keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kivitallin kisaviikonloppu 9.-10.5


Tässä teille kisaraporttia kun muutama viikko takaperin olimme 
uffen ja zeuksen kanssa kisoissa lauantaina ja sunnuntaina.


Lauantai 9.5

Lauantaina pakkasimme uffen ja kamat kyytiin ja lähdettiin kohti Sastamalaa Kivitallille. Kisat olivat siis I-tason loulukisat ja starttasimme ensin heC tutustumisluokan koukuohjelman rata A ja sitten FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 rata A. Uffe oli kisapaikalle taluttaessa aivan orimainen mikä on sille kyllä erittäin harvinaista. Kenties kevät jopa uffekin herättänyt...

Verkassa herra oli aika neiti ja selkeästi raspauksen tarpeessa. Kun menee varmaan paljon kuolaimettomalla ei aina huomaa heti koska on raspauksen aika. Tietty uffe raspataan aina noin pari kertaa vuodessa niin olisi minun pitäny olla skarppina. Eli en siis sen kummemmin liikaa uffea ns. kiusannu verkassa. Tehtiin voltteja ja taivutuksia niin sain sitä paremmin kuulolle.

Radalla hevonen oli hieman pohkeen takana ja en saanut siihen sellaista kunnon tuntumaa. Rata jotenkin vaan meni hieman hutiloiden omasta mielestäni. Keskiravit ylläri ylläri olisivat saaneet lähteä enemmän ylämäkeen kutrn myös laukka. Pisteitä luokasta tuli 66,95% ja tällä luokan voitto.


Seuraavassa luokassa itte stressasin radan voltteja. Pänttäsin ja pänttäsin rataa ja oli sellanen kutina, että muistankohan kaikki radalla. Miten kävi? Voltit meni kyllä oikeissa kohdissa oikein, mutta päätin lähteä sitten tekeen vielä extra volttia jonka huomasin heti taivutettuani voltille. Sanoin vaan tuomarille, että tiedostin virheeni eikä tarvinnut nousta sanomaan mikä meni väärin :D Muuten rata oli paljon parempi.  Uffe oli verkattu kunnolla ja sain sitä paremmin tällä radalla kuulolle. Pisteitä tuli 65,65% ja tällä myöskin luokan voitto! Eli herra Siika veti tuplavoitot kisoista - mahtava hevonen.

______________________________________________________________________________

Sunnuntai 10.5.2015

Sunnuntaina oli sitten zeuksen vuoro lähteä kisoihin ja herra oli varsin väsynyt aamulla ja sitä mieltä, että on liian aikaista lähteä kisoihin hehe. Pakattiin taas kaikki kamat autoon, lastattiin Samin kanssa zeus traikkuun ja lähdettiin ajaan kohti Kivitallia.

Starttasimme kaksi luokkaa ja tarkoituksena oli saada 80cm luokasta kvaalit. Päätin startata aluksi sellaisen "verryttelyluokan" ja menimme 60cm. Verkassa katsoin pieniä poneja, ihanaa mustaa shettistä ja totesin, että olimmekohan väärässä luokassa vai oliko tämä joku pikkuponi-luokka :D Zeus oli todella hyvällä tuulella ja verkkahypyt onnistuivat oikein hyvin.

Radalla herra ei edes yrittänyt hypätä. Selkeesti oli sitä mieltä, että näitten maahan kaivettuja esteiden takia on ihan turha itseään rasittaa. Rata meni puhtaasti vaikkakin tyyli ei mahdollisimman paras. Kaikki kuitenkin mentiin epäröimättä ja mikään ei ollut sen erikoisempaa kuin kotona.



Toiseen luokkaan saatiin hetki odottaa ja zeus ehkä vähän tylsisty. Verkassa jouduin pikkusen aina herätteleen sitä laukkasiirtymisillä niin sain sen pidettyä oikein aktiivisena meidän starttiin saakka. Verkassa se hyppäsi edelleen todella hyvin ja hyvin mielin lähdimme radalle.

