Petra Palomäki

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Urco 14 wee - muistoja vuosien varrelta

Lauantaina urcolla oli kunnon partypäivä sillä herra täytti 14 vuotta! 
Nyt on hyvä muistella näitä meidän yhteisiä aikoja yhdessä ja palata hieman taakse....


Urcon ostimme vuonna 2006 tuolloin sen olevan viisi vuotias. Meillä oli siis jo uffe ja koska äitinikin ratsasti kanssani halusimme hänellekin hankkia ikioma hevonen. Selasimme ilmoituksia ja meidän isä löysi hienon ruunikon orin, hyvin peruskoulutetun ja ehkä silloin jo ajattelimme kenties jalostusmielessä orin rakennetta, tosin emme sitä silloin niin pitäneet tärkeänä. Urco oli siis eritttäin komea ori ja halusimme sitä lähteä katsomaan. Omistajalla oli hieman kiire  myydä urco, koska oli muuttamassa Englantiin ja tiesimme, että hinnassa olisi hyvin joustovaraa, joten emme aristaneet isoa lukua hintapyynnössä. Lähdimme kokeilemaan ja urco odotti meitä jo  käytävällä valmiina letitettynä. Sen katse taisi meidät jo silloin hurmata! Selästä hevonen oli todella osaava, pehmeät liikkeet ja me olimme jo myyty.


Ei siinä sitten kauaa mennyt kun meidän isä sopi omistajan kanssa sopivan hinnan ja haimme urcon meille. Alku ei todellakaan ollut helppo äidilläni ja urcolla. Urco oli tottunut siihen, että sillä ratsastettiin yksin maneesissa eikä varmaan kovin usein ollut ulkokentällä mennyt. Meidän talli oli siis pieni ratsastuskoulu missä oli kyllä maneesi ja myös iso ulkokenttä. Urco oli aivan järkyttynyt kun maneesissa oli katsomossa ihmisiä tai samaan aikaan muita hevosia. Äitihän tippui sieltä jatkuvasti, urco säikähti omaa varjoansakin ja veti samantien kauheita rodeohyppyjä ja ei meidän äitillä ollut niin paljon kokemusta, että olisi pysynyt niissä loikissa mukana.


Urcoa alkoi tallin ratsastuksen opettaja ratsuttaan ja silloin pian tulikin Mario kuvioihin ja häm alkoi ratsuttaan. Paljon sillä tehtiin töitä jotta saatiin se edes tottumaan maneesiin. Kun oli aika mennä tutustumaan ulkokenttään niin voitte kuvitella kuika vellihousu urco sielä oli. Miettikää ulkoilma, puita, putoilevia lehtiä, oma varjo... aika kamalaa! Tosin aika ja kova työ teki tehtävänsä ja urco alkoi rauhoittumaan. Äiti pääsi hyvin edistyyn urcon kanssa Marion valvovan silmän alla ja heistä kehittyi erittäin hyvä ratsukko!
Äiti meni todella, todella hyvin urcolla. Muistan aina kun katsoin heitä ihaillen - äiti tekee urcolla laukanvaihtoja, pohkeenväistöjä ja kaikki true kouluratsukon varusteet päällä kankia myöden. He menivät siis tajuttoman hyvin yhdessä.



Urco on aina ollut ihana luonteeltaan,  vaikka nykyään astuneena orina se on välillä liian innokas pois kotoa muita hevosia kohtaan, mutta hoitaessa se on aika enkeli. Koskaan urcon kanssa ei ole tarvinnut pelätä mitään, sen katse kertoo jo paljon ja siihen voi luottaa. Urco ei ole meidän tallin pääori, sen homman on zeus itselleen haalinut, vaan urco on enemmänkin sellainen isähahmo tyylinen. Huolehtivainen, rakastava ja rauhallinen.


