lauantai 29. elokuuta 2015

Helletreeniä

Eikös sitten saatu näin elokuun loppuun loistavat helteiset kelit! Vaikka kuinka olen salaa auringon palvoja niin en kovin innoissani ollut näistä asteista hevostelun kannalta. Kaikki pölisee, kuuma ja pelkkä pihalla oleminen sai hien virtaan minulla ja hevosilla. Tuli jo aavistuksen Portugalin kelit mieleen...Onneksi se kaivattu sade saapui ja nyt on kenttä hienossa kunnossa !

Muutama vuosi takaperin ikuistettu kuva - samat fiilikset!
(c) Anniina Gullans
Pahoittelen hiljaiseloa, mutta viikko on ollut aivan tajuttoman kiireinen. Postauksia olen töissä saanut puhelimella valmiiksi, mutta videot ja kuvat on pakko ladata koneen kautta ja tallilta olen päässyt muutamana iltana vasta siinä vähän ennen kymmentä...Nyt sitten pääsette taas ajantasalle ;)

Hyviä puolia tosiaan helteessä oli hevosten kanssa uiminen. Kävin uffella useamman kerran uimassa ja kerran Heidi ja Lara tulivat meidän mukaan. Vitsit oli kivaa! Uffe hieman pelkää kun alkaa syvenemään ja tarttisi alkaa uimaan. Mutta komeesti siika uiskenteli järvessä ja pysyttiin pinnalla :D zeuksella kävin puolestaan alkuviikosta uimassa ja ai että kun teki hyvää. Ilta-aurinko paistoi ja hevonen tekee loistavan tehokasta vesijumppaa. Kovin syvälle ei menty vaan jäätiin mahaa myöden ympyrälle käveleen. Lopusta vielä kiipeiltiin mäkiä ja käytiin tekemässä lyhyt maastolenkki. Ja hei sain sen maastossa yksin koppiin vaikka kotona tarttin kyllä isää työntää herraa pyllystä. Edistystä havaittavissa ;)

Kävin mammallakin tässä muutama viikko sittem ihan ensimmäistä kertaa myös järvessä. Alkuun pelotti aika paljon, mutta Laran perässä suostui järveen menemään. Mamma nautti ja on ihanaa nähdä sen tuollaisena. Vaikka maastolenkki ennen uimista oli välillä liian vauhdikasta niin vedessä se rauhoittui ja taisi sekin loppujen lopuksi tykätä ;)


Pötkylällä helteiden takia käytiin paljon pellolla työskentelemässä. Koska kenttä alkoi pölisemään liikaa niin oli vaan pellolle mentävä. Ensimmäisellä kerralla meidän äiti tuli mukana auttamaan. Pellolle on noin vajaa 1km matkaa ja matkan varrella on talo ja kamalia puukasoja tai outoja kiviä metsässä. Kuka tietää jos se kivi ei olekaan kivi vaan vaikka karhu? Hienosti kuitenkin pellolla päästiin ravaamaan ja otettiin jo reipasta laukkaakin! Sain oikein käskeä eteenpäin vaikka luulin sen kuskaavan mua pitkin peltoa :D Sitten seuraavalla kerralla kävimme yksin pellolla. No siinähän meni hetki. Pysähdyimme ihmettelemään kaikkea noin 20m välein mutta päästiin pellolle saakka! Eli Petra 1 ja pötkylä 0. Kolmannella kerralla matka sujui huomattavasti nopeammin ja mutkattomasti. Pellolla tosin neiti oli niin kiukkusella tuulella, että sain sitä hetken rauhoitella ennen kun hän suostui antamaan periksi. Paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Neiti olisi halunnut vaan mennä täyttä laukkaa pellon toiseen päätyyn moikkaamaan isäänsä (urcoa).


