Petra Palomäki

tiistai 22. tammikuuta 2019

Hangessa revittelyä

Päästettiin Mestari revittelemään ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolle. Ollaan saatu todella hyvin lunta ja aion kyllä ottaa kaiken irti tästä lumesta. Mestarilla oli ollut 3 päivää vapaata ja virtaa siis kertynyt mukavasti, joten hän sai mennä purkaan sitä energiaansa ihan yksin laitumelle.

1.
2.
3.
Eve oli ottamassa kuvia ja minä nappasin hieman videoa, mikä ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan.. Laitumella oli yhdestä kohtaa lanka alhaalla, mutta ajattelin Mestarin menevän suoraan ylämäkeen laukkaamaan kuten normaalisti. Laitoin porttia kiinni ja sillä aikaa kun olin selkä Mestariin päin tämä meni suoraan siihen kohtaan missä aitaa ei käytönnössä ollut ja karkasi tammojen tarhan viereen. Hätä ei ollut sen suurempi, sillä tielle Mestari ei päässyt koska aitoja oli ympäriinsä. Jäi siis hieman tuo aloitus kuvaamatta videolle kun jouduin tosiaan juoksemaan Mestarin tykö siinä 30cm hangessa ihanan joustavilla toppavaatteilla :D

4.
5.
6.
Kun sain nuoren miehen takaisin laitumen puolelle ja aidan nostettua takaisin ylös pystyttiin kunnolla keskittyyn häneen. Mestari kyllä huijasi meitä laukkaamalla laitumen toiseen päähän ja jäi sinne odottamaan, että hätyytämme sen takaisin laukkaan. Eli siinä tuli itsellekin hyvää treeniä! Onneks virtaa oli kuitenkin melko paljon niin ei montaa kertaa tarvinnut pyytää Mestaria laukkaamaan.

7.



8.
9
10.

Mikä oli teidän suosikkikuva?
Pääseekö teillä hevoset revitteleen irtona kuinka usein?



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Uutta näkökulmaa treeneihin

 Olimme perjantaina Pötkylän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kouluvalmennuksessa. Ei olla oikein koskaan saatu aikaseks käydä valmennuksissa ja koko ajan olen odottanut että "kun se rauhoittuu ja tasoittuu edes vähän niin mennään sitten". Minulle tämä oli myös ensimmäinen kerta Kivimäen Jennyn valmennuksessa, joka on käynyt nyt jo hetken aikaa täälä meillä päin. Nyt saimme aikataulut natsaamaan ja päääsin osallistumaan myös mukaan.

Koko valmennus sisälsi perusasioiden hiomista. Pötkylä on todella herkkä hevonen ja olen itse jäänyt ratsastamaan sitä pakettiin ja lyhyeksi. Jotenkin pinttynyt päähän, että näillä mun lusitanoilla mennään tasaisesti eikä noin kuumalla hevosella uskalla mennä liian kovaa. Pelkään sitä, että kun pyydän paljon eteen, hevonen karkaa multa totaalisesti alta. Olen siis jäänyt vaatimana hevosiltani liian lyhyttä muotoa (lähinnä nuo tammat) ja tämä valmennus avasi silmiäni todella paljon.


Aloitimme alkuun ihan käynnissä työstämään Pötkylän tahtia. Jenny halusi, että tamma kävelee minun tahtia eikä sen omaa. Olen antanut kokonaan Pötkiksen kävellä sitä sen omaa pitkäää käyntiä siinä luulossa, että se astuu hyvin takaa alleen ja yli käyttäen parhaiden itseään. Väärin. Jenny sanoi, että olen jättänyt sen aivan yksin jo käynnistä lähtien ja tamma on saanut itse määrätä mikä on sille hyvä tahti. Menimme isolla neliöllä, eli noin keskeltä maneesia halkaisimme poikki ja jäätiin työstään käyntiä. Koko ajan keskityin, että pysyin tamman mukana eli työstin oikeasti sitä enkä vaan antanut sen kävellä miten sattuu. Jenny käski minun rauhoittaa lantioni liikettä, sillä se vaan edesauttaa Pötkylän käynnin kiihdyttämistä. Vaikka olen itse luullut, että mun lantio pysyy suht hyvin paikallaan niin näköjään letkeämpi liikkeisellä hevosella mun lantio liikkuu aivan liikaa. Teimme keskellä maneesia (kun halkaisimme keskeltä poikki) käynnissä kokoamista. Kun käännyi maneesin keskelle, melkein pysäytin lantion liikkeeni, tuin pohkeella kokoamista samalla pitäen käden rentona. Alkuun oli hieman hankalaa, mutta yllättävän nopeasti Pötkis tuli pelkästään vatsalihaksilla takasin ja siitä lähti asteittain pidentämään käyntiä haluttuun tahtiin.


