Mitä kevät tuo tullessaan

On jotenkin vaan niin ihanan piristävää herätä aamulla valoisaan aamuun ja tehdä aamutalleja, kun tietää kevään tulevan. Kevät tuo myös tullessaan paljon motivaatioa ja toivoa kaikesta uudesta. Myös ehkä pieni paineaalto iskee, kun keväällä pitää monesti päättää ja hoitaa niin paljon asioita, jotka vaikuttavat koko loppu vuoteen. Kevät merkitsee minulle uusia mahdollisuuksia. Uusia alkuja, uusia kokemuksia. Tällä hetkellä suunnittelen paljon tulevaa kesää ja millaisena haluan kokea vuoteni. Nyt päällä kisadietti ja kohta nähdään mihin panostamani työ riittää.

 

Hevosten kanssa kevät tuo minulle uusia haasteita, ei huonoja, vaan hyviä haasteita. Haluan koko ajan parantaa itseäni ratsastajana ja viedä hevosiani eteeenpäin. Haluan pitää mahdollisimman hyvää huolta hevosistani ja antaa niille sellaisen elämän, josta he pitävät. En tiedä onko tämä nyt mun diettipään takia, mutta jotenkin olen niin rennoissa fiiliksissä meidän hevosten suhteen. En halua ottaa paineita mitä ja milloin kilpaillaan. Haluan vaan edetä eteenpäin ja jos siltä näyttää, että ollaan hevosen kanssa kisatikissä niin mikäs siinä - sitten vaan radoille. En kuitenkaan halua tosiaan asettaa liikaa tavoitteita. Uffella olisi tarkoitus startata 9.4 meidän tämän kauden ensimmäiset kisat. Oma kunto arveluttaa todella paljon, että kuinka jaksan loppuun asti ratsastaa. Tarkoitus olisi mennä heB ja heA, joten treenata tässä pitää koko ajan vaikka oma mieli välillä haluaisi vaan mennä maastoon käveleen.

Yksi kevään aihe mikä minulla on koko ajan mielessä on Tessan ihottuma. Olen selannut netissä kaikkia mahdollisia ennaltaehkäiseviä kuureja, millä saisin Tessan ihottuman tänä kesänä pikkuisen hillittyä. Olisi kiva jos tamma voisi olla ilman loimeakin sisällä, mutta ne pirun polttiaiset kyllä kiusaa aivan tervettäkin hevosta. Minulla olisi mielessä kaksi tuotetta, joita haluaisin kokeilla Tessalle: Chia de Gracian Not so sweet itch ja Hilton Herbs Bye Bye Itch. Ihottumahevonen tarvitsee paljon erilaisia vitamiineja- ja kivennäislisiä, sillä monesti ne kärsivät jonkin puutoksesta. Toki voisin syöttää mm. D-ja A-vitamiinia, tyrniä, chiaa, hamppua jne erillisena, mutta olisi helpompi aloittaa syöttämään kuurina ennen ihottumakautta kaikkia tarpeellisia lisiä kerralla samasta paketista.

 Chia de Gracia Not so sweet itch

1,2kg pakkaus 40e

 

Hilton Herbs Bye Bye Itch

2kg pakkaus 45,95e

Olen ehkä kallistumassa tuohon Hilton Herbsin pakkaukseen jo ihan sen riittoisuuden vuoksi. Jos ei tuote toimi, kokeilen Chian tuotetta. Uskon, että molemmista on apua, mutta olisi kiva kuulla jos jollakin on kokemuksia jommasta kummasta?

Tällaista ainakin minulle nyt kevät merkitsee ja tuo tullessaan. Opiskelupaikkaakin koitan tässä miettiä ja arvatkaa tuleeko siitä ressiä....Kieliä ja jotain kansainvälistä hommaa olisi kiva tehdä. Ihmisten kanssa tekeminen on minulle todella tärkeää ja sellaista haluaisin elämäni olevan. Okei nyt dietillä olen niin epäsosiaalinen kun olla ja voi, mutta normaalisti viihdyn hyvin ihmisten ympärillä :D Katsotaan taas mihin tämä etenee. Töitä painetaan oikestaan kaikkialla niin eiköhän se joskus palkita.

