Jumppasarjaa ja sileätyöskentelyä

Vihdoin sain pitkästä aikaa kuvaajan kuvaamaan meidän menoa! Eve ( IG @nuortaverta ) käy tosiaan meillä tallilla auttamassa ja liikuttelemassa Pötkylää ja nyt samalla nakitin hänelle tämän kuvaamisen. Käytiin viime viikolla Tessan kanssa ennen Niinisalon Ratsastajien tunteja hyppäämässä pientä jumppasarjaa. Tessa oli aika kuuma ratsastaa ja ennen kun kunnolla pääsin hyppäämään, tuntilaiset ehti saapua paikalle. Ehdittiin kuitenkin ottamaan muutaman kerran molempiin suuntiin jumppasarjaa ja tämä oli Tessan mielestä ihan pyllystä. Tamma syttyi tosi hyvin ja innostui hyppäämisestä, juuri kun piti lopettaa. Tessa olisi halunnut jatkaa ties kuinka ja kauan :D Jouduin kävelemään loppukäynnit maastakäsin, koska Tessa kävi niin kierroksilla loppuravien jälkeen, että ei suostunut kunnolla käveleen.

Mulla on niin ongelmana nuo mun kädet ja liialliset pidätteet. Kun Tessa kuumuu se haluaa mennä vaan eteen ja täysiä. Jos hän saisi valita, laukkaisi kiitolaukkaa jossain metsässä ja hyppäisi samalla maastoesteitä. Mielellään joka päivä :D Ollaan valkuissa työstetty tätä mun kättä, etten niin herkästi aina vaan pidättäis. Onhan se ymmärrettävää, kun hevonen meinaa mennä lujaa sitä pidättää edestä. Ja tämä on niin hankalaa kitkeä pois! Olen vihainen itseni kanssa, kun teen tätä. Mulla on esteillä ongelmana, että ennen estettä kun kaarteessa teen muutaman pidätteen, jään pidättään esteelle asti. Joudun mielessäni laskemaan koko ajan laukka-askelia, jotta saan pidettyä Tessan laukkarytmin samana ja tuotua se oikein kohti estettä.

Onneksi pystyn kuitenkin työstään Tessaa, että saan sen kuuntelemaan mun painoapuja. Aloitan melkein aina tekemällä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa, missä otan paljon siirtymisiä. Ravi - käynti siirtymisien kautta saan Tessan kantamaan itseään paremmin ja ottamaan ne takaset myös alle. Tessa on hermostuneena sellainen, että valuu heti kuolaimen alle. Toisaalta, sitä pystyy ratsastaan siinä tilassa, koska seuraava vaihtoehto on mennä kamelina pää kohti taivaita. Siirtymisillä saan sen pois kuolaimen alta ja kuuntelemaan. Ja vitsit kun se alkaa kuuntelemaan niin tuntuma on super! Meillä on onneksi ensi viikon maanantaina taas Kallen estevalmennus niin päästään hyppään sopivia tehtäviä.

Lauantaina olin Uffella taas testaamassa uusia suitsia (niistä myöhemmin lisää!) ja samalla pitkästä aikaa tehtiin kuolaimella treeni. Sain kaverin tuolloin kuvaamaan meitä, koska Eve ei tainnut ehtiä. Uffella ratsastan melkein aina joko hackamorella tai LG-kuolaimettomalla, sillä niiden kanssa ratsastaja saa edes vähän anteeksi kätensä suhteen. Uffe on äärettömän herkkä suusta ja reagoi välittömästi pienempäänkin ratsastajan apuun, kuten istuntaan. Tehtiin hieman kolmikaarista kiemurauraa ja siinä siirtymisiä vaihtelevasti käyntiin ja pysähdyksiin. Laukassa annoin Uffen pitkällä uralla laukata vähän enemmän eteen ja oikeeseen kierrokseen setä meinas varsin innostua! Silti kiltitsi tuli takaisin ja teki rennot siirtymiset. Laukan jälkeen tehtiin pikkusen väistöjä ja alkuun ei meinannut tahti pysyä samana. Ja ei tietenkään kun mun istunta ei ollut täysin mukana!

