Vuosikooste

Ehdin tännekin kirjoittamaan laajemmin mitä viime vuosi sisälsi meidän hevosten osalta. Vuosi 2018 oli selkestä Mestaripainoitteinen vuosi, sillä sen kanssa ehkä tapahtui eniten uusia ja jänniä asioita! Vaikka muidenkin hevosten kanssa touhuttiin kaiken näköistä niin Mestari tarjosi eniten onnistumisia.

Mestari kääntyi 3-vuotiaaksi viime vuonna ja se tiesi ratsu-uran alkua. Vaikka meillä ei ollut mikään kiire selkään, tiesin sen olevan viime vuoden ykköstavoite. Monet ratsuttaa nuorensa jo keväällä, mutta koin, että Mestari ei ollut keväällä ihan vielä valmis ainakaan henkisesti. Tavoitteena oli ennen kesää, huhti- tai toukokuussa nousta selkään ja edetä hevosen mukaan. Pääsin nousemaan toukokuussa selkään ja homma ei ollutkaan ihan niin helppoa. Selkäännousu ja sielä oleminen ei tuottanut ongelmia, mutta käynti oli haasteellista. Mestari jännitti minua ratsastajana todella paljon, varsinkin kun käännyttiin. Käännöksissä M huomasi mut selässään ja järkytty. Vaikka sain paikallaan heiluttaa käsiä ja tehdä mitä vaan, niin käynnissä se jännitti ihan eri tavalla. Pikku hiljaa edettiin käynnissä. Alkuun ihan vaan 5 askelta eteen ja siitä hiljalleen pidennettiin matkaa ja varsa alkoi tottumaan minuun myös käännöksissä.

Kesällä Mestari sai laiduntaa ja kuumien kelien takia se sai pitää kuukauden lomaa. Heti kun kelit pikkuisen viileni, me jatkettiin hommia. Loma oli tehnyt hyvää, sillä M oli kuin eri hevonen. Paljon rennompi ja siitä alettiin ottamaan ekoja raveja liinan päässä. Pelkkiä siirtymisiä ja opetettiin perusasioita kuten pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymistä. Polveni meni vallan rikki syyskuussa ja pyysin ystäväni Annin ratsuttaan Mestaria. Anni pisti Mestarin töihin ja opetti sille, että ravia saa mennä eteen ja nostivat myös ensimmäiset laukat! Niin taitava mies!

(c) Annika Mäki

Mun vasen polvi on ollut rikki jo 10v mutta nyt se ns. sano itsensä irti ja mulla on nyt eturistiside poikki, kierukat revenny, kulumaa polvilumpiossa ja kun seison pitkiä aikoja polvi kerää nestettä. Onneksi loppuvuotta kohti polven turvotus laski ja pääsin itsekin Mestarin selkään. Otettiin mekin myös ekat laukat ja kun kelit huononi, meidän tavoite oli päästä maastoon. Ensin kävin maastakäsin kaverin hevosen mukana ja seuraavalla kerralla me mentiinkin jo selästä! Alkuun tietenkin otettiin pikkusen ravia kentällä ja mentiin maastoon vaan käveleen loppukäyntejä.

Suurin hetki oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumaasto! En tainnut kun ottaa pari kierrosta kentällä ravia ja lähdimme siitä maastoon käveleen ja siitä pellolle! Kersa käyttäyty kuin vanhat tekijät ja käveli pitkin ohjin kotiin. Meinasin itkeä onnesta, sillä tällaiset hetket antaa niin paljon motivaatioa jatkaa töitä. En olisi ikinä uskonut toukokuussa kun Mestarin selkään ensimmäistä kertaa kiipesin, että loppuvuodesta menen sen kanssa pellolle ratsastamaan! Vuosi huipentui 28.12 siihen kun ravasimme pellolla ensimmäistä kertaa. Jätkä seisoi keskellä peltoa kun kaverini ratsasti hevosellaan meidän ympärillä ravia ja laukkaa. Mestari vaan möllötti pitkin ohjin ja katseli rauhallisena ympärilleen ♥️ Tosin kun lähdettiin kotio päin kävelemään Mestarilla meniasi tulla hieman kiiretää kinttuihin, joten pysyimme tiukasti kaverin hevosen pyllyssä kiinni. Näin pääsimme maltilla kävelemään pellolta tielle takasin ja siinä sainkin mennä kotiin asti pitkin ohjin. En olisi ikinä uskonut toukokuussa, että loppuvuodesta mennään pellolla ja maastossa pitkin ohjin!

