Petra Palomäki

torstai 26. tammikuuta 2017

Mistä motivaatio kun kelit ei suosi?

Tällä hetkellä kysyn melko usein tuota kysymystä itseltäni. Millä ihmeellä jaksan treenata hevosia kun kelit on mitä huonoimmat. Meillä on tosiaan maneesille 10min traikun kanssa, mutta kaikki ei toki sinne pääse liikutukseen. Uffen kanssa käyn tietenkin eniten, koska se menee suorilta koppiin ja pärjään sen kanssa aivan yksin. Tessan kanssa tartten apua kotona lastauksessa, mutta loput matkasta pärjään vallan hyvin yksin. Zeus sama homma. Sitten onkin Urco ja Pötkylä jäljellä. Pötkylä matkustaa hyvin, mutta yksin en tietenkään sen kanssa pärjää. Urco taas on hankala lastata ja on myös hankala pois kotoa.. eli ei puhettakaan lähteväni yksin yhtään mihinkään. Lisäksi poni toimii kummallakin ns. henkisenä turvana sielä traikussa, joten mukana on aina kaksi hevosta.

Jopa ponikin valittaa huonoista keleistä :D

Oikeesti välillä kyllä pikkuisen alan harkitseen miksi tätä lajia edes harrastan. Tällä hetkellä ratsastuspuitteet kotona on melko surkeat. Kenttää ei voi käyttää, koska kun kaikki lumet sulivat pois,jäi vesi makamaan kentälle. Pakkaset palasivat ja varmaan tiedätte mitä sille vedelle kävi...Päälle satoi uudestaan lunta, joten kenttä on osittain kuin luistelurata lumen alla. Pellolla jos ei ole tarpeeksi lunta, minä en hevosiani käyntiä kovempaa sielä liikuta. En halua kovilla pohjilla rasittaa hevosteni jalkoja, joten melko käyntipainoitteista ollut. Tiellä voi kävellä ja pienissä pätkissä mennä ravia, kun tien reunalla sattuu jossain kohdissa olemaan vähän pehmeämpää. Mutta tänäänkin se hupi loppui kun tuli jälleen tällainen +3C lämmintä....

MISSÄ NÄMÄ KELIT! 

Eli käyntiä, käyntiä ja käyntiä. Onneksi sentään Uffe ja Tessa nyt liikkuu enemmän, mutta ottaa päähän kun muilla en pysty paljoa tekemään. Kaiken lisäksi jos kuskaan kaksi hevosta kahteen kertaan maneesille, siinä menee loppujen lopuksi melkoinen määrä aikaa. Voitte hyvin kuvitella kuinka säpsy Urcokin maastossa, kun ei pääse mihinkään energiaansa purkaan... Siksi en edes selkään viitti nousta vaan mielummin kävelytän sitä.

Mä vaan toivon, että nämä kelit menisivät jompaan kumpaan suuntaan. Eli joko tulisi sellainen 20-30cm lunta tai kaikki sulaisi pois ja saataisiin kenttä käyttöön. Mutta ei tämmöstä välikeliä - kiitos. Asialle en tietenkään voi mitään, mutta tällä hetkellä tässä tarvitaan melkoisen paljon motivaatiota. Osittain olen luopunut tästä treenitalvesta kokonaan. Ehkä parempi vaan sitten treenata kun kelit paranee. Palataan asteittain siihen normaaliin rytmiin ja treenataan vasta keväällä. Onneksi kisoihin ei ole noilla muilla kiire niin ei ole ongelmaa pitää nyt kevyttä jaksoa. Ette usko mitä antaisin, että pääsisin vaikka Urcolla laukkaan! Siis laukkaa, ai että mikä fiilis...

Mulla kuitenkin ainoa asia, mikä motivoi jatkamaan on ajatus siitä, että kohta tämä on ohi. Joka päivä sanon itselleni, että huomenna on varmaan parempi päivä ja kohta päästään jatkamaan. Vielä ei sitä paivää ole tullut, mutta en anna sen lannistaa.