Rata oli nyt hieman jo haastava. Meille aika tiukkoja käännöksiä, suoraan uralta muutamalla laukka-askeleella esteille - toivoin silloin uffea alle joka kääntyy minne vaan ja miten vaan. Heti alusta saakka meillä oli oikeasti laukka kunnossa. Voi olla ettei siltä näytä, mutta tuo on jo zeukselle sellainen hyvä ratalaukka. Alku oli hyvä kunnes itse mokasin ja olin malttamaton sarjalle missä tulikin puomi mukana. Hevonen oli kuitenkin aivan super ja yritti parhaansa. Loppu rata meni itteltä hieman säheltämiseksi ja onneksi zeus pelasti monta tilannetta. Pääasia, että kvaalit tuli ja kaiken kaikkiaan oli oikein onnistuneet kisat!



Onko teillä paljon kisoja tiedossa?


perjantai 15. toukokuuta 2015

Millaista on elämä näin monen hevosen kanssa?


Varmasti moni on pohtinut millaista oikein on elämä kuuden hevosen kanssa ja päälle vielä yhden pippurisen karvapallo ponin kanssa. Lähdin pohtimaan arkeani ja rutiinejani ja kertomaan teille millaista meillä on.

1) Mistä aika kaikkeen

Kuten varmasti moni teistä jo tietääkin, minun elämääni ei kuulu pelkästään tämä hevosharrastus kokonaisuudessaan vaan lisäksi treenaan ahkerasti kuntosalilla kohti seuraavia bodyfitness kisoja. Mistä sitten löytyy kaikkeen aikaa? Vastaus on melkoisen yksinkertainen - aikatauluttaminen ja tahto. Jos haluan tasapainoittaa sekä hevoset että treenit minun on omistautuduttava täysillä molemmille. Kun jotain haluaa koko sydämmestä siihen löytyy varmasti aikaa. Kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin osaa kaiken aikatauluttaa. 

Kun en ole töissä aloitan päiväni sillä, että kun olen aamutallit tehnyt ja karsinat siivonnut, syön itse ja mietin kenet liikutan ja mikä on päivän suunnitelma. Jos menen salille, liikutan hepat mielummin aamulla tai sitten illalla. Salille menen yleensä hevosten päiväruokinnan jälkeen tai hieman myöhemmin, jolloin itsellä menee myös omat ruokarytmit sopivasti. Kuulostaa ehkä hieman vaikealta ja ehkä hankalalta, mutta kun kaikkeen tottuu se tulee automaattisesti rutiinilla. En ajattele kelloa koska syön, se tulee jo luonnostaan noin kolmen tunnin välein. Kaikki sujuu ongelmitta kun vaan menee samalla kaavalla. Tietenkin aina tulee joskus päiviä jolloin suunnitelmat muuttuu, mutta sitten vaan vaihdetaan hieman järjestystä heppojen ja salin kanssa ja homma etenee jälleen hienosti.

Jos olen töissä niin meidän äiti huolehtii hepat aamulla pihalle ja ruokkii. Minä palaan kotio siinä kahden tai neljän aikaan milloin työt loppuu, hoidan hevosten päiväruokinnan ja liikutan hepat taas normaalisti kuin jos en olisi ollut töissä. Töiden aikana salilla käyn viikolla vaan kaksi kertaa ja loput kaksi viikonloppuna, näin helpottaa omaa rytmiä viikolla.


2) Miten hevosten liikutus onnistuu?

Säännöllisesti liikutettavia hevosia meillä on uffe, urco, zeus. Eli orit liikkuu sen neljä-viisi kertaa viikkoon ja kaksi-kolme vapaapäivää (riippuen keleistä tai jos tulee mutkia matkaan). Unaiva ja pötkylä liikkuu sen kolme kertaa viikossa. Unaiva kun on vaan harrastehevosena, niin sen ei enää tarvitse treenata niin usein kuin muut, lähinnä mamma pääsee virkistään itseään. Pötkylä tietenkin on vielä nuori joten sen takia ei ihan vielä liiku useammin, tosin melko pian alkaa treenikerrat lisääntyä neljään kertaan viikkoon. Nyhtis liikkuu sen pari kertaa viikossa kunnolla, käydään pellolla, juoksutusta jne. Odotan omien kärryjen hankintaa mikä helpottaa sitten treenejä, jolloin pääsen ajamaan sillä jolloin herra liikkuu paremmin ja usemmin.. Tessaa ei ratsasteta nyt ollenkaan raskauden takia, hän liikkuu leppoisasti vain tarhassa sillä tämän tamman kanssa rauhallinen käyntimaasto on mahdotonta :D