Ravissa teimme neliöllä samaa tehtävää. Pötkis on kuolaimettomalla aika vhvaa kädelle ja siihen löytyi nyt syy. Itse jään helposti vetämään "kilpaa" ja siitä hommasta ei sitten tule yhtään mitään. Keskityttiin siihen, että taivuttelin niskaa molempiin suuntiin sisäpohkeen läpi ja etten jäisi vetämään liikaa taivuttavasta ohjasta. Varsinkin oikeaan kierrokseen Pötkis on selkeästi jäykempi ja teki niin mieli vaan jäädä killuun ohjaan vastaan, mutta heti kun itse muistin istua kunnolla satulaan, hengähtää ulos ja rentouttaa kädet niin tammakin taipui herkemmin ja nopeammin. Pötkylä herkästi oikeaan kierrokseen kääntää turvan oikealle ja kulkee vähän pää kallellaan oikealle. Samalla takapää herkästi astuisi sisään, eli kulkee kuin banaani. Olen ennen itse luullut, että jos taivutan vasemmalla ohjalla sitä tarpeeksi kauan suoraksi (eli teen vastataivutuksia) niin Pötkis alkaa suoristumaan. Mutta Jenny kehotti tekemään juuri päinvastoin. Letkeitä ja nopeita taivutuksia molempiin suuntiin ja niiden kautta vasta aloittaa suoristamaan. Ja tämä toimi!

Laukkaa hieman jännitin, koska Pötkis on ottanut siitä kierroksia ja kappas vain, siihenkin löytyi syy! Olen vaatinut siltä aivan liian lyhyttä laukkaa kun minun olisi pitänyt pyytää Pötkistä vaan uskaltamaan laukkaamaan eteen. Vasta kun hevonen laukkaa oikeasti eteen ja rennosti voin aloittaa pyytämään kokoamista. Tämähän on itsestään selvä asia, mutta koska lusitanot on niin hyviä luonnostaan kokoamaan, olen vaan olettanut tamman pystyvän siihen ja vaatinut siltä aivan liian aikaisin. Pötkis ei ole ollut todellakaan valmis kokoamaan. Pääkoppa osaa mennä koottua ja lyhyempää laukkaa, mutta keho ei vielä.

Laukkasimme neliöllä oikeesti eteen. Minusta tuntui, että hevonen vaan juoksee täysiä, mutta Jennyn mukaan se vasta aidosti laukkasi eteen. Tämä on niin täysin mun mukavuusalueen ulkopuolella ja ei ihme, että Pötkis on kuumunut laukassa. Jos olen koko ajan pidättänyt ja pidättänyt niin miten voi hevonen purkaa energiaansa? Tuntuu samalla niin pahalta, kun olen vaatinut liikaa siltä. Olen luullut, että se rauhallinen pieni laukka on parempaa kuin, että se aidosti menisi eteen ja sitä kautta saisi sitä voimaa. Valmennuksessa Jenny koko ajan vaati multa rentoa kättä ja etten vedä ohjista melkein yhtään. Nopeita ja lyhyitä puolipidätteitä, mutta sinne ohjaan ei jäädä matkustamaan. Tuloksena on käteen painava tamma ja kuolaimettomalla paine jakautuu ihan eri kohtaankuin mitä kuolaimella.



Aivan mieletön valmennus. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että minulle selitetään asioita eri näkökulmasta ja niissä on järkeä! Jenny oli vaativa, mutta samalla selitti miksi asiat tehdään niin. Pidän siitä, kun minulle selitetään miksi minun kuuluu tehdä tietyllä tavalla asiat. Ja huomasin jo kesken valmennuksen, että vaikka kuinka minusta tuntui oudolta pyytää ponia liikkumaan enemmän eteen, niin siitä oli apua. Välitön kiitos hevoselta kun teen asiat oikein. Lopusta minulla oli paljon rennommin liikkuva tamma, joka kulki niska suorana myös siihen oikeeseen kierrokseen! En malta odottaa seuraava valmennusta Pötkylän kanssa. Jos me saadaan poni hyvään kuosiin kesään mennessä, startataan yhdet kisat ja jatkamme hyvän kodin etsintää Pötkylälle. Oli hienoa kuulla Jennyltä, että hänen mielestä Pötkylällä on todella hyvät liikeet ja laukasta tulee vielä jonain päivänä super hyvä!

Valmennuksesta on myös tulossa videoa Youtuben puolelle, menkää siis tilaamana mun kanava TÄSTÄ niin saatte ensimmäisenä tiedon kun videot julkaistaan! Video piti jo aikaisemmin editoida, mutta uuteen läppäriin en ole vielä onnistunut saamaan ladattua editointiohjelmaa joten siksi hieman kestää.

