sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Satulaongelmia....

Urco käytiin tänään kranioimassa ja vika selvisi. Hevonen on ilmeisesti kasannut jo niin kauan painetta säkän alueelta puristavan satulan takia, että sen takia nyt reagoi kranion myötä voimakkaammin ja heitti minut alas kun vihdoin se kertoi, että satula ei sovi.

Kranion jälkeen satulan laitto selkään ei enää yhtään aiheuttanut jännitystä, vaan rennosti seisoi ja sai pyöritellä miten halusi satulaa selässä ja hevonen ei sanonut mitään. Eli, tämä uusi inspiration satula pitää vielä kokeilla korottavalla romaanilla. Terhin mukaan (hän käy meillä kranioimassa), satulan malli olisi muuten täydellinen, jakautuu tasaisesti koko hevosen selän läpi, mutta tuota nostamista pitää vielä kokeilla. Jos se ei auta alkaa jälleen satulan etsintä rumba.

Uffella ei ole satulaa. Estepenkki on liian ahdas, koulupenkki on siinä ja siinä...joten nyt sille etsinnässä uusi estesatula. Vanhat pitää saada myytyä alta, että minulla on varaa ostaa uusi tai sitten vaihdossa antaa tms. Tilanne on niin stressaava...juuri kun kaikki alkoi sujumaan niin nyt tämä..

Onneks, ONNEKSI uffella on helppo selkä, eikä noin vaikea kuin urcolla. Ei se mitään, kai urcollekin sopii satulat, mutta eikö se tietenkin ole just joku prestigen 4000e satula mihin mulla ei ikimaailmassa ole varaa. Onneksi minulla on tuo rungoton,ettei ihan ilman satulaa tarvitse olla..huhu. Miksi tämä on tehty näin vaikeaksi?

Olisko kellään antaa vinkkejä millainen koulupenkki sopisi, suorahkoon, LYHYEEN (max 16,5" istuin), korkeaan ja pitkäsäkäiseen selkään ja leveydeltään 32 (MW) ? Vinkkejä kaivataan ja kipeästi!

Mutta kaiken tämän satularumban ohella, uskon siihen, että kaikki järjestyy! Nyt vaan vanhat satulat myyntiin ja uudet paremmat tilalle.

Niisk, joudun luopumaan mun Hervestä :'(


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pikakuulumiset!

Urcon selkä alkaa ehkä pikkuhiljaa paraneen, tosin selkään ei ole menoa ennen kun se on vallan toipunut. Pääasiassa herra on mennyt liinan päässä ja tänään taas tarkoitus laittaa sille pessoat ja töihin.

Uffella olen mennyt aika paljon ilman satulaa nyt pitkästä aikaa. Herra on ollut tuulisten kelien takia niin villi, että alkuviikosta oli jo vaara että herra jopa pukittaisi ;D tänään on vuorossa puomi ristikkoja jos se lähtisi taas tästä eteenpäin.

Zeuksella Enna ratsasti tosiaan sunnuntaina kun olin poissa, opetin lauantaina hänelle kuinka sitä ratsastetaan, eikä ollut Ennalle helpoin mahdollinen, zeus kun ei todellakaan ole mikään automaatti. Eilen me ohjasajettiin pitkästä aikaa ja meni tosi hyvin. Välillä se ei edes kuunnellu ja halusi kääntyä ihan toiseen suuntaan kun minä niim välillä mentiin ihan s-kiemuraa eteenpäin. Tein paljon väistöjä sen kanssa käynnissä ja ravissa lähinnä suoraa uraa ja kääntymisiä.

Tammat voi hyvin, tessalla menin varmaan kesän jälkeen ekaa kertaa selkään ja vielä ilman satulaa. Ai että oli kivaa! Pikkasen taas se muistutti mua että noin pitäisi hevosen laukata eteen ja keskiravi kuuluu tehdä näin ;) on se super tamma! Jos varsa liikkuu kuin äitensä ja isänsä niin huhuh...!

