Hööks syksy/talvi 2014 - Favorites!

Selasin Hööksin sivuja ja olisin voinut taas kuinka ja monta tuotetta voinut laittaa ostoskoriin, mutta onneksi ei ole rahaa :D haaveilla kuintekin saa ja pitää, joten kokosin tähän postaukseen minun makuuni tämän syksyn ja talven suosikit!

1) Ratsastaja

 

Mun suosikki takki. JH Collectionin tällainen syys/talvitakki. Sopii hyvin vähän kaiken kanssa ja liukaspinta ei tartuta niin paljon kaikkea karvaa tms. Hinta: alk. 69,90e

 

 

En kovin ole liivin ystävä, sillä mun mielestä näytän kun minulla olisi kauhee maha, mutta tämä näytti istuvan todella hyvin ratsastaessa. Väri taas hyvän sininen ja plussana tuo karvakaulus, mikä on mun makuun ;) Hinta: alk. 69, - e

 

Nämä kokopaikkaiset housut kiinnostivat sekä sinisenä, että valkoisena! Tarvitsen kipeästi uudet valkoiset kisahousut (kiitos äidin pesi ne valkaisuaineessa ja nyt ihan täynnä valkoisia läiskiä...) joten nämä ei olleet kalliit ja sukkapuntit on must! Hinta: alk. 77,50e

 

Sitten minulle uusi uutuus, Hööksille on myös tullut softshell, veden- ja tuulenpitävät ratsastushousut. Hyvä puoli näissä on, että näkyy olevan tuollaiset grippipaikat, mitkä antavat paremmin pitoa! Värinä valitettavasti vain mustaa... Hinta: 79,90e

2) Hevonen

 

Heti kuvittelin tämän turkoosin meidän hevosille! Tähän kun vielä yhdistäisi turkoosit pintelit niin ai että ;) Kiva tikkaus ja simpplit tekstit reunassa tuo vähän jotain tähän huopaan. Hintakaan ei ollut paha 35,-e

 

Ja tämä...kuola valuu! Tämä olisi niin hieno mennä valmennuksiin ja esittää pro kouluratsastajaa ;) Upeat yksityiskohdat kuten nuo blingit, kulmassa oleva hevonen ja reunanauha. Wau! Hinta hieman suolaisempi 45,-e

 

Tämä ei ole mikään uutuus, mutta minulla seuraavana ostoslistalla tessalle! Tarvitsee uuden häntäsuojan suojaakseen itikoilta. Hinta: 13,-e

 

WAU! Ei mulla muuta! Tämä oli ehdoton suosikki loimista! Tässä talliloimessa on sitä jotain luxusta, pehmeä kaulus ei paina hevosta ja ulkonäkö täys 10+. Jos hinta olisi puolet halvempi voisinkin ostaa, mutta tällä hintaa 115,- 

 

Sitten suitsista nämä oli minun makuun kivoimmat. Olihan sielä niitä bling bling paksuja turpahihnalla olevia suitsia, mutta kerrankin katsoin sellaisia mitkä olivat hieman simppelimmät ja huomasin tuon leukahihnan kiinnityksen! Ihanat ja sirot suitset. Hinta: 99,-

Oliko näistä joku teidänkin suosikki?

p.s. Uffen loimiesittelyvideo on hyvällä mallilla! ;)

Erikoispostaus: Kilpailemisesta pohdintaa

Olen jo hetken aikaa pohtinut mitä kaikkea kilpaileminen vaatii. Onko kilpaileminen kaikille mahdollista? Koska tietää olevansa valmis kisoihin? Kaikkia kysymyksiä virtaa mieleen ja päätin niitä tänne hieman purkaa! Tämä on siis oma kantani tähän aiheeseen, sillä jokaisella on tietenkin aina omat mielipiteet :)

 

 Näin henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kilpailla voi melkein kuka vaan, jos vaan näkee itsensä valmiiksi siihen luokkaan mihin haluaa. Tarkoitan tällä siis, että jos olet jo hypännyt muutamia kertoja, miksi ei mennä kokeilemaan harjoituskisoihin vaikkapa ristikkoluokkaa? Tietenkin tämä tapahtuu vain ja ainoastaan jos opettaja/valmentaja on samaa mieltä.