Onko teillä tullut vastaavia kokemuskia jostakin valmennuksesta? Kokenut sellaisen totaalisen "ahaa!" -elämyksen?

Kuvat ottanut Eveliina Piispanen.


tiistai 8. tammikuuta 2019

Vuosikooste

Ehdin tännekin kirjoittamaan laajemmin mitä viime vuosi sisälsi meidän hevosten osalta. Vuosi 2018 oli selkestä Mestaripainoitteinen vuosi, sillä sen kanssa ehkä tapahtui eniten uusia ja jänniä asioita! Vaikka muidenkin hevosten kanssa touhuttiin kaiken näköistä niin Mestari tarjosi eniten onnistumisia.

Mestari kääntyi 3-vuotiaaksi viime vuonna ja se tiesi ratsu-uran alkua. Vaikka meillä ei ollut mikään kiire selkään, tiesin sen olevan viime vuoden ykköstavoite. Monet ratsuttaa nuorensa jo keväällä, mutta koin, että Mestari ei ollut keväällä ihan vielä valmis ainakaan henkisesti. Tavoitteena oli ennen kesää, huhti- tai toukokuussa nousta selkään ja edetä hevosen mukaan. Pääsin nousemaan toukokuussa selkään ja homma ei ollutkaan ihan niin helppoa. Selkäännousu ja sielä oleminen ei tuottanut ongelmia, mutta käynti oli haasteellista. Mestari jännitti minua ratsastajana todella paljon, varsinkin kun käännyttiin. Käännöksissä M huomasi mut selässään ja järkytty. Vaikka sain paikallaan heiluttaa käsiä ja tehdä mitä vaan, niin käynnissä se jännitti ihan eri tavalla. Pikku hiljaa edettiin käynnissä. Alkuun ihan vaan 5 askelta eteen ja siitä hiljalleen pidennettiin matkaa ja varsa alkoi tottumaan minuun myös käännöksissä.



Kesällä Mestari sai laiduntaa ja kuumien kelien takia se sai pitää kuukauden lomaa. Heti kun kelit pikkuisen viileni, me jatkettiin hommia. Loma oli tehnyt hyvää, sillä M oli kuin eri hevonen. Paljon rennompi ja siitä alettiin ottamaan ekoja raveja liinan päässä. Pelkkiä siirtymisiä ja opetettiin perusasioita kuten pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymistä. Polveni meni vallan rikki syyskuussa ja pyysin ystäväni Annin ratsuttaan Mestaria. Anni pisti Mestarin töihin ja opetti sille, että ravia saa mennä eteen ja nostivat myös ensimmäiset laukat! Niin taitava mies!

(c) Annika Mäki



Mun vasen polvi on ollut rikki jo 10v mutta nyt se ns. sano itsensä irti ja mulla on nyt eturistiside poikki, kierukat revenny, kulumaa polvilumpiossa ja kun seison pitkiä aikoja polvi kerää nestettä. Onneksi loppuvuotta kohti polven turvotus laski ja pääsin itsekin Mestarin selkään. Otettiin mekin myös ekat laukat ja kun kelit huononi, meidän tavoite oli päästä maastoon. Ensin kävin maastakäsin kaverin hevosen mukana ja seuraavalla kerralla me mentiinkin jo selästä! Alkuun tietenkin otettiin pikkusen ravia kentällä ja mentiin maastoon vaan käveleen loppukäyntejä.

Suurin hetki oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumaasto! En tainnut kun ottaa pari kierrosta kentällä ravia ja lähdimme siitä maastoon käveleen ja siitä pellolle! Kersa käyttäyty kuin vanhat tekijät ja käveli pitkin ohjin kotiin. Meinasin itkeä onnesta, sillä tällaiset hetket antaa niin paljon motivaatioa jatkaa töitä. En olisi ikinä uskonut toukokuussa kun Mestarin selkään ensimmäistä kertaa kiipesin, että loppuvuodesta menen sen kanssa pellolle ratsastamaan! Vuosi huipentui 28.12 siihen kun ravasimme pellolla ensimmäistä kertaa. Jätkä seisoi keskellä peltoa kun kaverini ratsasti hevosellaan meidän ympärillä ravia ja laukkaa. Mestari vaan möllötti pitkin ohjin ja katseli rauhallisena ympärilleen ♥️ Tosin kun lähdettiin kotio päin kävelemään Mestarilla meniasi tulla hieman kiiretää kinttuihin, joten pysyimme tiukasti kaverin hevosen pyllyssä kiinni. Näin pääsimme maltilla kävelemään pellolta tielle takasin ja siinä sainkin mennä kotiin asti pitkin ohjin. En olisi ikinä uskonut toukokuussa, että loppuvuodesta mennään pellolla ja maastossa pitkin ohjin!