Kukkaistyttö Grandula

I call horses 'divine mirrors' - they reflect back the emotions you put in. 

If you put in love and respect and kindness and curiosity, the horse will return that.

1.

Tässä postauksessa olisi teille näitä upeita ja suloisia kuvia mitä Annika silloin meillä otti. Olen halunnut julkaista nämä jo aikasemmin, mutta nyt löysin sopivan välin näille. Pötkis voi muuten oikein hyvin, pieni ponin pallero se on vielä. Nyt ollaan päästy tekemään paremmin töitä ja poni kehittyy koko ajan. Parempia kuulumisia erillisellä postauksella jos saisin Anniinaa kuvaan meitä oikein kuvien ja videon kera ;) Ehkä teillekin kivointa nähdä miten se liikkuu. 

Pidemmittä puheitta, nauttikaa kuvista ka kertokaa jälleen kerran löytyikö joukosta sitä suosikkia!

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8. Mun suosikki!

9.

10.

Helsinki Horse Fair osa 2

Hupsista kun meinasi vallan tämä kakkososa hukkua tulevien postauksien alle. Muttei hätää tässä sunnuntain messuraportti! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se menikään :D Mun tietokone sitä paitsi kaatu postausta tehden, en valehtele, 6 kertaa...Voitte kuvittella kuinka pinna kiristy tän teknologian kanssa :D

Sunnuntaina olin jo hyvissä ajoissa messukeskuksella, sillä pääsin kätevästi siskon känpältä junalla sinne. Eikä tarvinnu maalaishiiren seikkailla pitkin Helsinkiä hevostrailerin kanssa.. Uffe näytti aamulla voivan oikein hyvin, rennompi ja koko olemus oli paljon rauhallisempi. Yö oli mennyt kahden shettiksen vieressä eli taattua viihdettä varmasti ollu, no ei vaa :D Meillä alkoi ensimmäinen näytös klo10.45, joten lähdin siinä vähän ennen kymmentä laittaan Siikaa kuntoon. Valkoiset pintelit olivat valkoiset edellisenä päivänä, mutta nyt toi beessin sävy oli päivän väri. Lähdettiin verkkaan ja nyt päästiin Nean ja Nalle-ponin kanssa verkkaan yhdessä vierekkäinkin. Uffe tuntui paljon paremmalta. Kuuliainen, rauhallinen, mutta silti kulki hyvin omalla moottorilla. Nalle ponin kanssa mentiin vierekkäin verkassa ja oltiin aika söpö näky!

Ida / Graphiques GW

Uffe oli ihan  in love Nalle-poniin !

Areenalle menimme ensin kaikki ratsukot ja kun olimme kierroksen tehty, oli meidän vuoro aloittaa kisa ensimmäisenä. Nyt Uffe oli paljon paljon parempi ja pystyin oikeesti ratsastaan sitä ilman, että karkaa koko ajan alta. Keskiravi lähti niin älyttömän hyvin eteen, että jos tommosta vetäis oikeesti radoilla niin voi morjens :D Koko rata meni hienosti ja symmetrisesti. Lopputervehdyksessä pysähdyimme jälleen ponin kanssa tasan ja yleisö sai tämään jälkeen äänestää voittajan. Jälleen kerran tasaiset äänet, mutta eihän me edelleenkään mahdettu Nalle-ponille ja Nealle mitään ;)

Esityksen jälkeen, kun kaikki olivat menneet ratansa, voittajajoukkue oli Sunnuntaina Team Setämieskerho. Eli käytiin kerran vielä areenalla ns palkintojejaossa ja Uffe ei muuta odottanut kun kunniakkerrosta. Kai se luuli, että saa painattaa pukkilaukkaa pitkin areenaa :D Siltä se ainakin tuntui! Tämän jälkeen siirryimme jälleen FIAL:n ständille. Nyt Uffe oli huomattavasti rennompi ja vatsakin toimi oikein. Jälleen kerran fanilauma odotti karsinan edessä ja herra SuperStara sai paljon silityksiä ja rapsutuksia.