Muiden hevosten kanssa vuosi oli myös todella hyvä. Uffe käytettiin klinikalla viime vuoden alussa, sillä alkoi arkomaan kovia pohjia etusillaan. Klinikalla kuvista selvivi, että Uffella on alkavaa nivelrikkoa etusessa, mutta ennuste oli todella hyvä. Uffella ei enää kilpailla ja lähinnä harrastetaan enää kaikkea monipuolisesti, joten nivelrikko ei tule aiheuttamaan mitään ongelmia. Uffe kuntoutettiin ja kesää kohti hevonen sen kun parani! Kävimme maaliskuussa Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla, missä herra hieman esiintyi areenalla ja pönötti karsinassa. Nämä jäivät kyllä Uffen viimeisiksi messuiksi, sillä Uffe on kierTänyt niissä ihan tarpeeksi. Uffe kun ei muutenkaan tykkää hirveästi olla liian lähellä ihmisiä, varsinkaan jos seisoo karsinassa, niin en halua aiheuttaa sille enää stressiä. Areenalla Uffe tosin nauttii siitä, että pääsee esiintymään ja olemaan kameroiden edessä, mutta tuo karsinassa pönöttäminen ei ole hänen juttunsa :D

(c) Annika Mäki

Tessalla vuosi oli hyvä, vaikka paljoa kisoissa ei ehditty käymään mun töiden takia. Maaliskuussa Tessa oli kuukauden vieraalla maneesitallilla, jotta pääsin aktiivisesti treenaan sillä. Kelit oli kotona niin huonot ja Tessa ei ole maailman rauhallisin hevonen mennä vaan käyntimaastoilemaan. Vaikka vieraalla tallilla päästiin treenaamaan enemmän niin Tessa oli sielä todella stressaantunut. Tessa on todella läheisriippuvainen sen tallikavereista ja joka kerta kun menimme maneesiin yksin ratsastamaan, sain työstää ensin 40min tammaa rennoksi ennen kun päästiin kunnolla tekemään töitä. Huhtikuussa Tessa tuli kotiin ja rauhoittu silmissä. Meidän valmentajakin ihmetteli, että miten Tessa olikaan noin rauhallinen, kun toisella tallilla valkuissa kannuksia ei voinut harkita edes käyttävän. Sitten kotona sain laittaa estevalmennukseen kannukset jalkaan kun tamma oli hieman laiska! Pääsimme pari kertaa koulukisoissa starttaan. Kävimme ensin Luvialla 1-tason kisoissa, missä Tessa ei ollut ihan parhaimmillaan. Kesä treenailtiin ja touhuttiin kaikkea kivaa ja loppu kesästä kävimme vielä kerran kisoissa Porissa. Sielä tamma oli paljon parempi, mutta tiukka tuomari alensi pisteitä roimasti. Se ei minua haitannut, koska mielummin teen radan, missä Tessa kulkee rennosti eteen ja ei juokse alta pois pää kuin joutsenella. Tuomari vissiin haki korkeaa muotoa 1-tason HeB:n kisoissa niin sille linjalle ei vielä lähdetä. Niiden kisojen jälkeen ollaan käyty vähintään se 2krt/kuussa estevalmennuksissa ja Tessa on ollut asteittan parempi. Kuuma ja malttamaton se edellenkin on, mutta suunta on oikea!

(c) Annika Mäki

Pötkis kehittyi viime vuoden aikana yllättävän paljon. Vaikka emme missään kisoissa käyneet eikä valmennuksissa, ihan kotitreenillä tamma on rauhoittunut paljon. Kuolaimettomuus on ollut todella hyvä valinta ja sillä ollaan saatu työstettyä Pötkistä herkemmäksi istunnalle. Loppu vuodesta Eveliina alkoi käymään liikuttaan Pötkistä ja on ollut hienoa huomata, että 14-vuotiaskin sen kanssa pärjää! Katsotaan jos Pötkis löytäisi itselleen sen oikean kodin, siihen mennessä jatketaan treenejä ja nautin noin hienon tamman kanssa :)

Nyhtis joutui Even kanssa loppuvuodesta myöskin töihin! Vihdoin löysin sille ratsastajan ja liikuttajan, jotta poni pääsee hommiin. Urco ja Unaiva nauttivat viime vuoden hyvistä eläkepäivistä ja pääsivät viime vuonna sillon tällöin hommiin.

(c) Annika Mäki