Muiden hevosten kanssa vuosi oli myös todella hyvä. Uffe käytettiin klinikalla viime vuoden alussa, sillä alkoi arkomaan kovia pohjia etusillaan. Klinikalla kuvista selvivi, että Uffella on alkavaa nivelrikkoa etusessa, mutta ennuste oli todella hyvä. Uffella ei enää kilpailla ja lähinnä harrastetaan enää kaikkea monipuolisesti, joten nivelrikko ei tule aiheuttamaan mitään ongelmia. Uffe kuntoutettiin ja kesää kohti hevonen sen kun parani! Kävimme maaliskuussa Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla, missä herra hieman esiintyi areenalla ja pönötti karsinassa. Nämä jäivät kyllä Uffen viimeisiksi messuiksi, sillä Uffe on kierTänyt niissä ihan tarpeeksi. Uffe kun ei muutenkaan tykkää hirveästi olla liian lähellä ihmisiä, varsinkaan jos seisoo karsinassa, niin en halua aiheuttaa sille enää stressiä. Areenalla Uffe tosin nauttii siitä, että pääsee esiintymään ja olemaan kameroiden edessä, mutta tuo karsinassa pönöttäminen ei ole hänen juttunsa :D

(c) Annika Mäki




Tessalla vuosi oli hyvä, vaikka paljoa kisoissa ei ehditty käymään mun töiden takia. Maaliskuussa Tessa oli kuukauden vieraalla maneesitallilla, jotta pääsin aktiivisesti treenaan sillä. Kelit oli kotona niin huonot ja Tessa ei ole maailman rauhallisin hevonen mennä vaan käyntimaastoilemaan. Vaikka vieraalla tallilla päästiin treenaamaan enemmän niin Tessa oli sielä todella stressaantunut. Tessa on todella läheisriippuvainen sen tallikavereista ja joka kerta kun menimme maneesiin yksin ratsastamaan, sain työstää ensin 40min tammaa rennoksi ennen kun päästiin kunnolla tekemään töitä. Huhtikuussa Tessa tuli kotiin ja rauhoittu silmissä. Meidän valmentajakin ihmetteli, että miten Tessa olikaan noin rauhallinen, kun toisella tallilla valkuissa kannuksia ei voinut harkita edes käyttävän. Sitten kotona sain laittaa estevalmennukseen kannukset jalkaan kun tamma oli hieman laiska! Pääsimme pari kertaa koulukisoissa starttaan. Kävimme ensin Luvialla 1-tason kisoissa, missä Tessa ei ollut ihan parhaimmillaan. Kesä treenailtiin ja touhuttiin kaikkea kivaa ja loppu kesästä kävimme vielä kerran kisoissa Porissa. Sielä tamma oli paljon parempi, mutta tiukka tuomari alensi pisteitä roimasti. Se ei minua haitannut, koska mielummin teen radan, missä Tessa kulkee rennosti eteen ja ei juokse alta pois pää kuin joutsenella. Tuomari vissiin haki korkeaa muotoa 1-tason HeB:n kisoissa niin sille linjalle ei vielä lähdetä. Niiden kisojen jälkeen ollaan käyty vähintään se 2krt/kuussa estevalmennuksissa ja Tessa on ollut asteittan parempi. Kuuma ja malttamaton se edellenkin on, mutta suunta on oikea!

(c) Annika Mäki
Pötkis kehittyi viime vuoden aikana yllättävän paljon. Vaikka emme missään kisoissa käyneet eikä valmennuksissa, ihan kotitreenillä tamma on rauhoittunut paljon. Kuolaimettomuus on ollut todella hyvä valinta ja sillä ollaan saatu työstettyä Pötkistä herkemmäksi istunnalle. Loppu vuodesta Eveliina alkoi käymään liikuttaan Pötkistä ja on ollut hienoa huomata, että 14-vuotiaskin sen kanssa pärjää! Katsotaan jos Pötkis löytäisi itselleen sen oikean kodin, siihen mennessä jatketaan treenejä ja nautin noin hienon tamman kanssa :)

Nyhtis joutui Even kanssa loppuvuodesta myöskin töihin! Vihdoin löysin sille ratsastajan ja liikuttajan, jotta poni pääsee hommiin. Urco ja Unaiva nauttivat viime vuoden hyvistä eläkepäivistä ja pääsivät viime vuonna sillon tällöin hommiin.

