maanantai 23. helmikuuta 2015

Mietteitä tulevasta kisakaudesta

Lähdin pohtimaan tulevaa kilpailukautta ja kuinka ajattelin edetä tavoitteisiin mitä olen meille asettanut tälle vuodelle. Paljon olisi itsellekin uusia saavutuksia luvassa ja taitaa nuo helmikorvakorut ja nutturat olla minun suosikkien listalla kun kisa-asua ajattelen.


Fakta on, että meillä ei ole vielä uffelle estesatulaa ja ihan rahallisista syistäkin. Vaikka saisin tuon minun edellisen epäsopivan estesatulan myytyä, pitäisi jostain vielä sen päälle repiä rahaa hyvään satulaan, kun minusta tuntuu ettei alle tonnilla saa estesatulaa missä olisi myös hyvä istua tai löytyy, mutta useammat niin kuluneita, että en edes viittisi osasta maksaa sellaisia summia. Kesällä toivon mukaan asiat paranee kun pääsen taas kunnolla töihin, sillä nyt odotan työharjoitteluun menoa eli työttömänä ollaan. Ja kuten varmasti tiedätte, silloin ei paljon ostella satuloita kun hevosen hoitomaksut tulee minun listalla ensimmäisenä.

En vaivu epätoivoon, sillä minullahan on tuo mahtava koulusatula! Ja nyt kun olen alkanut oppia ratsastamaan jotenkin siedettäväksi koulua niin pohtiessani tätä tulevaa kautta tajusin, että taidetaan pyöriä aika paljon valkoisten aitojen ympärillä. Toisaalta hyvä, vaikka meillä olisi uffelle estesatula niin ei se enää kenttää kilpaile tuttarissa eikä hyppää mitään metrin ratoja vaan uffellakin alkaa ikä painaa ja estekammon jälkeen on pakko aloittaa niistä maahan kaivetuista, jolloinka olisi miten hyvänsä niin ei minua harmita se estesatulan puuttuminen. Kun haluamme hypätä pieniä menen ilman satulaa, ja kavaletit pystyy hyvin tekemään koulusatulan kanssa.


Tälle kaudelle olen uffen kanssa asettanut tavoitteeksi startata heA:n rata ja saada siitä edes se 60%. Tiedän, tavoite on meille aika vaikea ottaen uffen vaikea laukka huomioon, mutta näin ainakin on kunnolla motivaatioa tehdä töitä, jotta me päästäis siihen. Aivan samalla tavalla itteni kanssa joudun tekemään töitä, että osaan uffen viedä sinne A:n radoille ja saada tuollaisia prosentteja. Oikein innostuin kun kuvittelin meitä jo aitojen sisällä, taidan olla tulossa hulluksi :D

Urcon kanssa tavoite on päästä sinne kisoihin, trailerin suhteen poni on apuna ja jos saataisiin sille vihdoin trailerikammo selätettyä ja uskaltaisi matkustaa nyhtiksen kanssa aina kisoihin ja sieltä sitten myös poiskin. A:n ratoja mennään vähintään, mutta tosiaan tarkoitus on vaan siis saada sille kisakokemusta niin paljon, että sen pääkoppa rauhoittuu.


Muiden suhteen on tietenkin vielä auki, zeus on löytää uuden omistajan niin silloin he jatkavat eteenpäin, mutta jos ei niin käydään mekin pyörähtämässä niissä seurakisoissa, kun uffella ja urcolla melkein enemmän aluetasolla. Tessa poksahtaa heinäkuussa ja loppukaudesta olisi tarkoitus päästä jotain pieniä hyppyjä jo aloittamaan, sinne on niin pitkä aika, että en edes halua suunnitella sinne saakka. Pötkylälle hankin nyt satulan jos saan estesatulani myytyä ja aletaan ratsastaan kunnolla jos kesällä jo päästäisiin johonkin raviohjelma luokkaan koulukisoihin. Mammalla tavoitteena olisi tämän vuoden aikana (jos jalka jatkaa oireettomana) niin käydä edes muutama estekisa läpi niin pääsee sekin nauttiin kisakokemuksesta.

