Mitäs minulle kuuluu?

Jos ette lue treeniblogiani tai seuraa muuta elämääni somessa niin tässä pienet kuulumiset mitä minulle kuuluu. Aina hyvä välillä tehdä pieni update tännekin ettei vaan aina hepoista! Tosiaan kisoihin mulla on reilu 3 viikkoa aikaa ja nyt alkaa jo vähän jännittään. Diettiä takana 9 viikkoa ja painoa on hyvin tullut alas, mutta vielä kiristettävää riittää. Hevosia jaksan edelleen hoitaa ja kaiken lisäksi olen työharjoittelussa Kankaanpään Ratsastuskeskuksella. Teen pääosin aamutalleja ja joskus omien reissujen takia pystyn säätelemään teenkö päivä ja iltatallia myös.

Viime viikon tallitöiden jälkeen suonet pikkusen pinnassa :D

www.mallikuva.net

Mun elämä on tällä hetkellä melko hektistä. Melkein jokaiselle viikonlopulle buukattu jotain menoa ja joudun pakottamaan itseäni lepäämään välissä. Olin helmikuun lopulla Ruotsissa viikonlopun Miguelin valmennuksia tulkkaamassa englannista portugaliin. Todella hieno reissu ja seuraava onkin sitten huhtikuun vikalla viikonlopulla, eli heti pari viikkoa mun kisojen jälkeen.... Nytkin olin neljä päivää taas reissussa ja on ihanaa palata siihen arkeen! Onneks minulla käy nyt Anna ja Emilia vähintään kerran tai kaksi viikkoon auttamassa hevosten liikutuksen kanssa. Ainoa miinus on vaan, että kenttä on oikeastaan vaan käyntiratsastuskunnossa ja joudutaan paljon maastossa käymään köpöttelemässä. Tessa ja Uffe onneks pääsee mun mukana monta kertaa viikossa maneesille. Otan ne aamulla töihin mukaan ja saan veloituksetta ratsastaa maneesissa töiden jälkeen. Tämä helpottaa mua todella paljon!

Kun viikot etenee alkaa tosissaan tossu painaan. Toisaalta tämä on minun valintani ja haluan olla kisoissa niin hyvässä kunnossa kun vaan suinkaan voin. Katsoin hevosten kisakalenteria ja ekat 1-tason koulukisat olisivat 9.4 Zilpalla, eli viikkoa ennen mun kisoja. Vielä en osaa sanoa miten mun kunto kestää. Uffella oli tarkoitus startata B ja A:n rata. A:ta päästäis nyt menemään kangilla, mitä odotan todella paljon! Onneks Uffe on niin ihana, että aistii jos kuskilla loppuu voimat. Silloin se oikeastaan menee autopilottina ja yleensä hoitaa homman kotio :)

Uskon, että elämä pikkuisen rauhoittuu mun kisojen jälkeen - tai sitten ei. Siinä on nimittäin iso mahdollisuus,  että jos mun kunto riittää voittoon, Toukokuussa lähden EM-kisoihin. Eli tietää sitä  että dietti jatkuu eteenpäin. Mutta en mene asioissa liian edelle. Päivä kerrallaan ja kohti niitä unelmia eikös vain? ;) Mun oikeasti suurin tuki on Sami. Se jaksaa kuunnella mun soittoja kun mieliala menee maasta taivaisiin sekunnissa. Sami kannustaa tosi paljon, mutta samalla pitää mun pään kylmänä. Ei anna mun liikaa innostua kaikesta mikä on hyvä. Toki, kun tartten oikeasti girl to girl talk niin siihen mulla on mun ihana Suvi, joka tuleekin huoltaan mua kisoihin. Oon niin kiitollinen kaikille, ketkä on mua tähän asti tukenut ja auttanut eteenpäin. Ette usko kuinka ihanaa on saada palautetta tehdystä työstä ja varsinkin meidän salilla kaikki jaksaa tsempata mua eteenpäin.

Että tällasta meikäläiselle nyt kuuluu! Kovaa mennään eteenpäin ja sisukkaasti voitan jälleen itseni. Periksi en anna ja todellakin pistän kaiken peliin - tätä heppatyttöä ei mikään pysäytä! :D

Tästä pääset seuraamaan enemmän mun super "mielenkiintoista" elämää:

Instagram

IFBB Petra Palomäki - Facebook

Petran blogi - Facebook

Mitäs teille kuuluu? :)
Onko muilla unelmia, joita kohti kuljette?