okei miksi mun annetaan mennä nettiin selaan näitä ylisöpöjä pieniä poneja ja niiden pikku ratsastajia? :D

 Itselläni ei ollut helppo aloitus kisojen suhteen. Kuten olen tänne muutaman kerran jo kertonut, uffen kanssa me aloitimme molemmat yhdessä ja aivan nollasta. Kumpikaan ei ollut koskaan ennen 30cm pystyä enempää hypännyt, puhumattakaan ratakokemuksesta! Minulla ei ollut opettajaa, sillä tallin ratsastuksenopettaja aina luuli, että en halua kehittyä enempää (eli siis en halunnut hypätä joten minua ei opetettu...). Kävin siis vaan puskailemassa uffella ja se oli saavutus kun laitoimme kolme puomia päällekkäin (eli tuli sellainen mini sianselkä tyylinen, ööh korkeus 15cm) ja ylitimme sen uffen kanssa laukassa. Wow mikä fiilis! Siinä opettaja havahtui, että hei tuo tyttö haluaa kenties hypätä esteitä (tallilla pääsääntöisesti aina hypättiin jotain...) ja alkoi opettaan minua ja uffea. Olimme menty ristikkoja ja 60cm pystyjä ja meille sanottiin, että ei muuta kun harjoituskisoihin kokeilemaan isolle nurmelle ristikkoluokkaa (korkeus 50cm, eli ei mitään ihan maahankaivettuja). Miten kävi? Ei meistä ollut kumpikaan valmis kisoihin. Päästiinkö me ensimmäinen este puhtaasti ja loppu rata meni kielloilla ja pakottamalla uffe ja minut yli. Onko sekään kivaa? No ei todellakaan...


Itsenäisesti kerättiin uffen kanssa rohkeutta ja yks kaks meillä oli huippu valmentaja Mario, joka auttoi meitä molempia eteenpäin. Hän oikeasti osasi viedä opettaa, ja ei pistänyt hyppäämään liian isoa jos pelotti. Ja me myös mentiin sileellä, tosin ei niin usein kuin esteitä...Minä pelkäsin monta kertaa uffen kanssa varsinkin oksereita (siitä mun okserikammo...) mutta uffe kilttinä ylitti.

Tässä ensimmäisistä kenttäkisoista Suomessa uffen kanssa. Vuosi ööh 2009?

Ollaan uffen kanssa siis jouduttu ihan hirmu paljon tekemään töitä ei vaan fyysisesti, myös henkisesti, että ollaan päästy tähän missä ollaan. Mielestäni ketään ei saa siis pakottaa tai rohkaista liian aikaisin heti kisoihin. Sen ymmärrän jos on täysin pommin varma opetushevonen, mikä vie vaikka palavan muurin yli turvallisesti, niin miksi ei siinä vaiheessa antaa ratsastajalle rohkeutta ja mennä niitä pikku luokkia. Niistä pikkuluokista se innostus ja rohkeus alkaa, ja vaikka ei mene hyvin, pitää oppia häviämään. Sekin on yksi tärkeä pointti tässä koko kilpailemisessa!

Sitten kun ollaan valmiita kilpailemaan varsinkin omalla hevosella jo isoimmissa luokissa, tulee kaikki kulut mieleen. Jos on alaikäinen, vanhemmat joutuvat maksamaan kyllä melkein kaiken, ellei itse pääse kesätöihin, jonka avulla voi jo vähän auttaa kuluissa. Muuten, jää kaikki kuljettaminen, kilpailumaksut, ratsastajan ja hevosten luvat, varusteet ja ylipäätään koko hevosen hoito vanhempien rahapussin varaan. Jos on jo täysi-ikäinen, töissä ja pystyy itse maksamaan, havahtuu siihen (puhun omasta kokemuksesta), että ei aina ole ihan varaa sittenkään kilpailla! Aina pitää ottaa huomioon, että hevonen tarvitsee hierontaa, raspausta, kengitystä, rokotuksia jne jne jne, niin välillä minä ainakin olen ihan suosiolla jättänyt kisoihin menemättä, sillä pidän tärkeämpänä sitä, että hevoseni voi hyvin sillä ei kipeellä hevosella paljon kilpailla...