Iltapäivällä klo15.15 pääsimme jälleen Aira Toivolan istuntademotunnille. Jatkoimme vähän siitä mitä olimme lauantaina tehnyt. Näytimme yleisölle mun vanhaa istuntaa ja uutta. Vanha istunta oli kauhean työlästä ja hevosellekin epämukavaa. Uuden istunnan kautta sain omaa kehoani rauhoittumaan ja seurauksena rento hevonen alla. Päätimme kokeilla laukkaakin. Areena oli oikeasti ehkä 8x10m joten Uffella siinä laukkaaminen tuntui isolta haasteelta. Sain sitten jollain ihmeellä nostettua laukan siinä miniareenalla Uffen kanssa ja aloitin ensin sillä mun vanhalla istunnalla. Pusken edelleen paljoa lantiolla eteenpäin ja jotenkin autan vaan aivan liikaa siinä, että hevonen pysyisi laukassa. Kun otin Airan uuden istunnan käyttöön, eli vedin alavatsalla lantioa eteen ja keskelle satulan syvintä kohtaa, ylävatsat taas toivat rintakehää eteen ja hartiat rentoutuivat. Jalat kääntyy sisäreiden kautta ulos mutta varpaat silti osoittaa eteenpäin. Yks kaks Uffe laukkasi ihan yksinkin ilman sitä mun jatkuvaa puskemista!! Mun suu taisi loksahtaa alas kun tajusin kuinka vähän mun pitäisi oikeasti sielä selässä istunnallani tehdä! Tuli semmonen "jestas tää hevonen laukkaa melkein koottua laukkaa yksin ilman mun jatkuvaa pohjetukee". On tämä istunta kyllä niin kummallinen tekijä vaan tässä hommassa!! Nyt vasta tajusin kuinka paljoa vähemmän minun pitäisi vaan tehdä.

Iida Eskelinen

Iida Eskelinen

Tämä oli kyllä niin mahdottoman hyvä kokemus, että innolla jään odottamaan seuraavaa Airan valmennusta. Kunhan saadaan ensin vaan aikataulut sopimaan niin, että Aira tulisi näille hoodeille valmentamaan. Lopun päivää Uffe sai olla taas ihailtavana ständillä ja meikäläinen sai vaan rupatella väsyneenä ihmisille. Kun messut sulkeutuivat yleisöltä lähdettiin melkein heti Uffen kanssa traileria kohden kamojen kanssa. Matka kotio oli minulle super raskas kelin ja omam väsymyksenkin takia. Näin dietillä energiat aika vähissä ja tuommoisen viikonlopun jälkeen lähtee normaaliltakin ihmiseltä voimat. 4 tuntia siinä meni ennen kun päästiin yöllä kotio, mutta päästiinpä turvallisesti perille saakka. Uffe on onneks vaan niin huippu hevonen matkustaan, että sen kanssa ei tarvitse paljon murehtia mistään.

Oliko kukaan sunnuntain paikan päällä?

Löytyykö lempikuvaa näiden joukosta?/

Mitäs minulle kuuluu?

Jos ette lue treeniblogiani tai seuraa muuta elämääni somessa niin tässä pienet kuulumiset mitä minulle kuuluu. Aina hyvä välillä tehdä pieni update tännekin ettei vaan aina hepoista! Tosiaan kisoihin mulla on reilu 3 viikkoa aikaa ja nyt alkaa jo vähän jännittään. Diettiä takana 9 viikkoa ja painoa on hyvin tullut alas, mutta vielä kiristettävää riittää. Hevosia jaksan edelleen hoitaa ja kaiken lisäksi olen työharjoittelussa Kankaanpään Ratsastuskeskuksella. Teen pääosin aamutalleja ja joskus omien reissujen takia pystyn säätelemään teenkö päivä ja iltatallia myös.