Tuo hevonen on uskomaton. Näyttää nimittäin HETI jos ratsastaja istuu väärin. Jos istun liikettä vasten, Uffe ei tee mitään ilmaiseksi kuten huomasin väistöissä. Vasempaan kierrokseen jos mun lantio putosi vasemmalle ja valuin muutenkin kokonaan vasemmalle, karkasi hevosenkin lapa vasemmalle. Kun korjasin oman istuntani, seuraavalla yrityksellä pidin vasemman kylkeni ryhdikkäänä, kiersin rintakehäni ja katseeni menosuuntaan, niin kappas kun hevonen teki melkein niiden avulla hyvää väistöä! Uffe harvoi tekee itse virheitä tai pistää vastaan. Useammat tai oikeastaan melkein kaikki kerrat kun Uffe pistää vastaan, johtuu se minusta. Opettavaista ratsastaa tällaisella herkällä hevosella kun taas ymmärtää sen, että kuski mokailee huomattavasti useammin kuin hevonen. 

Maneesirumba alkanut

Jahas nyt se ahkera maneesilla ramppaminen on alkanut. Meidän kenttä oli niin hyvässä kunnossa näin pakkasilla kun vaivalla sen hoidin kuntoon. Mutta nyt vesisateiden ja parin plussapäivän jälkeen kenttä jääty kivikovaksi joten siinä ei tällä hetkellä paljoa ratsastella. Koska Mestarilla en vielä pääse maneesille niin sillä joudun keksimään jotain muuta tekemistä. Todennäköisesti käydään maastossa kävelemässä maasta ja jos pelto kestää voisi ottaa liinan päässä muutamia ravipätkiä... Traileriin en ole sitä  vielä kokonaan saanut, koska vasta aloitti opettelun enkä halua kiirehtiä liikaa. Jos aletaan kiireellä ja pienellä paineella yrittämään sitä traileriin niin todennäköisesti siitä ei tule yhtään mitään ja se harmittaa jos saa jonkun trauman trailerin suhteen! Mutta mietin jos Jenny pääsisi joku päivä niin voitaisiin kahdestaan kokeilla käydä sen kanssa maastossa. Eli Jenny taluttaisi ja minä selässä tehtäisiin pieni lenkki ratsain tässä lähimaastossa. Tulee edes hetken taas käytyä selässä!

Lauantaina kuskasin Uffen ja Tessan maneesille, kahdella eri kerralla. Yhdessähän ne voisi hyvinkin matkustaa, mutta Tessaa ei voi traileriin jättää yksin jos otan Uffen siksi aikaa ratsastukseen. Nimimerkillä, tällaisen reissun olen joskus tehnyt ja Tessa hyvä kun pysy nahoissansa... Ensimmäisenä vein Uffen, koska aikataulu oli aika kireä ja Uffen kanssa oikeasti pystyy halutessaan tekemään tehokkaan ja nopean treenin jos haluaa. Ehdittiin hyvin ennen tunteja ja tein ilman satulaa pikkusen koulutreeniä. Pitkästä aikaa laitoin sille kuolaimet suuhun ja yllätyin positiivisesti! Uffe reagoi todella herkästi istuntaani ja ilman satulaa pystyn kontrolloimaan omaa kehoani paremmin. Jos valun, tipun, joten siinä on on oltava koko ajan keskivartalo aktiivisesti työssä. Tehtiin 4-kaarista kiemurauraa ja joka kerta kun suoristettiin tehtiin pysähdys. Keskityin käännöksissä kääntämään Uffen pelkästään lantion ja rintakehän asennoilla ja vitsit Uffe kuunteli mua hyvin!

Kuolaimettomalla Uffe saattaa joskus olla liian pitkänä vaikka kantaakin hyvin itsensä, mutta kuolaimella se on huomattavasti ryhdikkäämpi. Parempi ryhti = nopeampi ja herkempi reagoimaan. Joka kerta kun oma istunta "petti" huomasin tämän heti hevosen eleistä ja liikkeistä mikä on mielestäni todella hienoa. Uffe opettaa todella paljon joka kerta ja siitä olen erittäin kiitollinen! Laukassa tahti oli rentoa ja ryhdikästä. Vasempaan kierrokseen Uffen laukka oli paljon rennompaa kun taas oikeaan hieman meinasi välillä purra oikeaan ohjaan kiinni. Suurin syy tähän on mun istunta sillä mun vasen kylki ei meinaa pysy kunnolla aktiivisena ja ulkoavut karkaa. Tämä johtaa siihen että mun oikea kylki, lonkankoukistaja ja reisi jännittyy vastaan ja alan ottaan oikeasta ohjasta kiinni. Heti kun sain pidettyä ulkoavut tuettuna niin kappas kun hevonen ei enää kaatunut sisään eikä juossu alta. Uffen kanssa tietää, että se on oikein hyvä molempiin suuntiin, mutta jos ratsastaja on vino tämä peilaantuu heti hevoseen.