Pointtini on, että ei tämä ole halpaa (kuten varmasti olette kaikki huomanneet). Jos haluaa päästä huipulle, se vaatii jo ennen sitä niin paljon pääomaa = vanhemmat. Pitää olla hyvät hevoset, tosin jos itsellä riittää taidot, niin voi ostaa hyvän ja potentiaalisen nuoren ja kouluttaa sen eteenpäin isoimmille luokille, oli se laji mikä hyvänsä. Mutta jos haluaa valmiin, esimerkiksi estehevosen,jolla kilpailla 130-140cm tasolla HYVIN, ei ne ihan alle 15t lähde, tai jos lähtee olet tehnyt hyvän löydön (tai siinä on jotain vikaa...). Itse olen ainakin joutunut toteamaan, että ei ole varaa ostaa sitä nuorta (enkä toisaalta edes haluaisikaan ostaa), vaan astutan oman hyvän tamman ja jään toivoon hyvää estehevosta. Riskejä on paljon, mutta minulla on aikaa ja elämässä on aina välillä pakko ottaa riskejä menestyäkseen ;)

Tämähän on niin tajuttoman kallista tällaiselle tavalliselle ihmiselle, joka ei nyt maltaita tienaa. Ja sekin jotenkin minua ihmetyttää, että miksi niitä katsotaan oudolla katseella, keillä ei nyt satu olemaan varaa ostaa mitään 600e:n kisatakkeja tai 300e:n suitsia, puhumattakaan mistään 4000e satuloista tai 1000e saappaista...? Välillä on hienoa katsoa kisoissa niitä keillä on kaikki sitten niin viimeisen päälle, upeat hevoset ja miten käy kisoissa? Pärjäävät huonommin kuin ne keillä nyt on hieman "edullisemmat" varusteet. Ei ne varusteet teistä urheilijoita tee! Se on siis ihan sama minkälaiset varusteet on päällä, se suoritus ei siitä parane tai huonone jos sinulla on vaikka 500e kisatakki tai 50e:n kisatakki päällä...

Kyllä silti minullekin kelpais tällaiset! ;)

Mutta mitä oikeasti vaaditaan ratsastajalta menestyäkseen? Hyvä hevonen? Se riittää? Vai hyvä valmentaja? Jotta menestyy, vaatii melkein enemmän ratsastajalta kuin hevoselta. Ratsastajalla pitää olla se sellainen "touch" koko hommaan. Vaikka kuinka hyvä hevonen on, ei se sinua maaliin vie yksin. Tosin, on sellaisiakin hevosia, mutta puhutaan nyt vähän isoimmista luokista, ei sitä 120cm esterataa tai varsinkaan HeA:n luokkaa hevonen yksin voita. Taitoa vaaditaan, ja paljon. Sekin, että osaa päätellä ja ennakoida hyvin jokaisen tilanteen vaatii taitoa. Osaa kuunnella hevostansa ja tietää koska pitää olla valmis menemään pidemmälle kuin muut voittaakseen. Radalla mietit, otanko yhden laukan pois tässä välissä ja jos se kannattaisi? Näitä pieniä "riskejä" pitää ottaa. Mietitään koulukisoja, sielä radalla se vaatii suunnattoman paljon ratsastajaltakin sitä taitoa, että osaa ratsastaa sen hevosen hyvin. Jaksaa sen keskilaukan pusertaa loppuun ja kropallaan koota sen hevosen takaisin. Koko se kokonaisuus, kun se on täydellisesti tasapainossa, silloin voi menestyä. En viittaa tässä nyt vaan vaikeissa luokissa kilpailevia, vaan yleensäkin kaikkia. Ne ensimmäiset radat vaikka 80cm tai ensimmäiset heC:n radat, kyllä nekin joku voittaa ja miettikää sitä fiilistä, kun kova työ palkintaan! Sen kannustavempaa tai motivoivaa syytä en tiedä sille, että miksi pitäisi kilpailla :)

Sitten kun mä osaan ratsastaa noin hyvin ja urco menee noin hyvin, niin sitten me ollaan pro :D  kuvassa on Portugalilainen kouluratsastaja Gonçalo Carvalho ja lusitano ori Rubi AR

