14.2.2016

Tessan treenikausi avattu!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! 

1. Mun rakkaus !

Tessan kanssa ollaan päästy taas muutamaan viikkoon treenaamaan paremmin. Kelien salliessa ollaan pystytty ajamaan maneesillekin ja sielä liikuttamaan. Ensimmäiset kerrat olivat kyllä, noh mitenkähän tän nyt sanoisin...vauhdikkaita. Maneesilla tamma meni suurinpiirtein kahdella jalalla ja säikky toisten hevosten pärkismistä tms. Tietenkin siitä piti vetää överit ja singahdella vähän minne sattui..

Alkuun pyöritän sitä pikkusen liinassa ja se saa siinä päästellä niitä ylimääräisiä mehujaan pois. Selästä tehtiin alkuviikosta todella hyvä treeni. Päädyttiin työstään vain ravia, sillä laukassa Tessa kuumui liikaa ja en pystynyt työstään niin hyvin kuin halusin. Ravissa tavoite oli saada tamma kulkeen nenä pitkällä alhaalla ja niskaa eteenpäin. Jännittynyt ja hermostunut alku muuttui pikku hiljaa rennoksi ja rauhalliseksi menoksi.

2.

3.

4.

Olimme sitten meidän ensimmäisessä valmennuksessa liki reiluun vuoteen keskiviikkona. Kalle piti meille ihan kevyen puomitunnin. Maneesi oli tupaten täynnä hevosia ja Tessa otti niistä aika lailla energiaa. Se hirnuili Nyhtikselle, joka odotti kiltisti traikussa ja välillä etuset kävi taas taivasta kohti. Miksi noi tammat on meillä näin kuumia :D Tehtävinä oli ravi- ja laukkapuomeja ihan suoralla uralla. Yksinkertaisia, mutta samalla niin vaikeita. Kun Tessa malttoi saatiin jo aika hyviäkin pätkiä onnistumaan. Laukka olikin hankalempi, varsinkinkin se vasen. Ennen laukannostoa, Tessa ennakoi niin paljon jo puomeille menoa, että alkoi poikittaan ja menemään sellaiseksi banaaniksi. Kun Tessa on todella hermostuneena nostoista ei tule mitään. Sitten se lukkiutuu omaan kuoreensa ja pohkeelle ei ole reagointia. Kalle neuvoi väistättämään tammaa oikealle ulos ja siitä pitämään hyvin ulko-ohjan tuntumalla ja nostamaan laukan. Ulko-ohjan tuki oli haastavaa pitää, sillä Tessa puri aika paljon vasempaan kiinni. Välillä oli kyllä aika epätoivoinen olo, kun en meinannut saada ollenkaan laukkaa nousemaan oikein ja suorassa. Sitkeästi vaan väistäteltiin ja koitin pitää sen oikean ohjan kädessä ja rennosti liikutella sisäkädellä.

5.

6.

7.

Loppua kohden meno alkoi jotenkin helpottamaan, kun Tessa alkoi rentoutumaan. Paljon on vielä töitä, mutta onhan meillä tässä hyvin aikaa. Anniina tulee hieromaan Tessan keskiviikkona, sillä sen selkä meni pikkuisen jumiin oman virheen takia. Unohdin romaaniin etupalat ja se kiikkas satulaa liikaa taakse ja painoi selkään ikävästi. Lisäksi kun työstin sitä vasenta puolta paljon ja oma istunta ei aina ihan täysin suora, niin jumitti selän. Olen nyt itse koittanut sitä hieroa ja venytellä. BOT on joka yö päällä ja nyt näyttäisi jo helpottavan. Nyt on todella tärkeää ylläpitää ja hoitaa sen kuntoa kun ollaan vasta aloitettu kunnolla tekemään. Jos joskus pyytää enemmän, pitää muistaa myös, että lihakset menee kipeäksi. Ihan sama se on itselläkin! 

Kaikki kuvat ottanut Annika!

Kertokaa lempikuvat 

8.

9.

10.

Tessan uusi ilme, klipattu ja harja tasoitettu - aikas mageen näköinen tamma! Ihastelin kuinka hieno hevonen multa kuoriutu tuolta mammuttikarvan alta :)





7.2.2016

Kun kelit on sinua vastaan...

Nyt tulee kyllä aikasmoinen "ärsytys" - teksti. Olen niin kateellinen niille, keillä on luxus maneesit käytössä muutaman metrin päässä näillä keleillä. Eihän meilläkään ole kuin noin viitisen kilometriä maneesille, mutta matka sinne trailerilla ei ole nyt ainakaan turvallista. Mäet on peilijäällä, kaikki on peilijäällä. Hyvä kun itse pysyy pystyssä! Mitäs nyt sitten?


Olen nyt tässä koko päivän miettinyt, että mitenköhän nyt liikutan noita hevosia...jokaisella ei pääse joka päivä maneesille, tai se tietäisi ainakin kolme neljä reissua edes takasin. Aikaa siinä kuluu niin paljon, että vaikeaksi menee. Kenttä on kuin suuri lammikko vettä, sillä lumet on sulanut ja maa on kiven kovaa jässä. Vesi ei siis pääse yhtään mihinkään ja mitään itse tehtyjä ojia ei kovin lapiolla saa kentälle hakattua. Pelloilla on tosin parempi pohja, mutta lumet lähtee kohta puoliin kaikki pois. Meidän maastotiet on normaaleja hiekkateitä, jotka ovat myös ylläri ylläri peilijäällä.


Ja kun meidän hepat ei ole kaikki kuin Uffe. Ei ne kävele kiltisti kevyiden liikutuspäivien jälkeen. Tammat säikkyilee omia varjojaan, postilaatikoita ja peilikuvaansa jäällä. Muut orit taas on ihan intoo piukeena ja se piffi paffi käyntimaasto ei selälle ole maailman mukavin. Kävellen jos uskallan uhmata henkeäni, joudun laittamaan puoliksi jo kuluneet nastasuojat kenkiin ja kuten varmaan tiedätte, niillä ei kovin hyvin pystyssä pysy jos yhtäkkiä joutuu pidättelemään tai väistämään sellaista isoa kohti tulevaa hevosta....

Ainoa asia mikä minulla nyt tällä hetkellä elättää toivoa on, että lumet sitten todellakin sulaa. Meidän perämettäteitä ei ihan heti ensimmäisenä hiekoiteta, joten sitä odotellessa joudun uskomaan, että selviän hengissä sielä "köpöttelymaastolenkillä". Kun samantien saan pienen pienen hiekkapolun noille meidän teille niin auton nokka lähtee välittömästi traikun kanssa kohti maneesia - ja moneen kertaan. Toinen vaihtoehto olisi, että lumet sulaisivat sen verran, että hiekkaa tulisi esiin ja päälle sellainen muhkea 40cm lunta! Yeah right...

Kohta taas odottaa tämä... Jee -.-

Mitäs sitten niillä, keillä maneesi on paljon pidemmän matkan päässä? Maastot huonossa kunnossa, kentät jäässä, tiet jäässä? Niillä ihmisillä pitää kyllä olla todella luja tahto tätä harrastusta kohtaan. Itselläkin joskus tulee näitä keliä katsellessa, että olishan se helpompaa ilman hevosia. Tai sitten olisi vaan helpompaa jos sen lottovoiton vaan yksinkertaisesti voittaisi :D

Mutta mä jaksan nyt sinnitellä, pakko ajatella positiivisesti eikös vain? Kertokaa myös omia kokemuksianne! Haluaisin kovasti kuulla myös muitakin maneesittomia hevosenomistajia tai hoitajia. Miten te liikutatte näillä keleillä?