Meillä on ollut paljon ylä- ja alamäkeä kuten varmasti kaikilla hevosenomistajalla on, mutta kaikki lähinnä melkein satulan takia. Portugalissa kun ei paljon satuloita sovitellu niin hevonen oppi olemaan jatkuvasti kipeä selästä ja ikään kuin turtu sieltä. Nyt kun sitä on paljon hoidettu hieronnalla (laserilla), venytelty ja huolehdittu, että satulat varmasti sopii ollaa päästy kunnolla hyödyntämään hevosen kapasiteettia. Liikettähän sillä olisi helposti kansalliseen asti ja ikä ei vielä todellakaan paina, joten uskon että jonain päivänä me olemme sielä tasolla.


Ainoa onkin ongelmana tuo lastaus. Urco on aina ollut vaikea lastata, kotona sen saa kyllä melkein aina menemään, mutta kisapaikalla muut hevoset, väsymys, orin vaistot häiritsee sitä niin paljon lastauksen suhteen,  että se vetää lastaussillalle totaaliset seis. Nyhtis toivottavasti voisi tällä kaudella urcon tilannetta helpottaa ja antaisi sille trailerissa luottamusta ja turvaa,  joten vielä ei todellakaan lyödä hanskoja tiskiin ! Huomenna julkaisen teille muuten sen urcon lastauspostauksen niin näette tekin mikä on nyt tilanne.


Urco on ollut meillä siis jo yhdeksän vuotta mikä on todella pitkä aika, me ollaan kehitytty paljon ja minä olen oppinut myös paljon urcolta. Nykyään urco on ratsastaa liian herkkä meidän äitille, mutta kesäisin urco kotona hieman laiskistuu ja äiti voisi taas aloittaa kunnolla sen kanssa ratsastuksen. Äitini lopetti valitettavasti melkein kokonaan ratsastuksen muutama vuosi meidän suomeen muuton jälkeen sillä työt vei kaiken ajan ja äiti putosi yksi talvi urcolta pahasti jolloin samalla iski pieni pelko. Onneks on luottoheppa uffe joka vie äitiä turvallisesti mihin vaan ;)


Jos emme pääse niitä suuria kisaluokkia kisaan niin en enää ole murheissani siitä,  urco on niin hyvä hevonen, että vaan kotonakin sen kanssa ratsastus on nautintoa. Hevonen, joka antaa aina kaikkensa ja samalla on niin ystävällinen. Meidän äitin silmäterä ja khrm..taitaa olla minunkin ;)




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tessan äitiyspäiväkirja

Hei kaikille, nyt kertoo itse tuleva äiti - Condessa !


On varmaan ihan ensimmäinen kerta kun minä saan täälä blogin puolella kertoa itse miten äitiysaikani on sujunut - eihän tuo Petra oikeasti voi tietää miltä minusta tuntuu, ei ole tainnut olla aamuyöstä katsomassa kun välillä tekee pahaa ja välillä tekisi mieli syödä sitä herkkumysliä porkkanoiden kera litra tolkulla! Voi näitä mielialan vaihteluita, tosin taidan nyt olla hieman Petran kanssa samanlainen, onhan sekin välillä aika vuoristorata omien asioidensa kanssa kun sillä tuo diettikin päällä ;)


Asiaan siis, tämä aika raskaana on ollut mielestäni ihan suhteellisen mukavaa. Ennen talven tuloa kroppani osasi vaistonvaraisesti kehittää minulle kunnon paksun turkin, jotta sielä masussa kasvavalla varsalla olisi turvallinen karvabunkkeri ympärillä. Talvi meni siis todella hyvin, äitini Unaiva on antanut minulle pieniä niksejä raskauden suhteen ja hän on tarhassa pitänyt hyvän huolen siitä, että minulla on turvallinen ympäristö ja saan rauhassa vain olla ja levätä. Talvi on minulle myös yleensä todella ihanaa aikaa kun ilmassa ei pörrää niitä ikäviä ötököitä, jotka tekevät ihostani todella kutisevan...



Tällä hetkellä minulla on enää kolme kuukautta laskettuun aikaan, hui! Tietenkin jännittää, mutta taitaa tuo Petra olla enemmän täpinöissään koko hommasta. Helppoa se sille on, saa vain katsella vierestä kun minä sen varsulin maailmaan kuitenkin pötkäytän. On kuitenkin ihanaa kun on joku, joka tukee minua näin täysillä H-hetkeen saakka. Äitini taitaa olla silloin minulle kuitenkin se suurin tuki, joten siis luottavaisella ja rennolla mielellä odotan synnytystä.



