perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 19. Luukku

19:nnen Luukun takaa paljastuu...
.... Unaivan tämän vuoden parhaat kuvat!

1.

2.

3.

4.

5.

Viikonloppuna saatte jotain videpostausta, viimeistään sunnuntaina. Huomenna menen aamusta uffen kanssa maneesille ratsastamaan, siitä kotio liikuttaan muut ja auton nokka kohti anoppilaa eli Turkuun :) 

Onko vielä postausideoita mitä haluaisitte lukea? 

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 18: Luukku

18:nnen Luukun takaa paljastuu.....
.... Grandulan tämän vuoden parhaat kuvat!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

Entäs näistä? :)




Joulukalenteri 17.Luukku

17:nnen Luukun takaa paljastuu....
.... zeuksen tämän vuoden parhaat kuvat!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Löytyikö suosikkia?



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 16.Luukku

16:nnen Luukun takaa paljastuu...
.... miten me maastoilaan?

Meiltä on suoraan kankaalle matkaa noin 20min ratsastaen ja siinä joutuu menemään pätkän asfalttia ja ravaileen pienen matkan, jotta pääsee sinne. Joten siis todella, todella harvoin sinne menen yksin enää ratstamaan. Meidän "maasto" on lähinnä hiekkateillä ratsastusta ja jos haluan kunnolla kankaalle meiltä on 5min trailerilla Niinisalon kangasmetsiin missä pääsre maastoilemaan niin paljon kun haluaa.

Uffen kanssa tietenkin käyn useammin Niinisalossa,  koska saan sen yksin traikkuun ja pärjään sen kanssa sielä myös yksin. Jos haluan ottaa mamman mukaan niin Heidi tulee yleensä Laralla mukaan. Zeuksen kanssa käyn yksin, mutta siinä tartten Samia auttaan lastauksessa ja sille hieman tylsää istua autossa ja odottaa että olen valmis. Onneksi Niinisalon Sotilaskoti on lähellä niin pääsee munkille ;)


Urcolla käyn todella, todella harvoin edea tiellä ratsastamassa. Se pelkää jopa omaa varjoaan ja yksin en sen kanssa voi lähteä. Vaan ainoastaan jos äiti haluaa tulla samaan aikaan käveleen vierelle niin uskalletaan mennä. Urco kun tarvitsee sen henkisen tuen rinnalle :D

Muilla käyn yleensä sitten aina jonkun kanssa, ainoat kellä menen yksin maastoon on uffe ja zeus. Vaikka zeus onkin hieman villi maastossa niin silti pärjää hyvin. Tessalla jos se on hyvällä tuulella voi mennä yksinkin, mutta välillä on inhottavaa jos sen mieliala heittää maastoilun aikana kiukun puolelle niin se pomppii jopa oman varjonsa takia :D

Ja itte kun olen töissä varsinkin näin talvella viikolla ei voi maastoilla kun on niin pimeetä...viikonloppuisin sitten joskus mennää yhdessä vaikka äitin kanssa maastoon, tai jos Enna pääsee niin sen kanssa :) harmittaa kun maastoon on pitkä matka, mutta sille ei vaan voi mitään.. 

Miten te maastoilette?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 15.Luukku: Kuulumisia

Hei kaikille! Joulukalenterin luukkuja on jäänyt valitettavasti väliin sillä tämä koko viime viikonloppu on ollu niin hektinen, että minulla ei vaan ole aika riittänyt blogia kirjoittaa. Enkä myöskään halua sitä kirjoittaa kiireessä,  koska ei tekstistä tule tällöin hyvää ja ajatukset ei ole täysin blogissa mukana.

Hevosten kanssa menee noh...jotenkin. Uffen satulahomma kumoutu, enkä uskaltanut penkkiä tilata ulkomailta kun pelkään ettei ole täysin sopiva. Eilen olimme Joonaksen estevalmennuksessa ja se meni...ei nyt parhaiten. Meillä on uffen kanssa ollut niin kauan taukoa, että kummaltakin on mennyt luottamus hyppäämiseen ja minä oikeasti pelkäsin jotain 70cm okseria....koko ajan pelko,  että uffe kieltää eikä uskalla hypätä ja lapa menee taas kipeeks jne...uffe yllätti ja hyppäsi ne okserit vaikka minua pelotti. Pari kertaa tuli stopit kun ei kumpikaan uskaltanu ja homma ei onnistunut. Fiilikset on aika maassa tällä hetkellä tuon tilanteen takia. Tuntuu, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin kun ei mikään onnistu. Mutta kun ei saa....