Kun sain Uffen kotiin, otin muut hepat myös sisälle ja laitoin Tessan kuntoon. Alkuun piti ratsastaa, mutta päätin ottaa juoksutusvermeet mukaan ja pyörittää lohikäärmettä liinassa. Tessan kanssa olen myös nyt päässyt yksin matkustamaan ja isoin kiitos siihen on Tessan ahneus ruualle :DSaan sen hyvin koppiin kun otan pikkuisen rehua mukaan niin tamma on tyytyväinen ja suostuu tulemaan. Ei tarvitse lähettää kirjallista pyyntöä 3 viikkoa aikaisemmin, jos hän suostuisi sillon ja sillon tulemaan maneesille tekemään tätä ja tuota. Maneesilla saatiin olla ihan kahdestaan joten oli hyvin tilaa juoksutella. Yllätyin kuinka rauhallinen Tessa olikaan! Olin tosiaan varautunut jo pahimpaan sekoiluun, mutta sehän ravasi alkuraveista lähtien maltillisesti ja vasta laukassa pikkuisen teki vaan mieli innostua. Aina niin mun tuuri, kun oletan hevosen olevan kuin lentoon lähdössä tällaisilla tuulisilla keleillä, niin eikös se ole aivan super kiltti ja rauhallinen. Jos olisin mennyt itse selkään niin ihan varmasti yhtäkkiä koliseva maneesin ovi olisi ollut hyvä tilaisuus sinkoilla minne sattuu.

Tiistaina maneesirumba jatkuu Tessan kanssa, koska lunta ei ole luvattu yhtään ja maastoköpöttelystä tuo tamma ottaa vaan enemmän kierroksia. Uffe käy Jennyn kanssa tänään maastossa sillä itsellä on koulua Seinäjoella. Tällä viikolla tulossa myös ratsastuskuvia pitkästä aikaa! Katsotaan jos saan napattua videoakin samalla ;)

Mitäs meille kuuluu?

Pitkästä aikaa sain motivaatioa kirjoittaa tännekin mitä meidän hepoille oikein kuuluu! Tulee eniten päivitettyä IG:n puolelle meidän menoa ja meinaa blogaaminen jäädä vallan vähemmälle. Mutta mielummin kirjoitan kun huvittaa enkä yritä väkisin. Toisaalta jos saisin kuvaajan useammin tallille olisi kuvamateriaaliakin mitä teille laittaa, niin voisin taas innostuakin kirjoittamaan enemmän. Mutta nyt niihin kuulumisiin!

Aloitetaan mun jättivarsasta eli Mestarista. Tai ei kai sitä enää varsaksi voi sanoa kun kääntyy kohta 4 -vuotiaaksi ja säkääkin siltä löytyy melkein 165cm verran, eli aika isoksi on jo kasvanut. Sen kanssa ollaan päästy tutustumaan ratsun ihmeelliseen maailmaan. Ystäväni on käynyt ratsuttamassa sitä kerran viikossa ja nyt olen itsekin sillä päässyt myös kunnolla touhuamaan. Suurin syy apukäsiin oli tämä minun polvi, josta on tällä hetkellä eturistiside poikki ja kierukat revennyt. En siksi uskaltanut alkuun mennä kovin suurta ravia Mestarilla pitkin kenttää, koska polveni ei oikein kestänyt yhtään rajuja liikkeitä. Vaikka polvi on vielä rikki, pystyn sen kanssa nyt ratsastamaan paremmin. Eli Mestarilla olen itsekin mennyt jo laukkaakin!