Vaikka oli kuuma niin koitin tehdä melko monipuolista ja kevyttä treeniä. En halua liikaa tehdä jos keli on todella painostava. Eihän siinä itsekään meinaa jaksaa olla! Urcolla kävimme Siltakorvilla parina iltana ratsastamassa. Tarkoitus oli lähinnä vaan lastausta harjoitella ja hienosti se on edistynyt! Ollaan Annan kanssa kyllä paljon tehty töitä lasuatuksen suhteen, josta olen todella tyytyväinen :) iso kiitos Annalle!

Onko joku muukin käynyt tänä kesänä hevosella uimassa?


torstai 20. elokuuta 2015

Laiduntava villivarsa

Mestari on nyt jo melkein 8 viikon ikäinen. Kyllä se aika vaan menee niin huoman nopeasti eteenpäin. Vielä se oli sellainen pieni rääpäle ja nyt säkä on kohta jo yli 110cm! Onneksi se ei kuitenkaan ole räjähtänyt kasvunsa kanssa joten enteilee hyvää kokoa - ei vaan, mun tuurilla hän päättää kasvaa sinne 170cm korkeuteen saakka. Toivottavasti ei ihan, sitten on mullakin vaikeuksia saada satulaa selkään :D

1.

2.

Kaikki on mennyt oikein hyvin. Ollaan aloitettu talutusharjoitukset ja joka kerta kun haetaan ne tarhasta minä talutan pikkuisen talliin. Eilen se oli hieman villillä päällä, kun äiskä käveli liian nopeasti viereltä talliin niin toiselle tuli kiire. Kun tessa kävelee lähellä talutus onnistuu jo melkein ongelmitta. Välillä riimunnaru kiukuttaa ikävästi kun heiluu pään mukana, mutta muuten jaksaa malttaa kävellä mun rinnalla ilman suurempia rallilähtöjä.

3.

4.

Se on nyt niin hassun näköinen, kun silmän ympärillä, takajalkojen ja pään kohdalla karva on hieman lähtenyt ja näkyy vaan tummaa. Toi vauvakarsa on niin hentoa, että lähtee piehtaroidessakin! Muistan pötkylällä oli ihan sama tuon vauvakarva kanssa kun oli myös niin hentoa. Kohta sillä on sellanen mini mammuttiturkki päällä - sitä odotellessa... Nämä kuvat on otettu melkein jo pari viikkoa sitten, joten massaa on tästä jo hieman lisää tullut. Se syö omaa proteiini-rehua ja koittaa parhaansa mukaan tessaltakin jotain ehtiä syömään. Kaikkia rehuja se ei jaksa aina syödä vaan alkaa se suttaaminen sen kipon kanssa. Siihen kippoon on niin kiva kuopia kun kaikki rehut lentelee pitkin karsinaa :D

5.

6.

7.

8. Mun rakkaat <3

Luonteeltaan hänestä on kuoriutunut niin mielenkiintoinen kaveri. On todella utelias, mutta ei ihan sellainen hullun rohkea menemään joka paikkaan. Kenties omistaa pienen itsesuojeluvaiston mitä äitellänsä ei aina ole... :D Melkein kaikki toimenpiteet tähän asti ovat olleet tämän kanssa helppoja. Jalkojen pesu onnistuu ilman mitään suurempaa tohinaa, jalkojen nostot, harjaaminen, suihkepullolla suihkuttaminen pitkin kroppaa tai vaikkapa oman ruokakipun laitto selkäänsä - ei mitään ongelmaa. Tuo ruokakippo oli hieman hassu. Laitoin sen astian varovasti sen selkään ja toinen vaan ihmetteli tilannetta. Hänen mielestään se oli ihan tylsä eikä edes kiinnostunut koko kiposta. Ainoa pelottava on, kun laitan tessalle loimen tai jotain muuta selkään. Siinä pienellä on jännät paikat. Eilen kokeilin tessalle eri satuloita (kohta pitää nousta jo selkään!) ja mestari oli alkuun ihan hädissään, että mikäs sinne äiskän selkään oikein meni! Sitten annoin sen haistella satulaa ja pistin satulan sen selkään (en siis koskenut satulalla varsaan vaan se "leijui" sen päällä ilmassa, eli pidin vaan kiinni ja satula sen selän yllä) eikä sekään jänskättänyt melkein yhtään :)

9.

