Villivarsasta tuli ruuna!

Vihdoin se aika koitti kun Mestari ruunattiin. Päätimme sittenkin ruunata kotona, koska minun on todella hankalaa saada ketään auttamaan lastausharjoituksien kanssa ja vaikka niitä olisi kerennyt tekemään niin kengättömällä hevosella ei sillon peilijäällä kannatanut edes yrittää mitään. Tietenkin nyt on onneks ollu jo pitempään lunta, mutta ei sitä koppiin kerrasta saa. Siksi ajattelin, että kotona on ainakin yksi riskitekijä vähemmän, eli ei tarvitse kuskata mihinkään. Saadaan ihan rauhassa sulalla maalla harjoitella sitten lastausta erikseen.

6.2 sovin eläinlääkärin kanssa, että hän tulee ruunaamaan. Tämä kyseinen eläinlääkäri oli kaverini Anniinan friisiläisenkin sillon ruunannut, joten uskalsin häneen ottaa yhteyttä. Samalla reissulla pyysin sen myös ruunaamaan Zeuksen. Jos halutaan saada se johonkin myytyä, niin helpompaa ruunana kuin orina. Ja kaiken lisäksi harva tallipaikka ottaa ylipäätään oreja, joten tämä oli myös tehtävä.

Toimenpide oli sinänsä erittäin nopea. Mestarille jouduttiin ensimmäinen rauhoittava-annos tuikkaamaan suoraan lihakseen koska se pelkäsi piikitystä valtavan paljon. Kun hän alkoi pikkuisen rauhoittumaan niin otettiin Mestari pesupaikalle ja eläinlääkäri antoi suoneen toisen puolikkaan annoksesta. Vaikka kuinka oli pöhnässä niin silti jätkä jaksoi potkia jotenkin vastaan kun pallit otettiin pois.. Huomasi kyllä ruunauksen jälkeen kuinka väsynyt taistelija se olikaan. Mutta pääasia, että nyt se on virallisesti ruuna! Zeus nyt oli niin kiltisti ja fiksusti koko ruunauksen ajan. Tosin eläinlääkäri kerkesi antamaan sille hiukan liikaa rauhottavaa, mutta ainakin homma kävi helposti ja nopeasti.

Tuleva viikko ei sitten mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin sen menevän. Me kävelytimme äitin ja Jennyn kanssa molempia hevosia yhdessä joka päivä 2-3 kertaa. Teki Mestarille erittäin hyvää koska kävelimme maastossa tiellä ja en ole sen kanssa yksin koskaan uskaltanut vielä lähteä kävelee pitkälle sinne. Ja kaiken lisäksi Zeus käveli perässä niin joutui Mestari menemään rohkeana edeltä. Olin todella yllättynyt kuinka fiksusti M käyttäytyi. Hienosti käveli mun vierellä, välillä nyt pientä pään heiluttamista, mutta muuten rauhallinen. Selkeesti kun oli niin paljon uutta niin ei ehtinyt meneen kärsivällisyys ja jaksoi käyttäytyä. Kentällä kun menee itselläkin kärsivällisyys pyöriä koko ajan ympyrää niin en ihmettele jos hevosellakin menee.

Kävin sitten jo muutaman yhteiskerran jälkeen yksinkin Mestarin kanssa kävelemässä maastossa. Ei voi kun kehua sen käyttäytymistä! Sitten ilmeni meillä pieni ongelma, eli haavojen auki pitäminen. Zeuksen kanssa sain yksin ne avattua ja sille pystyimme laittamaan huulipuristimen, mutta Mestari....se olikin aivan eri homma. Vettä en saanut päästettyä sinne, en saanut koskea ja kaiken lisäksi se toinen haava oli melkein nivusissa niin sinne ei ilman suojavarusteita edes uskaltanut mennä. Pyysin eläinlääkärin uudelleen perjantaina (ruunaus tapahtui siis tiistaina) avaamaan molemmilta haavat. Varsalle tuikattiin taas lihakseen rauhottavaa ja saatiin jotenkuten toimenpide suoritettua...

Viikko oli kulunut ruunauksesta ja onneksi Mestarilla haavat menivät itsellään hienosti umpeen eikä ollut melkein ollenkaan turvotusta esillä. Vaikka en pystynyt pesemään haavoja ja niitä avattiin vain kaksi kertaa kunnolla niin onneksi se tarhassa liikku ittellään jo niin paljon, että sen ansiosta haavat pysyivätkin kauemmin auki. Zeuksella puolestaan vaikka hoidimme haavoja niin turvotus ei laskenut millään. Eläinlääkäri kävi uudelleen ja Zeus sai 6 päivän penisiliinikuurin, jolla saatiin turvotusta laskemaan.

Nyt on kulunut jo yli kuukausi toimenpiteestä ja pojat ovat parantuneet molemmat todella hyvin. Zeuksella on ratsastettu jo yli viikon täysin normaalisti ja Mestari pääsi jo aikasemmin töihin. Ja meinasin itkeä onnesta tallilla, kun Mestari on niin erilainen. Karsinassa paljon levollisempi ja sen sellanen paha pilke on hävinnyt silmäkulmasta. Saan nostaa kaviot rauhallisesti, ei pure riimua ja on yleisolemukseltaan kuin eri hevonen. Joten en voisi kuin olla onnellisempi!

Kaikki kuvat nappasin noin reilu viikko ruunauksen jälkeen. Kenttä oli hieman parempi niin uskalsin sen päästää kentälle juoksemaan.

Onko täälä muilla omia kokemuksia kotiruunauksesta?

Onko kaikki mennyt hyvin vai tullut ongelmia?