Pötkis joutui taas tottumaan jalkapesuihin, kun hänen mielestään vesi on maailman pahin asia maailmassa. Äiti piti siitä pesarilla kiinni ja minä suihkutin jalkoja. Vaikka kuinka kamalaa se on, niin siihen on vaan pakko tottua. Yllättävän kiltisti se malttoi olla :)

Me lähdetään nyt hakemaan uutta asukasta kotio, älkää huoliko ei ole hevonen, koira tai kissa niitä on jo aika paljon :D vähän pienempi, arvaako kukaan? ;)

P.s messupostaus oli vahvistus sille etten tänne hevosblogiin kerro enempää omasta elämästä kuin hevosistani :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

MyDay Expoilla!

04.10  Herätyskello soi, puen tallivaatteet päälle.

04.15 Banaani naamaan ja tallille hoitaan hevosia

05.10 Hevoset on kaikki ruokittu, kaikki karsinat siivottu ja lähden sisälle laittaan itseäni.

05.20 Suihkussa käyty, vaatteet päälle ja menoks. Sami oli onneks tehnyt aamupalani mukaan, joten
          sen sain syödä autossa.

05.45 Saavumme Kankaanpäähän ja otamme kaverini mukaan messuille.

08.10 Saavumme Lahteen pitkän matkan jälkeen.


9.00 Pääsemme sisään, ostetaan liput ja lähdetään kierteleen messuja!

9.10 Heti alkuun menemme katsomaan Junioreiden sarjoja, ensin miesten kehonrakennus juniorisarja, sitten bikini fitness ja sen jälkeen oma sarja eli body fitness.





10.45 - 14.00 Kiertelemme messuja, tapaamia huippu Fitnesstähtien kanssa mm. idolini kanssa pääsin samaan kuvaan! Nicole Wilkins ja ostin unelma kisakenkäni, kauan kaivatun 6packbag:n kylmälaukun minne saan kaikki ateriani!





Aivan uskomattoman hieno hetki!



14.30 Lähdemme ajamaan kotia kohti. Lahdessa kuitenkin ruokatauko ja kauan kaivattu 
          mäkkärimättö! Nam :P 

15.15 Jatkamme matkaa. Pysähdymme Tampereella ABC:llä vessatauolle ja vaihdamme kuskia.


18.00 Saavumme Kankaanpäähän. Käymme Salesta hakemassa maanantain ruoat, eli kanaa, ylläri
          ylläri !


18.45 Olemme kotona ja puramme kaikki kamat pusseista ja ihastelen vielä mun kisakenkiä ❤ 


19.15 Menen tallille, siivoan vielä vähän boxeja, haen hepat sisälle.


Mamma on aina niin "puhdas"....


19.30  Päästän uffen kentälle juokseen, herra veti pikkasen hienoa ravia, harmi kun oli niin hämärää,
           niin ei saanut kuvia :/


19.50  Ruokin hevoset ja menen sisälle itse tekemään ruokaa.


20.30 Ruoat tehty Samin kanssa valmiiksi maanantaita varten. Siinä samalla itse syön hieman iltapalaa.
  

21.30 Suihkun kautta molemmat nukkumaan.

Aamulla ei kamera tarttunut siinä unihorroksessa mukaan, mutta eipä siinä sen kummempaa kuvattavaa ollut ;) samaa kuin mitä iltaruokinnassa.

Miltäs minun sunnuntaipäiväni näytti teidän silmään?
 


perjantai 10. lokakuuta 2014

Kentän pohjaa maistettu

 EDIT: Tähän heti alkuun kysyn, haluaako joku, että teen huomenna MyDay postauksen kuvina? Ollaan menossa Lahden Fitness Expolle ja voisin ottaa huomisesta kuvia sielä ja tallilla? Vai haluatteko arkena ;)

Ja mä pääsin juuri kehumasta, että hevoseni voi niin hyvin ja urcolla selkä on hyvin parantunut ja se liikkuu niin ihanasti uudella penkillä. Eilen sain sitten kunnolla tietää, että herra on telonut selkänsä...