10.


11.

En olisi kyllä voinut toivoa ihanempaa varsaa itselleni. Kuka tietää mitä meistä voi yhdessä kehittyä! Haluan tehdä tämän varsan kanssa kaikki oikein. Toki tulee aivan varmasti niitä alamäkiäkin, mutta onneksi kaikkeen löytyy ammattiapua. Haluan opettaa varsani olemaan rento kaikessa ja hyvin käyttäytyvä. Tessahan on juuri sellainen, paitsi käyttäytyminen on tammapäivinä melko ristiriitaista. Onneksi tessa on periyttänyt tälle sellaisen "take it easy" asenteen. Rakastan tuota pikku orhia niin paljon. Se on niin hienoa kun pääsee kasvamaan varsan kanssa yhdessä ja näkee sen koko kehittymisen. Me mennään päivä kerrallaan ja kohti niitä kilpakenttiä!

12.

Löytyikö lempikuvaa?
Kuinka muiden varsat voi?




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Blogissa puhaltavat uudet tuulet

Jokunen teistä on varmaan jo huomannut, että Petran blogin puolella on koittanut muutoksien aika! 


Muutokset on tällä kertaa vain parempaan suuntaan, nimittäin pääsin kirjoittamaan Hippolan tiimibloggaajaksi! Olen niin iloinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta päästä kertomaan muillekin meidän touhuiluista. Lisäksi on mahtavaa saada tätä rotua enemmän esiin Suomessa mitä olen parhaani mukaan yrittänyt.

Hippolaan liittyminen antaa minulle lisäintoa jatkaa kirjoittamista ja uskon meidän yhteistyön onnistuvat oikein hyvin. Teitä lukijoita on jo nimitäin huimat 475. Aivan käsittämätöntä - suurin kiitos menee teille! Jatkakaa yhtä aktiivisena niin meikäläinen tekee saman (vaikka välillä päivästä loppuvatkin tunnit kesken).

Lisäksi Petran blogi - löytyy nyt myös Facebookista. Klikkaa TÄSTÄ sivulle. Käykää siis ihmeessä tykkäämässä! Sinne päivittelen useammin näistä arkipäivän kuulumisista, mutta tänne toki saatte niitä isompia postauksia. Nyt tälä todellakin puhaltavat uudet tuulet kun ollaan otettu näin iso askel eteenpäin :)


Ja olette varmasti huomanneet uuden ulkoasun, mitä pidätte? Halusin jotain simppelimpiä. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Iso kiitos Ennalle bannerista!

Pysykää kartalla, sillä huomenna saatte _taas_ niitä ylisöpöjä varsakuvia! Mutta niitähän ei koskaan voi olla liikaa vai mitäs sanotte? Toivotan kaikille oikein hyvää illan jatkoa ja vielä kerran kiitos!




tiistai 18. elokuuta 2015

Niinisalo 2-tason koulukilpailut

Nyt saatte kisapostausta! Tosiaan meillä oli uffen kanssa 8.8 Niinisalossa 2-tason koulukilpailut. Päätin startata pelkästään heA:2 ohjelman sillä oli valittava joko mennä A vai B:n rata niin ei saa valita liian helppoa luokkaa.


Tapani mukaan olin hieman ehkä myöhässä kisapaikalla ja varsinkin kun starttasin ihan ensimmäisenä. En yhtään tykkää startata ensimmäisenä sillä minulla on aivan karsee muisti. Haluan aina varmistaa edelliseltä ratsukolta tietyt kohdat esim missä tulikaan se siirtyminen oliko se C:ssä vai M:ssä. Tosin jos se edellinen ratsukko mokaa niin ei paljon mua helpota :D lähdin nopeasti laittamaan uffea kuntoon sillä olin yksin liikenteessä sen kanssa. Ja eikös mun tuurilla mulla oli jäänyt kypärä kotio....ja kotio on 5km matkaa muttei ketään muita kotona. Noh onneksi sain lainattua vierustoverilta kypärää ja iso kiitos hänelle lainasta!

