16.7.2016

Irtojuoksutuskuvia ja kuulumisia

Päästin Uffen alkuviikosta kans pikkuisen jumppaan itseänsä vapaana kentällä. Verkkasin sen ensin käynnissä ja ravissa liinan päässä hyvin ja sitten päästin herran irti. Uffella oli vaan kovin kiirus mennä sotkemaan ittensä, mutta sain sen kuitenkin vielä puhtaana juoksemaan ainakin muutaman kierroksen. Uffen kanssa meillä on itse asiassa mennyt pirun hyvin. Ollaan oltu Satakunta Cup:n 1.- ja 2.osakilpailussa kesä- ja heinäkuussa. Saatte kisoista vielä postauksen erikseen, odottelen vaan viimeisestä kisasta jos joku olisi meistä napannut muutaman kuvan ;) Huomenna mennäänkin meidän tämän kauden ekaan estekisaan ja startataan HUIMA 60-70cm luokka :D

1.

2.


3.

Uffe on hypännyt super hyvin ja maanantaina meillä oli Kallen estevalmennus missä päästiin jo hyppään sellaista noin 80-85cm rataa. Olin aivan järkyttynyt, kun Uffe imi esteille kuin hullu! Yleensä se tosiaan aina kyttää alkuun pikkuisen ja saan monesti olla joka kerralla jalalla varmistamassa. Erikoiseteellekin kun mentiin ekaa kertaa niin hän päätti ottaa kirjaimellisesti ohjat käteen ja mennä. Kallekin sanoi, että on todella positiivista nähdä se näin eteenpäinpyrkivänä, vaikka välillä olisi saanut hitaamminkin mennä. Viime viikolla estetreenit oli pikkusen rauhallisemmat, mutta sieläkin löytyi intoa. Joten aikas innoissani olen huomisista kisoista ja taitaa Uffekin tykätä kun ei aina mennä pyöriin sinne kouluaitojen sisälle ;)

4.

5.

6.

7.

Uffella on siis nyt virallisesti puhjennut näin vanhempana kesäihottuma...Viime vuonna jo oli samoja merkkejä ja nyt kun jälleen sama kutina uusiutu niin olen hoitanut sitä kuin Tessaa. Tosin Tessalla ilmeisesti varsominen rauhoitti kroppaa ja sen ihottuma on pysynyt todella kurissa! Eläinlääkäri kirjoitti kuitenkin kummallekin reseptin ja syövät sitten kesäsisin Histeciä ja loimet uusittiin tälle vuodella. Uffe sai oman zebra-ihottumaloimen ja hän on melkoisen koominen se päällä :D Mahtaa naapurit ihmetellä, että onko meille ostettu uusi hevonen!

8.

9.

10.

Ruokinnassakin on tullut muutosta ja se on aloittanut hitaan "massakauden". Toki ei mikään pulluka saa olla, mutta näin kesällä Uffe saa syödä melkoisen paljon. Tietenkin pitää ottaa huomioon, ettei Uffe ole enään 5wee nuori poika ja varmasti kohta masukin paisuu aivan tarpeeksi uuden heinän myötä :D Saatiin kokeeksi Hollantilaista rehua josta kirjoitan teille kokemuksia kun olen pussin syöttänyt loppuun. Toistaiseksi näyttäisi hyvin maistuvan ja hyvässä lihaksessa Uffe on pysynyt!

11. ja 12.

13.

14.

15.

16.


Löytyikö lempikuvaa?



11.7.2016

Kesämies

Sain napattua muutaman kuvan Mestarista laitumelta viime viikolla. Paarmat kiusasivat tosin niin pahasti jo aamusta asti, joten hepat pääsi sisälle aikasemmin nauttiin vihreestä viileään talliin. Mitäs mun kesämiehelle sitten kuuluu? No hyvää ja välillä mun mielestä huonoa. Meillä on siis välillä hieman "erimielisyyksiä" siitä mikä on ja ei ole sallittua.



