Erikoispostaus: Kilpailemisesta pohdintaa

Olen jo hetken aikaa pohtinut mitä kaikkea kilpaileminen vaatii. Onko kilpaileminen kaikille mahdollista? Koska tietää olevansa valmis kisoihin? Kaikkia kysymyksiä virtaa mieleen ja päätin niitä tänne hieman purkaa! Tämä on siis oma kantani tähän aiheeseen, sillä jokaisella on tietenkin aina omat mielipiteet :)

 

 Näin henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kilpailla voi melkein kuka vaan, jos vaan näkee itsensä valmiiksi siihen luokkaan mihin haluaa. Tarkoitan tällä siis, että jos olet jo hypännyt muutamia kertoja, miksi ei mennä kokeilemaan harjoituskisoihin vaikkapa ristikkoluokkaa? Tietenkin tämä tapahtuu vain ja ainoastaan jos opettaja/valmentaja on samaa mieltä.

okei miksi mun annetaan mennä nettiin selaan näitä ylisöpöjä pieniä poneja ja niiden pikku ratsastajia? :D

 Itselläni ei ollut helppo aloitus kisojen suhteen. Kuten olen tänne muutaman kerran jo kertonut, uffen kanssa me aloitimme molemmat yhdessä ja aivan nollasta. Kumpikaan ei ollut koskaan ennen 30cm pystyä enempää hypännyt, puhumattakaan ratakokemuksesta! Minulla ei ollut opettajaa, sillä tallin ratsastuksenopettaja aina luuli, että en halua kehittyä enempää (eli siis en halunnut hypätä joten minua ei opetettu...). Kävin siis vaan puskailemassa uffella ja se oli saavutus kun laitoimme kolme puomia päällekkäin (eli tuli sellainen mini sianselkä tyylinen, ööh korkeus 15cm) ja ylitimme sen uffen kanssa laukassa. Wow mikä fiilis! Siinä opettaja havahtui, että hei tuo tyttö haluaa kenties hypätä esteitä (tallilla pääsääntöisesti aina hypättiin jotain...) ja alkoi opettaan minua ja uffea. Olimme menty ristikkoja ja 60cm pystyjä ja meille sanottiin, että ei muuta kun harjoituskisoihin kokeilemaan isolle nurmelle ristikkoluokkaa (korkeus 50cm, eli ei mitään ihan maahankaivettuja). Miten kävi? Ei meistä ollut kumpikaan valmis kisoihin. Päästiinkö me ensimmäinen este puhtaasti ja loppu rata meni kielloilla ja pakottamalla uffe ja minut yli. Onko sekään kivaa? No ei todellakaan...


Itsenäisesti kerättiin uffen kanssa rohkeutta ja yks kaks meillä oli huippu valmentaja Mario, joka auttoi meitä molempia eteenpäin. Hän oikeasti osasi viedä opettaa, ja ei pistänyt hyppäämään liian isoa jos pelotti. Ja me myös mentiin sileellä, tosin ei niin usein kuin esteitä...Minä pelkäsin monta kertaa uffen kanssa varsinkin oksereita (siitä mun okserikammo...) mutta uffe kilttinä ylitti.

Tässä ensimmäisistä kenttäkisoista Suomessa uffen kanssa. Vuosi ööh 2009?

Ollaan uffen kanssa siis jouduttu ihan hirmu paljon tekemään töitä ei vaan fyysisesti, myös henkisesti, että ollaan päästy tähän missä ollaan. Mielestäni ketään ei saa siis pakottaa tai rohkaista liian aikaisin heti kisoihin. Sen ymmärrän jos on täysin pommin varma opetushevonen, mikä vie vaikka palavan muurin yli turvallisesti, niin miksi ei siinä vaiheessa antaa ratsastajalle rohkeutta ja mennä niitä pikku luokkia. Niistä pikkuluokista se innostus ja rohkeus alkaa, ja vaikka ei mene hyvin, pitää oppia häviämään. Sekin on yksi tärkeä pointti tässä koko kilpailemisessa!

Sitten kun ollaan valmiita kilpailemaan varsinkin omalla hevosella jo isoimmissa luokissa, tulee kaikki kulut mieleen. Jos on alaikäinen, vanhemmat joutuvat maksamaan kyllä melkein kaiken, ellei itse pääse kesätöihin, jonka avulla voi jo vähän auttaa kuluissa. Muuten, jää kaikki kuljettaminen, kilpailumaksut, ratsastajan ja hevosten luvat, varusteet ja ylipäätään koko hevosen hoito vanhempien rahapussin varaan. Jos on jo täysi-ikäinen, töissä ja pystyy itse maksamaan, havahtuu siihen (puhun omasta kokemuksesta), että ei aina ole ihan varaa sittenkään kilpailla! Aina pitää ottaa huomioon, että hevonen tarvitsee hierontaa, raspausta, kengitystä, rokotuksia jne jne jne, niin välillä minä ainakin olen ihan suosiolla jättänyt kisoihin menemättä, sillä pidän tärkeämpänä sitä, että hevoseni voi hyvin sillä ei kipeellä hevosella paljon kilpailla...