Siitä lähdin kipin kapin verkkaamaan ja uffe oli oikein intoa piukeena...no ei todellakaan. Verkassa uffe oli kuitenkin siedettävän hyvä. Tein Kallen neuvojen mukaan uffella paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Sitä pitää herätellä verkassa _tosi_ paljon ja silläkin on rajansa. Uffe vetää nimittäin todella äkkiä herneen nenään jos hänestä siltä tultuu. Onneksi sain sitä työstettyä suhteellisen hyvin läpi ja aktiivisemmaksi pohkeelle. Otin ensimmäistä kertaa myös verkkaan pitkän kouluraipan avuksi varsinkin minun vasemmalle pohkeelle, joka on heikompi. Laukassa tein muutamia vastalaukkoja ja hevonen oli aika lailla valmis.


Radalle kun päästiin niin menimme hetken aikaa vielä radan vieressä olevalla pienellä verkka-alueella. Uffe näki pelottavia esteitä, pelottavan tuolin kentän laidalla ja siinä hän päätti vetää herneen nenään. Pikaisesti koitin rauhoittaa sitä päästämällä ohjat täysin löysäksi ja annoin sen vetää ittekseen henkeä. Kun herra oli rauhoittunut, keräsin ohjat käteen ja otin vielä muutamat ravi-laukka siirtymiset. Siirtymiset tuntuivat kuitenkin turhilta. Hevonen oli totaalisen pohkeen takana ja enteilin siis jo erittäin "aktiivista" takapään poljentaa radalla...

Ja niinhän siinä kävikin. Radalle tulo oli melko suora, mutta uffen tavan mukaan (ja minä kun joskus opin kunnolla ratsastamaan) niin pysähdys oli hieman kättä vasten. Se pitäisi saada niin hyvin ennen pysähtymistä molemmille pohkeille, että kun pysähdytään hevonen ei jää sinne ohjalle painamaan vaan jäisi malttaan ja seisomaan rehellisesti. Oikealle keskiravi ei mennyt nappiin. Kulmassa uffe oli jo liian pitkänä ja en saanut sitä enää kunnolla molemmille ohjille ja pohkeille jollainka keskiravi kasvoi eikä pysynyt samana koko ajan. Siirtymiset onneksi kuitenkin olivat ihan siedettäviä vaikka askellajit ei sitten niinkään.


Tässä A:n ohjelmassa on siis molempiin suuntiin ne pahat pohkeenväistöt. Ei siinä mitään, nehän on uffella oikein hyviä KUN se on hyvin pohkeen edessä eikä sen takana. Yllätyin, kun sain sen ensimmäisessä pohkeenväistössä oikealle pysymään melko suorassa vaikka pylly meinasikin karata useampaan otteeseen. Tuomari kirjoitti "melko sujuva" ja antoi meille siitä 6. Vasempaan keskiravi lähti paremmin kulmasta mutta edelleen kasvoi...uffella kun ei ole sellaista välitöntä siirtymistä siihen keskiraviin kuin mitä esimerkiksi urcolla niin on välillä mentävä sillä mitä meillä on :D Vasempaan pohkeenväistö on meille vaikeampi ja sen huomasi radalla. Uffe jäi liikaa kaulan kanssa taivuttaan ja väistö oli kirjaimellisesti banaanin mallinen. Laukannostot olivat hyvin pisteessä ja tuomari huomautti laukan aktiivisuudesta. Kyllä välillä tuntui uffe niin innokkaalta ja sitten se nopeasti hyytyikin. Vastalaukat meni hyvin kunnes minä tyhmä unohdin missä piti tehdä käynnin kautta siirtyminen uudestaan laukkaan ja siirryin liian aikasin. Onneksi tuomari ei sitä "sillain" huomannut ja näytti ulospäin kuin uffe olisi tippunut vaan raviin ja siitä käyntiin vaan liian aikaisin.