Eli miten aikataulutan nämä? Yleensä menee näin (ei siis hevosten järjestys sama vaan liikutustyyli):
Maanantai - urco, unaiva, uffe, zeus
Tiistai - uffe ja pötkylä
Keskiviikko - urco, zeus, nyhtis
Torstai - uffe, pötkylä, urco
Perjantai - unaiva, zeus, uffe, urco
Lauantai - urco, zeus, uffe
Sunnuntai - pötkylä, unaiva, nyhtis, zeus

Välillä on tosin sellaisia mahdottomia viikkoja jolloin joku oreista saattaa liikkua vähemmän tms, mutta yleensä tällain mennään ja pyritään siihen viiden kertaan viikkoon poikien liikutus. Tietenkin oma aika ei tähän kaikkeen ihan vaan yksinkertaisesti enää riitä. Anna, josta olenkin täälä blogissa jo maininnut, käy liikuttamassa urcoa ja välillä uffea. Enna käy pääsääntöisesti liikuttamassa kaksi kertaa viikossa unaivaa ja juoksuttaa zeusta tai urcoa. Kun olen itse kotona annan Ennan ratsastaa välillä zeuksen tai urcon. Eli saan apua noin kolmena päivänä viikossa mikä helpottaa hurjan paljon minua! Iso kiitos heille :)

Jos jollakin hevosella on kisat viikonloppuna niin viikko-ohjelma on sillä hevosella hieman erilainen. Kun kaiken todellakin vain aikatauluttaa niin onnistuu ongelmitta. Tärkein on, että orit liikkuu säännöllisesti, sitten pötkylä, sitten unaiva ja nyhtis. Jos unaivan liikutus jää vaikka pariin kertaan yhtenä viikkona ei sillä mene suunnitelmat sekaisin, mutta oreilla kun tähdätään kisoihin on treenit jatkuttava vaikka mikä olisi. Harvemmin itse en niitä pysty liikuttamaan. Olen todella harvoin kipeenä (kop kop koputan puuta) ja ainoat kerrat kun todellakin on voimat vähissä on jos jostain on paikat niin kipeenä, että en selkään pääse. Silloin onneksi juoksutan liinassa tai joku muu ratsastaa mun puolesta. Meidän hevoset on suhteellisen vaikeita ja en haluaisi antaa "vuokralle" ketään. Mielummin pyydään sitten Ennaa ja Annaa liikuttaan kun heidät tunnen ja tiedän, että pärjäävät meidän hevosten kanssa.



3) Raha

Jokainen hevosenomistaja varmasti tietää kuinka "halpaa" hevosenpito on, saatika seitsemän konin pitäminen. Onneksi omassa tallissa pitäminen laskee kuluja huimasti alemmaksi. Sama määrä mitä maksat yhdestä hevosesta yksityistallilla menee kotona seitsemään. Heinät tehdään kovalla työllä itse, mikä tulee tietenkin halvemmaksi kuin jos ostaa valmiina muualta. Rahaa ei ole ylimääräistä kovin paljon mihinkään muuhun kuin hevosenhoitomaksuihin (kengityksen, rokotukset, madotukset jne) ja ruokintaan (rehut). Kisoihin ei ole varaa mennä joka viikonloppu pitkin Suomea ja rehellisesti sanottuna ei ole edes tavoite. Me kierretään noin 100-150km etäisyydellä kisoissa. Isompiin aluekisoihin säästän yleensä rahaa ja pikkukisoihin kuten seurakisoihin käyn hieman useammin. Meidän tavoitteet kun ei ole mihinkään kansalliselle tasolle ainakaan vielä niin ei mitään hätää ;)


Jos minulta kysytään ostanko itselleni vai hevosilleni jotain ei mene kauaa kun hevosten kamat on jo ostettu. Viime kesänkin paiskin ahkerasti töissä, jotta sain tuon tulevan unelman, mikä kohta syntyy, toteutumaan. Kyllä siinä jäi muutamat leffat tai baari-illat kavereiden kanssa välistä kun rahat meni hevosiin :D mutta minua ei haittaa. Teen hevosteni eteen ihan kaikkeni ja haluan, että niillä on mahdollisimman parhaat olot - se on tärkeintä.