(c) Kati Ylitalo

Nyt kun kenttä on jäässä aloitettiin traileriharjoitukset, jotta päästään maneesille treenaamaan. Kun sinne päästään laitan ystäväni taas selkään, jos Mestari onkin villimpi. Musta on ihanaa saada osaava kuski sen selkään kun itse en kunnolla nyt pysty. Heti kun saadaan Mestari toimimaan paremmin niin pitää Siltakorven Sanna lykätä sinne selkään myös niin saa sekin ammattilaisen oppeja. Siihen tosin menee vielä hetki, eikä meillä ole tässä mikään kiire mihinkään.

Uffe-setä on aivan tikis! Sillä on viimeisten 2kk aikana liike parantunut todella paljon, kun vertaa mitä se oli toukokuussa, ennen kun kävimme klinikalla. Tosiaan Uffella todettiin sillon etusessa lievää nivelrikkoa, joka samalla lääkittiin. Kesän kun työstettiin ja kärsivällisesti tehtiin töitä niin nyt tämä kyllä palkitaan. On se kyllä niin luottohevonen, kun saa työstää ilman satulaa kuolaimettomalla heA:n tason tehtäviä noin vaan. Tai vaikka mennä pellolle laukkaileen!

Tessalla ollaan palattu estetreenien pariin ja käyty melkein viikottain Kallen valmennuksissa. Välillä tahtoo tosin hormoonit hurrata niin, että lohikäärme tulee esiin, mutta suht hyvin se on mennyt. Keväällä olisi tarkoitus lähteä satulakaupoille kun veikkaan estesatulan käyvän siks ahtaaksi. Lisäksi Mestarille pitää samalla löytää uusi satula, kun taitaa sekin paisua lihaksistaan talven aikana.

Pötkylä on mennyt myös todella kivasti koulua ja ollaan vallan menty kuolaimettomalla. Löydettiin tosin vihdoin sopivat suitset ja kuolaimet joten niilläkin pystyy nyt treenaan. Vaikka on se silti kivempi mennä kuolaimettomalla. Eveliina (IG @nuortaverta) on nyt vallan liikuttanut Pötkistä noin 1-3krt/vko. Kun Eve ei pääse niin tietysti minä sitten hoitanut liikutuksen. Poni etsii itselleen muuten osaavaa kotia! Lisätietoja saa multa suoraan 0400372566 ☺️

Sitten meidän eläkeläispariskunta Urco ja Unaiva viettää leppoisaa elämää. Urcon piti tänä syksynä jo mennä taivaslaitumille, mutta päätimme sittenkin, että saa olla vielä yhden kauden tallin päällikkönä. Vaikka kuinka ihanaa olisi Urcoa pitää pihankoristeena ja ponin kaverina, on se kuitenkin melko kallista.. Mutta yritämme antaa sille parhaat mahdolliset päivät❤️

Terveisin, 

Petra

Kuulumisia ja uutta videoa

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Blogi on virallisesti hiljentynyt tällaiseen tahtiin ja musta tuntuu, että tykkään enemmän päivittää someen ja videoiden muodossa miten meillä menee. Eli heti tähän alkuun, jos haluat seurata enemmän miten meidän hevosilla menee niin laita mun Instagram, Facebook ja Youtube seurantaan ;) En halua kuitenkaan blogia lopettaa vallan, koska tänne on joskus näin inspiraatiopäivinä kiva päivitellä.

Mestarin selässä on nyt käyty kolme kertaa. Ihan ei olla vielä päästy kun pieniä pätkiä kävelemään, sillä se on super herkkä. Käännöksissä jännittää vielä mua selässä ja haluan edetä hitaasti ja varmasti sen kanssa. Nyt se saa tehdä vaan kerran viikossa töitä ja lomailla laitumella. Jatkamme ens kuussa uudelleen näitä ratsun hommia. Paikallaan se ei sano mistään mitään vaikka heiluisin ja huitoisin mite sielä selässä, mutta kävellessä sen tasapainon horjuessa minusta johtuen aiheuttaa sille hieman jännitystä. Mutta maastakäsin olen saanut työstettyä sitä ihan pienissä asioissa paljonkin eteenpäin, joista olen todella ylpeä. Mestarin juoksutuskuvat ottanut Aniina Gullans ja ratsatsuskuvat Jenny Snellman.