Meikän istunta -10 :D
Muuten rata meni loppua kohden melko siististi ja sujuvasti vaikka olisin kaivannut kyllä tupla enemmän intoa hevoselta koko kouluratsastukseen. Olin aivan super yllättynyt kun saatiin suunnanmuutoksesta vapaassa käynissä ja keskikäynnistä 7 pistettä! Siis uffe saa _käynnistä_ noin paljon. Mitä tapahtui! Se on meillä se vaikein, kun uffen on todella haastava kävellä kunnolla selän läpi piiiiitkiä askelia. Kyllä selän läpi kävellään mutta ei ne kovin matkaa voittavia kyllä ole :D


Olen kironnut kun aina kun mennään A:n ohjelma niin ei millään sitä 60% olla saatu rikki. Jokaisessa kisassa ollaan kuitenkin noustu ylöspäin, mutta puhutaan nyt kuitenkin erittäin pienistä prosenttimääristä. Tiettekö mitä - me saatiin 60,147%  !! Se meni vihdoin rikki! Ja vielä kun hevonen oli niin pohkeen takana, kuuma päivä eikä yhtään sellainen mitä se voisi olla. Ja nyt napattiin tuollaiset pisteet. Olin radan jälkeen hieman pettynyt varsinkin omiin mokailuihin. Olen niin kriittinen itselleni jos teen virheen radalla. Kun hevonen menee hyvin minä mokaan. Onneks jälleen kerran uffe pelasti mut ja jaksoi pinnistää sinne 60 prossan puolelle. Jos se olisi siis nyt tästä lähtien vain ylämäkeä kouluradoilla?

Onko teillä ollut sellaista tasoa mistä olette halunneet kisoissa jo pitkään saada paremman suorituksen, kuten esim. koulu- tai estekisoissa?



maanantai 17. elokuuta 2015

Irtohypytyskuvia

Ponin palleroinen pääsi silloin samana päivänä milloin urcokin niin irtohyppäämään myös. Sitä on meillä pari kertaa ennen tuota irtohypytetty ja nyt päätin hieman "nostaa" korkeutta ylemmäksi kuin edellisillä kerroilla. Nyhtiksen hyppytyyli on hieman laiskan puoleinen. Tai siis hyppää kyllä ripeästi, mutta etujalat jää vähän niin kuin roikkumaan jolloinka kaviot kolistelee aika usein puomeihin.

1.

2.

Nyhtis hyppäs kuitenkin tosi näppärästi sinne 75cm asti kunnes 80cm olikin ponin mielestä liian iso ja hän ei suostunut menemään ylitse. Ruohoa piti kuitenkin melko nopeasti saada jälleen suuhunsa niin hän päätti suunnata takaisin kentän toiselle puolelle missä sitä oli. Laskin pystyä sitten pienemmäksi ja pistin sen tulemaan sitä uudelleen jolloinka hän pomppasi kunnolla ja jälleen kerran päämäärä oli sielä ruohon tykönä. Ponilla siis hyvä motivaatio hypätä kun heti esteen edessä näkyi kentän reuna missä se mehevä ruoho kasvoi :D

3.

4.

5.

6.

Muuten sillä on mennyt ihan hyvin. Harmittaa todella paljon kun poni on päässyt hinkuttaan harjaansa karsinassa. En tiedä mitä ihmeen pikku polttiaisia meillä on kun musta tuntuu, että vähän kaikki on reagoinut tänä kesänä voimakkaammin noille itikoille. Uffekin joutuu joka yö olemaan ihottumaloimi päällä...nyhtikselle olen laittanut samaa ihottuma sprayta mitä laitan tessalle, mikä lievittää kutinaa ja toimii samalla karkoitteena. Sillä olen saanut pysyttyä kaikkien hevosten hinkkaamisen jotenkuten kurissa... Onneksi kohta alkaa kylmät ja elukat häviää niin helpottaa ja harja pääsee taas kasvaan.