(c) Annika Mäki

tiistai 11. joulukuuta 2018

Jumppasarjaa ja sileätyöskentelyä




Vihdoin sain pitkästä aikaa kuvaajan kuvaamaan meidän menoa! Eve ( IG @nuortaverta ) käy tosiaan meillä tallilla auttamassa ja liikuttelemassa Pötkylää ja nyt samalla nakitin hänelle tämän kuvaamisen. Käytiin viime viikolla Tessan kanssa ennen Niinisalon Ratsastajien tunteja hyppäämässä pientä jumppasarjaa. Tessa oli aika kuuma ratsastaa ja ennen kun kunnolla pääsin hyppäämään, tuntilaiset ehti saapua paikalle. Ehdittiin kuitenkin ottamaan muutaman kerran molempiin suuntiin jumppasarjaa ja tämä oli Tessan mielestä ihan pyllystä. Tamma syttyi tosi hyvin ja innostui hyppäämisestä, juuri kun piti lopettaa. Tessa olisi halunnut jatkaa ties kuinka ja kauan :D Jouduin kävelemään loppukäynnit maastakäsin, koska Tessa kävi niin kierroksilla loppuravien jälkeen, että ei suostunut kunnolla käveleen.

Mulla on niin ongelmana nuo mun kädet ja liialliset pidätteet. Kun Tessa kuumuu se haluaa mennä vaan eteen ja täysiä. Jos hän saisi valita, laukkaisi kiitolaukkaa jossain metsässä ja hyppäisi samalla maastoesteitä. Mielellään joka päivä :D Ollaan valkuissa työstetty tätä mun kättä, etten niin herkästi aina vaan pidättäis. Onhan se ymmärrettävää, kun hevonen meinaa mennä lujaa sitä pidättää edestä. Ja tämä on niin hankalaa kitkeä pois! Olen vihainen itseni kanssa, kun teen tätä. Mulla on esteillä ongelmana, että ennen estettä kun kaarteessa teen muutaman pidätteen, jään pidättään esteelle asti. Joudun mielessäni laskemaan koko ajan laukka-askelia, jotta saan pidettyä Tessan laukkarytmin samana ja tuotua se oikein kohti estettä.

Onneksi pystyn kuitenkin työstään Tessaa, että saan sen kuuntelemaan mun painoapuja. Aloitan melkein aina tekemällä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa, missä otan paljon siirtymisiä. Ravi - käynti siirtymisien kautta saan Tessan kantamaan itseään paremmin ja ottamaan ne takaset myös alle. Tessa on hermostuneena sellainen, että valuu heti kuolaimen alle. Toisaalta, sitä pystyy ratsastaan siinä tilassa, koska seuraava vaihtoehto on mennä kamelina pää kohti taivaita. Siirtymisillä saan sen pois kuolaimen alta ja kuuntelemaan. Ja vitsit kun se alkaa kuuntelemaan niin tuntuma on super! Meillä on onneksi ensi viikon maanantaina taas Kallen estevalmennus niin päästään hyppään sopivia tehtäviä.



Lauantaina olin Uffella taas testaamassa uusia suitsia (niistä myöhemmin lisää!) ja samalla pitkästä aikaa tehtiin kuolaimella treeni. Sain kaverin tuolloin kuvaamaan meitä, koska Eve ei tainnut ehtiä. Uffella ratsastan melkein aina joko hackamorella tai LG-kuolaimettomalla, sillä niiden kanssa ratsastaja saa edes vähän anteeksi kätensä suhteen. Uffe on äärettömän herkkä suusta ja reagoi välittömästi pienempäänkin ratsastajan apuun, kuten istuntaan. Tehtiin hieman kolmikaarista kiemurauraa ja siinä siirtymisiä vaihtelevasti käyntiin ja pysähdyksiin. Laukassa annoin Uffen pitkällä uralla laukata vähän enemmän eteen ja oikeeseen kierrokseen setä meinas varsin innostua! Silti kiltitsi tuli takaisin ja teki rennot siirtymiset. Laukan jälkeen tehtiin pikkusen väistöjä ja alkuun ei meinannut tahti pysyä samana. Ja ei tietenkään kun mun istunta ei ollut täysin mukana!

Tuo hevonen on uskomaton. Näyttää nimittäin HETI jos ratsastaja istuu väärin. Jos istun liikettä vasten, Uffe ei tee mitään ilmaiseksi kuten huomasin väistöissä. Vasempaan kierrokseen jos mun lantio putosi vasemmalle ja valuin muutenkin kokonaan vasemmalle, karkasi hevosenkin lapa vasemmalle. Kun korjasin oman istuntani, seuraavalla yrityksellä pidin vasemman kylkeni ryhdikkäänä, kiersin rintakehäni ja katseeni menosuuntaan, niin kappas kun hevonen teki melkein niiden avulla hyvää väistöä! Uffe harvoi tekee itse virheitä tai pistää vastaan. Useammat tai oikeastaan melkein kaikki kerrat kun Uffe pistää vastaan, johtuu se minusta. Opettavaista ratsastaa tällaisella herkällä hevosella kun taas ymmärtää sen, että kuski mokailee huomattavasti useammin kuin hevonen. 