Minua on kyllä kohdeltu kuin kuningatarta! Töiden suhteen olen päässyt erittäin kevyellä, mutta olen saanut kuitenkin hyvin liikkua mikä on minulle todella tärkeää varsinkin pakkasten aikoihin taisin olla Petran mielestä vähän liian innokas. Petran vanhemmat ovat myös varmistaneet, että minua kohdellaan erittäin hyvin ja varovaisesti. Saan heiltäkin paljon rapsutuksia, herkkuja (voi että nyt tekisi kyllä mieli niitä omenoita...Missä se Petra on???) ja saan kaikilta paljon rakkautta ja tukea tässä matkassani. Harjauksessa olen huomannut, että ei ne mahan alta rapsutukset enää tunnu niin hyviltä vaan olen tullut paljon herkemmäksi. Vatsani kasvaa koko ajan ja välillä taidankin jo pikku varsulin liikkeitä tuntea oikein kunnolla.



Näissä kuvissa pääsin hieman kentälle tuo emäntä selässä. Hänellä oli sielä hieman epävarma olo, kulema kuin tynnyrin päällä olisi istunut. Onneksi minun kaunis ja pehmeä karvani tekivät hetkestä mukavan. Pitkään emme menneet, sen verran, että saimme yhdessä taas muistella niitä ennen raskautta olevia aikoja. Maisemana upea auringonlasku ja pakko myöntää - kyllä minä tuosta Petrasta taidan vähän tykätä. Tosin silloin kun minulla nyt sattuu olemaan hieman diivapäivä meneillään niin olen hänelle hieman kiukkuinen kun kerta päätti minut paksuksi pistää. Pian se kyllä unohtuu ja nautin taas tästä ajasta. Ainoa huono puoli tässä minun kauniissa turkissa on tämä kevät, taidan itsekin kohta tukehtua tähän karvaan... Petra kovasti sitä yrittää harjata pois, mutta kun kerta karvabunkkerin muodostin varsulin ympärille niin onhan sen bunkkerin puhdistus aika hankalaa ;)


Oli ihanaa päästä tänne kertomaan fiiliksiäni, palaan pian ja pidän teidät ajan tasalla (tai sitten tuo Petra parhaansa mukaan välittää viestiäni teille tänne eteenpäin). Kaikille mahtavaa kevään alkua ja pitäkää minulle peukut pystyssä synnytystä varten 



♥:llä Tessa


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Zeuksen ratsastuskuvia

Kuvia kuvien perään!

Tällä kertaa olisikin näitä zeuksesta ottamia ratsastuskuvia viime viikolta. Herra oli varsinkin energinen ja ravissa saatiin jo aika hyvää tasaisuutta. Kenttä oli tuolloin vielä pikkuisen jäässä, niin laukat jäivät melkein kaikki pitkälle sivulle ja muutamalle pienelle voltille. Enna kävi itsekin selässä ja meni herralla loppuravit - kulema meni kiltisti koko ajan. 

Kisapostausta, urcon lastausta ja erikoispostauksia olen tässä pikku hiljaa melkein saanut valmiiksi, joten saatte niitäkin tämän viikon aikana. Lisää näitä Ennan kuvia on myös tulossa sillä vielä on teidän näkemättä uffen, urcon ja tessan kuvan ;)

Kertokaa taas mikä oli lempparikuvanne!


1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.
12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

Mitä mieltä olette uudesta bannerista? 



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin osa 2

Tämä postaus on jäänyt luonnoksiin jostain syystä ja hyvä kun yksi teistä lukijoista minua tästä muistutti! 
Saatte nämä nyt heti näin alkuun.

1. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen?
Näen itseni toivon mukaan jo asioimistulkin, personal trainerin, kuntosaliohjaajan ja liikunnanohjaajan tutkintopaperit kourassa. Sitten näen itseni onnellisena Samin kanssa asuvan yhdessä (ilman vanhempia :D), meidän hevoset voi hyvin edelleen, tessan varsan kanssa päästäisiin silloin jo kisoihin..voi voi näitä on kiva haaveilla :) kymmenen vuoden päästä en edes halua ajatella!