Nyhtis jos saadaan sille kehitettyä kesäksi voimaa on herralla luvassa match show:n meno! En ole ikinä ennen ollut ja kaverini sanoi, että menisin ihmeessä kokeilemaan kun nyhtiksellä on kuitenkin aika hyvä rakenne ja liike niin sain siitä kunnolla inspiraatioa ja jos sellaiseen päästäisiin :)


Suunnitelmat muuttuu aina ja nyt minulla ittellä on elämäni rankimmat kisat edessä 18.4. Silloin astun toivon mukaan kireässä kunnossa kisabikinit päällä ruskettuneena lavalle ja saavutan sen kauan haaveilemani unelman, jonka eteen olen tehnyt kohta kaksi vuotta töitä. Voitte ymmärtää että en ehkä viikkoa aikasemmin ennen kisoja taida olla hevosen kanssa kisakunnossa mihinkään kisoihin, mutta ennen niitä meillä on tämän kauden avauskisat 7.3 Zilpalla omalla tallilla. Menen uffella HeB:0 ohjelman ja vaikka onkin ihan seurakisat niin me laittaudutaan niin, että uffe kiiltää ja minä pistän ne helmikorvakorut korviin ;)

Millainen kisakausi teillä on edessä?
Vai oletteko vain katsojana seuraamassa kenties muiden kisasuorituksia?


perjantai 20. helmikuuta 2015

Istunta remonttiin

Voiko hevosen selässä istuminen olla näin monimutkaista?

Olimme viime viikolla uffen kanssa Passojan Katjan center riding istuntatunnillla ja voin sanoa, että istunta todellakin meni uusiks!


Aloitimme ihan sillä,  että Katja kertoi minulle kaikkea hyvää tietoa tästä center ridingistä ja ylipäätään istunnasta. Tämän jälkeen Katja pyysi minua seisomaan uffen kanssa paikallaan ja istua miten omasta mielestä istun oikein. Katja tarkkaili meitä joka puolelta ja fakta on, että minulla on tuoli-istunta. Ei siis mikään dramaattisen paha mutta sen verran kuitenkin, että vaikuttaa koko tapaani ratsastaa. Kuvassa alla näette erot oikean ja väärien istuntujen välillä:

Eli tuokin on hyvä muistaa ja ajatella, että lantio olisi kuin ämpäri jonka pitää olla tasapainossa ettei se pääse kiikkuun ja keikkuun.


Lähdettiin käynnissä korjaamaan asentoa: jalkoja uffen pyllyä kohden, istuinluut keskellä satulaa ja rinta eteen. Tuli jo ihan mieleen kun itte käskytän salilla treenattaviani pistämään aina rintaa pihalle, niin nyt oli mun vuoro :D kyllä oli meinaan vaikeaa. Tuntuu,  että könötin niin pahasti mutta ulkopuolisten silmään istuin juuri suorassa. Kokeilimme sitten ravissa ja eikä siitä meinannut tulla mitään! Olo oli kuin aloittelijalla kun yritin pitii jalan hyvin kohdallaan, enkä puristanut polvella tai sisäreidellä vaan alapohje pysyi pelkästään tuntumalla hevosen kyljissä. Uffellä meinasi jo tässä vaiheessa mennä muutamaan otteeseen hermo kun sähläsin kuin ensikertalaisen sielä selässä, mitä uffe ei katso kovin hyvällä silmällä.

Tässä laitettiin istuinluut oikealle kohdalle, oli hyvä harjoitus kokeilla missä ne oikein on ja kuinka sielä selässä pitäisi istua.

Tässä alkuistuntaa eli jalat menee esteen, kantapää liian alas ja selkä alkoi liikkeessä menemään taakse tuoli-istuntaan.