maanantai 3. joulukuuta 2018

Maneesirumba alkanut

Jahas nyt se ahkera maneesilla ramppaminen on alkanut. Meidän kenttä oli niin hyvässä kunnossa näin pakkasilla kun vaivalla sen hoidin kuntoon. Mutta nyt vesisateiden ja parin plussapäivän jälkeen kenttä jääty kivikovaksi joten siinä ei tällä hetkellä paljoa ratsastella. Koska Mestarilla en vielä pääse maneesille niin sillä joudun keksimään jotain muuta tekemistä. Todennäköisesti käydään maastossa kävelemässä maasta ja jos pelto kestää voisi ottaa liinan päässä muutamia ravipätkiä... Traileriin en ole sitä  vielä kokonaan saanut, koska vasta aloitti opettelun enkä halua kiirehtiä liikaa. Jos aletaan kiireellä ja pienellä paineella yrittämään sitä traileriin niin todennäköisesti siitä ei tule yhtään mitään ja se harmittaa jos saa jonkun trauman trailerin suhteen! Mutta mietin jos Jenny pääsisi joku päivä niin voitaisiin kahdestaan kokeilla käydä sen kanssa maastossa. Eli Jenny taluttaisi ja minä selässä tehtäisiin pieni lenkki ratsain tässä lähimaastossa. Tulee edes hetken taas käytyä selässä!

Lauantaina kuskasin Uffen ja Tessan maneesille, kahdella eri kerralla. Yhdessähän ne voisi hyvinkin matkustaa, mutta Tessaa ei voi traileriin jättää yksin jos otan Uffen siksi aikaa ratsastukseen. Nimimerkillä, tällaisen reissun olen joskus tehnyt ja Tessa hyvä kun pysy nahoissansa... Ensimmäisenä vein Uffen, koska aikataulu oli aika kireä ja Uffen kanssa oikeasti pystyy halutessaan tekemään tehokkaan ja nopean treenin jos haluaa. Ehdittiin hyvin ennen tunteja ja tein ilman satulaa pikkusen koulutreeniä. Pitkästä aikaa laitoin sille kuolaimet suuhun ja yllätyin positiivisesti! Uffe reagoi todella herkästi istuntaani ja ilman satulaa pystyn kontrolloimaan omaa kehoani paremmin. Jos valun, tipun, joten siinä on on oltava koko ajan keskivartalo aktiivisesti työssä. Tehtiin 4-kaarista kiemurauraa ja joka kerta kun suoristettiin tehtiin pysähdys. Keskityin käännöksissä kääntämään Uffen pelkästään lantion ja rintakehän asennoilla ja vitsit Uffe kuunteli mua hyvin!


Kuolaimettomalla Uffe saattaa joskus olla liian pitkänä vaikka kantaakin hyvin itsensä, mutta kuolaimella se on huomattavasti ryhdikkäämpi. Parempi ryhti = nopeampi ja herkempi reagoimaan. Joka kerta kun oma istunta "petti" huomasin tämän heti hevosen eleistä ja liikkeistä mikä on mielestäni todella hienoa. Uffe opettaa todella paljon joka kerta ja siitä olen erittäin kiitollinen! Laukassa tahti oli rentoa ja ryhdikästä. Vasempaan kierrokseen Uffen laukka oli paljon rennompaa kun taas oikeaan hieman meinasi välillä purra oikeaan ohjaan kiinni. Suurin syy tähän on mun istunta sillä mun vasen kylki ei meinaa pysy kunnolla aktiivisena ja ulkoavut karkaa. Tämä johtaa siihen että mun oikea kylki, lonkankoukistaja ja reisi jännittyy vastaan ja alan ottaan oikeasta ohjasta kiinni. Heti kun sain pidettyä ulkoavut tuettuna niin kappas kun hevonen ei enää kaatunut sisään eikä juossu alta. Uffen kanssa tietää, että se on oikein hyvä molempiin suuntiin, mutta jos ratsastaja on vino tämä peilaantuu heti hevoseen.