Laitoin satulan tallissa selkään, lähdin kentälle käveleen (kuten aina ennen) ja siitä sitten nousin selkään. Ehdin just ja just laittaan oikean jalustimen jalkaan ja hieman korjaan asentoa kun siinä urco yhtäkkiä sai ihan kamalan hepulin, minulla ei ollut ohjia kädessä, kun menen aina alkukäynnit loogisesti pitkällä ohjalla. Urco hyppäsi pystyyn, siitä veti selän aivan pyöreäksi ja niin ylös kun pääsi pomppaan ja taas pystyyn ja en edes tiedä mitä kaikkea se teki ja minä hienolla kierteellä tipun lonkalleni maahan. Pelkäsin tippuessani, kun näin olan takaa urcon ihan banaanin muotoisena minua kohden, että se kaatuu päälle.

Vanha kuva, mutta ettei tuu kuvaton postaus :) Tässä noin kuukausi sitten hyvin selässä
Maassa ensimmäinen ajatus oli : " Siis anteeksi mitä nyt tapahtu? Mä tipuin URCOLTA? Nyt on todellakin joku pielessä...". Urco aivan vauhkona pysähtyi melko lähelle minua ja siitä huomasi, että sillä oli jokin huonosti. Rauhoittelin sitä ja keräsin itseäni siinä vähän könkäten, onneks Sami oli pihalla niin tuli heti kattoon mitä kävi. Se kulema vaan kuuli koiria ruokkiessa jonkun kiljasun ja koirat alko haukkuun, siitä huomas, että jotain oli sattunut. Otin satulan urcolta pois ja siinä vaiheessa kun sitä otin pois, kun satula kävi lautasten kohdalla (ristiselän?) niin urcolla meni heti selkä pyöreäksi, jalat mahan alle ja häntä koipien väliin. Siinä kokeilin painella ja ei kädelle reagoinut niin voimakkaasti kuin satulan painolle.

Pyysin Samia tuomaan liinan niin katsoin heti ontuiko se jostain tms. Ravissa on hieman jäykkä takapäästä, mutta laukka oli ihan ok. Onhan se aina alkuun hieman jäykempi, mutta heti kun vetryy tahti on todella hyvä, eikä se alkuunkaan ole missään vaiheessa huono, on vaan hitaampi. Ei ontunut mistään.

Unohtakaa roina taustalla, meillä oli sillon joku heinähomma, niin tartti tikapuita ja lavoja :D katse urcoon. Kuva otettu samana päivänä kuin yllä oleva. Hyvä treeni tuli silloin tehtyä!

Vein urcon talliin, karsinassa koitin hellästi koskea ja hieroa takapäätä, jos sais selkyyttää missä kipu on. Takapäässä vika kuintenkin on, mutta minä kun en mikään hevosen anatomian asiantuntija ole kuten hieroja, niin en tarkemmin vikaa löydä. Venytin eteen takasia, antoi ne hyvin, mutta jos venytti taakse vasenta takasta niin hieman jännitti. Laitoin arnikaa koko selkään ja lautasille ja BOT loimi päälle.

En tiedä onko urco telonut ittensä eilen tarhassa jos on liukastunut, kun nyt on satanut niin paljon, niin pohja on paikoin liukas. Tai sitten jos se keskiviikkona tai torstaina on telonut ittensä karsinassa? Keskiviikkona oli koko päivän sisällä kun keli niin kamala, mutta ei se seisomisesta IKINÄ ole mennyt jumiin ainakaan tollain. Seisoi ne portugalissakin monta monta päivää sisällä, eihän ne sielä edes päässy tarhaan... Että onko se sitten mennyt piehtaroimaan ja jäänyt jumiin tai muuta vastaavaa..en sitäkään kyllä usko.. Tiistaina oli kuitenkin niin letkeä ratsastaa, että en satulaakaan missään nimessä epäile...tietenkin nyt se sitä arkoo jos selkä on kipee...

Soitin heti Anniinalle, kun se on hieronut hevosia nyt jo jonkin aikaa ja kysyin jos se voisi vaikka Terhin (hän on käynyt urcoa kranioimassa muutaman kerran) tulla katsomaan mikä ja missä voisi olla vika.

Että tällanen taas... nyt alkoi siis jälleen urcon selän kuntoutus ja selkään ei todellakaan nousta ennen kun se on kunnossa. Onneks satula on sentään hyvä, että se ei sitten paina kun selkä on taas saatu kuntoon. Ittelle tulee kivan kokoinen mustelma oikeaan lonkkaan ja hieman selkä ja niskat kipeenä kun menin heti urcon perään melkein tunnin zeuksella koulua. Onneks se nyt meni kiltisti ja mä sain ratsastaa kunnolla läpi.