Uffe kävi klinikalla ja siltä löytyi vasemmasta etusesta lievää nivelrikkoa. Tällä harrastekäytöllä ennuste on kuitenkin todella hyvä, joten saadaan jatkaa sitä maastoilua ja yhdessä tekemistä. Annika Mäki kävi ottamassa meistä niin upeita kuvia ja alla olisi teillekin yksi esimakukuva. On mulla vaan niin upea hevonen, että en aina meinaa uskoa sen olevan mun ❤ 

Sitten mulla olisi Youtubessa uusi video, missä meidän Pötkylä esittää mallikkaasti kuinka minä juoksutan hevosiani. Sellainen pieni tallivideo samalla, eli näätte hoitamisesta sinne juoksutukseen saakka miten hienosti hän käyttäytyi! Nyt kun sain uuden kameran niin jos saisin Jennyn auttamaan kuvaan lisää hevosvideoita ;)

 

Sitten pieniä kuulumia muista. Tessa on ollut ihan huippu rauhallinen nyt koko kesän. Ihanaa vaan mennä ilman satulaa kentällä ja tehdä kaikkea ilman ressiä. Kisoissakin käytiin tässä alkukuusta. Vaikka ei ollut todellakaan sitä parasta Tessaa niin siitä huolimatta saatiin heB:3 5.sija. Kunhan meikäläinen ensin oppisi istumaan rennosti ja kunnolla tuossa Tessan ravissa niin alkais tammakin pystyyn esittään radalla parastaan. Eli siksi olen mennyt nyt todella paljon ilman satulaa sillä siinä on pakko istua suorassa tai muuten tippuu :D Seuraavista kisoista en vielä tiedä, tällä hetkellä haluan vaan edetä kohti sitä harmonista yhdessä tekemistä. Kun se sujuu niin katsotaan niitä kisoja sitten.

Urco ja Unaiva nauttii laitumella eläkepäivistään ja Nyhtis ponski se käy välillä varsaa koulimassa kentällä ja kärryttelemässä mun kanssa maastossa :)

Mestarin irtojuoksutuskuvia

Hei vaan kaikille! Musta tuntuu, että tästä blogista alkaa tulemaan vallan Mestari-painoitteinen, hehe..Mutta hän kun kasvaa ja kehittyy niin nopeasti niin onhan se hienoa seurata. Tässä olisi 18.3 otettuja irtojuoksutuskuvia, joita Anniina Gullans kävi räpsimässä. On siitä tullut vaan niin mahdottoman upea poika ja seuraavassa postauksessa saattekin videoa kuvien kera meidän ensimmäisestä ratsutuskerrasta! Iiik! Missä vaiheessa siitä jo noin iso on tullut. Juurihan se oli mamman pieni pikkuinen varsuli ja nyt se on iso poika. Paino sanalla iso :D Mutta nyt niihin kuviin.

Kenttähevosen alkua?

Videopostaus: Hevoset-messut 2018

Hei vaan kaikille! Pitkästä aikaa ehdin päivitteleen tännekin jotain. Olimme Tessan kanssa viime viikon sunnuntaina 8.4 Hevoset-messuilla edustamassa Suomen Lusitanohevosyhdistyksellä. Tein tällaisen pienen videokoosteen päivästä niin näette vähän millaista meillä oli messuilla. Messuilta tarttui Tessalle mukaan uusi kuolain (Neue Schulen Turtle Taction), leveä anatominen niskahihna Bridel2Fit:ltä ja Chia de Gracialta kolmea eri lisäravinnetta ruokintaan.Tessa on ollut enemmän kuin tyytyväinen uusiin kuolaimiin ja suitsiin. Yrtitkin näyttävät maistuvan!

Blogi siirtyy hiljalleen enemmän videopainoitteisemmaksi. Kuvia kun on erittäin haastavaa saada niin pystyn paremmin näyttämään meidän menoa videomuodossa. Pistä siis mun Youtube kanava seurantaan ja päivitän enemmän muutenkin blogin Facebook sivuilla. Sinne pääset tästä.

Olitko sinä tänä vuonna messuilla mukana?

Villivarsasta tuli ruuna!

