sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Yksi unelma saavutettu!


Kisat takana ja mukana Suomenmestaruus 6.sija!!!


(c) Tomi Takamaa


Kova oli taso ja tiukalla oli finaaliin pääsy. Ylpeänä astelin lavalle ja tyytyväisenä oman työni tulokseen. Tämä heppatyttö teki sen - sai itsensä lavalle ja vielä kaiken lisäksi nappasi pokaalin mukaan. En olisi pari vuotta sitten uksonut, että olisin saanut itseni tähän kuntoon näin monen hevosen ohella ja polvivamman kanssa. Fiilis on uskomaton!




Tästä kohti uusia haasteita ja innolla odotan taas sitä salille paluuta kasvattaan kroppaa isommaksi seuraaviin kisoihin. Nyt jatketaan hevosten kanssa täysillä treeniä tämän kauden kisoihin! 
Kiitos mun upealle tukijoukolle ja teille ketkä kannustitte minua tällä matkalla. Suuri kiitos myös minun upeille sponsoreille!!


"Believe in yourself and you can do anything"

torstai 16. huhtikuuta 2015

Omia kuulumisia


Kuten olette varmaan huomanneet niin ne minun kauan odotetut Fitness kilpailut on nyt lauantaina 18.4 ja haluaisin tähän väliin ennen kisoja teillekin tänne hevosblogin puolelle laittaa omiakin kuulumisia miten minulla on mennyt kaiken kanssa.


Diettiä on nyt takana tasan 14 viikkoa ja välillä ollut tietenkin todella rankkaa, mutta kokonaisuudessa yllättävän helppo ja mukava kokemus. Kaikki aina luulee, että jos lähtee tällaisille dietille niin "ei saa syödä mitään" ja koko ajan ollaan hormoonit sekaisin. Itseasiassa tuo on minulla iskenyt nyt vasta pari viikkoa ennen kisoja, sillä nyt näin lähellä kisoja on pakko vähentää ruokaa ja sehän tietenkin vaikuttaa heti mielialaan.

Kuitenkin, olen todella paljon oppinut itsestäni tämän matkan varrella. Oppinut ja koetellut omia rajoja ja nyt olen itsestäni viisaampi. Olen sortunut - kyllä. Maailma ei siihen kaatunut ja kroppa voi edelleen suhteellisen hyvin. Olen oppinut olemaan itselleni samaan aikaan tiukka, mutta pitänyt kuitenkin järjen kädessä. Asetin itselleni tavoitteet, että lavalle menen voittamaan itseni ja tätä matkaa en tee kenekään muun vuoksi kuin itseni takia.


Asenne millä lähtee tällaiseen rutistukseen on kaiken tärkein. Jos heti alusta kaikki on kamalaa, on nälkä, menee hermot, on kylmä, on nälkä, nälkä ja ikävää niin eihän se pääkoppa kestä sinne lavalle asti. Jos minulla on ollut erittäin huono päivä ja motivaatio hukassa, silloin ne todelliset ystävät ja tukijoukot ovat tulleet esiin ja auttaneet minua uuteen nousuun. Hevoset on ollut minulle sellainen henkireikä tästä kaikesta. Jos on huono päivä tai väsyttää, otan talikon käteen, laitan musiikkia korville ja alan lappaan paskaa. Kaikki unohtuu ja olen omassa maailmassa aivan rauhassa. Vain minä ja hevoseni.


Varsinkin nyt näin loppuvaiheessa voimat ovat vähentyneet ja aina ei vain jaksa kaikkea tehdä. Tosin luulin alkuun, että olisin fyysisesti hyytynyt jo pari viikkoa sitten vaan en. Hevosiani ratsastan yhä edelleen ja jaksan kuitenkin sinne selkään nousta. Selässä tosin en enää jaksa mitään super rankkaa aivojumppaa tehdä, vaan hepat on ehkä nyt sen suhteen päässeet pikkasen "helpommalla". Ennan ja Annan apu on ollut korvaamaton tallilla, sillä välillä se vaikein ei ole ratsastus vaan se karsinoiden siivous.

Jokainen päivä kuitenkin olen herännyt sillä asenteella, että tästä tulee hyvä päivä. Sillä pääsee jo niin pitkälle ja kaikki yhtäkkiä tuntuukin paljon kivemmalta. Iso kiitos meidän äitille, joka on tallin lisäksi auttanut minua myös henkisesti. Takapakkia on tullut ja äitille on ollut helppoa purkaa vaivani - mikä ennen diettiä ei ollut. Jos hän tämän lukee niin "Äiti oot paras, kiitos." :')


Nyt enää kaksi päivää kisoihin ja motivaatio on varmaan 200%!! Lähden jo perjantaina Helsinkiin jolloin Enna ja Anna jää hoitamaan hevosia karsinoita ja liikutusta myöden. Minä palaan talikon varteen todennäköisesti vasta sunnuntaina ja pääsen taas normaaliin arkeen.