Viime viikon tallitöiden jälkeen suonet pikkusen pinnassa :D

www.mallikuva.net

Mun elämä on tällä hetkellä melko hektistä. Melkein jokaiselle viikonlopulle buukattu jotain menoa ja joudun pakottamaan itseäni lepäämään välissä. Olin helmikuun lopulla Ruotsissa viikonlopun Miguelin valmennuksia tulkkaamassa englannista portugaliin. Todella hieno reissu ja seuraava onkin sitten huhtikuun vikalla viikonlopulla, eli heti pari viikkoa mun kisojen jälkeen.... Nytkin olin neljä päivää taas reissussa ja on ihanaa palata siihen arkeen! Onneks minulla käy nyt Anna ja Emilia vähintään kerran tai kaksi viikkoon auttamassa hevosten liikutuksen kanssa. Ainoa miinus on vaan, että kenttä on oikeastaan vaan käyntiratsastuskunnossa ja joudutaan paljon maastossa käymään köpöttelemässä. Tessa ja Uffe onneks pääsee mun mukana monta kertaa viikossa maneesille. Otan ne aamulla töihin mukaan ja saan veloituksetta ratsastaa maneesissa töiden jälkeen. Tämä helpottaa mua todella paljon!

Kun viikot etenee alkaa tosissaan tossu painaan. Toisaalta tämä on minun valintani ja haluan olla kisoissa niin hyvässä kunnossa kun vaan suinkaan voin. Katsoin hevosten kisakalenteria ja ekat 1-tason koulukisat olisivat 9.4 Zilpalla, eli viikkoa ennen mun kisoja. Vielä en osaa sanoa miten mun kunto kestää. Uffella oli tarkoitus startata B ja A:n rata. A:ta päästäis nyt menemään kangilla, mitä odotan todella paljon! Onneks Uffe on niin ihana, että aistii jos kuskilla loppuu voimat. Silloin se oikeastaan menee autopilottina ja yleensä hoitaa homman kotio :)

Uskon, että elämä pikkuisen rauhoittuu mun kisojen jälkeen - tai sitten ei. Siinä on nimittäin iso mahdollisuus,  että jos mun kunto riittää voittoon, Toukokuussa lähden EM-kisoihin. Eli tietää sitä  että dietti jatkuu eteenpäin. Mutta en mene asioissa liian edelle. Päivä kerrallaan ja kohti niitä unelmia eikös vain? ;) Mun oikeasti suurin tuki on Sami. Se jaksaa kuunnella mun soittoja kun mieliala menee maasta taivaisiin sekunnissa. Sami kannustaa tosi paljon, mutta samalla pitää mun pään kylmänä. Ei anna mun liikaa innostua kaikesta mikä on hyvä. Toki, kun tartten oikeasti girl to girl talk niin siihen mulla on mun ihana Suvi, joka tuleekin huoltaan mua kisoihin. Oon niin kiitollinen kaikille, ketkä on mua tähän asti tukenut ja auttanut eteenpäin. Ette usko kuinka ihanaa on saada palautetta tehdystä työstä ja varsinkin meidän salilla kaikki jaksaa tsempata mua eteenpäin.

Että tällasta meikäläiselle nyt kuuluu! Kovaa mennään eteenpäin ja sisukkaasti voitan jälleen itseni. Periksi en anna ja todellakin pistän kaiken peliin - tätä heppatyttöä ei mikään pysäytä! :D

Tästä pääset seuraamaan enemmän mun super "mielenkiintoista" elämää:

Instagram

IFBB Petra Palomäki - Facebook

Petran blogi - Facebook

Mitäs teille kuuluu? :)
Onko muilla unelmia, joita kohti kuljette?