Pieni ajatuksien purku tähän, mutta nyt oli pakko. Te keillä on maneesi kävelymatkan päässä niin saatte olla niin kiitollisia siitä! Teiltä ei saa kuulua valitusta :D vaihdan kyllä ilomielin paikkaa jos ette jaksa maneesissa pyöriä enää! Mä jaksan nyt vaan uskoa siihen, että kohta päästään jälleen treenin makuun ja kunnolla. Ei tässä auta masentua vaan nyt on kestettävä ja mentävä eteenpäin. Täältä noustaan :D!


Löytyykö vertaistukea muilta keillä ei ole maneesia käytössä?

Miten liikutatte hevosianne?



18 kommenttia

  1. Todellakin tää keli masentaa... Onneksi ollaan nyt useampana viikkona päästy kahteenkin otteeseen maneesille, mutta mitäs ne muut päivät...? Toisinaan on niin kamala jääkeli, ettei pysy itsekään pystyssä, saatika, että menisi hevosen selkään tällaisella hölläkaudella, kun sieltäkin päätyy nenilleen tienpintaan! Kentän huolto on nollassa, kun ei ole oma talli eikä ole edes omaa ajokorttia! Kai tää tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no joo nimenomaan että mitens ne muut päivät... Ja meillä juuri samaa, että kuski hyvä kun kerkee selkään niin se viskastaan jo takasin maahan :D On tämä Suomen talvi ihana <3

      Poista
  2. Täällä sama! Käyntiä vaan ja kun pimeet tulee vielä suht aikasin, niin jäinen kenttä ja pimee.. ei oikeen houkuttele.. Ja jos haluu maastoon lähteä, niin saa pelätä idiootteja liikenteessä. Onhan siellä niitä fiksujakin mukana, mutta aika harvassa tuntuu olevan. Pian virkistän hevosen (ja itseni)mieltä koittamalla ohjasajoa.
    Maneesilla käynti on kyllä ihan parasta. Virkistää mielen ja kaikki sujuu kyllä heti paljon paremmin pelkän puskaratsastuksen jälkeen. Niitä hyviä kelejä ootellessa..😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans uskalla lähteä kaikilla yksin maastoon, varsinkaan meidän Urcolla... Maneesilla käynti on kyllä parasta, lottovoittoa odottelen et saadaan oma (pitää varmaan alkaa lottoamaan.. :D)

      Poista
  3. Älä sinäkään valita, 10 minsan traikkumatka on ihan pientä meidän 45 minsan traikkuajeluun yhteen suuntaan... 3 tuntia menee aina kevyesti yhdessä maneesireissussa :P Joten jostain kumman syystä siellä ei käydä edes viikoittain...

    Mä en ole ratsastanut ollenkaan kun on ollut huonot pohjat. Ainakaan oma 5v suokki ei ole vielä pannut pahakseen pientä taukoa. Täällä E-Savossa on onneksi sen verran lunta että pystyy pellolla ja metsäteillä laukkaamaan, kentällä ei uskalla, lumikerroksen alla on jäätä.

    Kyllä tämä talvi on joka vuosi yhtä sinnittelyä ja motivaation pyllymäkeä alas. Olispa pihassa maneesi. Tai olispa rahaa pitää hevosta 600 euron maneesillisella tallipaikalla. No, silloinkin joutuisin ajamaan sen 40 minsaa yhteen suuntaan, mutta ilman koppia. Huoh. Ikinä ei hyvä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo kieltämättä toi mun 10min tunnu enää pahalta tohon sun aikaan verrattuna- huhuh! Mutta toi meidänkin matka kelien takia venyy 15min ja yhteensä pelkkää matkusteluun menee 30min. Sitten äkkiä ratsastat ja hakeen seuraavaa... Tsemppiä sinnekin!! Kohta on kesä :D

      Poista
  4. Ei sitä motivaatiota kyllä saa tasan mistään. Tänään meilläkin oli taas peilijäätä tiet ja Muuli liukasteli talutuksessa kentällä (ei kenkiä). No enhän mä vielä ratsasta sillä pitkään aikaan, mutta kyllä sen kanssa pitäisi päästä tekemään kaikkea maastakäsin, mutta miten teet kun kaviot lipsuu mihin sattuu. Vaikka ajattelin pysyä erossa bootsihössötyksistä, niin aloin vakavasti harkita nastallisten bootsien ostamista.