Nauroin Anniinalle, että heti kun saatiin meidän kenttään aidat (seuraavassa postauksessa kerron uusista aidoista, kuvia ja videoa kun hepat pääsi ekaa kertaa irti meidän kentälle), niin mä alan heti tippuun :D olisi pitänyt vissiin jättää aidat pois, niin en tipu taas moneen vuoteen?

Viime viikonloppuna, lisää tulossa seuraavalla kerralla!


Anjalan Hevostila, seurakoulukisat 04.10

Kisapostausta jälleen!

Olimme zeuksen kanssa viime viikon lauantaina Anjalan Hevostilalla järjestetyissä seurakoulukisoissa ja starttasimmme luokan B-merkin kouluohjelma.

Kotona lastauksessa herra neiti zeus päätti oikein kunnolla kusettaa, eikä halunnut aamusta lähteä kisoihin. Hän päätti, että herra ei lähde niin ei lähde..Siinä hetken aikaa menikin kun yritin sitä työntää traileriin, mutta voimaa ei vaan tällä kertaa löytynyt, kun selkä oli arkana treenistä...siinä hässäkässä ja kaaoksessa, pyysin isääni apuvoimaksi ja työnnettiin herra neiti kaksin voimin pyllystä traileriin. Kyllä siinä vaiheessa herra suostui yhteistyöhön ja kävelikin suoraan traikkuun...voi huoh sanon minä!

Kisapaikalla kävin rauhassa ilmoittamassa itteni, sillä kisat olivat hieman aikataulusta myöhässä. Lähdettiin hetken kuluttua laittamaan herraa kuntoon Samin kanssa ja se osasi aika hyvin käyttäytyä! Samikin sai sitä hyvin pidettyä kiinni, eikä zeus pyörinyt tms paikallaan siinä touhuten jotain omaansa. Onhan se aina kiltti, mutta saattaa muutaman kerran hirnahtaa tai alkaa viskoon päätänsä kun haluaa mennä muiden hevosten tykö. Ja Sami, kun ei mikään kokenut ole hevosten kanssa ei aina uskalla sillain osaavasti ja kunnolla pitää kiinni, mutta aika hyvin se on tähän mennessä pärjänny ;) Hyvin koulutettu mies?



Lähdin verkkaan ulkokentälle sitä ja Sami räpsi muutamia kuvia samalla. Zeus oli aika hyvä, hieman löysä, mutta silti ihan jees. Laukassa muutaman kerran jouduin ottaan ronskimmin seis ja peruutus, kun herralla oli ajatukset taas aivan jossain muualla kuin ratsastajan apuja kuuntelemassa..sitten kun se kuunteli, niin laukkakin pyöri todella nätisti! Kuvissakin muutama onnistunut otos, missä mä en istu päin mäntyä ja hevonen ei mee pää pitkänä ja pystyssä :D olen vissiin alkanut oppiin istumaan tuossa uudessa satulassa, kun en enää niin pahasti könötä.


Kun oli meidän ryhmän vuoro mennä maneesiin verkkaan, niin zeus hyyty ihan täysin. Sitä ei siis kiinnostanut pätkääkään koko kouluratsastus ja aika turta pohkeelle. Teki kyllä mieli otta raippa ja näpäyttää kunnolla pohkeen kohdalle, että HERÄTYS! Mutta raippaa ei ollut, joten jouduin aika monta kertaa sitä herätteleen ronskimmin jalalla eteen. Lopusta muutamia hyviä pätkiä, mutta keskiravia oli aivan turha edes yrittää. Se veti joko liian pakettiin tai sitten mukamas jännitty, en tiedä enää mitä siinä tapahtu ja sitten olikin vihdoin meidän vuoro mennä radalle. Kyllä siinä kestikin kun viimeisenä starttasimme.



