Petra Palomäki

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Oikein liikkuva hevonen

Lueskelin Nooran Kootussa Ravissa postausta, jossa hän kertoi hieman miten ratsastaa hevosta kohti tuntumaa. Siitä lähdinkin itse pohtimaan, että mitä kaikkea tähän liittyy?

Kun hevonen kulkee takajalkojen kautta eteen hyvää tuntumaa kohti, se kantaa itseään rehellisesti. Kuten Nooran kirjoituksessa tuli esiin, kun hevonen kantaa itseään oikein niin ratsastaja voi päästää jommasta kummasta ohjasta ilman, että hevonen reagoisi siihen mitenkään. Tämä onkin asia minkä kanssa itse ainakin joudun työskentelemään.


Meillä hevoset ovat melkein kaikki todella herkkiä pohkeelle ja varsinkin istunnalle. Otetaan hyvänä esimerkkinä meidän Tessa, joka on äärimmäisen herkkä. Sen kanssa minulla on ollut todella paljon vaikeuksia saada sitä kulkemaan rehellisesti kantaen itseään. Tessa lähtee helposti siis kuolaimen alle ja käteen tuntuu kuin hevonen "olisi" tuntumalla muttei sitten olekaan.


Kun hevonen on noin stressaavaa sorttia sen kanssa pitää joskus vaan improvisoida ja mennä tamman mielen mukana. Yritän ratsastaa alkuun heti hevosta tuntumalle sillä, että pidän käden rentona edessä antaen hevoselle tilaa tulla kohti tuntumaa. Ja kuten Noora painotti, hevosen pitää tulla sinne itse. Mutta jos pidän vain kättä edessä ja odotan, että hevonen tulee yksin yhtäkkiä sinne ohjalle niin ei tämä ilman niitä takajalkoja ainakaan onnistu. Jos näin haluaa kokeilla niin meillä ainakin jos takajalat jää talliin, hevoset menee kuin kamelit pää miten sattuu ilman mitään tuntumaa. Joten samalla koitan aktivoida takajalkoja ratsastamalla käyntiä välillä väistöjen kautta tai lyhentäen ja pidentäen askelta. Uffella tämä toimii todella hyvin, mutta Tessan kanssa ei aina. Sen takia on helpompi aloittaa sillä, että se menee sinne kuolaimen alle ja hetken ravailun jälkeen, kun alkaa rentoutua, pystyn aloittamaan oikean työskentelyn. Eteen tuleekin seuraava ongelma: kun saan Tessan rennommaksi ja tulemaan hyvin tuntumalle, siinä pysyminen on kuin hiuskarvan varassa olemista. Pienikin "muutos" saattaa laukaista tamman jännittymisen ja jälleen kerran ollaan sielä kuolaimen alla. Kun tuntuma muuttuu raskaaksi ja etupainoiseksi alkaa tamma jännittyyn. Takajalat alkaa tällöin hissukseen tekemään vähemmän ja vähemmän töitä. Balanssin löytäminen onkin välillä haastavaa. Ratsastanko mielummin melko rentoa hevosta, vaikkakin aavistuksen kuolaimen alla vai hyvin tuntumalla olevaa jännittynyttä hevosta? No ei kumpikaan ole kyllä ihanteellinen, mutta mielummin se rento hevonen...

Tämä melko yleinen näky kun Tessa jää välillä tyhjäksi edestä, mutta se ei aina välttämättä tarkoita pahaa. Mielummin annan sen mutustaa kuolainta näin kuin, että menee liian etupainoiseksi. Haluan antaa vapauden tulla ohjalle enkä väkisin pyytää sitä alas tai jäädä vetämään taakse.
Tähän meidän ongelmaan olen saanut erilaisia apuja, mutta en vieläkään ole aivan varma miten asian kanssa etenen. Jotkut valmentajat ehdottavat, että jo heti alkuravien kohdalla Tessa kulkisi syvemmässä muodossa ja ei mielellään kovin ryhdikkäänä. Koska jos se heti alusta asti on niska korkealla niin mitä todennäköisemmin en saa tammaa nopeasti rennoksi. Toiset valmentajat sitten taas kehottavat tuota "mene tamman mielialan mukaan" - tyyliä. Ja valitettavasti sen kanssa on vaan pakko mennä askel kerrallaan. Jos saan 5m tehtyä parempaa ravia kuin edellisenä päivänä niin jätän siihen. Minä taas ajattelen sen niin, että annan hevosen kulkea alkuverkan aikana mielummin rennomalla pitkällä niskalla, mutta ilman, että takapää laahustaa jossain ja selkä ei tee hommia!

