauskaa hommaa se onkaan!

(c) Enna Kujansuu

11) Rantahevonen

(c) Mari Soiniitty

12) Syksy


13) Ilo

Viimeisenä kuvana haluan laittaa tämän. Ihan vaan siksi, koska tämä tunne kun hevonen haluaa väkisin tulla lähelle ja välittää sinusta, on unohtumaton. Mun rakkaat hevoset <3

(c) Anniina Gullans

Mitens muiden vuosi on mennyt tähän asti?
Oliko näistä joku sinunkin suosikkisi?

torstai 1. joulukuuta 2016

Jouluspesiaali: Dear Santa...

Joulu on aina yhtä ihanaa aikaa. Talliin saa alkaa laittamaan joulukoristeita, kynttelikköjä, kuusikransseja ja parasta on kun pääsen leipomaan pipareita hevosille. Kuitenkin ennen tätä kaikkee on aikaa haaveilla enemmän joulusta, joten lähdin miettimään mitä pukki voisi meille tänä jouluna harkita tuovansa!

Ihan ensimmäisenä olisi toiveena Urcolle ja Zeukselle uudet suitset. Vanhoissa ei toki ole mitään vikaa, mutta olen tullut siihen päätökseen, että meillä ne on palvellut uskollisesti jo monta vuotta. Jos joku saisi niistä itselleen iloa myyn ilomielin ne eteenpäin. Lähdin penkomaan hevostarvikeliikkeitä ja nämä vaihtoehdot tuli ensimmäisenä listalle.

PS of Swedon Flying Change Revolution 289,-€
Jos pukilla on tullut muhkeat veronpalautukset tänä vuonna se vois satsata näihin, mutta jos ei ole löytyy muitakin vaihtoehtoja....


Jos noi ylimmät PS of Swedenin suitset tuntuvat liian kalliilta (ja ne kyllä sitä onkin...), niin alla olisi neljä vaihtoehtoa mitkä myös kävisivät pojille. Tärkeimpänä pidän niskahihnan muotoilua ja paksua turpahihnaa.

Hubertus Classic Ergo (mustana)
159,-€


JH Collection Aranova (mustana) 125,-€


Claringe House Carbury 71,50€


JH Collection Cavaria 137,-€


Acavallo Gel & PVAnatominen koulusatulavyö 149,50€


Periaattessa mitään muuta ei tällä hetkellä tarttis, mutta tiedättehän hevosihmiset...kyllä sitä aina jotain keksii mitä voisi hankkia omalle rakkalle hevoselleen ;) Nyt kun rupean miettimään tarkemmin Zeus tarttis uuden riimun, olisi tarvetta 135cm sisäloimelle...Ja kai sitä itselleenkin voi jotain pientä toivoa, joten alla olisi listattuna vielä loput tavarat mitä pukki voisi pistää konttiinsa mukaan!

Nahkariimu Shetson Claringe House 36€


Horze Fleeceloimi 29,95€


Sitten kun musta tulee hyvä (eli ööh never) niin pukki vois
tuoda mulle tämän upean Animon kisatakin mustana - kiitos! Hinta vain 450€...


Mutta tällaiselle softshield takille olisi oikeasti tarvetta!
CRW Classic 99,90€




Huh ja nyt loppu tämä materialistinen haaveilu! Tärkeintä on mulle, että hevoseni voivat hyvin! Joten jos se pukki toisi vaan sitä terveyttä lisää niin jaksaa mennä vuoden taas oikein hyvin ♥

Onko muilla joululahjatoiveita?











tiistai 29. marraskuuta 2016

Blogiexpo 2016

Pari viikkoa sitten sunnuntaina 20.11 Jokimaan Ravikeskuksella järjestettiin tämän vuoden Blogiexpo. Tapahtuman oli järkännyt Playsson.net ja pääsin tänä vuonna olemaan mukana osana tätä tiimityötä. Blogiexpoa kehiteltiin melko kauan ja ohjelman järjestäminen ei ole ihan niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella. Kaikille pitäisi olla vähän jotain, joten oli haastavaa saada tarpeeksi monipuolista ja kiinnostavaa tarjontaa kaikille. Kaikesta huolimatta omasta mielestäni saatiin aikaan tälle vuodelle todella mielenkiintoinen tapahtuma!