    Yritin antaa sen olla ns "lomalla", mutta se menee nopeasti villimuulimoodiin jos sen kanssa ei tee mitään. Olen sitten opettanut jotain pieniä temppuja ihan vain tarhassa että edes aivot saa tekemistä vaikka kroppa ei saakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla varsan kanssa sama ongelma, ei kenkiä ja pitäisi jo alkaa tekemään kaikkea sen kanssa. Jos menen pellolle se ei sielä keskity yhtään niin homma voi mennä vaaralliseksi sielä...joten vaihtoehdot melko vähissä.

      Poista
  5. Meillä on pysynyt kenttä hyvänä, kun tallinpitäjä on sitä ahkerasti huoltanut aina suolaten, äestäen jne.. On kyllä saanut olla todella kiitollinen heidän kovasta työstään, ei ole mikään pikkujuttu pitää kenttä ratsastuskuntoisena tällaisilla keleillä! Täydet sympatiat kyllä kovien pohjien uhreille, niistä on tullut monena vuotena itsekin kärsittyä. Ensi talvena olen kyllä visusti sateelta ja tuuleltakin suojassa, kun muutetaan maneesitallille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huolsin kenttää kans todella hyvin ja ensilumet kun tulivat, kenttä oli loistava. Mutta kun tuli vesisateet ja maa oli jäässä, tarkoitti sitä että vesi ei pääse meneen mihinkään. Kaikki jäätyi uudelleen ja tuloksena kenttä muistutti enemmän luistelurataa... Mutta toi on kyllä todella hyvä jos tallinomistaja huolehtii noin hyvin kentästä! Ja ensi talvena sä pääset luxuselämään :D

      Poista
  6. Tämä vuosi ensimmäinen että suolaan kenttää. Välillä on onnistunut - välillä sit ei.... käyntityöskentely puuduttaa, mutta yrittänyt motivoida eri tehtävien kautta. Iltaisin en uskalla lähteä maastoon. Traikku on pihassa, mut lähin maneesi tunnin matkan päässä ja tie on liukas... että kevättä kovasti odotetaan. Kotitallii on kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolaamiseen en itse ole lähtenyt. Sen verran kova homma, että en usko kannattavan kovin pitkälle. Ja rahat loppuu ennen sitä :D Kevättä todellakin odotellessa!

      Poista
  7. Ugh! Alkoi ihan sydän hakkaa kun verenpaine nousi tätä tekstiä lukiessa. Tuli niin mielee meidänkin maneesittomat ajat! Se olikin sitten kiv ayrittää jotain va b luokkia mennä huhtikuussa kun olit 3 kk kävellyt jäällä... :) tuli taas talviviha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin kuvitella jos tähtäisin kans noin isoihin luokkiin, että näillä puitteilla ei kovin paljon huvittais treenata... Onneks olen tällanen "puska"ratsastaja nykyään :D

      Poista
  8. Kyllä välillä mietin että miten oon jaksanu kun ensimmäiset viisi vuotta omien hevosten kanssa oltiin maneesittomalla tallilla. Nyt ei kyl jaksais yhtään! Tällä viikolla meillä on ollut ihan tosi kaunis keli, mutta ärsyttää kun ulkona on kaikki paikat peilijäässä. Kyllä se oma maneesi on ihan kiva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans tietäisi miten olisin jos tottuisin maneesiin. Voi vitsit kun olisi varaa pitää hevosia maneesitallilla, edes kahta :D mutta näillä on mentävä! Traileri ahkerassa käytössä!

      Poista
  9. Itse ratsastan valmentajan luona valmentajani hevosella. Valmentajalleni on matkaa 60km, kesällä matka meneekin mukavasti. Talvella lähdemme maneesille niin siihen päälle vielä 20km. Tulee pitkiä ja kalleita päiviä! Siltin jokin vain tähän harrastukseen motivoi. Onneksi kevät on tulossa, joko voidaan aloittaa laskeminen ulkokauteen? :D Stemppiä ja motivaatiota myös sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kuinka pitkä matka! Kyllä melkein nyt saa jo laskea ulkokaudeksi :D tsemppiä sinnekin!

      Poista