Tosiaan monet varmaan luulee, että me kylvetään rahoissa kun on oma maatila ja talli - ei. En sen enempää täälä todellakaan ala meidän yksityiselämästä kertomaan, mutta ihan vain tiedoksi: raha ei kasva puussa. Jos hevoseni tarvitsevat jotain teen töitä ja töitä, jotta saan heille tarvitsemani. Onneksi vanhempani kustantavat yleiset tallimaksut (sähkö, vesi jne) ja eläinlääkärin kulut - muu jääkin mun käsiin. Ei kannata ihmetellä jos kuljen samat vaatteet vuodesta toiseen - hepoilla vaihtuu useammin senkin edestä varusteet ! Mitä uhrauksia en tekisi noiden elukoiden puolesta <3


4) Onko mihinkään muuhun aikaa?

Jos käyn töissä, treenaan ja hoidan hevosiani + viikonloppuisin käyn kisoissa harvemmin on aikaa ylimääräiseen. Ja jos on, vietän yleensä vapaa-aikani mielummin mieheni kanssa, perheen kesken tai jos paras kaverini on maisemissa niin sen kanssa tallihommissa tai karaokea laulaessa. Enkä oikeastaan kaipaa mitään muuta tällä hetkellä. Olen valinnut tällaisen elämäntavan itselleni, jota en vaihtaisi mihinkään muuhun. Tietenkin kaverit ovat jääneet kakkoseksi - se on vain pakko. Varaa ei ole mennä mihinkään shoppaileen, leffaan, syömään tms. Välillä tallipäivät treeneineen uuvuttavat viimeisetkin mehut minulta pois, jolloin ei jaksa muuta kuin maata illan kotona pylly homeessa hyvän leffan parissa. Toki on ihanaa kun saan sitä extra aikaa mitä viettää kavereideni kanssa. Tekee joskus hyvää olla muuallakin kun hevosten tai käsipainojen äärellä. 


Parhaani mukaan toki koitan saada aikaa, mutta hevoseni tulevat vaan kaikessa ensin. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse omistautunut näin paljon jollekin. Se vastuu ja intohimo mikä minulla on hevosiani kohtaa on sanoin kuvaamaton. Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa haluaisin käydä laulutunneilla. Rakastan laulamista ja olisi hienoa kehittää omaa ääntäni. Joudun tyytyyn nyt vaan paikallisen baarin karaokeen ja tallilla laulamiseen, kelpaa sekin minulle. 

Mieheni ymmärtää, että ei ole aikaa tai rahaa aina mennä romanttiselle illalliselle tai jonnekin leffaan. Eikä onneksi se sellaisia kaipaa. Meidän romanttiset "treffit" on mennä yhdessä vetään kovaa treeniä salille, katsoa peilistä pullottavia lihaksia ( :D vain fitnesspariskunnat tämän ymmärtää ) ja katsella lauantai-iltana leffaa kotona. Se tietää kuinka paljon hevoseni merkitsevät minulle ja tukee molempia elämäntapojani täysillä - kuten myös vanhempani. Sami toki tukee enemmän tätä treenielämää kun itsekin treenaa ja tähtää myös sinne kisalavalle. Mutta hienosti Sami on tullut hevoskisoihin aina auttaan ja kovasti on apuna tallilla kun tartten, tietenkin oman allergiansa mukaan (heinäallergia).


__________________________________________________________________________________

Loppu pohdinnat

Varmaan jollakin tuli tämän tekstin aikana mieleen, että eikö sitten vain olisi helpompaa jos olisi vähemmän hevosia. Tietenkin elämäni olisi helpompaa ja fakta on, että pakko luopua jostakin. Zeus on myynnissä ja pötkylä tulee tämän vuoden aikana myyntiin riippuen kuinka kehittyy. Tekeehän ajatuskin siitä jo kipeää, mutta jos haluan edistyä ratsastajana minun on vaan pakko ja lompakko ei varsan syntymän jälkeen kovin kauaa enää kestä. Tessan varsa on se minun unelmien estehevonen, jolla jonain vuonna pääsen toivottavasti hyppäämään niitä isompiakin esteitä. Zeus on erittäin hyvä hevonen, mutta jos haluan kehittyä on parempi antaa se sellaiseen kotiin missä ei tähdätä niin isoihin luokkiin. Riittää se harraste/HeB-A/Re90cm taso. Pötkylä taas on itselle liian pieni vaikka liikettä sillä on erittäin pitkälle koulupuolella.