Vihdoin se aika koitti kun Mestari ruunattiin. Päätimme sittenkin ruunata kotona, koska minun on todella hankalaa saada ketään auttamaan lastausharjoituksien kanssa ja vaikka niitä olisi kerennyt tekemään niin kengättömällä hevosella ei sillon peilijäällä kannatanut edes yrittää mitään. Tietenkin nyt on onneks ollu jo pitempään lunta, mutta ei sitä koppiin kerrasta saa. Siksi ajattelin, että kotona on ainakin yksi riskitekijä vähemmän, eli ei tarvitse kuskata mihinkään. Saadaan ihan rauhassa sulalla maalla harjoitella sitten lastausta erikseen.

6.2 sovin eläinlääkärin kanssa, että hän tulee ruunaamaan. Tämä kyseinen eläinlääkäri oli kaverini Anniinan friisiläisenkin sillon ruunannut, joten uskalsin häneen ottaa yhteyttä. Samalla reissulla pyysin sen myös ruunaamaan Zeuksen. Jos halutaan saada se johonkin myytyä, niin helpompaa ruunana kuin orina. Ja kaiken lisäksi harva tallipaikka ottaa ylipäätään oreja, joten tämä oli myös tehtävä.

Toimenpide oli sinänsä erittäin nopea. Mestarille jouduttiin ensimmäinen rauhoittava-annos tuikkaamaan suoraan lihakseen koska se pelkäsi piikitystä valtavan paljon. Kun hän alkoi pikkuisen rauhoittumaan niin otettiin Mestari pesupaikalle ja eläinlääkäri antoi suoneen toisen puolikkaan annoksesta. Vaikka kuinka oli pöhnässä niin silti jätkä jaksoi potkia jotenkin vastaan kun pallit otettiin pois.. Huomasi kyllä ruunauksen jälkeen kuinka väsynyt taistelija se olikaan. Mutta pääasia, että nyt se on virallisesti ruuna! Zeus nyt oli niin kiltisti ja fiksusti koko ruunauksen ajan. Tosin eläinlääkäri kerkesi antamaan sille hiukan liikaa rauhottavaa, mutta ainakin homma kävi helposti ja nopeasti.

Tuleva viikko ei sitten mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin sen menevän. Me kävelytimme äitin ja Jennyn kanssa molempia hevosia yhdessä joka päivä 2-3 kertaa. Teki Mestarille erittäin hyvää koska kävelimme maastossa tiellä ja en ole sen kanssa yksin koskaan uskaltanut vielä lähteä kävelee pitkälle sinne. Ja kaiken lisäksi Zeus käveli perässä niin joutui Mestari menemään rohkeana edeltä. Olin todella yllättynyt kuinka fiksusti M käyttäytyi. Hienosti käveli mun vierellä, välillä nyt pientä pään heiluttamista, mutta muuten rauhallinen. Selkeesti kun oli niin paljon uutta niin ei ehtinyt meneen kärsivällisyys ja jaksoi käyttäytyä. Kentällä kun menee itselläkin kärsivällisyys pyöriä koko ajan ympyrää niin en ihmettele jos hevosellakin menee.

Kävin sitten jo muutaman yhteiskerran jälkeen yksinkin Mestarin kanssa kävelemässä maastossa. Ei voi kun kehua sen käyttäytymistä! Sitten ilmeni meillä pieni ongelma, eli haavojen auki pitäminen. Zeuksen kanssa sain yksin ne avattua ja sille pystyimme laittamaan huulipuristimen, mutta Mestari....se olikin aivan eri homma. Vettä en saanut päästettyä sinne, en saanut koskea ja kaiken lisäksi se toinen haava oli melkein nivusissa niin sinne ei ilman suojavarusteita edes uskaltanut mennä. Pyysin eläinlääkärin uudelleen perjantaina (ruunaus tapahtui siis tiistaina) avaamaan molemmilta haavat. Varsalle tuikattiin taas lihakseen rauhottavaa ja saatiin jotenkuten toimenpide suoritettua...

Viikko oli kulunut ruunauksesta ja onneksi Mestarilla haavat menivät itsellään hienosti umpeen eikä ollut melkein ollenkaan turvotusta esillä. Vaikka en pystynyt pesemään haavoja ja niitä avattiin vain kaksi kertaa kunnolla niin onneksi se tarhassa liikku ittellään jo niin paljon, että sen ansiosta haavat pysyivätkin kauemmin auki. Zeuksella puolestaan vaikka hoidimme haavoja niin turvotus ei laskenut millään. Eläinlääkäri kävi uudelleen ja Zeus sai 6 päivän penisiliinikuurin, jolla saatiin turvotusta laskemaan.