Helsinki Horse Fair osa 1

Nyt olen saanut kiitettävän määrän kuvia ihmisiltä postauksia varten, saatte lukea millainen reissu meillä ( 4.-5.3 )

lauantaina ja sunnuntaina olikaan! Pistän kahteen eri osaan, kummallekin päivälle oma sillä asiaa on ja paljon :) Lähdimme Uffen kanssa ajamaan lauantaina aamusta kuuden aikaan. Gps oli huijannut minua ja olimme sitten reilusti myöhempään paikalla kuin mitä piti. Kaiken lisäksi parkkihommien kanssa oli ongelmia eikä meinattu millään päästä sinne minne piti. Onneksi Heidi ja Taru olivat jo valmiina mua vastassa, niin saatiin kolmestaan hevonen purettua ja kaikki tarpeelliset kamat mukaan. Uffe on onneksi niin super ihana hevonen tommosissa tilanteissa, kun osaa käyttäytyä. Se olisi vielä puuttunut jos hevosen kanssa olis pitänyt alkaa takkuileen. Sen verran mainitsen, että parkkitäti, joka meidät ohjasi lastauspaikalle, oli sen verran tyly ja kyllästynyt työhönsä, että siinä kiireessä teki mieli sanoa sille pahasti...Hillitsin itseni ja ignoorasin koko naisen.

Ida / Graphiques GW

Lauantaina aamusta meillä alkoi klo10.30 Just Dressage Knock-Out koulukilpailut. Kaikki olivat jo verkkaamassa, kun me saatiin herra Uffe super nopeasti kuntoon. Verkassa Uffe ihmetteli aika paljon kaikkea mahdollista - portteja, seiniä,  karsinoita,  mainoskylttejä ja ylisöpöjä pieniä poneja. Toisaalta meillä ei ollut kovin paljon aikaa verryttellä niin Uffe oli melko ryhdikäs :D mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Ensi menimme kaikki yhdessä areenalle missä esittäydyttiin yleisölle. Me olimme Team Setämieskerho ja ponit olivat Team Super Söpöt - ponit olivat siis kyllä oikeesti täysin nimensä veroisia :D Me päästiin aloittamaan kisa ensimmäisenä ja vastassani oli suloinen Nalle-poni ja ratsastajana Nea. Uffe oli melko jännittynyt kun olihan kaikki aika jänskää, joten koko ohjelma ei mennyt ihan täysin putkeen... Ponin kanssa koitimme synkronoida kuviot, mutta välillä meni hieman mistiin. Silti saimme radat loppuun ja yleisö sai päättää voittajan. No eihän meillä ollut tuommoiselle ylisöpölle ja taitavalle ratsukolle mltään mahkuja ;)

Ida / Graphiques GW

Ida / Graphiques GW

Ida / Graphiques GW

Kun esitys oli ohi, Uffe meni Suomen Lusitanohevosyhdistyksen ständille ihmisten ihailtavaksi. Vieressä oli PRE ori ja nehän Uffen kanssa innokkaasti haisteli, mutta Uffe tapansa mukaan käyttäyti esimerkillisesti. PRE hepan omistaja tosin näytti katsovan meidän Uffea kuin halpaa makkaraa...No, kaikilla oma makunsa, musta Uffe päihitti PRE:n 6-0 hehe... ;) Ständin lähellä oli kengityspaja ja Uffea se ärsytti todella paljpn. Lisäksi kuivikkeena oli pellettiä, joten jouduin Uffea pitämään välillä kiinni ettei sitä söisi heinän sijaan. Uffe stressasi kyllä hieman ja vatsa meni aika sekasin. Jouduin siis valvomaan aika paljon miten sen stressitasot menivät. Onhan tuollaisen ihmislauman edessä seisominen aika haastavaa hevoselle. Hyvä kun itte jaksaa kuunnella sitä melua puhumattakaan hevosesta! Onneksi kuitenkin söi ja pystyin sen kautta rentoutumaan edes vähän.