2. Minkä näköiseksi toivoisit tulevan varsan syntyvän?
Upea, siro rakenteinen ja erittäin hyvällä hyppytyylillä varustettu varsa. Alhaalla pari Balou:n jälkeläistä.




3. Unelmahevosesi?
Toivottavasti tuo mikä tessan masussa kasvaa.

4. Mielipiteesi kengättömyydestä?
Jos on hyvät pohjat niin miksi ei, en tosin omiani laittaisi kun käydään kisoissa paljon ja pohjat ei aina ole mitään huippu kuitua. En siis aktiivisessa käytössä olevaa hevosta pitäisi kengättömänä ihan vaan kavion kulumisenkin vuoksi.


5. Jos voittaisit lotossa, mihin käyttäisit rahat?
Heti ensimmäisenä meidän hevosille KAIKILLE mittatilauksena satulat, sitten maneesia, uudet tallit, uudet autot, taloremppa loppuun ai että.... ;)

6. Toivotko varsasta oria vai tammaa?
ORIA

7. Lempi kouluratsastusliike?
Keskiravi.

8. Lempi estetyyppi? (pysty, okseri, ristikko, joku muu?)
Olen aina ollut hieman okserikammoinen joten pystyt on aina kivoja tai isot ristikot.




9. Mikä oli ensimmäinen hevonen jolla ratsastit?
Joskus öh 3-vuotiaana taisin hypätä sellaisen 170cm kokoisen lämminverisen selkään, mutta jos kunnolla ratsastusta ajatellaan niin taisi olla Soraia-poni meidän ratsastuskoululla portugalissa.

10. Minkä rotuisen hevosen ostaisit, jos lusitano ei olisi vaihtoehto?
Ostaisin KWPN, en miettisi kahta kertaa ;)

11. Idolisi hevosmaailmassa?
Ehdottomasti Malin Baryard Johnsson ja Portugalilainen Luciana Diniz

Malin ja Baltimore (joka on myös Balou:n jälkeläinen)

Luciana ja Lenor
12. Paras hevosmuistosi?
Ensimmäinen kerta kun menin ilman satulaa ihanalla vuonohevostammalla Samballa Anjalan Hevostilalla.

13. Miksi ratsut eikä ravurit? 
Siksi, en ole koskaan kiinnostunut ravipuolesta.

14. Satsaatko enemmän esteisiin vai kouluun?
Tällä hetkellä kouluun ihan senkin takia, kun estesatulaa ei vielä ole kunnollista ja odotan tessan paluuta kisakentille.

15. Kuinka usein rasvaat ja putsaat varusteet? 
Varusteeni putsaan ja rasvaan noin joka toinen päivä, suitsia kasaantuu persupaikalle aina niin äkkiä kun niin monta hevosta, niin ne on siitä putsattava aika usein takaisin satulahuoneen suitsitelineisiin.

16. Haluaisitko ikinä alkaa ratsuttajaksi? 
Ehkä joskus kun taidot riittävät siihen, tällä hetkellä en koe olevani niin hyvä, että voisin kunnolla ratsuttaa muiden hevosia.



17. Mikä on lempi heppa ja miksi?
Ratsastaa lemppari on ehdottomasti urco, muuten ei varmasti tarvitse kysyä kuka on lempihevonen - uffe ;)

18. Miten etenet nuorten hevosten/varsojen kanssa? 
Tästä teinkin jo postauksen - Tästä pääsette lukemaan lisää aiheesta!

19. Suomen ja Portugalin hevoskulttuurien erot, kummankin plussat ja miinukset. 
Tästäkin olen tehnyt postauksen - tästä pääsette lukemaan lisää.

20. Tulevan varsan nimi suunnitelmia?
Jos varsa on ori ja nimi hyväksytään siitä tulee Conde du Rouet jos tulee tamma niin ehkä joku Condessan ja Balou du Rouetin yhdistelmä on vielä hieman auki se puoli ;)

21. Mikä on lempi tuotemerkkisi hevoselle? Entä ratsastajalle? 
Minun lempi tuotemerkki sekä hevoselle että ratsastajalle on Hööksin tuotteet, CRW, Gold Medal, Claringe House.