Pointtini on, että ei tämä ole halpaa (kuten varmasti olette kaikki huomanneet). Jos haluaa päästä huipulle, se vaatii jo ennen sitä niin paljon pääomaa = vanhemmat. Pitää olla hyvät hevoset, tosin jos itsellä riittää taidot, niin voi ostaa hyvän ja potentiaalisen nuoren ja kouluttaa sen eteenpäin isoimmille luokille, oli se laji mikä hyvänsä. Mutta jos haluaa valmiin, esimerkiksi estehevosen,jolla kilpailla 130-140cm tasolla HYVIN, ei ne ihan alle 15t lähde, tai jos lähtee olet tehnyt hyvän löydön (tai siinä on jotain vikaa...). Itse olen ainakin joutunut toteamaan, että ei ole varaa ostaa sitä nuorta (enkä toisaalta edes haluaisikaan ostaa), vaan astutan oman hyvän tamman ja jään toivoon hyvää estehevosta. Riskejä on paljon, mutta minulla on aikaa ja elämässä on aina välillä pakko ottaa riskejä menestyäkseen ;)

Tämähän on niin tajuttoman kallista tällaiselle tavalliselle ihmiselle, joka ei nyt maltaita tienaa. Ja sekin jotenkin minua ihmetyttää, että miksi niitä katsotaan oudolla katseella, keillä ei nyt satu olemaan varaa ostaa mitään 600e:n kisatakkeja tai 300e:n suitsia, puhumattakaan mistään 4000e satuloista tai 1000e saappaista...? Välillä on hienoa katsoa kisoissa niitä keillä on kaikki sitten niin viimeisen päälle, upeat hevoset ja miten käy kisoissa? Pärjäävät huonommin kuin ne keillä nyt on hieman "edullisemmat" varusteet. Ei ne varusteet teistä urheilijoita tee! Se on siis ihan sama minkälaiset varusteet on päällä, se suoritus ei siitä parane tai huonone jos sinulla on vaikka 500e kisatakki tai 50e:n kisatakki päällä...

Kyllä silti minullekin kelpais tällaiset! ;)

Mutta mitä oikeasti vaaditaan ratsastajalta menestyäkseen? Hyvä hevonen? Se riittää? Vai hyvä valmentaja? Jotta menestyy, vaatii melkein enemmän ratsastajalta kuin hevoselta. Ratsastajalla pitää olla se sellainen "touch" koko hommaan. Vaikka kuinka hyvä hevonen on, ei se sinua maaliin vie yksin. Tosin, on sellaisiakin hevosia, mutta puhutaan nyt vähän isoimmista luokista, ei sitä 120cm esterataa tai varsinkaan HeA:n luokkaa hevonen yksin voita. Taitoa vaaditaan, ja paljon. Sekin, että osaa päätellä ja ennakoida hyvin jokaisen tilanteen vaatii taitoa. Osaa kuunnella hevostansa ja tietää koska pitää olla valmis menemään pidemmälle kuin muut voittaakseen. Radalla mietit, otanko yhden laukan pois tässä välissä ja jos se kannattaisi? Näitä pieniä "riskejä" pitää ottaa. Mietitään koulukisoja, sielä radalla se vaatii suunnattoman paljon ratsastajaltakin sitä taitoa, että osaa ratsastaa sen hevosen hyvin. Jaksaa sen keskilaukan pusertaa loppuun ja kropallaan koota sen hevosen takaisin. Koko se kokonaisuus, kun se on täydellisesti tasapainossa, silloin voi menestyä. En viittaa tässä nyt vaan vaikeissa luokissa kilpailevia, vaan yleensäkin kaikkia. Ne ensimmäiset radat vaikka 80cm tai ensimmäiset heC:n radat, kyllä nekin joku voittaa ja miettikää sitä fiilistä, kun kova työ palkintaan! Sen kannustavempaa tai motivoivaa syytä en tiedä sille, että miksi pitäisi kilpailla :)

Sitten kun mä osaan ratsastaa noin hyvin ja urco menee noin hyvin, niin sitten me ollaan pro :D  kuvassa on Portugalilainen kouluratsastaja Gonçalo Carvalho ja lusitano ori Rubi AR

Tietenkin, jotta kehittyy, pitää hankkia itselleen hyvä valmentaja. Vai miten se meni, että lahjattomat treenaa? :D kuitenkin, on se selvää, että valmentaja tarvitaan. Kannattaa hakea itselleen se paras valmentaja mikä voi sinua sillä hetkellä viedä omalla tasollasi eteenpäin. Jos olet juuri aloittanut, ei sinun välttämättä tarvitse heti jotain maajoukkuevalmentajaa hankkia, vaan Suomestakin löytyy paljon ihania valmentajia, jotka osaavat yhtä hyvin opettaa ja kiertävät enemmän eri paikkakunnilla. Tai jos sinun paikkakunnallasi on jo erilaisia valmentajia, niin kokeile käydä vähän jokaisen tunnilla niin siitä osaat päätellä sen oikean opettajan sinulle. Jos on tiukka budjetti, kysele mielipiteitä muilta millaisia valmentajia he ovat käyttäneet ja sitten vaan kokeilemaan! Itsekin olen montaa eri valmentajaa kokeillut ja niistä kaikista vaan oikeastaan 3-4 ovat sellaisia, jotka sopivat minulle.

Hui tämä tesksti vähän paisui isoksi ja tuntuu, että asiaa olisi vielä vaikka kuinka, mutta jos sitten joskus seuraavalla kerralla enemmän pohdintaa! Tämä riitti minulle nyt ainakin tältä päivää ;)

Heräsikö teille mitään ajatuksia tai kysymyksiä kilpailemisesta? 

Millaisia te olette kilpailijoina? Koetko itsesi valmis kisoihin?