Petra Palomäki

tiistai 11. joulukuuta 2018

Jumppasarjaa ja sileätyöskentelyä




Vihdoin sain pitkästä aikaa kuvaajan kuvaamaan meidän menoa! Eve ( IG @nuortaverta ) käy tosiaan meillä tallilla auttamassa ja liikuttelemassa Pötkylää ja nyt samalla nakitin hänelle tämän kuvaamisen. Käytiin viime viikolla Tessan kanssa ennen Niinisalon Ratsastajien tunteja hyppäämässä pientä jumppasarjaa. Tessa oli aika kuuma ratsastaa ja ennen kun kunnolla pääsin hyppäämään, tuntilaiset ehti saapua paikalle. Ehdittiin kuitenkin ottamaan muutaman kerran molempiin suuntiin jumppasarjaa ja tämä oli Tessan mielestä ihan pyllystä. Tamma syttyi tosi hyvin ja innostui hyppäämisestä, juuri kun piti lopettaa. Tessa olisi halunnut jatkaa ties kuinka ja kauan :D Jouduin kävelemään loppukäynnit maastakäsin, koska Tessa kävi niin kierroksilla loppuravien jälkeen, että ei suostunut kunnolla käveleen.

Mulla on niin ongelmana nuo mun kädet ja liialliset pidätteet. Kun Tessa kuumuu se haluaa mennä vaan eteen ja täysiä. Jos hän saisi valita, laukkaisi kiitolaukkaa jossain metsässä ja hyppäisi samalla maastoesteitä. Mielellään joka päivä :D Ollaan valkuissa työstetty tätä mun kättä, etten niin herkästi aina vaan pidättäis. Onhan se ymmärrettävää, kun hevonen meinaa mennä lujaa sitä pidättää edestä. Ja tämä on niin hankalaa kitkeä pois! Olen vihainen itseni kanssa, kun teen tätä. Mulla on esteillä ongelmana, että ennen estettä kun kaarteessa teen muutaman pidätteen, jään pidättään esteelle asti. Joudun mielessäni laskemaan koko ajan laukka-askelia, jotta saan pidettyä Tessan laukkarytmin samana ja tuotua se oikein kohti estettä.

Onneksi pystyn kuitenkin työstään Tessaa, että saan sen kuuntelemaan mun painoapuja. Aloitan melkein aina tekemällä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa, missä otan paljon siirtymisiä. Ravi - käynti siirtymisien kautta saan Tessan kantamaan itseään paremmin ja ottamaan ne takaset myös alle. Tessa on hermostuneena sellainen, että valuu heti kuolaimen alle. Toisaalta, sitä pystyy ratsastaan siinä tilassa, koska seuraava vaihtoehto on mennä kamelina pää kohti taivaita. Siirtymisillä saan sen pois kuolaimen alta ja kuuntelemaan. Ja vitsit kun se alkaa kuuntelemaan niin tuntuma on super! Meillä on onneksi ensi viikon maanantaina taas Kallen estevalmennus niin päästään hyppään sopivia tehtäviä.



Lauantaina olin Uffella taas testaamassa uusia suitsia (niistä myöhemmin lisää!) ja samalla pitkästä aikaa tehtiin kuolaimella treeni. Sain kaverin tuolloin kuvaamaan meitä, koska Eve ei tainnut ehtiä. Uffella ratsastan melkein aina joko hackamorella tai LG-kuolaimettomalla, sillä niiden kanssa ratsastaja saa edes vähän anteeksi kätensä suhteen. Uffe on äärettömän herkkä suusta ja reagoi välittömästi pienempäänkin ratsastajan apuun, kuten istuntaan. Tehtiin hieman kolmikaarista kiemurauraa ja siinä siirtymisiä vaihtelevasti käyntiin ja pysähdyksiin. Laukassa annoin Uffen pitkällä uralla laukata vähän enemmän eteen ja oikeeseen kierrokseen setä meinas varsin innostua! Silti kiltitsi tuli takaisin ja teki rennot siirtymiset. Laukan jälkeen tehtiin pikkusen väistöjä ja alkuun ei meinannut tahti pysyä samana. Ja ei tietenkään kun mun istunta ei ollut täysin mukana!

Tuo hevonen on uskomaton. Näyttää nimittäin HETI jos ratsastaja istuu väärin. Jos istun liikettä vasten, Uffe ei tee mitään ilmaiseksi kuten huomasin väistöissä. Vasempaan kierrokseen jos mun lantio putosi vasemmalle ja valuin muutenkin kokonaan vasemmalle, karkasi hevosenkin lapa vasemmalle. Kun korjasin oman istuntani, seuraavalla yrityksellä pidin vasemman kylkeni ryhdikkäänä, kiersin rintakehäni ja katseeni menosuuntaan, niin kappas kun hevonen teki melkein niiden avulla hyvää väistöä! Uffe harvoi tekee itse virheitä tai pistää vastaan. Useammat tai oikeastaan melkein kaikki kerrat kun Uffe pistää vastaan, johtuu se minusta. Opettavaista ratsastaa tällaisella herkällä hevosella kun taas ymmärtää sen, että kuski mokailee huomattavasti useammin kuin hevonen. 





Ei kommentteja

Lähetä kommentti