Tietenkin, jotta kehittyy, pitää hankkia itselleen hyvä valmentaja. Vai miten se meni, että lahjattomat treenaa? :D kuitenkin, on se selvää, että valmentaja tarvitaan. Kannattaa hakea itselleen se paras valmentaja mikä voi sinua sillä hetkellä viedä omalla tasollasi eteenpäin. Jos olet juuri aloittanut, ei sinun välttämättä tarvitse heti jotain maajoukkuevalmentajaa hankkia, vaan Suomestakin löytyy paljon ihania valmentajia, jotka osaavat yhtä hyvin opettaa ja kiertävät enemmän eri paikkakunnilla. Tai jos sinun paikkakunnallasi on jo erilaisia valmentajia, niin kokeile käydä vähän jokaisen tunnilla niin siitä osaat päätellä sen oikean opettajan sinulle. Jos on tiukka budjetti, kysele mielipiteitä muilta millaisia valmentajia he ovat käyttäneet ja sitten vaan kokeilemaan! Itsekin olen montaa eri valmentajaa kokeillut ja niistä kaikista vaan oikeastaan 3-4 ovat sellaisia, jotka sopivat minulle.

Hui tämä tesksti vähän paisui isoksi ja tuntuu, että asiaa olisi vielä vaikka kuinka, mutta jos sitten joskus seuraavalla kerralla enemmän pohdintaa! Tämä riitti minulle nyt ainakin tältä päivää ;)

Heräsikö teille mitään ajatuksia tai kysymyksiä kilpailemisesta? 

Millaisia te olette kilpailijoina? Koetko itsesi valmis kisoihin?

Iloiset hevoset, iloinen omistaja!

Vitsit mun on pakko tulla tänne blogiin hehkuttaan kuinka hyvin meidän hepat on mennyt!

Urcolla tein torstaina koulutreenin kentällä mikä sisälsi laukassa suoruustehtävää puomeilla ja vaihtoja. Aloitin verkkaamalla sitä molempiin suuntiin pidemmällä ohjalla, että sai itse venyttää niskaa alas ja taipui rehellisesti molempiin suuntiin.  Tämä on niin parantunut tuon satulan vaihdon myötä! Nykyään on jo rentoa alas eteen menoa ilman mitään jännittymistä :) siitä vielä aavistuksen lyhyemmällä ohjalla laukkaa molempiin suuntiin ja hyvin pohkeen edessä. Kun tämä onnistui tehtiin ravissa molempiin suuntiin lyhyellä sivulle voltti ja pitkillä sivuilla avoa. Ensimmäinen avoa oli hieman kankea, mutta siitä se vaan lähti oikein liitään avoon uralla. Ihanaa! Sitten oli laukkapuomien vuoro. Keskihalkaisijalla kolme laukkapuomia. 

Tehtävä oli tulla suorana alusta loppuun ja muutaman kerran jälkeen lopussa aina laukanvaihto ja silti jatkettiin suorassa uralle. Ensin muutama kerta tultiin suorassa hyvällä rytmillä ja ei vielä tehty vaihtoa. Siitä otettiin ensin helpompaan suuntaan eli vasemmalle vaihto ja super  kevyesti tuli vaihto. Sitten taas oikealle, mille vaan vaihtui etupää ja senkin takia, että itse olin myöhässä ja en pyytänyt oikein ja sekin, että urco ehkä aavisti minusta jo että jotain tapahtuu kun täti jännitti. Tokalla kertaa tulimme uudelleen ja kolmannen puomin kohdalla itse olin jo valmiina ulkopohkeen kanssa ja sieltä se hieno ja kevyt vaihto tuli! Tehtiin molempiin suuntiin kerran vielä ja jätin siihen,  sillä rento hevonen ja rennoilla vaihdoilla on hyvä työn tulos ;)

Sitten laitoin kans zeukselle koulupenkin selkään ja lähdin extemporee pellolle vääntään koulua. Siinä alkuun aina kun käänsin vähänkin kotiopäin herra olis lähtenyt ihan käsistä kotia kohti. Paljon jouduin tekeen seis ja peruutus tehtävää, että puolipidätteet meni läpi. Muutaman peruutuksen ja voltin jälkeen herra alkoi kuunteleen ja unohti sen villin laukkaideansa :) laukassa mentiin vaan suoraan ja haettiin sitä hyvää rytmiä. Otettiin loppuun muutama keskiravi vielä kosla pellolla ne onnistuu paremmin kun oma moottori on täysillä kierroksilla mukana ;) meillä on ensi viikon lauantaina harjoituskisat Söörmarkussa ja starttaamme K.N.Special ohjelmassa. Urcoa en ottanut sinne kun ei ollut A:n ohjelmia :/