Nämä on taas näitä elämän valintoja. Pitää ottaa sekin huomioon, että hevoset vanhenee. Eihän uffellakaan enää olla samoissa luokissa mitä kolme-neljä vuotta sitten. Ensi vuonna sekin täyttää jo 15! Apua... Ajatellen jonkin verran ehkä tulevaisuuttakin. Tessa palaa kohta taas kisahevosen elämään ja alkaa ottaan sen uffen paikan niissä isoissa luokissa, urco jatkaa treenejä kouluradoille ja sillähän kisataan koulua vielä monta vuotta.


Jos haluan kehittyä myös urheilijana niin tämä hevosmäärä on hieman liikaa, mutta en halua ajatella että nyt on vähennettävä hevosia ihan vaan sen takia, että pääsen treenaan. En todellakaan. Tällä hetkellä ei ole mitään ongelmaa näin ison lauman kanssa ja rakastan joka ikistä erittäin paljon. Kun aikataulut, tahto ja intohimon yhdistää syntyy kokonaisuus millä tällaista elämää pyörittää. Kaikki on mahdollista jos siihen vaan uskoo ja tekee töitä sen eteen. Näin ajattelen hevosistani ja itsestäni urheilijana.

Olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja vaikka välillä tuntuisi vaikealta ja ettei mikään elämässä onnistu, niin kun noita karvakorvia katselee huolet ja murheet unohtuu pois. Minulla on ympärilläni mahtava tukijoukki ja ilman heitä ei tulisi mitään. Kiitos. "Only the strong survive" - tämä lause kiteyttää elämäntapani. Jos jotain haluaa sen eteen tehdään töitä sillä mikään ei tule tässä maailmassa valmiina eteen. Se pätee hevosiin ja eniten olen sen huomannut tuola salilla.

Kehotan tähän loppuun vielä kaikkia oikeasti seuraamaan unelmiaan. Kun asettaa itselleen tavoitteita, on intohimoinen ja uskoo itseensä pystyy mihin vaan. Kellä on rakas hevonen elämässään niin menkää ja nauttikaa yhteisestä ajastanne. Minä ainakin lähden tästä omiani hoitamaan ja nauttimaan upeasta auringonpaisteesta parhaassa seurassa <3


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

H-hetki lähenee


"Always believe something wonderful is about to happen..."

Varsakuumeni ei yhtään hellitä, kun selaan facebookia ja näen kuinka monella on jo varsoja syntynyt. Ihania, kikkuraharjaisia, söpöjä varsuleita. Joka kerta kun sellaisen bongaan niin enemmän ja enemmän vain odotan omaa varsaani syntyvän.


Tessalla on siis laskettuaika kesäkuun lopussa ja mietinkin välillä kuinka jaksan niin kauan odottaa. Masua tarkkailen melkein joka päivä ja on sieltä jo elämää muutaman kerran kuulunut. Maha on tällä hetkellä jo huomattavasti enemmän laskenut mitä alkuvuodesta. Nyt se tuntuu olevan oikein pinkeä ja varsa alkaa vetäytyä taaksepäin. Onneksi vielä ei olla ihan niissä viime hetken mitoissa, mutta pikku hiljaa.


Monet kysyvätkin kumpaa toivon, minkä väristä jne. Henkilökohtaisesti minulle on tällä hetkellä vaan tärkeintä, että varsa on terve ja tessalla menee myös kaikki hyvin. Olen jo erittäin ylpeä tessasta. Ensikertalainen ja jännitän varmaan senkin vuoksi vielä lisää. Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Unaiva opastaa sitten tessaa viime hetkillä ;) Jos kaikki menee oikein hyvin niin tietenkin voisin vähän kertoa toiveistani...itse haluaisin orivarsan ja unelmaväri olisi tuo urcon väritys upealla läsillä ja kaikissa jaloissa sukat. Todennäköisesti varsalle tulee merkkejä, sillä Balou perittää melkein kaikille jotain valkoista sukkaa tai piirtoa päähän.