Nyt on kulunut jo yli kuukausi toimenpiteestä ja pojat ovat parantuneet molemmat todella hyvin. Zeuksella on ratsastettu jo yli viikon täysin normaalisti ja Mestari pääsi jo aikasemmin töihin. Ja meinasin itkeä onnesta tallilla, kun Mestari on niin erilainen. Karsinassa paljon levollisempi ja sen sellanen paha pilke on hävinnyt silmäkulmasta. Saan nostaa kaviot rauhallisesti, ei pure riimua ja on yleisolemukseltaan kuin eri hevonen. Joten en voisi kuin olla onnellisempi!

Kaikki kuvat nappasin noin reilu viikko ruunauksen jälkeen. Kenttä oli hieman parempi niin uskalsin sen päästää kentälle juoksemaan.

Onko täälä muilla omia kokemuksia kotiruunauksesta?

Onko kaikki mennyt hyvin vai tullut ongelmia?

HHF 2018 - Nähdään messuilla!

Tämän vuoden Helsinki Horse Fair starttaa huomenna ja olemme luottohevoseni Uffen kanssa taas paikan päällä! Messujen ajan Uffe edustaa Suomen Lusitanohevosyhdistyksen osastolla 3D30. Jotta Uffen ei tartte koko kolmea päivää vallan seistä karsinassa osallistumme samalla rotukavalkadiin. Olisihan se hienoa tuoda sellanen Lusitano joka tekee piffit paffit hienoineen lisäyksineen mutta tyydymme nyt Uffeen. Ja onhan se nyt ihan kivan näkönen ja edustaa sitten sitä harrastehevoslinjaa, hehe😁

Messuilta kuvaan koko viikonlopulta videoa. Katsotaan kuinka pitkä tulee, että teenkö kaksi osaisen jo ihan suosiolla! Koitan kuvata mahdollisimman paljon alkuvalmisteluista loppuun asti 😊

Katsoin ohjelmaa ja messuilla on myös taas aika paljon ohjelmaa nähtävillä. Koitan päästä ohjelmia, osaston hoitamisen ohella, katsomaan niin usein kun pystyn. Kuvaan niistäkin hieman pätkiä mukaan videolle niin saatte muustakin kuin Uffe sta materiaalia.  Toivottavasti saadaan jälleen kerran hienot messut aikaan😊

Meidän menoa pääset seuraamaan Instagrammista ja Snäpistä @petraapalomaki nimellä!

Jos tulet messuille niin ihmeessä moikkaamaan! Haluan taas tavata mahtavia uusia ihmisiä❤️ Nähdään messuilla!

Joskus elämä muistuttaa hauraudestaan

Kirjoitus sisältää kuvia, jotka ei sovellu herkimmille. Jos et kestä verta niin suosittelen jättämään kuvat katsomatta.

Hei vaan kaikille! Hetki on taas kulunut viime postauksesta ja ihan syystä...Tässä tuli joulun aikoihin koettua sellainen hetki, että olen kiitollinen kun olen tässä just nyt kirjoittamassa vielä teille. Te ketkä seuraatte minua somessa tiedättekin mitä minulle on sattunut, mutta kerron tännekin hieman lisää.

(c) Annika Mäki

Tapaninpäivänä olin vieraalla tallilla tekemässä iltatallia, eli olin ottamassa hevosia sisälle ja tarkoitus oli sitten vielä illemmalla ruokkia ne. Siinä kävi sitten niin, että kun olin hakemassa nuorta oria tarhasta (joka on ollut ihan kiltti) niin koin melkoisen kauhuhetken. Hevonen hyppäsi pystyyn aukealla mua vasten ja hämärällä en nähnyt kunnolla missä etukaviot menivät. Silmänräpäyksessä hevonen ojensi etujalan ja kuopas mua naamaan. Ensimmäisenä mieleen tuli pelko siitä, että mulla meni näkö ja kasvoni olisivat kokonaan pilalla. Oikea silmä umpeutui heti kiinni, tipahdin polvilleni, verta tippui niin, että melkein toppahousuistakin meni läpi. Huusin apua ja siinä samalla sain oikean silmän raotettua ja näin. Mikä helpotuksen tunne, kun oikeassa silmässä oli vielä näkökyky tallessa.