Tessa on nyt VARMASTI TIINE! Viime viikolla oli ultra ja taisi olla siemennyksestä jo 40vrk ja jep, tamma oli tiine ;) aivan huikeeta!! Tosin mitä lähempänä varsan syntymä on, sitä nopeammin tulee aika päästää joko pötkylä tai zeus uuteen kotiin. Vaikeaa tulee olemaan, mutta pitää tehdä tilaa mun tulevalle estevarsalle :) sen kanssa toivon joskus nousevani sinne 120+ tasolle!

Enna kävi kuvailemassa kun ratsastin viime viikon maanantaina urcolla ja mammalla. Saatte niistä kuvia kun Enna ne minulle laittaa :)

Kenttäkisoissa oltiin eilen uffen kanssa... kouluosuus meni hyvin mutta esteille jäätiin...taisi olla uffelle sittenkin liian iso juttu. Nurmipohja (epätaisainen), erikoiseste ja okseri ylämäkee. Ymmärrän uffea, vaikka kuinka otti päähän, niin jos toinen ei vaan uskalla eikä ole valmis niin ei voi mitään. Kaikki on uffen päässä, ja sitä lähdetään kuntouttaan talven aikana. Parempi kisapostaus tulossa lähipäivinä. Tämä nyt ei ollut kovin ihana juttu, mutta noh, pääasia, että tiedetään mistä pelko johtuu :)

Olen ostanut muutaman loimen hepoille, mitäs sanotte jos teen niistä esittelypostauksen? Uffe voisi poseerata kentällä mallihevosena ;) tai videolla? Kommenttia kommenttia! 

Flexible Inpiration koulusatula !

Goodbye satulaongelmat (ja rahat)!

Urcon se Germidan koulusatula on alkanut painaan takakaaresta eikä nyt enää sille sovi, joten aika epätoivoisena katsoin satuloita ja kaikki mitkä saattaisi mennä tolle selälle on joku prestige D1, ja hintaa on niin paljon, että mun lompakko näyttäisi sen jälkeen tyhjää ja varmaan palaisi tuhkaksi :D joten yritin löytää jotain "halvempaa" vaihtoehtoa ja silti, mikä mahdollisesti sopisi urcolle ja muutenkin näille selille.

Ystäväni Katariina Albrecht, Iberico yrityksen omistaja, myy ja välittää noita joustorunkoisia koulusatuloita ja päätin kysyä häneltä, olisiko meille satulaa. Joustorunkoisessa on se hyvä puoli, että menisi sitten mahdollisesti monelle hevoselle, ja säästäisin samalla rahaa! Hänellä sattui olemaan juuri yhden asiakkaan Flexible Inspiration koulusatula, hän oli siis vain sovittanut eikä sopinutkaan omalleen, eli aivan uusi satula. Istuin on 16,5" ja leveys 32, eli juuri meidän heppojen leveys ja tuuma koko täydellinen! Sanoin Katalle, että lähetä tänne minä sovitan!

Pienen seikkailun jälkeen paketti saapui vihdoin minulle pari viikkoa sitten ja pääsin heti sitä illalla urcolla testaan. Oli todella jännää, sillä onhan se silti hieman jännän näköinen, poikkeaa tavallisesta koulusatulasta, ja sekin, että satula on aivan uusi, joten ei ole mihinkään nahka päässyt muokkautuun! Joten minulla oli alkuun aivan liian pitkät jalustimet, sitten siinä etsin tasapainoa, mutta pääasia oli, että näin kuinka urcolle sopi. Oli siinä ja siinä ottiko tolla säkähirmulla kiinni edestä, joten Kata ehdotti kokeilla ihan vaan romaanilla ja sunnuntaina (viime viikon) Anniina tuli kuvaan ja samalla katsoi maasta miten urco liikkui. Kappas! Mikä ero! Satula ei ota mistään kiinni, istuu täydellisesti, minulla oli oikean pituiset jalustimet ja mitä parasta hevonen oli tyytyväinen! Heti alkuraveista lähtien se meni ITSE alas eteen ja suunnanmuutoksissa ylläpiti ohjastuntuman! Eli vissiin taisi tehdä hyvää! Anniinakin sanoi, että se näytti tyytyväiseltä ja se on tässä tärkeintä! :')