Siis yleisesti se on kiltti kuin mikä. Karsinassa iltaisin on niin ihanaa jäädä vaan harjailemaan ja ihastelemaan sitä. Samalla kun se syö iltaheiniänsä Mestaria on kiva silittää joka paikasta ja niin kuin tänäänkin illalla jäin harjauksen jälkeen vaan nojailemaan sen selkää vasten ja huokailemaan syvään haistellen sen ihanan tuoksuista karvaa. Noi on ne hetket milloin meillä on sellaista yhteistä aikaa ja ne vietetään ihanassa tunnelmassa. Pesupaikallakin sitä on ihana harjailla ja puunasin sen tässä pari päivää sitten oikein viimeisen päälle lakattuja kavioita myöden komeaksi. Mutta seuraavana päivänä, viimeistään kun herraa haen tarhasta, jään harkitsemaan vahvasti jo nyt sitä väkisin ruunausta...

Ongelmana on oikeastaan tarhasta talliin tulo. Aamulla sen kanssa kaikki on ihan fine. Kärpäshuppua se ei enää yritä syödä ja riimukin menee melkein joka aamu päähän niin ettei se käy Mestarin hammastarkastuksen kautta. Eli siinä mielessä on tullut edistystä. Vissiin mennyt kaaliin ne lukuisat kerrat kun olen näpäyttänyt turpaan jos hampaat on ollu ensimmäisenä asialla. Tarhaan se kävelee aika hitaasti ja lungisti, välillä saattaa heiluttaa päätänsä, mutta tällä hetkellä se menee siis kiltisti tarhaan ja laitumelle. Koskaan se ei siis ole ollut sellainen pystyyn ja päälle hyppijä. Lähinnä ongelmana on ollut se purukaluston hallitseminen ja samalla se pään heiluttaminen puolelta toiselle... Tosin pään heiluttaminenkin on huomattavasti jo vähentynyt!


Meillä yleensä etutarhoilta otetaan Unaiva, Pötkylä ja Tessa ensin sisälle, eli naiset ensin. Sitten seuraavana on ollut Mestarin vuoro mennä talliin. Olen siis tehnyt testin ja kokeillut millainen se on viedä talliin kun haen tammat ensin ja kun puolestaan vien Mestarin ensin talliin. Kun tammat menee ensin, on hän melko villi talliin taluttaessa. Joskus on niitä päiviä, että kävellään kiltisti perässä ja ollaan maailman ihanin varsa. Sitten on niitä päivoä, kun meillä on vaikka pihassa traktori eri paikassa kuin edellisenä päivänä ja siitähän saa hyvän syyn "säikähtää" päälle ja riehua päällänsä miten sattuu. Kun vien Mestarin ensin se kävelee paljon kiltimmin ja hitaammin. Jotenkin ihan kuin jäisi ihmettelemään, että miksi noita naisia ei nyt sitten otetakaan ennen häntä. Mutta sitten on taas niitä päiviä, että vaikka veisin sen ensin niin on todellakin ihan sama...


Tässä muutama viikko sitten ilmeni toinen ongelma varsinkin talliin tulon kanssa. Koska otan Urcon ja Zeuksen ensimmäisenä talliin niin tietenkin ne tervehtii hörisemällä melkein jokaista hevosta joka talliin astuu. Tietenkin Unaiva saa isoimmat huudot, mutta muille ne pelkästään hörähtelee. Mestari on siis tällä hetkellä melkoinen machomies, tai ainakin hän näin kuvittelee itsestään. Jos talutan tammat sen tarhan ohi se hirnuu kuin isompikin ori aidan reunalla tammoja seuraten. Mutta välittömästi jos Uffe hirnahtaa (Uffe on siis Mestarin kanssa etutarhoilla + tammat ja poni) se alistuu lonksuttamalla suutaan. Eli heti kun joku ori hörähtää tai hirnuu sille se alistuu samantien. Siinä kävi sitten niin, että joka kerta kun mentiin tallin ovelle, Zeus tapansa mukaan hörähti, ja varsa vetää liinat kiinni ja suu samantien auki. Ei suostu liikkumaan yhtään mihinkään vaan seisoo sellaisella ilmeellä kuin ketään ei olisi kotona ja lonksuttaa suutaan tallin ovella... Päätin yksi ilta sitten tehdä niin, että kun Mestari veti liinat kiinni niin jäin itse vetämään vastaan. Halusin sen ymmärtävän, että samantien kun jalka ottaa yhdenkin askeleen eteen niin riimunnaru löystyy ja tulee kiitosta. Me taidettiin 15min seistä ja katsoa toisiamme, että kumpi antaa periksi. Luonteeni kun ei anna periksi, Mestari hokasi kerrasta ja suostui antamaan periksi. Tällä tekniikalla ja kolmen päivän kuluttua ei ollut enää mitään ongelmaa! Onneksi on siis yksi murhe pois.