Tosiaan, loppujen lopuksi tärkein on kummankin terveys. Tessa on tällä hetkellä mielestäni hieman rauhoittunut. Toki välillä on vielä niitä päiviä kun tarhasta hänet hakee, että saa ronskein ottein sitä pidätellä....Tamma isolla T:lla kun on. Muuten olen huomannut kuinka karsinassakin se on vielä enemmän leppoisampi kuin mitä se on ollut. Tänäkin aamuna minulla meni hetki ennen kun sain karsinan siivottua. Ihailin ja silitin tessan masua varmaan 15min ja havahduin silloin vasta siihe, että hups ainiin karsina piti siivota. Tässä tämän aamun masukuvaa!

Ulkokuvat ottanu Anniina Gullans.

Onko jollekin myös syntymässä varsa? Vai kenties jo varsonut?
Onko raskaus sujunut hyvin?




perjantai 8. toukokuuta 2015

Maastoesteet korkattu!

Nyt on tältä kaudelta maastoesteetkin korkattu ja tällä kertaa zeuksen kanssa. 
Olimme tosiaan viime viikon lauantaina hyppäämässä ja Anniina tuli taas kuvaan meidän välillä aika hulvatonta menoa.

1.

2.

3.

Verkassa zeus oli kyllä super hyvä jo, ravissa kuunteli ja jaksoi pysyä vielä nahoissansa. Laukassa herra sitten heräsi ja välillä sille oli vaikeaa päättää, että haluaako mielummin laukata täysiä vai pukitella kesken laukan. Kun päätös oli sitten hieman epäselvä päätti zeus tehdä molemmat samaan aikaan ja kuvistakin näette kuinka tosissaan toinen oli :D

4.

5.

6.

7. ja 8.

Aloitettiin ihan harrasteen helpoimmalla mustalla mökillä. Zeus päätti ekalla hypyllä ottaa kunnon pohjavauhdit ennen estettä ja mulla ei ollut siihen mitään sanottavaa vaan vikisin selässä kun toinen vaan meni asenteella - kohti ääretöntä ja sen yli. Jatkettiin sitten harrasteen ensimmäisille esteille, muutama peruseste ja sitten menimmekin renkaille. Herra veti renkaat kuin olisi isomman laukka-askeleen ottanut. Zeuksella on vähän välillä se visio, että tollasten pienien esteiden kanssa on parempi vaan mennä nopeasti yli eikä viipyä liian kauan sielä ilmassa. Sehän vie vaan turhaa aikaa? :D Toisella kerralla se hyppäsi jo hieman lähempää niin tulikin jo parempi hyppy.

9.

10. ja 11. Kameli-ilme on aina paras ilme!

12.

13.

14.

15.

16. Kohti ääretöntä ja sen yli !

17.

Matkamme jatkui kohti isompaa tukkiestettä ja siitä sianselille. Hmm...tartteeko minun kertoa mitään sen kummempaa tuosta sianselästä? Toinen päätti vetää kamikazet 3m ennen estettä ja minä vaan kiljuin selässä. Voin sanoa, että ton hevosen selässä ei ole koskaan tylsää! Toisella kerralla se tuli ne jo paljon paremmin ja saatiin hyvät lähestymiset vaikka vauhtia oli edelleen ehkä pikkasen liikaa.

18. ja 19.

20. ja 21. KAMIKAZE!

22.

Kokeilimme vielä yhtä tuttarin tukkiestettä. Kun lähestyttiin estettä zeus rupes himmaan ja meni ihan tahmeaksi, ehkä luuli meidän hyppäävän helpon mökin kun siitä ohi mentiin ja varmaan alko epäileen mun reittisuunnitelmaa. Vauhti hiipui niin hiljaiseksi, että en nähnyt järkeä lähteä hyppyyn enää viimeisellä metrillä vaikka toinen meinasikin sen melkein paikaltaan hypätä! Onneksi toisella kerralla molemmilla oli selkeä suunnitelma ja päästiin oikein hienolla vauhdilla yli.