Lopuksi kokeilimme laukkaa. Alku oli ihan ok, ja jalkani alkoivat hakea jo tuota uutta asentoa, mutta helposti taas hartiat tuli taakse ja istuinluut eivät olleet suorassa. Ja sittenhän uffella meni lopullisesti hermo eikä halunnut laukata nätisti kevyellä ohjalla. Kun minä en yritä sitä ratsastaa alas eteen on sille tosi vaikeaa vaan laukata löysällä ohjalla ympyrällä yksin ja uffe ei tykkää jos hän joutuu jotakin tekemään yksin! Otin vähän vanhaa istuntaa takasin ja yritin välissä hieman ratsastaa laukkaa kuntoon ja yritimme uudelleen ja tällä kertaa onnistuimme paremmin.

Oli kyllä totaalinen valaistuminen istuntani suhteen. Kaikki mitä joskus luulin tehneeni oikein menikin kokonaan toiseen suuntaan, mutta hyvä näin! Tästä on ihanaa jatkaa kehittymistä ratsastajana ja jos ne meidän laukkaongelmat uffen kanssa helpottuisivat kun ratsastaja osaisi istuakin sielä selässä niin, että tukisi hevosta koko matkan eikä vaan sähläisi vääriä apuja noin herkälle hevoselle :)

Oletteko te käyneet istuntatunneilla?
Onko tullut suuria korjauksia?

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

10 faktaa Petrasta

1. Olen aina ollut todella "poikamainen" ja nyt vasta tässä iässä olen joutunut oppimaan kunnolla laittautumaan, käyttämään kaiken maailman eri voiteita iholle jne tyttöjen juttuja. Välillä ihan kivaakin, mutta en edelleenkään koe olevani sellainen itsestään ylihyvin huolehtiva ihminen, onko aina pakko pestä kädet? :D


2. En osaa ratsastaa muilla hevosilla kuin omillani (ja omilla just ja just). Haluaisin kovasti ratsastaa jotakin isoa puoliveristä tai muuten aivan poikkeavaa hevosta kuin nuo meidän, ihan vaan oman ratsastuksen kannalta. Tosin, en tiedä uskallanko, kun omat hevoset on niin "turvallisia" ja tuttuja etten pilaa ketää muuta.

Conroy - ihana ruuna, olisin voinut viedä kotio ;)

3. En pidä yhtään puuron syömisestä. Vaikka kuinka sitä on kohta puoli vuotta naamaan laittanut, ei se edelleenkään ole aamiainen mitä odotan! Tomaattia en pysty sietään, onneksi sitä ei tartte syödä. Olen todella nirso ihminen ruoan suhteen! Mutta jauheliha ja makarooni on nyt lempparia.


4. Rakastan kenkiä. Lähiystäväni tietävät,  että minulla on kenkiä enemmän kun laki sallii ja jos korot laitan jalkaan se on koron koko oltava alkaen 12cm. Mielestäni jokaisen naisen KUULUU osata kävellä koroilla, just saying ;)

Mun lemppari baarikengät, korkoa vain 16,5cm ;)
5. En voi nousta hevosen selkään ilman tuolia. Vasemmasta polvestani on mennyt 7 vuotta sitten pahasti nivelsiteet ja se saattaa joskus jos vaikka nousen huonosti tuolilta tai kierrän jalkaa liikaa väärin, niin jänne napsahtaa paikaltaan polvitaipeesta jolloinka se on pakko painaa paikallee. Ällöä kyllä, mutta pakko tehdä. Onneksi treenaaminen on vahvistanut polvea niin ettei enää tarvitse koko ajan varoa :)

6. Pelkään järvessä uidessani kaikkia tikkuja tai kiviä. Jos varvas hipaiseekin jotakin kiveä saan kauhean kirkumiskohtauksen ihan kuin haikalaan olisin koskenut. Uimahallissa on siis kivaa uida, ei tarvitse pelätä!