(c) Kaisa Määttänen
Ensinnäkin pidän todella tärkeänä asiana, että tällaisia tapahtumia ylipäätään järjestetään. Hevospiireissä tuntuu olevan välillä liian paljon kateutta ja huonoa ilmapiiriä, joka pitäisi saada mun mielestä kokonaan pois. Ei kenekään pitäisi olla kateellinen muille, vaan ennemminkin näkisin sen sillä, että luotaisiin yhdessä jotain hyvää. Blogiexpon avulla saatiin hyvä määrä hevosihmisiä paikalle ja itselleni tuli todella lämmin ja positiivinen fiilis koko päivältä (vaikka sisällä ilma oikeesto ei ollut kerennyt lämpiään tarpeeksi). Olen ihmisenä avoin ja aika puhelias ja huomasin useampaan otteeseen jääväni suustani kiinni jonkun kanssa. On vaan niin ihanaa jutella uusien ja tuttujen ihmisten kanssa näistä ihanista eläimistä ja tästä koko elämäntavasta hevosten kanssa. Meikäläinen pääsi Rositan kanssa juontamaan tapahtumaa ja me korkeiden korkojemme kanssa selviydyimme ihan hyvin tehtävästämme :D

(c) Jenni Santanen
(c) Kaisa Määttänen
Ei niin vakavasti ;) (c) Kaisa Määttänen
Itse jäin todella mielenkiinnolla kuuntelemaan valjassepän Maija Airevuon luentoa ratsastajan mitoille sopivasta satulasta. Sitä helposti unohtaa löydettyään sopivan satulan hevoselleen, että satulan pitäisi myös istua ratsastajalle. Ratsastajan kehon pitäisi pystyä vaikuttamaan mahdollisimman helposti hevoseen ja monesti se estyy epäsopivalla satulalla. Vaikka satula sopii hevoselle, ei aina tarkoita sitä, että ratsastaja pystyy muokkautumaan siihen. Todellisuushan on se, että kun löytää pitkien etsintöjen jälkeen sopivan satulan hevoselleen, niin siinä jää itse kyllä taka-alalle.... Onneksi nykyään löytyy jo melko laajasti valikoimaa ja sen sopivan satulan etsintä ei ole enää pelkkä haave. Toki, niin kuin itselläni, kun on tietty budjetti niin automaattisesti tämä rajoittaa valikoimaa.

(c) Kaisa Määttänen

(c) Essi Turunen
Mukaan mahtui myös erittäin hauskoja hetkiä, kuten bloggaajien taitokisa missä jaettiin porukkaa kahteen ryhmään. Joukkuueet arvasivat erilaisia tuotteita ja saivat koota suitset kelloa vastaan. Ihanaa nähdä, että kaikilla on hauskaa ja yleisössäkin porukka nauroi meidän touhuille :D

(c) Jenni Santanen
Antti Lehtilä kertoi omista vinkeistä millä jaksaa treenata talvellakin. Tätä itsellenikin hoen talvisin, kun kelit on joskus mitä huonnoimmat. Millä jaksaa pitää katseen sielä kaukaisessa tavoitteessa? Mieleen jäi tavoitteen asettaminen ja sitä kohti pyrkiminen. Aikatauttaminen kaiken ohella auttaa paljon tavoitteseen pääsemisen suhteen. Tätähän minäkin olen joutunut tekemään ja helpottaa huomattavasti. Sitten tärkeänä pointtina tuli, että pitää tietää mikä on se oma juttu ja Antti painoitti, että pitää rakastaa sitä mitä tekee. Tottahan tuo. Jos et yhtään rakasta sitä mitä teet niin ei sitä motivaatioakaan löydy! Voisin tästä itsekin kirjoittaa omia mielipiteitä ja vinkkejä jos joku haluaa ;)

Kerkesin myös jäämään ja kuunteleen paneelikeskustelua missä keskusteltiin blogeista ilmiöinä. Mukana oli puhumassa fitness/lifestyle bloggaaja Aurora Renvall, urheilupsykologiaan tutustunut valmentaja Sami Paakkanen ja ihana tiimibloggaajamme Rosita Dahlberg. Erittäin mielenkiitoisia asioita tuli esille ja pisti kuuntelijankin miettimään. Suomen ja Ruotsin bloggaajienkin välillä on näköjään aika isoja eroja, jotka tuli itselle yllätyksenä (varmaan siksi kun en lue ruotsalaisia blogeja). Suomessa kitjoitetaan harvemmin, mutta postauksissa on paljon laadukkaita kuvia. Ruotsissa puolestaan kirjoitetaan useammin ja kuvat saattaa olla vaikka puhelimella räpsittyjä. Sain myös jutella paneelin jälkeen Auroran kanssa ja aiheet menikin sitten tuonne fitnessmaailmaan.