Radalla alkutervehdys meni aivan pieleen. Ei pysähtynyt aivan tasan ja veti sellaisen ihme banaanikuvion pysähdykseen ja tervehdykseen. Siinä sitten ittellä "Jee hymyile vitsit tää on kivaa - NOT!". Voltit sujuivat yllättävän hyvin, vaikka verkassa se puri niin paljon sisäohjaan. Käynnistä saatiin hyvät hekut, että rentoa ja oikealle pohkeenväistö lähti heti hyvin, mutta vasemmalle itte en ollu skarppina ja pohkeenväistö tuli myöhässä ja se näkyi pisteissä. Laukka oli ihan hyvää, olin yllättynyt kuinka se jaksoi edes niinkin kiinnostua, että meni kulmakin nätisti läpi. Keskilaukassa askel ei venynyt niin paljon kun olisi saanut, mutta noh, parempi hallittu hieman hitaampi keskilaukka kun sellainen kaahottaminen kuin päättömät kanat kohti kulmaa :D Pisteitä tuli muistaakseni 65,43% ja tällä tuloksella 2.sija! Vaikka rata oli laiska ja sai koko ajan ratsastaa eteen, silti riitti noikin hyviin pisteisiin. Odotin jotain 60% tienoilla, mutta hyvä näin! Video otettiin, mutta minä tyhmä poistin sen vahingossa :(!

 

Maneesikuvat ottanut Janina Katajisto ja ulkokuvat Samin ottamia :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pohdintaa luopumisesta ja hevosteni voinnista

Paljon ihania hevosia on lähiaikoina saatettu vihreille laitumille. Tämä pistää miettimään omia hevosiani, kuinka onnekas olen, että he vielä minun rinnalla ovat. Saan nauttia heidän kanssaan joka ikinen päivä, vaikka välillä en sitä tajua. Saisin olla siis vielä kiitollisempi siitä, kuinka ihania hevosia minulla on. On niitä päivä jolloin tuntuu, kun mikään ei onnistu ja hevosen omistaminen tuntuu maailman työläämmältä hommalta, mutta pian aina havahtuu siihen, kuinka ilman mun upeita hevosia en voisi elää.

Olen lähivuosina panostanut siihen, että hevoseni voi hyvin. Tietenkin aina ovat voineet hyvin, mutta koska minut opetettiin portugalissa siihen, että "Kunhan satula sopii sinulle niin se sopii hevoselle"-tyylillä ja nyt tajuan kuinka paljon esimerkiksi uffe on joutunut kärsiin huonon satulan takia..tuntuu niin pahalta, mutta minkäs silloin teit kun valmentajat sinulle näin sanovat. Kokematon, en tiennyt mistään mitään, seurasin tietämättäni ammattilaisia, jotka eivät itsekään sen paremmin loppujen lopuksi tienneet.


Tänä vuonna olen tehnyt siis kaikkeni, että mm. olen urcolle löytänyt oikean satulan. Sen kanssa on ollut todella paljon ongelmia, sillä korkea, pitkäsäkäinen ja lyhytselkäinen hevonen, on vaikea valinta satulan suhteen. Tietenkin jotkut super kalliit mittatilaussatulat tai prestiget jne menisivät, mutta maksavat melkein saman, kun mitä urco maksoi silloin kun se ostettiin...hullua. Olen ollut todella tyytyväinen omaan joustorunkoiseen. Zeuskin on alkanut liikkuun paremmin sen satulan ansiosta ja tuntuu, että palaset loksahtaa paikalleen.

Vielä takaraivossa uffen lapajumit mitkä tuntuvat vieläkin vaivaavan. Estesatulaa sillä ei nyt periaatteessa ole. Vanhaa penkkiä kokeilin maastossa, ja se ei kyllä selästä ottanut lapoihin kiinni, kun koko kämmen meni alle, joten pitää sitäkin vielä sovittaa uudelleen. Jos ei sovi, on uuden hankinta edessä.