Innokkaat messuitytöt Heiska ja Petukka !

Iltapäivällä minulla oli Aira Toivolan luento ja Aira otti minut siihen lavalle demoratsastajaksi. Sain siis kertoa hieman itsestäni ja pääsin istumaan sellaisessa super pehmeässä satulatuolissa. Aira kertoi yleisölle paljon ryhdistä ja se oli minulle yllätys kuinka väärin minä, ja varmasti monet muut, seison ryhdissä. Ajattelen hyvää ryhtiä siis sillä, että olkapäät on hyvin pyöräytetyynä kohdalleen ja lavat menee enemmän yhteen. No eihän se niin saisi olla. Yläselässä pitäisi säilyä pieni pyöreys ja alaselkä ei missään nimessä saisi olla liikaa notkolla! Hevosen selässä pitäisi siis alavatsalihaksilla vetää lantioa eteen ilman pakaroiden jännittämistä, ylävatsoilla rintakehää lantion päälle ja hartiat rennosti, jotta käsi voi olla aina pehmeä hevosen suuhun. Kaikki pitäisi tapahtua vatsalihasten kautta niin myös ne puolipidätteetkin! Tuli kullä niin semmonen olo, että könötän. Todellisuudessa istuin täysin oikeassa ryhdissä. Tämä oli todella hämmentävää, mutta tunsin jo siinä tuolilla kuinka mun hartiat oli kevyemmät.

Luennon jälkeen pääsin sitten toteuttamaan näitä oppeja Uffen selästä. Aira piti siis 30min istuntademotunnin minulle ja Uffelle Horse & Rider (mini) areenalla. Alkuun sain vaan kävellä miten normaalisti kävelen. Lantio menee paljon liikkeen mukana ja pusken todella paljon sitä käyntiä. Hevosen niska on malttamaton ja käynti jännittynyttä. Sitten otin Airan istunnan - hengitin sisään rintakehään leveyttä, alavatsoilla toin lantion satulan syvimpään kohtaan, ylävatsoilla toin rintakehän eteen ja rentoutin hartiat. Jalat takareisien kautta ulos, jalkaterät suorassa ja kannatan kantapäätä. Mun lantio lakkasi puskemasta, istuin todella paikallani satulassa ja hevonen alkoi hieman malttaan ja kävelemään pyöreämmällä niskalla. Käynti todellakin tuntui paljon helpommalta! Vaihtelin pati kertaa vanhan ja uuden istunnan välillä ja siinä huomasin kuinka paljon vanha istunta olikaan hätäinen ja työläs! 

Saimme siitä siirtyä kevyeeseen raviin. Kevensin alkuun normaalisti vanhalla tavallani. Minä kevennän paljon etureisillä ja ponnistan siitä ylös. Haimme taas siihen Airan uuden istunnan ja kevennys tulee takareisien kautta. Hevonen taas rauhoittui ja niska pyöristyi. Pystyin vaikuttamaan todella pienillä avuilla hevoseen ja käteni seurasi koko ajan hevosen liikettä. Vanhassa kevennyksessä käsikin nousi ylös ja alas mun tahdin mukaan mikä ei ole hevosen sulle hyvä! Uudessa keventäminen oli paljon pienempää ja helpompaa, vaikka tuntuikin kuin könöttäisin pahasti :D

Mun vatsalihakset huusi hoosiaanaa tuon puolen tunnin jälkeen. Oikeesti miten ihmiset joilla ei ole vatsoja selviää Airan tunneilla :D ei vaan, tietenkin mennään jokaisen kehon mukaan, mutta minut pistettiin kyllä todellakin hyödyntämään sitä sixpäkkiä huhuh....!