Vielä on kuitenkin ongelmana tämä taluttaminen talliin. Kun huomaan, että se käy ylikierroksilla teen paljon seis-harjoituksia matkan varrella. Näin saan sen edes jotekin malttaan ja kuuntelemaan minua. Viime viikolla kuitenkin ei näköjään tullut laitumella laukattua tarpeeksi ja päästin sen kentälle riehuun mehut pois. Loppuun jatkettiin seis-harjoituksilla ja kyllä mentiin kiltisti :) Tänään kuitenkin kävi ikävästi näin minun kannaltani. Pihassa oli käynnissä oleva kaivinkone joka tasoitti pihahiekkoja meillä, lisäksi isä oli jättänyt kiireessä traktorin peräkärryineen aika lähelle tallia ja jostain oli pihaan ilmestynyt pelottava valkoinen iso puusäkki. Tiesin, että Mestari kyttää näitä kaikkia ja talutin sitä oikealta puolelta, jolloin halusin näyttää sille, että kun minä uskallan mennä lähelle niin ei ole mitään hätää. Pikkusen varsa pelkäsi muttei mitään suurempaa. Kun luulin tilanteen olevan ohi vaihdoin traktorin jälkeen taas normaalisti Mestarin vasemmalle puolelle taluttamaan. En tiedä sitten mitä tapahtu, mutta yhtäkkiä parin askeleen jälkeen se heilautti päätänsä ja tällä kertaa poikkeuksellisesti minua kohden. Yleensä se siis viskoo päätänsä enemmän ulos. Yks kaks aivan jäätävä pamaus kun meidän otsat kävi yhteen. Siinä meikäläinen melkein polviltaan tärähdyksestä ja kipu oli melkoinen.... Karjasin kerran niin pahasti sille riiviölle ja kyllä tultiin kiltisti perässä talliin karsinaan.


Alkaa välillä vaan niin ottaan kirjaimellisesti päähän toi sen käytös. Kuka mut tuntee tietää, että olen luonteeltani sellainen johtajatyylinen. Eli siis osaan hyvinkin tehdä selväksi milloin minun kanssa ei kannata leikkiä. Mestarille on siis kerrottu melkoisen selkeästi miten hommat kuuluu tehdä, mutta joka päivä sen kanssa pitää aina jostain kinastella. Ihan kuin 4-vuotias uhmaikäinen pikku poikalapsi. Ja sitten tämmösenkin tilanteen jälkeen se pirulainen osaa olla niin kuin ihmisen mieli ja olla kuin lammas. Ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut ja hän olisi aina ollut kiltti poika. Mutta eiköhän se tästä, tilanne on kuitenkin päivä päivältä ehkä sen inan verran parempi niin jaksan vaan tehdä sen kanssa töitä. Faktaa on kuitenkin se, että samantien kun herralla pallit laskee niin se myöskin sieltä poistuu :D Uhkailen sitä aina sillä, että jos sen käytös ei muutu pistän sen Uffen kanssa samaan tarhaan ja siinä vaiheessa taitaa Mestarilla mennä kiireesti pupu pöksyyn. Uffe saisikin sitä kouluttaa tavoille niin lakkais toi uhmailu !