Urcon kanssa kävin jo selässä ja päästiin jo ratsastaan kunnolla. Erehdyin laittaan romaaniin palat ja se oli vähän liian tiukka sille säkän kohtaa, joten ensi kerralla ilman. Paljon liinassa työskentelyä ja toivottavasti kelit taas paranisi niin pääsisin selkään. Tullut pelko siitäkin, että jos se yhtäkkiä ei olekaan enää hyvä ja viskasee mut sinne kivikovalle kentälle...välillä on hieman epätoivoinen olo.

Zeuksen kanssa Enna on onneks käynyt sitä liikuttamassa. Viikonloppuna en ehtinyt sen kanssa tekeen yhtään mitään ja olen tullut päätökseen että se pistetään myyntiin nyt alkuvuodesta. Minulla ei aika riitä kaikkiin jos haluan kunnolla keskittyä niihin. Haluan, että zeus pääsee kotiin, missä sille on antaa enemmän aikaa. Meillä se ratsastus on mennyt siihen, että käydään kentällä vaan pyörimässä koulua. Ei sekään ole mukavaa kummallekaan. Se on niin ihana hevonen, mutta pitää ajatella sitä tessan varsaa. Sielä se mun unelma kasvaa. 


En kuitenkaan aio nyt vaipua masennukseen vaikka eilen siltä tuntuikin ja ainoa lohtu oli istua uffen boxissa ja itkeä. Tämä on tätä ylä- ja alamäkeä, ja pitää arvostaa niitä pieniäkin ylämäkiä. Tammikuussa lähden portugaliin ja haen uffelle tuon saman penkin mikä meillä oli mutta yhden tuuman leveempänä. Jotain on tehtävä ja en anna periksi, että maksan suomessa tajuttomia hintoja satulasta. Me noustaan ja minun on vaan pakko jaksaa uskoa siihen. Olen onneksi antanut itselleni periksi vaikka vaikeaa on ollut, että minun pitää luopua jostain, jotta voin tähdätä pidemmälle.

Tällä hetkellä on ihan sama mitä minulle joku sanoo, minä lähden tekeemään näin ja toivon,  että ensi vuonna kaikki alkaisi olemaan hyvin kuten ennen. Hevoset on mulle kaikki kaikessa, joten niiden kanssa teen kaikkeni, että niillä on hyvä olla. Kun "pienennetään" hevosmäärää niin pystyn antamaan kaiken aikani niiden liikuttamiseen ja kehittämiseen. Minun ei tarvitse tähdätä kansallisille kilparadoille, kunhan itse olen tyytyväinen meidän omiin suorituksiin, oli ne sitten harjoitustasolla tai aluetasolla, ne on minun hevosiani ja haluan niillä harrastaa. Tätä tämä kuitenkin on, tai oikeastaan minulle elämäntapa.

Rakastan hevosiani yli kaiken, jopa kuntosaliakin enemmän, joten minulta ei tarvitse kysyä kummassa olen ensin jos pitää valita - tallilla. Tänäänkin oli myrkyisen kelin takia jätettävä ratsatukset haaveeksi, mutta oli vaan ihanaa harjata heppoja, siivoilla karsinoita laulaen musiikin tahtiin, rapsutella mammaa korvan takaa. Tällaisia ihania rauhallisia hetkiä, kyllä tuli vaan paljon parempi mieli kun arvostaa näitä tilanteita.

Haluan vain sanoa, että noilla pienillä ihanilla hetkillä minä tsemppaan eteenpäin. Vaikka eilen fiilis oli aivan kurja ja vieläkin hieman harmittaa tuo minun ja uffen tilanne, minä muistan noissa hetkissä nämä hetket, milloin hevosten kanssa koko elämäni tuntuu onnelliselta ja pakotan itseäni, etten saa ikinä luovuttaa. Periksi pitää antaa, mutta ei ikinä luovuttaa. Meidän äiti on ihana tällaisissa hetkissä, kiitos hänelle. Eilinen tuki oli tarpeen <3





torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 11.Luukku

Yhdennentoista luukun takaa paljastuu...
...tessan tämän vuoden parhaat kuvat!

1.

2.

3.

4.

5.



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 10.Luukku

Kymmenennen luukun takaa paljastuu...
... tämän vuoden urcon parhaat kuvat!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8. 
Tämä fiilis kuvassa oli niin käsittämätön, 
että ehkä sen vuoksi jäänyt lempikuvien joukkoon tältä vuodelta!

Löytyikö lempparia?

p.s. Viikonloppuna tulee sitten kunnolla mielipidepostausta joten nyt nämä hieman yksinkertaisimpia luukkuja ;)