7. Olen todella kriittinen ulkonäöstä,  en vaan omasta mutta myös muiden. Tiedän, on jokaisen oma asia miten pukeutuu, mutta välillä tekisi mieli käydä läpsäsemässä jotakuta.... en voi ikinä, ikinä kuvitella meneväni kahtena päivänä putkeen samoilla vaatteilla. Aina pitää vaihtaa jotakin! Ehkä eniten minua häirinnyt asia on ylipainoiset naiset + leggingsit. Ok, jos on pitkä paita päällä joka peittää takapuolen niin sitten menee oikein hyvin, mutta seriously...legginsit ei peitä kovin hyvin jos ne venyy liikaa. Tämä on oma mielipiteeni ;)


8. Kaikki luulee, että syön aina terveellisesti.  Näin dietillä kyllä, koska on pakko, mutta kun kisat on ohi alkaa se sama rytmi kuten ennen. Syön aina terveellisesti mutta jos haluan syödä keksiä, sipsiä tai suklaata niin todellakin syön. Ei se maailma siihen kaadu, kunhan ei ihan joka päivä ;)

Budapestissä söin tällaisen monsterin, kinkkujuusto ciabatta ja melkein 30cm pitkä, KAIKKI meni! :D
9. Käytän AINA kaksi sukkaa päälekkäin kun ratsastan, eli ratsastussukkien alla pitää olla toiset sukat oli sitten -30C tai +30C niin tuplasukilla mennään :D ja ainiin, yleensä kaikki sukat on minun tuurilla parittomia ja pyykkipäivinä joudun käyttämään alimpina sukkina parittomia..

10. Olen perfektionisti. Hyvänä puolena, olen todella tarkka miten hoidan hevosiani, kuinka teen töitä tai treenaan, kuinka kotona tietyt asiat kuuluu tehdä, mutta huono puoli onkin, että kaikki pitää tehdä just niin kuin minä sanon...pikkasen on liikaa tuollaista dramaattisuutta luonteessani.


Tuli mikään näistä yllätyksenä teille?Onko muilla samantyylisiä piirteitä?



torstai 12. helmikuuta 2015

Tukkajumalien hoitokori


"honor lies in the mane of a horse"
- Herman Melville



Lähdin toteuttamaan Blogitallin viikkohaastetta eli Harjapakin sisältö. Täältä pääset myös itse tekemään! 

Eli mitens meidän tukkajumalat hoitaa upeat jouhensa ja kiiltävän karvansa?



Koska hevosia on niin monta ei ole järkeä pitää kaikilla omaa harjapakkia. Portugalissa oli eri asia, kun hevoset olivat yksityistallilla ja kaikilla oli omat pakit, mutta kotona kun ei ketään muita ole kuin omat hevoset on helppo pitää harjat samassa paikkaa helposti saatavilla, joten meillä on pesupaikalla kolme koria ja ylempänä on kaikki tarpeelliset harjat ja hoitovälineet.




Harjoja meillä on siis todella paljon, kun aloitin kuvaamisen havahduin, että minulla on varmaan viisi samantyylistä harjaa joita en ole käyttänyt osaa hetkeen kun painunut korin pohjalle. Tosin nyt oli hyvä samalla suorittaa hoitokorin siivous ja käydä kaikki läpi. Nyhtikselle piti tietenkin hankkia omat harjat, sillä söpöillä poneilla kuuluu olla omat harjat, vai mitä olette mieltä? ;)

Tässä herra Nyhtiksen harjat ja väriteemana on violetti!
Pidän todella tärkeänä pölyharjoja. Jos minulla olisi varaa kaikki harjani olisivat luonnonharjoja, mutta joudun tyytymään näihin synteettisiin. Kuitenkin Hööksistä löysin aivan ihanan pehmeän pölyharjan ja ostinkin niitä kaksi kappaletta. Uffe on meidän hevosista herra herkkis ja vaatii pehmeät harjat, joten nuo sopii vallan mainiosti hänelle. Lisäksi ne poistaa erittäin hyvin sen pintapölyn. Noita isompia ja karkeampiakin on, ja niillä saa taas sen sitkeämmän ja kovemman pölyn ja lian irrotettua helposti.