Pitäkää minulle peukkuja! 
Tämä heppatyttö käy lavalla vähän näyttämässä mihin meistä oikein on! ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Uffen ratsastuskuvia ja video


Viime viikolla Anniina kävi vähän kuvailemassa meidän menoa uffen kanssa ja nappasi samalla loppuun vähän videoa. Aurinko paistoi niin paahtavana, että tajusin tuon minun kevyt toppatakin olevan aivan liikaa noille keleille. Tosin, ompahan sitten sävy sävyyn hevosen kans - eiks se ole kuitenkin tärkein? ;)


1.

2.

3.

Uffe oli kyllä taas todella rento ja pääsääntöisesti teimme todella paljon siirtymisiä, kuten videollakin näette. Olen keskittynyt omaan istuntaani melko paljon, sillä pyrin ratsastamaan mahdollisimman eleettömästi. Oikeaan kierrokseen uffe on aina ollut hieman tahmeampi taivutuksien suhteen niin välillä piti nostella ohjaa ja sisäpohkeella pyöristää, jolloin uffe antoi hyvin periksi.

4.

5.

6.

Laukassa samaa kuin ravissa, koko ajan jummppaa ja hevosta töihin. Siirtymisiä käynnistä laukkaan, ravista laukkaan ja laukasta taas puolestaan käyntiin ja raviin. Muutamien siirtymisien jälkeen uffe oli mielestäni todella hyvin kuulolla, jolloin otettiin ravissakin vähän tempon lisäystä. Välillä on kiva itsellekin jumpata omaa mieltä. Hevonen jumppaa kropalla ja itse joudun paljon ennakoimaan ja miettimään milloin ja miten esitän hevoselle siirtymiset.

7.

8.

9.

10.

Eilen uffe olikin jo hieman tahmeampi. Kävi kauhea tuuli ja itsekin olin hieman väsynyt kun tosiaan omiin kisoihin on enää 4 päivää. Koitin jumpata, mutta uffe vaan pisti vasempaan kierrokseen vastaan. Päätin ratsastaa vain askeleet läpi ja lähteä talliin hieromaan uffen lapoja ja kaulaa jos saisin niitä itse hieman auki.

11.

12.

Tänään minulla oli sitten aivan totaalisen mahtava hevonen. Päätin mennä ilman satulaa pitkästä aikaa ja taas oltiin yhtä rentona kuin viikonloppuna. Ilman satulaa varsinkin saan paljon herkemmin omat avut läpi kun tietenkin olen niin lähellä. Volteilla ja kaarteissa riitti oman lantion kiertäminen ja uffe tiesi, että nyt käännytään johonkin. Laukka oli aivan super hyvää molempiin suuntiin. Jälleen muutamien siirtymisien jälkeen sain sen skarpiksi sisäpohkeillekin ja oikea laukkakin meni ongelmitta.

13.

14.

 Alla teille tosiaan tästä viime viikon ratsastuskerrasta pieni videon pätkä. Kertokaa taas löytyikö yllä olevista kuvista lempparia ja saa tietenkin kommentoida ihan yleisesti miltä meidän meno näytti. Videoa katsellessani huomaan heti mitä minun pitää korjata ja kuinka ensi kerralla ratsastan itse paremmin. Olisipa minulla aina joku kuvaamassa niin oppisi nopeammin omista virheistä! :)


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hevosmessut 2015 - millaista sielä oli?


Sain kunnian vierailla lauantaina Hevoset 2015 tapahtumassa Tampereella Blogistin näkökulmasta mikä oli minulle aivan uusi maailma. Ennen olen messuilla lähinnä keskittynyt siihen armottomaan shoppailuun ja varusteiden haalimiseen. Tänä vuonna kuitenkin päätin nähdä messut hieman eri tavalla.