23.

24.

Lopuksi kävimme vielä järvessä vilvoittelemassa jonne herra käveli super hienosti ilman mitään ongelmia. Rakastuin tuohon mustavalkoiseen kuvaan meistä järvellä, ehdoton suosikkini! Nyt vaan treenit jatkuu kohti heinäkuun kenttäkisoja! Innolla odotan mitä niistäkin tulee - tiedän ainakin jo etukäteen, että taitaa tulla aika hauskat kisat :D

25.

26.

27. 

28.

29.


Oletko sinä hypännyt tänä vuonna jo maastoesteitä?
Vai kenties menet seuraamaan kenttäkilpailuja?

Löytyikö lempparikuvia taas?


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Estetreeniä kohti kisoja


Meillä on zeuksen kanssa nyt sunnuntaina Kivitallilla I-tason estekisat ja tarkoitus olisi osallistua kahteen luokkaan. Mietin alkuun mentäiskö suoraan vaan 80cm, mutta viime viikon hyppelyiden perusteella totesin, että menemme alle pienemmän luokan.

Zeuksen mielestä hyppääminen on aina niin kivaa. Tehtiin sitä kerran viikkoon tai kolme kertaa viikkoon se on aina mieluisaa. Viime viikolla käytiin sitten tekemässä kunnon ratatreeniä, sillä meillä kotona ei kovin pitkää rataa saa tehtyä. Herra oli varsin hienosti koko ajan ja en halunnut nostaa rataa kun sinne max 70cm tasolle. Tarkoitus ei ollut hypätä mitään suurta, vaan saada pitempää rataharjoitusta tosiaan alle.


Arvatkaa sainko nauraa tuola selässä? Zeuksella on nyt hassu tapa, että esteen jälkeen häntä ei mukamas saisi pidätellä vaan silloin pitäisi antaa mennä kuin päätön kana kohti seuraavaa estettä. Kun yritän pidättää se alkaa heiluttaan päätä ja on hieman koomisen näköistä. Siinä sitten Annan kanssa saatiin komeat naurut jokaisen esteen jälkeen kun toinen oli aivan tosissaan. Vikalle hypylle herra veti kuuluisan kamikaze-hypyn :D


Käytiin lauantaina hyppäämässä maastoesteitä myös zeuksella ja Anniina oli kuvaamassa meidän menoa. Siitä saatte lisää päivitystä kuvien kera loppuviikosta! Huomenna mennäänkin taas hyppään rataa zeuksen kanssa ulkokentälle ja katsotaan millaista meno on ;)


Muuten treenit zeuksen kanssa ovat sujuneet super hyvin. Toissapäivänä menin pitkästä aikaa ilman satulaa sillä ja toinen oli hieman ihmeissään kun tädillä ei ollut satulaa välissä. Huomasi, että se liikkui hieman varovaisemmin kun varmaan pelkäsi että tipun alas :D on se ihana. Eilen tehtiin erittäin hyvä ja rento treeni kentällä. Annoin sen venytellä kunnolla alas eteen ravissa ja laukassa. Laukassa pitkillä sivuilla annoin sen hieman reippaammin laukata, mikä venyttikin hyvin koko ylälinjaa.


Huomenna tulossa postausta siitä, millaista on elämä näin monen hevosen kanssa. 
Pysykää siis kuulolla ;)


lauantai 2. toukokuuta 2015

Grandulan ensilaukkoja - video


"Hold on to what makes you happy.
If it tries to buck you off,
just hold on even tighter."

Nyt kun olen taas voinut kunnolla keskittyä neidin ratsastuksen suhteen omien kisojen jälkeen niin ollaan päästy paljon jo eteenpäin. Alkuviikosta otettiin sitten taas selästä harjoituksia ja tehtiin vähän siirtymisiä ja haettiin sitä tasaista tuntumaa raviin. Tehtiin ympyröitä ja käyntisiirtymisiä, joista neiti suoriutui todella hienosti. Sitten kokeilin nostaa laukkaa. Sille on vaikeaa ymmärtää, että myös ihminen selässä voi laukata. Sama oli ravin kanssa ekoilla kerroilla, kun pyysin eteen se ei loogisesti ymmärtänyt mitä siltä pyydettiin ja meni lukkoon. Kun lukko iski niin sitten alko rodeoponiesitys. Tietenkin tällaista ei voi "rangaista" kun toinen ei vaan ymmärrä mitä pyydetään. Pötkylälle on oikea suunta vahvempi ja siihen suuntaan saatiin kulman kautta laukka nouseen. Vasempaan ei noussut ja en viitsinyt enempää alkaa kiusaamaan.