Okei, eli urcolla satula sopi, joten seuraavaksi piti siis kokeilla zeukselle. Ratsastin sen seuraavana iltana jo hämärässä ja sama juttu kuin urcolla, heti alkuraveissa ITSE alas eteen ja molemmilla ohjilla, todella innokkaasti eteen ja kuunteli! Ittellä oli vaan niin liukkaat housut, etten meinannut laukassa pysyä, mutta muuten poika meni todella hyvin. Eli zeuksellekin satula istui hyvin! Romaanilla istui vielä paremmin, joten sen osalta ongelma myös korjattu!

Aion vielä kokeilla uffella, mutta koska uffella on niin isommat ja vaikeammat liikkeet ratsastaa, veikkaan, että taidan jättää batesin sille koulusatulaksi. Uffen laukka vaatii niin paljon pohjetta, ja voin hyvin kuvitella meneväni tolla Inspiration:lla myöhemmin kun on hyvin muokkautunut ratsastajalle, mutta nyt kun on uusi, menee niin vaikeaksi tuo tuuppaaminen, kun joutuu miettiin niin paljon omaa istuntaa ja vielä sen lisäksi joudun istuun niin syvään ja ratsastaan uffea eteen, että taidan jättää vanhat penkin käyttöön :)

Noiden satuloiden ovh on siinä vähän vajaa 1400e:n tiennoilla ja koska tämän satulan omistajalla on hieman kiire saan 400e:n alennuksen ja hän myy sen 1000e:lla! Aivan uusi, ei yhtään käytetty ja aika edullisesti! Olin kerrankin oikeaan aikaa liikenteessä kun Katalla sattui just olemaan tuollainen löytö! ;) Vielä minulla on paljon opittavaa oman istunnan kanssa ja tuon satulan muokkaamisen kanssa, mutta eiköhän se tästä!

Kaikki kuvat on Anniina ottanut silloin sunnuntaina aamulla!

Pötkylän ensiaskeleet!

Viime viikolla Anniina oli kuvaamassa kun oli vihdoin aika 

nousta varsan selkään ja mennä ilman taluttajaa!

1. ja 2.

Aloitettiin ensin villillä menolla liinan päässä, ja hieman annoin sen siinä mennä vapaasti ja purkaa energiaansa. Loppua kohden pötkylä rauhoittui todella hyvin ja menikin tosi nättiä laukkaa ja ravia käskystä :) oli sitten aika nousta selkään. Tehtiin alkuun niin, että Anniina piti liinan päästä kiinni ja minä nousin selkään. Tuoli viereen ja ei muuta kun hop sinne ylös. Siitä lähdettiin käveleen ja alkuun neiti ei oikein hahmottanut, että minne oikein piti mennä, mutta alkoi siitä kuitenkin homma luistaan aika hyvin. Sitten Anniina irrotti liinan, mutta käveli edelleen vierellä. Tässä minä yritin jo hieman vaikuttaa minne mennään ohjien avulla ja vähän jo ensivaikutelmaa siitä, että mitäs ne jalat sielä alhaalla masun kohdalla tarkoittaa.

omistajaansa tullut? :D
3.

Anniina pikku hiljaa alkoi jäämään taakse ja voilá! Me käveltiin varsan kanss yksin monta kierrosta kentällä ja minä ohjasin suunnan ja käskin eteen. Kun vaihdettiin suuntaa (näkyy videolla), niin varsa sanoi että nyt seis ja ei meinannut mennä eteen. Sitten oli se hetki, että nyt se joko pukittaa tai ei koskaan. Miten kävi? Neitiä hieman kiukutti mutta antoi periksi ja meni eteen :) meidän kommentit on hieman hauskoja, mutta antakaa armoa, tilanne vaati ;D

4.

5. ja 6.

7.

8. ja 9.

10.

11.

12.

13,

14.

15.

16.

17. ja 18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

Miltä meno näytti? 

Löytyikö lempikuvaa? :)