Ylipirteä diettiläinen :D
Meitä muita bloggaajia olikin jo paikalla ja en ihan ehtinyt kymmeneksi aamulla katsomaan Elmon kenttäklinikkaa minkä olisin halunnut nähdä alusta saakka. Löysin Maisan kentän laidalta ja liityin hänen seuraan katselleen tarkkaan Elmon oppeja. Ensimmäisenä klinikkaa katsellessani havahduin siihen, että meidän uffe poika ei kyllä ihan tuollaisia maastoesteitä hypäisi. Vaikeita linjoja ja todellakin ratsastajilla oli tehtävää esteiden välissä. Siltakorven Sanna itse ratsasti nuorta hevosta ja he menivät oikein hienosti.




Pian klinikka olikin jo ohi ja alkoivat odotetut rotuesittelyt. Ensimmäisenä esiintyivät friisiläiset ratsain ja maasta. Harja ja jalkakarvat hulmuten vetivät hienoja koulukiemuroita ja yleisö ihan hurmaantui. Olisin ehkä odottanut koulufriisiläiseltä pikkaisen enemmän kaulaan paksuutta, mutta joka tapauksessa upeita yksilöitä.




Seuraavana tulivat suomenhevoset, sitten söpöt vuonohevoset ja odotetut shetlanninponit. Ponit olivat Anjalan hevostilalta ja pieni kirjava poni oli aivan villinä tuon toisen ponin perään. Sai yleisön ainakin nauramaan. Pikkuponien jälkeen tulivat new forest ponit joita seurasivat lusitanot. En huomannut, että lusitanotkin esiintyivät messuilla ja tämä tuli minulle yllätyksenä. Valitettavasti en voinut kovin ylpeä olla. Ihan hienoja hevosia en sitä sano, mutta kun itse arvostan enemmän orien rakennetta niin nuo ruunat olivat hieman "köyhempi" versio todellisesta lusitanosta. Tammojakin on pyöreämpiä kuin nuo lusot mitä kentällä pyöri. Olisimme uffen kanssa ilomielin tulleet esittelemään itseämme - uffella sentään on aika magee ja huomioa kiinnittävä rakenne ;) Loppuun vielä esiintyivät Welshponit, Connemara ja Shire.





Tämän jälkeen lähdimme Maisan kanssa Bemer:n pisteelle missä meitä Aada, Siiri ja Kaktu odottivat. Sain kokeilla tuota Bemer "patjaa" ja kyllä jos rahapussi sallisi hankkisin meille kotio tuollaisen. Se auttaa lihasten palautumiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn. Lisää voitte lukea TÄÄLTÄ. Kun istuin tunsin heti lämpöä ja paikat jotenkin alkoivat meneen ihan veteläksi - perjantain valmentajan treenit veti selän piukaksi niin tuo oli mukava helpotus. 



Kun lihakset oli vetreänä lähdimme kiertään messujen tarjontaa. Väkeä oli kuin sodassa ja tavaraa vielä enemmän. Tarjontaa oli siis joka lähtöön ja minä tietenkin blingbling-addiktoitunut katselin vain kaikkea mikä kiilsi. Tänä vuonna minulla oli selkeä budjetti - max 50e ja mielellään alle. Tein kotona tarkkaan listan mitä kaikkea tartten ja tulin tulokseen, että lähden etsiin unaivalle ja zeukselle uudet otsapannat. Nehän löytyi oikein hyvään hintaan ja heräte ostoksena tietenkin vähän blingiä uffellekin. Saatte näistä pian esittelyn!


Tuo karvainen kouluvyö tulee meille joskus!



Löysin myös tällaisen espanjalaisen yrityksen kuin Trekhorse. Tietenkin heti olin sielä katselemassa ja ihastelemassa upeita suitsia, sillä onhan tuo barokki vähän meidänkin juttu. Olen kauan himoinnut urcolle upeita barokki kankisuitsia, mutta ne hankin sitten Portugalista (saan vähän edullisemmin kuin tällaisista firmoista).


Shoppailujen jälkeen olikin vuorossa odottamani estekilpailut. Upeita esteitä ja ratsukoita joita oli ilo seurata. Estekorkeus taisi olla 110cm ja kevyesti vetivät niistä yli. Kamera hieman takkuili, joten kuvia ei tästä ole kovin paljoa. Rata oli mielestäni sopivan haastava, mutta silti välissä näkyi antavan ratsastajille pientä "hengähdys" taukoa. Olisi ollut kiva itsekin hypätä tuola noin ison yleisön edessä!





Paljon oli näkemistä ja valitettavasti oma kunto alkoi olemaan siinä kolmen aikaan iltapäivällä sen verran loppu, että oli tämän diettiläisen aika palata kotiin. Autossa minua odotti ruokalaukkuni ruokineen, jotka ahmin heti suuhun. 

Vierailitko sinä Hevosmessuilla tänä vuonna?