Kun sain Uffen kotiin, otin muut hepat myös sisälle ja laitoin Tessan kuntoon. Alkuun piti ratsastaa, mutta päätin ottaa juoksutusvermeet mukaan ja pyörittää lohikäärmettä liinassa. Tessan kanssa olen myös nyt päässyt yksin matkustamaan ja isoin kiitos siihen on Tessan ahneus ruualle :DSaan sen hyvin koppiin kun otan pikkuisen rehua mukaan niin tamma on tyytyväinen ja suostuu tulemaan. Ei tarvitse lähettää kirjallista pyyntöä 3 viikkoa aikaisemmin, jos hän suostuisi sillon ja sillon tulemaan maneesille tekemään tätä ja tuota. Maneesilla saatiin olla ihan kahdestaan joten oli hyvin tilaa juoksutella. Yllätyin kuinka rauhallinen Tessa olikaan! Olin tosiaan varautunut jo pahimpaan sekoiluun, mutta sehän ravasi alkuraveista lähtien maltillisesti ja vasta laukassa pikkuisen teki vaan mieli innostua. Aina niin mun tuuri, kun oletan hevosen olevan kuin lentoon lähdössä tällaisilla tuulisilla keleillä, niin eikös se ole aivan super kiltti ja rauhallinen. Jos olisin mennyt itse selkään niin ihan varmasti yhtäkkiä koliseva maneesin ovi olisi ollut hyvä tilaisuus sinkoilla minne sattuu.

Tiistaina maneesirumba jatkuu Tessan kanssa, koska lunta ei ole luvattu yhtään ja maastoköpöttelystä tuo tamma ottaa vaan enemmän kierroksia. Uffe käy Jennyn kanssa tänään maastossa sillä itsellä on koulua Seinäjoella. Tällä viikolla tulossa myös ratsastuskuvia pitkästä aikaa! Katsotaan jos saan napattua videoakin samalla ;)




torstai 29. marraskuuta 2018

Mitäs meille kuuluu?

Pitkästä aikaa sain motivaatioa kirjoittaa tännekin mitä meidän hepoille oikein kuuluu! Tulee eniten päivitettyä IG:n puolelle meidän menoa ja meinaa blogaaminen jäädä vallan vähemmälle. Mutta mielummin kirjoitan kun huvittaa enkä yritä väkisin. Toisaalta jos saisin kuvaajan useammin tallille olisi kuvamateriaaliakin mitä teille laittaa, niin voisin taas innostuakin kirjoittamaan enemmän. Mutta nyt niihin kuulumisiin!

Aloitetaan mun jättivarsasta eli Mestarista. Tai ei kai sitä enää varsaksi voi sanoa kun kääntyy kohta 4 -vuotiaaksi ja säkääkin siltä löytyy melkein 165cm verran, eli aika isoksi on jo kasvanut. Sen kanssa ollaan päästy tutustumaan ratsun ihmeelliseen maailmaan. Ystäväni on käynyt ratsuttamassa sitä kerran viikossa ja nyt olen itsekin sillä päässyt myös kunnolla touhuamaan. Suurin syy apukäsiin oli tämä minun polvi, josta on tällä hetkellä eturistiside poikki ja kierukat revennyt. En siksi uskaltanut alkuun mennä kovin suurta ravia Mestarilla pitkin kenttää, koska polveni ei oikein kestänyt yhtään rajuja liikkeitä. Vaikka polvi on vielä rikki, pystyn sen kanssa nyt ratsastamaan paremmin. Eli Mestarilla olen itsekin mennyt jo laukkaakin!

(c) Kati Ylitalo

Nyt kun kenttä on jäässä aloitettiin traileriharjoitukset, jotta päästään maneesille treenaamaan. Kun sinne päästään laitan ystäväni taas selkään, jos Mestari onkin villimpi. Musta on ihanaa saada osaava kuski sen selkään kun itse en kunnolla nyt pysty. Heti kun saadaan Mestari toimimaan paremmin niin pitää Siltakorven Sanna lykätä sinne selkään myös niin saa sekin ammattilaisen oppeja. Siihen tosin menee vielä hetki, eikä meillä ole tässä mikään kiire mihinkään.



Uffe-setä on aivan tikis! Sillä on viimeisten 2kk aikana liike parantunut todella paljon, kun vertaa mitä se oli toukokuussa, ennen kun kävimme klinikalla. Tosiaan Uffella todettiin sillon etusessa lievää nivelrikkoa, joka samalla lääkittiin. Kesän kun työstettiin ja kärsivällisesti tehtiin töitä niin nyt tämä kyllä palkitaan. On se kyllä niin luottohevonen, kun saa työstää ilman satulaa kuolaimettomalla heA:n tason tehtäviä noin vaan. Tai vaikka mennä pellolle laukkaileen!


Tessalla ollaan palattu estetreenien pariin ja käyty melkein viikottain Kallen valmennuksissa. Välillä tahtoo tosin hormoonit hurrata niin, että lohikäärme tulee esiin, mutta suht hyvin se on mennyt. Keväällä olisi tarkoitus lähteä satulakaupoille kun veikkaan estesatulan käyvän siks ahtaaksi. Lisäksi Mestarille pitää samalla löytää uusi satula, kun taitaa sekin paisua lihaksistaan talven aikana.