Olen alkanut syöttään nyhtikselle myös biotiinia sillä mulle oli outoa omistaa hevonen, tai no tässä tapauksessa poni, jolla kaviot saattaa jopa lohjeta! Lusitanoilla on luonnostaan todella vahvat kaviot ja meillä on erittäin harvoin kaviot lohjennu (kop kop koputan puuta ettei tarvi perua sanojansa huomenna... :D). Joten katsotaan jos biotiini auttaisi ajan myötä kavioiden vahvuuteen.

7.

8.

9.

10.

11.

 Kuinka usein teillä hevoset irtohyppää? 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Urcon kuulumisia

En ole tainnut hetkeen urcosta mainita täälä mitään, joten nyt se saa ihan oman postauksen. Kaikki kuvat on Ennan ottamia. Oon niin monet kerrat halunnut kertoa muistakin tänne juttua mutta kuvat uupuneet....nyt asia kuitenkin korjaantunut ja postauksia alkaa sateleen ;)

1.

2.

Tosiaan puki maisteri voi oikein hyvin. Muutama viikko takaperin sillä oli kengät niin pitkässä, kun kengittäjä ei päässyt heti niin jouduin irrottamaan etukengän irti kun oli melkein jo irti. En halunnut sitten, että se lähtee tarhassa pahasti ja kavio lohkeisi kunnolla tms. Sen vuoksi urco oli ns "lomalla" sen 4 päivää ja miten se elukka voi heti lihota niin paljon noin lyhyessä ajassa :D Se on meidän hevosista paras rehun ja heinän käyttäjä ja vaikka oon hieman vähentänyt rehua niin heinä näkyy jäävän sopivasti vatsan alueelle. Toki onhan se ollut laitumella koko kesän, joten ehkä sekin on sitä pyöristänyt ;)

3.

4.

5.

6.

7.

8. ja 9.

Muuten ratsastaessa se on mennyt ihan hyvin. Välillä se on todella hyvä ja välillä sillä on niitå päiviä, jolloin helposti ympyrällä vasempaan kierrokseen jää liikaa banaanin malliseksi eli taipuu etupää ja takapää reippaasti sisään. Olen tällöin koittanut asettaa välillä ulos unohtamatta sisäpohjetta, ettei kaadu kuitenkaan pohkeen päälle ja mene lapa edellä. Sitten välissä taas puolestaan taivutan pyllyä ulos ja siinä ulkopohje myös tarkkana ettei liikaa karkaa hevonen ympyrältä. Mutta onneks on ollut enemmän niitä hyviä kuin huonoja päiviä ;)
10.

11.

12.
Lastaus on alkanut sujumaan paremmin. Ekoilla merroilla saatiin Annan kanssa se monta kertaa traikkuun, lastaussilta kiinni ja uudestaan pois. Onneks nyhtis on niin kitisti vieressä, ettei siitä tartte murehtia. Se on oppinut nyt siihen,  että kun asetan edestä hieman painetta ja kun se ottaa askeleenkin eteen niin paine hellittää ja kehuja tulee samantien. Käytiin viime viikolla sitten niinisalossa kokeilemassa muualla lastaamista. Kotona meni sen pari minsaa koko hommaan ja kun päästiin Niinisaloon niin käytiin kävelemässä hieman Siltakorpien kentällä ja juoksutin sitä myös vähän. Kun lähdettiin lastaamaan niin samaan aikaan tuli maneesista hevonen jolle sen piti tietenkin hirnua. Mutta heti kun se hetkeksi muistaa keskittyä lastaamisesn unohtui hevonen ja hän käveli koppiin!