Vanha mutta ihana kuva ♥ (c) Anniina Gullans
Monet varmaan miettii miksi unaivasta ei paljon tulee kirjoitusta tai ratsastuskuvia. Mammalla on alkanut vaivaa takapolvessa todennäköisesti akillesjänne. Luultavasti vamma on niiltä ajoilta, kun sitä on pahasti hakattu ja pahoinpidelty, koska sillä ei edes ole vasemmassa takasessa vuohiskuoppaa....enkä edes halua tietää mitä kaikkea sille on tehty :'( Joskus se alkuun on hieman kankea ja takapolvi niin ikään kuin on hieman "ruosteessa", silloin kun sen antaa ravata ihan omaa tahtia ja pää pystyssä, niin alkaa vetryyn ja hetken päästä könkkäämistä ei ole näkyvissä. Paljon ollaan mamman kohdalla mietitty mitä sen kanssa tehdään. Äiti ehdotti uuden kotin löytämistä, mutta siihen vastasin erittäin kieltävällä sävyllä. En halua unaivalle uutta kotia, tämän kodin se on saanut, sitä on hoidettu, rakastettu ja sen kanssa on koettu kaikkea, ja haluan, että se saa mahdollisimman hyvän elämän meidän kanssa :') (herkistyin..). Jos vaivaa alkaa paheneen, niin silloin pitää osata luopua. Mamman kanssa mennään päivä kerralla. Joskus tulee niitä hyviä päiviä ja joskus niitä huonoja, mutta kaikessa mennään tamman mukaan. Onhan se meidän oma rakas mamma

 

Haluan kaikista eniten sitä, että hevoseni voivat hyvin, niin kuin yleensäkin kaikki hevosenomistajat tätä toivovat. Hevoseni mekitsevät minulle niin paljon ja haluan, että heillä on aina hyvä olla ja saavat mahdollisimman parhaan hoidon ja elämän. Uskon siihen, että " Everything will end up just fine!". Uffe saadaan kuntoon ja takasin hyppään rohkeasti itse, urco saadaan rauhalliseksi kisaoriksi, zeuksesta saadaan kenttäponi, pötkylästä ihana kouluponin alku, tessasta saadaan ylpeä äiti ja tuleva kisakonkari, mamma saa jatkaa elämänsä nauttimista ja tulevasta varsasta saadaan uusi perheenjäsen.


Miten teidän hevoset voit?


maanantai 6. lokakuuta 2014

Villen kouluvalmennukset

Olimme urcon ja zeuksen kanssa keskiviikkona Vaurion Villen kouluvalmennuksissa 
ja kyllä taas saatiin hyviä vinkkejä ja uutta kotiläksyä!

Urcolla olimme Kankaanpään Ratsastuskeskuksen maneesilla (saimme urcon kotona Samin kanssa lastattua uffen boxista suoraan koppiin!). Paikan päällä herra oli aika kiltisti ja hiljaa. Laitoin sen karsinassa kuntoon ja saatiin kerrankin odottaa, sillä olimme ajoissa liikenteessä :D meille harvinaista... urcolla meni heti pupu pöksyyn kun joutuin kävelemään tallissa missä oli käytävillä isot kaivonkannet! Miettikää, sieltä olisi voinut vaikka krokotiili hyökätä jalkaan kiinni...ei ikinä tiedä ;) maneesin ovetkin oli aika jännät, mutta hyvin päästiin selkään asti. Vähän aikaa käveltiin siinä maneesia ympäri ja alettiin sitten verkkaileen. Urco tuntui hyvältä, paljon rennommalta kuin viimeksi! Muutamia pään heilautuksia lukuun ottamatta, herra meni super hyvin.

Aloitettiin ensin ihan vaan ympyrällä, ja Ville neuvoi minua kuinka saisin urcon paremmin molemmille ohjille. Ensin hieman taivutettiin ulos ympyrällä ja siitä sisälle voltille, ja joka kerta kun taivutin, minä päästin ja kiitin hevosta. Tämän avulla urco alkoi jo tuleen muutamia kertoja hyvin kummallekin ohjalle ja se jopa rentoutui! Tämä tehtävä jatkettiin sitten laukassa molempiin suuntiin ja tehtiin siis kunnon alkuverkka.