Onneksi tallilla oli kaksi naista samaan aikaan hoitamassa hevosiaan ja toinen heistä onkin lääkäri. Sain nopeasti sidettä päähän ja he taluttivat mut sisälle. Olin koko ajan tajuissani ja siinä samalla soitin Kankaanpään päivystävään oliko terveyskeskus auki vai ei. He sanoivat, että saan heti tulla ja soitin samantien Topille hakemaan minua. Mikään hätä minulla ei ollut vaikka haava oli aikamoinen. Tajuissani olin,  en tuntenut kipua joten hyvin jaksoin odottaa 15min pääsyäni päivystykseen.

Kun päästiin päivystykseen niin minut otettiin heti sisään ja lääkärit alkoivat tikkaamaan. Osuma kohdistui kulmakarvan yläpuolelle. Minulle laitettiin 9 tikkiä ja silmän alaluomen kohdalle liimattiin haava kiinni. Multa oli kadonnut otsasta tunto ja oikealta puolelta kulmahampaan ympäristö myös tunnoton. Minut passitettiin kotio ja Topia käskettiin valvomaan minua yöllä muutaman tunnin välein koska oli silti vaara, että minulla olisi samalla tullut aivotärähdys. Joten oli tarkistettava olevani vielä järjissäni. 

Vasemmalla 26.12 illalla, tapahtumapäivä. - Oikealla 27.12 toinen lääkärikäynti

Seuraavana päivänä päätin mennä uudelleen päivystykseen, koska ihmettelin miksi minua ei lähetetty tällaisen päävamman jälkeen kuviin. Sain sitten lääkäriltä kiireellisenä Porin päivystykseen ajan kuviin. Lähdimme sitten 28.12 aamusta ajamaan Poriin ja pääsin CT-kuviin. Minulta löytyi 2mm murtuma silmän alapuolelta. Tunnottomuus oli sama eli ulottui kulmakarvasta melkein päälaelle asti. Sellainen noin 5cm kaistaleen pituinen alue. Lääkäri määräsi viikon päähän uuden ajan, milloin silmälääkäri myös katsoisi silmäni ettei olisi kaksoiskuvan vaaraa. 

Seuraavalla käynnillä sain ns. puhtaat paperit ja lääkäri sanoi, että puutunut ja tunnoton alue palautuu aikanaan. Joillakin kestänyt ne hankalimmat kohdat jopa vuoden palautua, mutta pääasia oli ettei hermoja ainakaan ollut mennyt poikki.

Eli tässä kirjaimellisesti käytiin aika lähellä kuolemaa. En tiedä ketä kiittää, mutta onneksi hevosella ei ollut kenkiä. Jos hokkikengällä olisi osunut mua naamaan niin todennäköisesti olisi repinyt multa silmän ja nahan naamalta pois. Tällaiset tilanteet pistää oikeasti miettimään kuinka haurasta tämä elämä on. Joten taas kerran muistutin itseäni, että elä päivä kerralla ja täysillä. Päätin kaksi päivää onnettomuuden jälkeen ostaa itselleni pitkään haaveilemani moottoripyörän. Jos haluan elää niin silloin elän tehden niitä asioita mitä haluan. Olen haaveillut pyörästä jo monta vuotta ja nyt koin olevan hetki hankkia se.

(c) Anniina Gullans. 

Ei saa jäädä pelkäämään ja miettimään, että mitä jos sattuu jotain? Onneksi oli vieras hevonen niin ei jäänyt siltä pelkoa hevosiin. Omat hevoset palautti minulle luottamusta melko nopeasti takaisin ja varsakin omalla tavallaan. Pikku hiljaa palaudun tästä ja haava näyttää jo huomattavasti paremmalta. Onneksi pääsin jo kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen ratsastamaan ja olin minä jo 4 päivää tapahtuman jälkeen salaa siivoamassa karsinoita :D Väkisin oli mentävä kun eihän heppatyttöä saa tallilta noin vaan pois!

Oletko sinä koskaan kokenut tai satuttanut itseäsi vakavasti hevosten kanssa?