Tietenkin tukkajumalien perushoitovälineisiin kuuluu tukan ylläpitoon liittyvät harjat ja aineet. Ponilla on oma lilan värinen tukkaharja ja muille on sitten tuo sininen ja vihreä harja. Nämä on avannut hyvin harjaa ja silti ei revi melkein yhtään harjaa. AINA ennen harjaamista käytän Vetrolin Shine jouhienselvitysainetta. Näin tukkajumalat pitää jouhensa hulmuten päivästä toiseen ;)


Kuten sanoin, näitä "tavallisia" harjoja tuntuu olevan miljoona, mutta kun ajattelee kaikki oikeastaan tarpeellisia. Näitä käytän paljon ennen pölyharjan käyttöä kovan lian poistoon, jalkoihin ja varsinkin kura-aikaan on pelastus taustalla oleva vihreä karkeampi harja! Lähtee kaikki super hyvin.


Nyt kun karvat alkaa lähtemään on aika ottaa esiin kovemmat työkalut ja saada se irtonainen karva pois. Nuo metalliset harjat voi vaikuttaa kovilta, mutta oikein käytettynä poistaa täydellisesti sen pitkän karvan, mm. näitä käyttänyt tessan karvaan kun nytkin neiti on kimo mammutti. Ponillekin erittäin tehokkaita. Magic Brushit poistaa myös erinomaisen hyvin karvaa, mutta huono puoli on karvan poisto itse brushista :D


Viimeisenä on kaviokoukut (nyhtiksen oma oli jo ylhäällä esillä) ja pääharjat. Minulla on yksi muovinen kaviokoukku josta pidän aika paljon. Alkuun vihasin sitä, kun tuntui ettei mikään irronnut, kunnes huomasin sen itseasiassa olevan kivempi hevosen kaviolle. On jotenkin hellävaraisempi omasta mielestä. Vakioharjana on tuo pieni sininen pääharja, jolla saa ne pienet alueetkin hyvin puhtaaksi. Lisäksi on söpö ja pehmeä entinen vaaleanpunainen kukkaharja, josta alkoi maali ekalla viikolla jo poistuun...mutta toimii silti aivan loistavan hyvin!



Harjoja on siis erittäin paljon ja varastosta löytyy vielä varmasti saman verran, mutta nämä ovat meillä siis aina käytössä! Vakiovarusteisiin kuuluu myös tietenkin jesarit, hokkiavaimet, lisähokit, namit jne kaikki mahdollinen!


Onko teilläkin paljon harjoja hevosillenne?





tiistai 10. helmikuuta 2015

Zeuksen kuulumisia

Seuraavana olisi herra zeuksen kuulumisia. Ollaan hankitreenin lisäksi tehty liinassa kunnolla töitä ja tanään olisi tarkoitus mennä taas hieman pellolle ratsastamaan, kun keli on aivan älyttömän hyvä!

1.

2.

3.

Hangessa sen kanssa on välillä kyllä niin naurussa pidättelemistä, että unohtaa ratsastaa. Kun kotiopäin käännytään alkaa pyllyn magneetti sinne suuntaan osoittamaan ja askellaji vaihtumaan kiitolaukkaan. Ei siinä voi muuta kun nauraa kun toinen on niin tosissaan! Kuitenkin en anna sen aina tehdä noin, kun sitten oppii, että saa tuollaisen aina periksi. Jos alkaa tekeen mieli laukata teemme voltteja, vaihdetaan suuntaa jne kaikkea muuta aivojumppaa niin ettei mieli ole koko ajan siinä kiitolaukassa kotia kohti.

4.

5.

6.