Sitten maanantaina käytiin uudelleen Siltakorpien kentällä ja juoksutin sen kunnolla pessoalla jotta sille tulisi oikeasti hieman väsy. Kun sillä on väsy se ei tahdo yhtään haluta keskittyä koko traikkuhommaan vaan vetää liinat kii ja seis siihen paikkaa. Joten haluttiin siis kokeilla kävisikö nyt samalla tavalla. Kun käveltiin traikun luo niin samaan aikaan maneesilta tuli taas kaksi hevosta. Todella hienosti urcokin osasi malttaa ja vaan katsella niitä kun hekin pysähtyivät hetkeksi katsomaan meitä. Kun alettiin lastaamaan hepat unohtuivat kunnes maneesille oli saapumassa vielä toinen ratsukko. Kerran urco hirnahti kunnolla ja sitten pysyin sitkeenä ja koitin saada sen huomiota vaan koppiin. Ja kappas yka kaks Anna pikkusen maiskutti ja hevonen käveli koppiin. Eli siinäkin meni sen pari minsaa taas aikaa :)

13.

14.

15. Täysiä...!

Jos tämä lastaus nyt jatkuu näin hyvänä niin ensimmäiset kisat on 22.8 Söörmarkussa Zilpalla. Starttaamme todennäköisesti A:n ohjelman sillä mitään B:tä sillä ei kannata mennä. Hyvä vaan jos on vaikea ohjelma niin joutuu koko ajan keskittymään ja tekemään jotain. En lähde ratakokemusta hakemaan vaan lähinnä enemmän kisapaikkakokemusta. Se kyllä osaa mennä sielä aitojen sisällä eikä mikään ole uutta, mutta se kokonaisvaltainen kokemus kisoissa on ihan eri homma. Onneksi maneesin taakse saa parkkiin traikun niin, että jos pahalta näyttää saadaan tehtyä sille ns. kuja. Ja voihan maneesin oveltakin lastata joten en ole huolissani. Kisoihin varmaan lähtee joko Anna, Sami tai Enna ja pitää nyhtikselle ottaa toinen ihminen vahtimaan sillä onhan se nyhtiksellekin melkein eka kerta myös kisamatkalla. Taidan ottaa sen nyt perjantaina estekisoihin mukaan niin saa vähän tottua koko hommaan.

16.

17. ja 18.

Palaten kuitenkin urcoon, niin päätettiin taas vähän irtohypyttää pari viikkoa sitten urcoa kentällä. Tällä kertaa laitettiin okseri kun viimeksi oli vain pysty. Toinen oli niin intoa täynnä että tuli vapaaehtoisesti muutaman kerran hyppyjä ennen kun edes ehdin nostaan. Veti sellasia loikkia taas, etten tiennyt mihin suuntaan hevonen oikein lähti :D okseri nostettiin sinne 105-110cm korkeuteen eikä tehnyt edes tiukkaa. Kouluorille tekee hyvää venytellä esteillä itseään ;)

19.

Tänään kävin pellolla tekemässä rennon käyntimaaston ja urco uskalsi ihan yksin rohkeasti pellolle asti. Ei tullut pelottavia hirviöitä matkalla vastaan, jotka olisivat pikku urcon voineet syödä. Lenkin jälkeen hieroin sitä hetken ja venyttelin kunnolla kaikki jalat läpi. Oikean puolen selkälihas oli hieman kireä, mutta se menee yleensä helpommin tiukemmaksi jos sataa tai tuulee pihalla ja herra herkkis on ilman loimea. Hän on mielestään tehty sokerista ;) mutta hyvin sain kuitenkin sitä rennommaksi ja laitoin yöksi vielä BOT-loimen hoitamaan. Koskahan joku mustakin pitäis noin hyvää huolta :D Sami hei.....kröhm niskahieronta kiitos!

Lauantaina käydään kokeilemassa miten lastaus onnistuu Samin kanssa ja jos menee kotona hyvin käyn sen ratsastamassa Siltakorpien kentällä. Pitäkää peukkuja!