Aira Toivolan istuntavalmennus 16.2

Olimme Uffen kanssa pitkästä aikaa16.2 Toivolan Airan istuntavalmennuksessa! Vitsit tätä olin odottanut jo kauan, sillä aloin huomaamaan omassa istunnassani selkeitä korjattavia isompia asioita, joihin Aira osaa täydellisesti auttaa. Olimme Kuullaalla valmennuksessa ja en muistanutkaan, että maneesin pohja oli niin kova... Valitettavasti istuntaani korjattiin vain käynnissä, sillä Uffe ei edes suostunut ravaamaan niin kovalla pohjalla. Toisaalta ihan hyvä, sillä mitä korjattiin olisi ollut vielä ravissa hieman haastavaa toteuttaa.

Suurin ongelmani on mun kylkien käyttö. Vasemman polveni takia hermotukseni sillä puolella ei aina toimi niin nopeasti kuin haluaisin ja oikea kylkeni alkaa tekemään ihan liikaa töitä. Jolloin käy äkkiä niin, että en tunne muuta kun oikean kylkeni. Tehtiin käynnissä kahdeksikkoa ja koitettiin saada hermotettua oikein mun molempia pakaroita, kylkiä ja lapoja. Kun käännyin vasemmalle piti muistaa pitää alavatsalihaksilla mun lantio suorassa ja kylki lyhyenä, mutta viedä vasenta lapaa ulos. Sitten oikea kylki (eli ulkokylki) piti muistaa pitää myös lyhyenä ja oikealla pakaralla niin sanotusti työntää hevosen vasen lapa vasemmalle. Todella haastavaa selittää, mutta periaatteessa piti muistaa pitää kyljet lyhyinä, viedä lavat siinne suuntaan minne olen menossa ja työntää uloimmalla pakaralla hevonen haluttuun suuntaan.

Tässä koitin keskittyä oikean pakaran hermottumiseen

Tilannekatsaus

Oli super vaikeeta pitää kyljet aktiivisena ja samalla aktivoida pakarat. Vaikka minulla hermottuu helposti salitaustani takia pakarat, niin kappas kun sielä hevosen selässä ei ollutkaan niin helppoa. Onneksi hevonen on niin herkkä. että jos unohdin pienenkin asian niin huomasin sen siinä heti. Jos en muistanut työntää pakaralla ja avata sisälonkkaa niin hevonen ei mennyt yhtään sinnepäinkään. Ties kuinka ja monen kiemuran jälkeen aloin hahmottamaan mitä piti tehdä. Toistoja toistojen perään niin hevonenkin reagoi istuntaani herkemmin.

Loppuun tehtiin vielä väistöjä samalla periaatteella. Mutta nyt piti muistaa, että ulkojalka (eli se millä väistätän hevosta) ei lähde liikaa taakse. Minulla käy helposti niin, että väistöissä jalka alkaa valumaan enemmän kohti hevosen takapäätä, vaikka väistön kannalta siitä ei ole mitään apua. Jalka pidetään aina lähellä satulavyötä ja kappas kun hevonen väisti yhtä hyvin!

 

Käynnissä työstäminen tuntui kyllä loppua kohden erittäin viisaalta ratkaisulta. Sen verran oli uusien asioiden sisäistäminen hankalaa, että ravissa en olisi ehtinyt tekemään niitä kaikkia. Meinasi nimittäin käynnissäkin olla haastavaa jaksaa keskittyä ja kävi tuo työskentely treenistä, sillä seuraavana päivänä mun lavat ja pakarat oli ihan tulessa :D

Nyt saatiin uusia kotiläksyjä ja odotellaan koska Aira pääsee uudelleen valmentamaan joko Satakuntaan tai Pirkanmaalle.

Oletko sinä osallistunut koskaan istuntavalmennukseen?

Huomaatko istunnassasi korjattavaa?