Torstaina sain meidän äitin ottaan videoa ja samalla itsekin näen miltä meno oikeasti näyttää. Kun selkään nousin neiti teki heti sellaset kiukut, sillä äitinsä huutaa tallissa ja isosisko tarhassa niin neiti ei halua tehdä töitä kun muidenkaan ei tartte. Otin piiskan vaan käteen ja pelleily loppu siihen. Jännä kuinka se on tajunnut, että jos näpäytän vähän pyllylle raipalla niin silloin neiti on joko pelleilly tai sitten avut ei ole mennyt loppuun asti perille. Hyvä, että on oppinut kunnioittaan raippaa mitä esim. tessa nuorempana ei tehnyt. Sille oli ihan sama mitä minulla oli kädessä :D


Aloitettiin alkuraveissa taas muutamilla siirtymisillä ja pian olikin jo hyvä tasainen tuntuma suuhun ja meno sujui aika hyvin. Muutama kerran meidän äitin kohdalla teki mieli pysähtyä rapsutuksille, mutta nekin menivät melko pian ohi. Tehtiin kaikenlaisia kiemuroita ja ympyröitä ja kun olimme tarpeeksi kauan ravanneet oli aika kokeilla sitä laukkaa uudelleen. Aloitettiin oikeaan suuntaan ensin ja muutaman stoppi-pukin jälkeen sain sen nostamaan suhteellisen nätisti laukan ja saatiin mentyä pieni pätkäkin. Sitten se vaikea suunta, eli vasen. Koska pötkylä ei vielä ymmärrä mitään laukka-avuista niin saada se laukkaan on melkein vain ajateltava eteen ja saada se nostaan se laukka. Muutaman kerran olimme jo lähellä, mutta ei. Neiti vaan heiluttaa päätä ja riehuu. Sitten kokeilimme uudelleen kulmasta nostaa laukkaa ja saatiin pikkurodeon kautta se VIHDOIN nousemaan, jes! Videolla näettekin kuinka oli vähän vaivalloista neidille tajuta, että "aaah siis laukkaa vai? Mä luulin, että tää tarkoitti vaan pukkiriehumista" :D


Vitsit mikä fiilis! Neiti sai kyllä todella paljon kehuja ja sai palkinnoksi ison porkkanan kun talliin päästiin. Nyt kun vihdoin saatiin se ymmärtämään, että myös sinne vasempaan suuntaankin voi laukata, uskon sen nopeasti ymmärtävän jättää ne pikkupukit ennen laukannostoa pois ja keksittyvän kunnolla työhönsä. Se on kyllä todella nopeasti oppinut uutta näin lyhyessä ajassa. Nyt jatkamme samalla tavalla ja jos kuukauden päästä saatais sujuvampia nostoja myös laukassa.

Olen aika ylpeä tuosta kakarasta nyt jo, vaikka vielä ei olla lähelläkään konkaria niin ei meidän tarvitse. Minä tykkään edetä ihan rauhassa ja hevosen mukaan. Nyt kun sujuu niin hienosti niin saa tästä nauttia. Tänään neiti pääsee maastoon minun kanssa kävelylle. Tekee hyvää käydä käveleen rennosti ja nauttia luonnosta :) Postauksen kuvat on Ennan ottamia.

HUOM! Tappelin niin kauan tuon movie makerin äänen kanssa, että musiikki loppuu lopussa tyhmästi. Pahoitteluni, mielummin näin kun puolessa välissä 1min hiljasta :D en tiedä miksi ihmeessä nyt taas oli näin vaikeaa (en ole mikään nero näiden kanssa). Lopussa kuitenkin se vasemman laukan nostot ja sitä laukkaa !