Sitten lähdettiin tekemään pitkillä sivuilla avoa ja keskelle piti tehdä volttikaheksikko ja vaihtaa suuntaa jatkaen toiseen suuntaan avoa. Sellainen S-kiemura siis keskelle. Avossa vasemmalle tuli todella hyvääkin pätkää, sitten suoristus ja piti todella hyvin valmistella oikealle avo, ja muutaman kerran jouduin tekemään voltin ennen avoa ja taas käyttämään tuota taivuta kiitä-menetelmää. Siitä lähdettiin hyvään avoon ja sama kuvio toisinpäin. Kun tämä sujui, lähdettiin tekemään laukassa pitkillä sivuilla alkuun avoa muutaman kerran ja siitä vastalaukkaan. Pitkillä sivuille tehtiin sitten vastalaukassa suoralla uralla sisään taivutuksia, niin, että saisin urcoa enemmän taipuun ja kyllä se aika notkea poika on!


Saatiin todella paljon vinkkejä ja urco oli kokonaisuudessaan paljon parempi kuin viimeksi :) Ville saa luvan sen ratsastaa seuraavalla kerralla niin se tietää sitten vielä paremmin neuvoa, kun tietää miten hevonen toimii. Lastaus kotiinpäin ei sitten onnistunut niin hyvin...peruutin tallin oven eteen ja koska talli on leveempi kuin koppi, niin urco näki ohi traikusta ja ei sitten liikkunut taas eteen eikä taakse. Laura otti urcosta kiinni ja minä yritin hännästä heilutella sen pyllyä, jos sattuisi takajalat liikkuun eteen. Sitten hetken kuluttua se yks kaks meni suoraan koppiin ja en ollut edes varautunut. Tartuin heti puomiin kiinni ja äkkiä kiinni :D huhu... pössö hevonen!

Illalla klo20 olikin sitten zeuksen vuoro mennä valmennukseen. Kotona herra oli kusetuksen mestari ja ei halunnut mennä traikkuun, ja minulla ei voimat riittänyt työntään pyllystä traikkuun kun selkä ennestään jo kipeä :( Iskä tuli apuun ja työnnettiin herra Vetelä sisään...pikkasen mulla on välillä tyhmät elukat :D

Valmennuksessa aloitettiin samanlailla, eli ympyrällä hieman siirtymisiä ja sitä samaa kuin urcolla, eli kummallekin ohjalle. Vasen ohja jää usein liian tyhjäksi ja taas välillä oikealle ei ole tuntumaa, eli tuntuu kuin olisi turta ei mitään reagointia ohjasavuille.

Tehtiin pitkillä sivuilla avoa, jonka jälkeen keskellä pitkää sivua tehtiin voltti sisään ja siitä jatkettiin keskelle maneesia pohkeenväistöä. Tässä muutaman kerran jouduin oikein kunnolla potkaseen pohkeella, kun zeuksella on aika herkästi sellainen tapa, että se unohtaa mun pohkee ja itte jään usein sitä pohjetta sielä koko ajan tuputtaan, eli menee tuntuma kokonaan hukkaan. Pohkeenväistössä piti muistaa hyvä taivutus ja silti  niin, että hevonen liikkui koko kropasta sivuun, eikä jäänyt banaaniksi.

Kun nämä sujuivat otettiin ympyrällä laukkaa ja yritettiin taas sitä taivutus juttua mikä auttoikin muutaman kerran, mutta aika turhauttavaa oli, kun ei kauheasti meinannut antaa periksi. Siitä jatkettiin pitkille sivuille vastalaukkaa, ja sillä yritettiin saada zeusta antaan periksi taipumalla vastalaukassa samalla tavalla kuin urco sisään. No eihän se niin hyvin onnistunut...ja ittellä alkoi jo taidot loppua kun ei millään...Siinä vaiheessa Ville kysyi saisiko hypätä selkään ja kokeilla. Tietenkin! Antaa mennä! - sanoin minä :D

Vitsit kyllä se hieno hevonen on kun ammattilainen selässä. Kyllä nostettiin laukka hienosti niska pyöreenä eikä yhtään tuntunut olevan ongelmaa, sen suhteen, että oliko vai ei aktiivinen pohkeelle! Kyllä se meni hienosti, videolla lopussa näette pienen pätkän kun Ville ratsastaa.

Paljon on molemmilla töitä, mutta sitähän tämä on! Kotiläksynä nyt sitten urcolla lisää niitä taivutusharjoituksia ja zeuksella voimaharjoittelua ja myös taivutushommia :)