Pötkylä on mennyt myös todella kivasti koulua ja ollaan vallan menty kuolaimettomalla. Löydettiin tosin vihdoin sopivat suitset ja kuolaimet joten niilläkin pystyy nyt treenaan. Vaikka on se silti kivempi mennä kuolaimettomalla. Eveliina (IG @nuortaverta) on nyt vallan liikuttanut Pötkistä noin 1-3krt/vko. Kun Eve ei pääse niin tietysti minä sitten hoitanut liikutuksen. Poni etsii itselleen muuten osaavaa kotia! Lisätietoja saa multa suoraan 0400372566 ☺️

Sitten meidän eläkeläispariskunta Urco ja Unaiva viettää leppoisaa elämää. Urcon piti tänä syksynä jo mennä taivaslaitumille, mutta päätimme sittenkin, että saa olla vielä yhden kauden tallin päällikkönä. Vaikka kuinka ihanaa olisi Urcoa pitää pihankoristeena ja ponin kaverina, on se kuitenkin melko kallista.. Mutta yritämme antaa sille parhaat mahdolliset päivät❤️


Terveisin, 
Petra

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kuulumisia ja uutta videoa

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Blogi on virallisesti hiljentynyt tällaiseen tahtiin ja musta tuntuu, että tykkään enemmän päivittää someen ja videoiden muodossa miten meillä menee. Eli heti tähän alkuun, jos haluat seurata enemmän miten meidän hevosilla menee niin laita mun Instagram, Facebook ja Youtube seurantaan ;) En halua kuitenkaan blogia lopettaa vallan, koska tänne on joskus näin inspiraatiopäivinä kiva päivitellä.

Mestarin selässä on nyt käyty kolme kertaa. Ihan ei olla vielä päästy kun pieniä pätkiä kävelemään, sillä se on super herkkä. Käännöksissä jännittää vielä mua selässä ja haluan edetä hitaasti ja varmasti sen kanssa. Nyt se saa tehdä vaan kerran viikossa töitä ja lomailla laitumella. Jatkamme ens kuussa uudelleen näitä ratsun hommia. Paikallaan se ei sano mistään mitään vaikka heiluisin ja huitoisin mite sielä selässä, mutta kävellessä sen tasapainon horjuessa minusta johtuen aiheuttaa sille hieman jännitystä. Mutta maastakäsin olen saanut työstettyä sitä ihan pienissä asioissa paljonkin eteenpäin, joista olen todella ylpeä. Mestarin juoksutuskuvat ottanut Aniina Gullans ja ratsatsuskuvat Jenny Snellman.




Uffe kävi klinikalla ja siltä löytyi vasemmasta etusesta lievää nivelrikkoa. Tällä harrastekäytöllä ennuste on kuitenkin todella hyvä, joten saadaan jatkaa sitä maastoilua ja yhdessä tekemistä. Annika Mäki kävi ottamassa meistä niin upeita kuvia ja alla olisi teillekin yksi esimakukuva. On mulla vaan niin upea hevonen, että en aina meinaa uskoa sen olevan mun ❤ 


Sitten mulla olisi Youtubessa uusi video, missä meidän Pötkylä esittää mallikkaasti kuinka minä juoksutan hevosiani. Sellainen pieni tallivideo samalla, eli näätte hoitamisesta sinne juoksutukseen saakka miten hienosti hän käyttäytyi! Nyt kun sain uuden kameran niin jos saisin Jennyn auttamaan kuvaan lisää hevosvideoita ;)

 

Sitten pieniä kuulumia muista. Tessa on ollut ihan huippu rauhallinen nyt koko kesän. Ihanaa vaan mennä ilman satulaa kentällä ja tehdä kaikkea ilman ressiä. Kisoissakin käytiin tässä alkukuusta. Vaikka ei ollut todellakaan sitä parasta Tessaa niin siitä huolimatta saatiin heB:3 5.sija. Kunhan meikäläinen ensin oppisi istumaan rennosti ja kunnolla tuossa Tessan ravissa niin alkais tammakin pystyyn esittään radalla parastaan. Eli siksi olen mennyt nyt todella paljon ilman satulaa sillä siinä on pakko istua suorassa tai muuten tippuu :D Seuraavista kisoista en vielä tiedä, tällä hetkellä haluan vaan edetä kohti sitä harmonista yhdessä tekemistä. Kun se sujuu niin katsotaan niitä kisoja sitten.


Urco ja Unaiva nauttii laitumella eläkepäivistään ja Nyhtis ponski se käy välillä varsaa koulimassa kentällä ja kärryttelemässä mun kanssa maastossa :)