Airan tunnin jälkeen Uffe meni jälleen poseeraamaan FIAL:n ständille. Esityksen jälkeen karsinan edessä odottikin jo muutama fani innokkaana rapsuttamaan herra Super Staraa :D kuuden maissa messut saatiin lauantaina loppuun ja hoidin Uffen yökarsinaan ruokiensa kera. Meikäläinen lähti rätti poikki väsyneenä käveleen siskolle ja mä taisin nukahtaa sekunnissa kun näin tyynyn. Seuraavassa postauksessa  Sunnuntain raporttia, miten meillä silloin meni ;)

Reissua reissun perään...

Pikaisesti päivitän blogiin teille mitä kuuluu! Olen nyt todella paljon reissannut Helsingissä ja nyt lähdenkin taas matkaan neljäksi päiväksi. Hepat jää äidin hoivaan ja Anna käy huomenna osaa pikkusen liikuttelemassa. Helsinki Horse Fair postausta en siis voi teille ennen torstaita julkaista ellen pääse oikein koneelle muokkaan kuvat sopivan kokoisiksi. Lisäksi olisi Mestarin kuulumisia ja Pötkylästäkin kuvapostausta tulilla. Aika ei nyt vaan kaikkeen riitä ja mun diettipää on muutenkin välillä aivan nolla :D Mä tsemppaan itteeni kun saan tän mun matkan alta pois, sillä haluan niin paljon kertoa mitä kaikkea ollaan hevosten kanssa touhuiltu!

Tähän postaukseen halusin jakaa teille tämmösen esimakukuvan miten meillä on treenit m. Tessan kanssa sujunut. Niitä treenikuulumisia siis tulossa loppuviikosta videon kera! Ajatelkaa, sain jonkun kuvaamaan edes hetken meidän menoa :D Ei muuta kun ihanaa tulevaa viikkoa ja mä palaan muutaman päivän päästä teidän seuraan! :)

Onnea Unaiva!

Tämän postauksen olisi kuulunut olla julkaistuna perjantaina, mutta kiireiden keskellä ylläri ylläri meikäläinen unhoti ladata kuvat loppuun. Mammalla tosiaan oli synttärit perjantaina 4.3 ja ikää rouvalle tuli 15-vuotta! Olen niin iloinen, kun ollaan voitu antaa Unaivalle rakastava ja huolehtiva koti. Olen monille kertonut sen menneisyydestä ja välillä itseäkin hirvittää kuinka kovia se on varsana kokenut. Siksi haluan antaa sille sellaisen kodin, missä se voi huoletta elää onnellisena hevosen elämää eläkepäivillään, vahtia tyttäriään ja pientä lapsenlastaan.

1.

2.

3.

Unaiva on oikeastaan jo melkein kokonaan eläkkeellä. Näin talvella jalkavammojen takia, se ei pysty liikkumaan niin letkeästi kuin kesän lämmössä. Siksi vain köpöttelymaastot ovat olleet sen liikutusrutiinina. Odotan siis lämpösiä kelejä, jolloin Mamma pääsee pikkuisen kevyemmin liikkumaan ja nauttimaan mm. pellolla laukkaamisesta. Nyt onneks lämpötilat suosii tammaa, mutta kovilla pakkasilla vetää todella kankeaksi paikat. Tosin välillä tarhassa se ei sitä haittaa, sielä painatetaan täyttä laukkaa ja semmosia hyppyjä, että oikein hirvittää :D

4. ja 5.

6.

7.

8.

Annika kuvasi silloin myös Unaivaa ja saimme upean aamuauringon kuviin. Unaiva on muutenkin sellainen helmen valkoinen, ja toki talvikarvaan tarttuu helposti kaikki lika...Mutta jotenkin niin rakastuin tähän värimaailmaan. Tulee esille kuinka Unaiva on herkkä ja rakastava sillä sen omalla spesiaali tavallaan. On se vaan niin suloinen rouva edelleenkin ♥

9.

10.

Löytyikö lempikuvaa?