Itselläni tulee välillä varsinkin Tessan kanssa ongelmaksi sen kuumuus ja herkkyys. Jään niin sanotusti varomaan ja en ratsasta sitä tarpeeksi koska pelkään, että tamma ylireagoi. Näin ei siis saisi tehdä. Kuumaa hevosta pitäisi mitä suurimmalla syyllä ratsastaa hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Tässä huomaan kuinka paljon joudun tekemään itseni kanssa töitä. Kun oikeasti ratsastan Tessaa läpi ja saan sen kunnolla töihin alkaa se kuuma hevonen olemaankin pohkeen takana. Tässä meillä on vielä paljon työstettävää, että hevonen tulisi rehellisesti takaa ja selän läpi eteen. Minun omalla istunnalla on myös suuri merkitys siihen kuinka paljon Tessa menee etupainoiseksi. Jos pelkästään mun olkapäät tai selkä alkaa liikaa kaartuun eteen niin oma painopisteeni siirtyy eteen. Jolloin hevosen painopiste siirtyy eteen...

Mutta millä ihmeellä saada hevonen kantamaan itseään? Itse en ole mikään pro ratsastaja, joten tässä mietin näitä tässä ihan varmasti yhtä paljon kuin moni muukin ratsastaja. Siirtymisistä on hyvin apua ja niitä joutuu oikeasti hinkkaamaan ja paljon.Tulosta saattaa näkyä nopeasti, mutta joidenkin hevosten kanssa voi viedä enemmän aikaa. Kärsivällisyydellä tehty työ palkitsee aivan varmasti.(Muista Petra, muista!) Meillä ehkä Uffen ja Urcon kanssa siirtymisien tulos näkyy nopeammin kuin muilla. Ratsastan hevosiani aina alkuun vaihtelevasti käynti-ravi-pysähdys siirtymisillä ja Uffen kanssa ei kovin montaa siirtymistä tarvitse tehdä kun tunnen jo istuinluitteni kohdalla milloin hevonen lähtee takaa - selän läpi - eteen .Mutta tämäkin tunne tulee enemmän kuolaimettomalla, kun en itse ole sähläämässä käsieni kanssa... Kuitenkin, siirtymisien kautta saadaan aikaan todella paljon kehitystä hevosessa, kunhan ne vain tehdään oikein. Ratsastajan keholla on suuri merkitys (tässäkin!), joten aika paljon saataisiin ongelmia ratkottua kun pistettäisiin ratsastajat ensin kuntoon (ja minä myös!).


Sitten valitettavasti teen monta kertaa sen virheen, että jään pidättämään edestä kun pitäisi antaa tilaa. Aika monella tulee varmaan tehtyä sitä, että jos hevonen vaikka alkaa karkaan käsistä tai ei saa sitä siirtymistä läpi niin jäädään vetään ja monesti pysäytetään se hevonen. Minullakin monta kertaa kun tuntuu ettei tietystä tehtävästä tule yhtään mitään tai hevonen kuumuu käsiin niin tekisi mieli vaan pysähtyä ja aloittaa alusta. Mutta kesken tehtävän ohjista vetäminen ja hevosen pysäyttäminen ei ole oikea ratkaisu. Ellei se nyt kesken kaiken lähteny vetään pukkisarjaa.. :D Jos kuitenkin näin ei ole niin sitä pitäisi vaan sitkeästi itse pysyä pää kylmänä ja jatkaa eteenpäin. Olen tätä joutunut opettelemaan ja oli hevonen mikä hyvänsä niin sen kanssa on pidettävä oma pää kasassa.

Tässäkin saisin pistää kättä enemmän eteen. Hevonen kulkee ihan yhtä rennosti siinäkin, mutta monesti otan liian pitkät ohjat ja jään pitään kättä inan liian takana. Katoaa välillä se kyynärpään jousto!