Ennen blogien palkitsemista oli Equitarin muotinäytös ja bloggaajien kesken paneelikeskustelua johon minutkin nakitettiin. Paneelissa keskutelimme materialismista hevosten ja ratsastajan suhteen. Lisäksi itse pääsin kertomaan mitä ja miten ostan hevosilleni tavarat. Muotinäytöksessä ihastuin esittämiini punaisiin krokokuviollisiin jodbureihin. En ehkä itselleni sellaisia ostaisi, mutta miksi ei vähän räväkkyyttä arkeen! ;) Harmillisesti niistä en saanut kuvaa, mutta Equitarelta niitä löytyy!

(c) Kaisa Määttänen
(c) Essi Turunen

(c) Essi Turunen
Viimeisenä palkittiin voittajablogit. Tästä koko palkitsemisesta on noussut pikkuisen krittiikiä, että ei saisi tällain palkita kun tunnetuimmat bloggaajat monesti vievät aina tikkarit lapsilta. Toisaalta tämä on totta, mutta ei ne bloggaajat ole yhtäkkiä yön aikana suosionsa saavuttanut, vaan ovat tehneet paljon töitä sen eteen! Kilpailua on aina ja mielestäni pieni kilpailu ainakin itsellä motivoi parantamaan tekemistäni. En sillä, että muutan itseäni vaan sen takia, että voin voittaa palkintoja ja olla suosittu. Suosion pitää tulla ihan muualta kuin siitä, että yrittää kaikin keinoin miellyttää muita! Ja ei näitä kilpailuja kannata ottaa niin tosissaan! Hei tätä mun blogia ei varmaan edes kukaan äännestänyt, mutta ei se mua haittaa! Mulla on ihania lukijoita eikä mulle tartte mitään palkintoo tästä hommasta antaa kun en ole niin aktiivinen kuin pitäisi :D Kehitysideana aion ottaa esille sen, että ensi vuonna olisi aivan omat kategoriat niille blogeille, joilla on vähemmän lukijoita. Nuorille kirjoittajilla ja uusilla blogeilla voisi olla tämän kautta mahdollisuus ponnahtaa paremmin esille,

(c) Jenni Santanen
(c) Essi Turunen
(c) Essi Turunen
Meillä oli Essin kanssa omat palkinnot meidän blogeille!
Meidän kategoria on Ihan ok - blogi :D
Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut tapahtuma. Pikkuisen pitää kuitenkin antaa miinusta buffetista, sillä tämä ikuisesti nälkäinen nainen pettyi tarjontaan ja joutui syömään liian monta mokkapalaa. Keittoa kun en syö niin söin omia banaaneja ja mandariineja pitkin päivää. Lisäksi olisi mahtavaa saada ensi vuodelle lisää näytteilleasetajia! Ainakin itse jäin kaipaamaan sellaista pikkutavaraa, eli heräteostoskamaa. Muuten oli kyllä kiva päivä :)


Kävitkö sinä tänä vuonna Blogiexpolla?
Mitä toivoisit ensi vuodelle?


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Nautitaan vielä kun kerkiää!

Lumi tuli ja meni, joten nyt ollaan täälä päin päästy nauttiin jälleen sulasta kentästä. Pahin mahdollinen skenaario olisi, että tulisi pakkasta ja lunta ei näkyisi moneen viikkoon. Kaikki paikat jäässä ja maneesirumba alkaa. Joten nyt kun saatiin kenttä sulaks niin siitä nautitaan aivan täysillä!


Tämä viikko ollaan aloitettu tekemällä puomijumppaa ja osa on tehnyt töitä liinan päässä. Valitettavasti, vaikka kenttä on ollut super hyvä ratsastaa, niin kovat sadekelit ovat pikkuisen myös rajoittaneet meidän menoa. Siihen päälle kun laittaa kovan tuulen, niin saan ratsastaa melkoisen pinkeitä hevosia. Urco on meillä ainakin semmoinen, että jos laitan sille saderatsastusloimen, niin koko se ratsastusaika menee siihen, että herra rohkea ori pelkää kahisevaa loimea, eikä pysty kokonaan rentoutumaan.... Sillon on vaan koitettava tehdä yksikertaisia ja helppoja asioita.


Mulla onkin nyt harkinnassa ollut jo pitkään sellainen saderatsastusloimi, jossa on myös kaulakappale. Minulla oli aikoinaan sellainen, mutta loimi joutui joskus nuoren Zeuksen hampaisiin ja tuhoitui sekunneissa :D Onko teillä ehdottaa millainen loimi olisi hyvä? Onko siis kokemuksia hyvän mallisesta loimesta ja millainen kestävyys?
Valitettavasti mennään vanhoilla kuvilla. Aina kun kerkeen kuvaan on jo niin pimeää, että aivan turha toivoa saavansa kuvia....