Jos saan Annan mukaan mennään torstaina hieman hyppeleen maneesille ja hope so videoakin myös silloin. Kentällä kun ei voi muuta kun mennä puomeja, niin tekee hyvää taas hypätä vähän energiaa pois. Näissä kuvissa kuitenkin menimme viime viikolla koulua ja laitoin vahingossa kannukset jalkaan niin herra oli niin kiukkutuulella niiden takia. Nyt en ole käyttänyt kannuksia niin toiminut oikein hyvin. Anniinakin kävi selässä tekemässä loppuravit ja taisi olla mielyttävä kokemus ;)

7.

8.

Zeus on nyt virallisesti myynnissäkin, joten jos joku hakee upeaa harraste/kilpahevosta itselleen niin tässä olisi. Vain hyvään ja osaavaan kotiin tietenkin, sillä tällaista kultakimpaletta ei ihan kelle vaan myydä! Ennen sitä kuitenkin nautitaan yhdessä niin pitkään kun voidaan !

9.

10.

11.


Mitäs näistä kuvista sanotte?



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuulumisia hevonen kerrallaan: Urco

Heti ensimmäisenä iso KIITOS kaikille, ketkä laittoi postausehdotuksia edelliseen postaukseen! Paljon mahtavia ideoita ja nyt sain kunnolla intoo kirjoitella. Ensin kuitenkin nämä postaukset.

Ajattelin kertoa teille yksitellen hieman miten jokaisen hepan kanssa nyt on mennyt. Näin on teidän helpompi pysyä perässä ettei mene tämän lauman hepat sekaisin. Kaikissa postauksissa näette myös hevonen kerrallaan Anniinan upeat kuvat, jotka otettiin torstaina! Aloitamme urcosta.

1.

2.

3.

Kuten hankitreeni-postauksessa tuli selväksi, olen todella paljon tehnyt hankitreeniä minun hevosillani. Urcolle tämä on varsin täydellinen tapa treenata ja kehittää selkäänsä ja heikompaa lonkkaansa. Pelolla keskityn siihen, että vaikka annan hevosen vapaasti ravailla ja laukata, en kuitenkaan pää pystyssä anna painattaa, vaan pitää edelleen tehdä töitä. Urcolla keskityin siihen, että ravin tahti olisi mahdollisimman tasaista ja niin, että tuntuu selkään asti kuinka paljon hevonen tekee takapäälläkin töitä.

4.

5.

6.

Kun Anniina kävi kuvaamassa ajattelin kokeilla taas kangilla menoa. Alkuravit oli todella hyviä pidemmällä ohjalla, mutta silti koko ajan hyvällä tuntumalla. En tiedä onko minulla kanki liian kireällä tai löysällä, kun heti lyhyemmällä ohjalla hevonen ainakin selkään tuntuu painuvan liikaa niska pyöreäksi. Toisaalta, olen pitkään tottunut ratsastaan sitä alas eteen tyylillä ja onhan se totta, että kangella niska nousee ja pyöristyy.

7.

8.

9.

Kysyn nyt teiltä true kouluratsastajilta ja kankiasiantuntijoilta, että miten te laitatte kanget suuhun? Mistä tällainen niskan liika pyöristys voi johtua? Kesällä kisoissa samaa havaittiin ja kokeilin löysentää ja kiristää kankea. Tuntuu, että löysällä kangella se on paaljon enemmän koukussa ja taas hieman kireämmällä ketjulla niska on parempi, mutta pirun herkkä suustansa vaikka kuinka tasaisen käden pitää.

En nyt kuitenkaan aio joka viikko kangilla mennä, tällä hetkellä urcolle on tärkeintä, että se saa kunnolla avata itseään ja käyttää selkäänsä ja aiotaan käyttää hyväkseen tätä hankitreeniä nyt niin kauan kun voidaan. Ottaen tietenkin huomioon, että välissä tehdään palauttavaa treeniä ja kentällä puomitehtäviä (nyt kun pohjatkin sallii). Huomenna on vuorossa taas koulutreeniä ja tällä kertaa kentällä! Jos saan kuvaajaa viikolle, otetaan videoa puomitehtävistä ;)

10.

Miltäs teidän silmään lihapulla PukiMaisteri näyttää?