Mitä enemmän perehdyn näihin oikeisiin tapoihin ratsastaa hevosta, sitä enemmän huomaan tarvitsevani vielä apua kehittyäkseni paremmaksi ratsastajaksi. Tavoitteena onkin nyt saada oma keho ratsastajana kuntoon ja istuntaa paranettua, jotta pystyn vaikuttamaan vielä eleettömämmin ja rennommin hevoseen. Tähän alle laitan nyt aika täydellisen esimerkin siitä, miten kuuluisi hevosen ja ratsastajan mennä. Vielä joskus kun pääsis edes lähelle tuota! Ei varmaan ratsukko kaipaa esittelyä ;)

Haluan vielä painoittaa, että en ole mikään ammattilainen, joten otan kyllä ilomielin lisää vinkkejä vastaan miten saada ne takaset aktiiviseksi ja hevonen kulkemaan rehellisesti kantaen itseään!

http://www.charlottedujardin.co.uk/

Onko sinulla ollut ongelmia löytää sitä oikeaa tuntumaa hevosen kanssa?
Entäs oman istuntasi kanssa? Onko siinä parannettavaa?



torstai 16. maaliskuuta 2017

Kun varsa alkaa aikuistua

Aika menee niin hullun nopeasti eteenpäin ja ei sitä aina itsekään tajua kuinka paljon tuo mun varsuli, joka on mulle edelleen se pikkuinen villivarsa, onkaan jo kasvanut. Silloin kun kuvattiin Ennan kanssa Zeus ja Pötkylä päätettiin päästää Mestari irti pellolla pikkuisen purkamaan energiaansa. Kelien takia revittelyä ei ole pystynyt kovin usein tekemään, joten virtaa pojalla riitti.

1.

2.

3.

4.

Jotkut ovat kysyneet minulta missä mennään Mestarin koulutuksen suhteen ja miten aion edetä sen kanssa. Asia on hyvin yksinkertainen: menen täysin hevosen mukaan. On muistettava, että Mestari on kesällä syntynyt, joten täyttää virallisesti kaksi vuotta vasta kesällä. Joidenkin mielestä pitää olla heti 2-vuotis syksynä tekemässä selkäännousuja ja eihän se yhtään huono ajatus olekaan. Mutta tekisin niin jos M olis syntynyt keväällä kuten moni muukin varsa. Silloin uskoisin sen olevan valmis harjoittelemaan ratsastajan ottamista selkäänsä. Kuitenkin oman varsani haluan kasvattaa rauihassa. Mielummin pikkusen hitaammin kuin kovin nopeasti eteenpäin. En nyt ainakaan vielä sen kanssa ole ajatellut tähtääväni mihinkään nuorten luokkiin nelivuotiaana jo.

5.

6.

7.

8.

Kun kenttä sulaa on aika aloittaa juoksuttamisen opettaminen. Samalla tavalla kuten olen kaikki muutkin hevoseni opettanut, eli 2-vuotiaana osataan juosta suhteellisen nätisti liinassa ja opitaan käyttäytyyn kun ollaan työssä. En halua laittaa heti mitään sivuapuohjia tai muita härpäkkeitä. Ensin hyvä mieli koko touhusta ja sitten vasta kun tämä sujuu mennään vaikeimpin asioihin. En usko, että tästä tulee mitään ongelmaa. Vaikka jätkä onkin välillä hankala käsitellä sen ikävän näykkimisen takia, niin silti kun tehdään maastakäsittely juttuja M jaksaa yllättävän hyvin keskittyä. Tuo näykkiminen vähenee tai jopa loppuu kokonaan todennäköisesti kun herralta poistetaan sukukalleudet tämän vuoden lopussa....

9.

10.

11.

12.

Hieno hevonenhan siitä on kyllä kehittymässä. Olen todella tyytyväinen sen rakenteeseen! Suht lyhyt runkonen, mutta pitkät jalat ja kaunis kaula. Onneksi ei tullut äiteensä ja perinnyt kilometrin pituista selkää... :D Säkää tällä hetkellä noin 158-160cm ja vielä kasvaa hieman. Liikettä sillä kyllä piisaa, että mistä sen tietoo jos saan tästä jonkin asteen kenttätykin ;) Kouluradoilla meitä ainakin tullaan näkemään ja toivottavasti myös sielä estepuolellakin enemmän. Kesällä taidetaan kokeilla enemmän tuota irtohypytystä ja katsoa mitä poika meinaa.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

Miten muiden varsat voi ja kehittyy?
Löytyikö lempikuvaa?


Top 3