Nyt tulee täysin hevoseton postaus. Kuitenkin illalla varmaan postailen niistä jotain ;) mutta pakko "purkaa" tätä jonnekin ja paras paikka on tänne blogiin. Toivottavasti tästä on muillekin hyötyä!
Olen päättänyt saavuttaa unelmavartaloni, mutta itse olen niin perhanan laiska, että sinne pääseminen kestää kauemmin kuin mitä se voisi kestää. Tosin, en ole asettanut itselleni sitä, että "kesällä olen rantakunnossa" koska olenhan nyt jo rantakunnossa, ollut jo tämän prosessin alusta alkaen. En ehkä hyvässä rantakunnossa, mutta olen nähnyt pahempiakin. Mutta siis tarkoitan, että olen asettanut itselleni vuosien päästä sen unelmavartalon saavuttamisen.
Tällä hetkellä olen vähän kahden vaiheella. Koska aloitin tämän prosessin keväällä minun kuuluisi laihduttaa ja saada lihakset ponnahtamaan hyvin esiin kesäksi, mutta välissä olen päättänyt vähän kerätä sittenkin massaa, jotta lihakset kasvaisivat enemmän..Wrong choice. Nyt vihdoin ja viimein olen päättänyt ja jatkan "laihduttamista" eli ne vaivaiset 2-3kg pois. Ei paljoa, mutta en saa oikeastaan tuon enempää laihtua muuten olen aivan kusimato yläkropasta...Sieltähän ne kaikki ensi lähtee alakropan sijaa.
Minun on pakko vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa se roskan syöminen. En ole kyllä kotona kovin paljon rasvaista ruokaa syönyt, mutta syön liikaa vaikkakin suht terveellistä ruokaa. Minun on vaan pakko tajuta jo, että ilman oikeaa ruokavalioa en tule ikinä laihtumaan oikein jaloistani. Ongelmani on siis alakroppani.
Ja sitten olen huomannut itsessäni sen, että lipsun noiden Hiittien osalta. Minun pitäisi tehdä vähintään kolme kertaa viikossa hiitti, jotta rasvaa palaisi reisistäkin. Ei se rasva kyykkäämällä lähde. Reidet vaan kasvaa koska lihas kasvaa. Mutta rasva jää yhä edelleen sinne kiusaamaan.
Ollaan rehellisiä, eihän minulla nyt kovin paljoa ole rasvaa jonkun mielestä, mutta unelmavartalossani on hienosti erottuvat lihaksikkaat reidet ja pohkeet ja tärkeimmät, eli pakarat. Se vaatii niin helkkaristi töitä ja olen valmis siihen! Vien joka kerta loppuun asti kunnes melkeen oksennus tulee niin kamalasta kivusta! Ja näiden treenejen jälkeen vielä hiitti. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta tällöin se tehoaa! No pain no gain tyylillä ;)
Osa syynä miksi ole lipsunut on Samin puuttuminen mun treeneissä. Se pakottaa minua tekemään ja ei anna armoa. Jos olen yksin jätän helposti sinne mukavuusalueelle ja tajuan tämän vasta liikkeen jälkeen. Sami on siis nyt töissä ollut aamusta ilta viiteen ja eihän se aina edes jaksa tulla kuunteleen minua kun valitan salilla kuinka en jaksa vaikka onkin päinvastoin.. Nytkin Sami lähti Turkuun pariksi päiväksi äidilleen ja treenaan niin olen taas yksin, mutta ajattelin pyytää kaveria huomenaamuksi salille jos saisin kaivettua itsestäni sen monsterin joka tekee aina loppuun asti. Saa nähdä..
Minulla on käynyt mielessä todella paljon nämä fitnesskilpailut. Siis itse en nyt todellakaan olisi vartaloni puolesta kunnossa niihin, mutta olisi jotenkin hienoa vaikka vuoden tai kahden jälkeen mennä kokeilemaan jos saisin asiantuntevaa apua siltä alalta. Jotenkin kiehtoisi mennä "arvosteltavaksi" siitä mitä on kovalla työllä saavuttanut. Nauroin Samille siitä, että eikö olisi jotain fitnesskilpailuja missä arvosteltaisiin pelkkä yläkroppa? :D sen puolesta olisin kyllä ihan suht kelvollinen kisoihin, mutta kun mennään alas..oh no.
Olisin todella ylepä itsestäni jos pääsisin sinne asti, tai siis KUN pääsen sinne asti ;) varsinkin, koska minusta tuntuu, että joudun tekemään puolet enemmän kuin kaikki muut. Inhottavaa, kun salilla näkee tyttöjä joilla on polvet kunnossa ja valittavat kuinka eivät jaksa jos minä, huonolla polvella, jaksan ja vielä puolet enemmän. Naurettavaa. Anteeksi mutta kyllä on.
Ette usko kuinka helpompaa olisi päästä tavoitteeseen jos polvi olisi kunnossa. En pysty kaikkia liikkeitä tekemään ja syväkyykky melkeen 50kg:n painoilla on niin suuri saavutus, että melkein kyyneleen tulee silmiin. Vuosi sitten, jos menin ilman painoja kyykkyyn, piti varovasti nousta ylös ja varaen kaikki paino oikeaan jalkaan. Nyt, varsinkin jalkaprässillä on helppoa, yritän väkisin vääntää sillä vasemmallakin jalalla ylös niitä painoja. Sattuu, mutta muuten se ei kehity.
Leikkaus olisi yksi mahdollisuus tuohon polveeni, mutta pakko myöntää etten uskalla ja en halua. Jos menisin leikkaukseen se tietäisi sitä, etten voisi ratsastaa pitkään aikaan ja kuntoutus olisi pitkä. Pitäisi aloittaa taas kaikki uudelleen. Siinä vaiheessa motivaatioa tarvittaisiin niin paljon, että sitä pursuaisi korvia myöden pihalle. Joten olen päättänyt kokeilla tätä kuntoutusta. Fysioterapeutti sanoi minulle joskus, että treenaamalla se vahvistuu niin kokeillaan sitten miten käy :) kuten mainitsin yllä, onhan se totta, että polveni on vahvistunut huomattavasti, mutta ei olla edes puolessa välissä vielä. Mutta hei, ollaan sentään pidemmällä kuin eilen ;)
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan minne päädyn. Sen tiedän, että jonain päivänä minulla on fitnessmallin vartalo, jota monet ihanoi. Siihen oikeasti pyrin!
Tulipas tästä pitkä postaus, mutta mielessä pyörii taas niin paljon kaikkea tähän liittyen. Mahdollisuuksia ja erilaisia valintoja pohdintoihini.
Tänään en pääse salille, koska olen äitini kenkäkaupassa aamun töissä ja täältä pitää kiirehtiä kotio ruokkimaan ja hoitamaan heppoja. Päätin kuitenkin tehdä tänään kotona hiitin ja käyn illalla lenkillä. Ei aina tarvitse mennä salille ;)
Mitä mieltä olette tästä kaikesta?
Onko kellään samoja tavoitteita?
Minä ja kaikki meidän hepat toivottavat Petran blogin lukijoille oikein Hyvää Vappua! Muistakaa olla kiltisti vaikka välillä ne aivot jätettäisiinkin narikkaan ;)