22. Minkä kokoisia teidän hevosten loimet ovat?
Uffe, Zeus ja Tessa käyttää 145cm kokoisia loimia. Zeukselle menee myös 135cm ja tessalle taas välillä jopa 155cm loimet. Unaiva ja Urco käyttää 135cm loimia, pötkylä käyttää 125cm ja nyhtis 95cm.

23. Miten huolehdit hevostesi jalkojen hyvinvoinnista? 
Aina rankan estetreenin tai maaston jälkeen kylmään hieman jalkoja, uffella kylmään, laitan linimenttiä takasiin joiden päälle pistän tallisuojat. Etusiin sillä on omat magneettisuojat (BOT-tyyliset). Muilla ihan kylmäystä ja käytän välillä noita magneettisuojia.

24. Mitä syötät hevosillesi?
Kauraa, Cooling Mix mysliä, Re-Leve mysliä, Black Horsen Balancea, Racing Speepoweria, Racing Proteiinia, All-Out kivennäistä, Racingin Peacemakeriä, Magnesiumia, Valkosipulia, Pellavaa, Elektrolyyttiä ja tietenkin hyvää heinää. 

25. Kuinka usein käyt koulu valkuissa hepoilla entä este?
Käyn valkuissa niin usein kun rahapussi sallii eli joskus kerran viikkoon ja joskus kerran kuussa. Tällä hetkellä enemmän kouluvalmennuksissa ja pääsääntöisesti itsenäisesti hyppään.


26. Kuinka monta satulaa sulla on yhteensä?
Tällä hetkellä meillä on yksi koulusatula ja yksi estesatula käytössä. Ylimääräisenä on urcon ensimmäinen satula eli yksi yleissatula ja uffen vanha estepenkki löytyy myös varastosta (ei sovi siis kenellekään ja vaikea myydä kun niin super kaareva). Rungoton satulakin löytyy jolla on kiva mennä kesäisin ja toimii tessan satulana nyt raskauden aikana ja jälkeenkin.

27. Paras satulasi istua ?
Ehdottomasti tuo minun koulusatula, MaxFlex:n Medina malli.

28. Mitkä kuolaimet on kullakin hevosella ?
Huh eli uffella ja zeuksella on nyt D-renkaalla kuminen kolmipala, tessalla ja unaivalla normi kolmipala, urcolla perustreeniin paksu nivelkuolain ja kunnon koulutreeniin kanget, pötkylällä on vielä perus nivel kuolain ja kokeilen vaihtaa suoraan kumikuolaimeen, nyhtiksellä on perus nivelkumikoulain.

29. Kuinka kauan sä ja Sami ootte seurustellu?
Tammikuussa 25pvä tuli tasan 3 vuotta täyteen, eli nyt ensi viikolla tulee 3v ja 2 kk.


30. Lempihevonen? (jos omia ei lasketa)
Hmm..ratsastuksesta en osaa sanoa kun en ole muilla hevosilla kuin omilla mennyt pitkään aikaan, mutta luonteeltaan niin Heidin lara. Se on niin ihanan huomionkipee ja kiltti hevonen :)

31. Kuinka monta kertaa oot pudonnut yhteensä?
Hmm...näiden 11 vuoden aikana varmaan ehkä 30-40 kertaa?



32. Entä kuinka monta kertaa omilta hevosiltasi, ja keltä?
Uffella eniten olen tippunut, alkuun mä tipuin siltä varmaan joka toinen päivä. Urcolta olen tippunut kerran (silloin kun se heitti minut viime vuoden lopulla alas voimakkaan selkäkivun takia), tessalta olen tippunut myös kerran, zeukselta olen tippunut 6 kertaa, unaivalla ollaan kerran vedetty ympäri ja pötkylältä en ole _vielä_ lentänyt.



Jos tulee lisää kysymyksiä otan niitäkin ilomielin lisää vastaan!