Kisakausi avattu!

Hellurei! Vihdoin sain ittestäni niskasta kiinni ja kirjoitettua teille meidän kisakauden avauksesta postausta. Näin dietillä pääkoppa ei oikein jaksa toimia sadan prossan tehoilla, joten koittakaa saada selvää :D tosiaan olin viikkoa ennen mun fitnesskisoja Uffella Zilpalla 1-tason koulukisoissa lauantaina 9.4. 

1.

Meidän piti startata kaksi luokkaa, heB ja heA. Harjoittelin jo aikaisemmin tuota HeA:0 n rataa ja sain sen melko hyvin sujumaan kaikkineen käynti-laukkasiirtymisineen. Kävi kuitenkin niin, että kisaviikolla kun treenasin ratoja oma kunto sanoi seis. Uffe kun vaatii niin pirusti keskivartalolta hallintaa ja oma kroppa menee muutenkin jo säästöliekillä niin energia ei riittänyt viemään siirtymisiä loppuun asti oikein. Päätin hevosen parasta myös ajatellen, että perun A:n radan ja mennään vaan HeB:0. Näin pystyn antaan kaiken energiani siihen yhteen rataan. Ja ei ole hevoselle kivaa jos kuski ei jaksa olla täysillä mukana, varsinkaan noin herkkä hevonen kuin Uffe ei sellaista kestä.

2. ja 3.

4.

5.

Uffe oli verkassa taas todella hyvä ratsastaa. Rento ja kuuliainen, ehkä inan se aisti, että en jaksanut aina täysillä olla mukana ratsastamassa ja käytti sitä hyväkseen olemalla välillä pohkeen takana. Kuskilla kun on nyt vähän liian pitkät piuhat :D Sain sitä kuitenkin hyvin jumpattua, mutta en tehnyt liikaa. Jos alan liikaa hiomaan ja säätään niin se ei aina välttämättä mene parempaan suuntaan. Hyvä, suhteellisen nopea ja ytimekäs verryttely on Uffen kanssa se parhain.

6.

7.

8.

Radalla kävin nyt näyttämässä kaikki ne pahat ja pelottavat puomit, tuomarit ja ylipäätään koko maneesin pääty kulmia myöden. Viime kerralla kun meidän rata jäi siihen, kun Uffe ei päätyyn uskaltanut mennä niin nyt otin varman päälle. Radalla Uffe pikkuisen kyttäsi tuomarin päässä olevia kulmia, joka johti siihen, että en ihan rehellisesti saanut sitä ratsastettua kulmiin. Eli jäi kaatuun helposti sisäpohkeen päälle. Onneksi sain sen kuitenkin pidettyä käsissä ja tehtyä hyvät käännökset. Keskiravissa ite olin vähän hitaalla ja en oikein jaksanut heti alusta saakka olla mukana. Siksi ravi vähän venahti myöhäiseksi ja näytti loppua kohden paremmalta. Koko radan yritin vaan antaa hevosen hoitaa hommansa ja minä vaan keskityin ratsastamaan oikeat tiet.

9.

10.

Rata oli omasta mielestäni, ennen kun sain tietää tuomareiden kommentit, niin ihan hyvä. Parempaakin ollaan esitetty, mutta siihen nähden, että hevonen hoiti melkein koko radan itse, olin tyytyväinen. Kun sain tuomareiden arvostelun mun leuka tipahti alas. Me vedettiin kaikkien aikojen parhaat pisteet 1-tason koulukisoista - 69,4% !!!!! Tuomareilta tuli hyvää palautetta mun istunnasta, hyvistä teista ja radalla kaikki oli melko tasaista. Muutama 8:kin sieltä napsahti ! Voltit oli hyvät ja laukassakin ei huonoja pisteitä. Laukka sais nyt aina pyöriä paremmin, mutta olen tyytyväinen meidän suoritukseen! Tällä tuloksella otimme luokan voiton 21:stä osallistujasta.

11. Maailman paras hevonen!

Kauden ekat kisat, kuski tässä kunnossa ja tämmönen tulos! Ei ole talven treenit menny hukkaan. Nyt vaan kun ite selviän mun EM-kisoista niin aletaan käymään niitä A:n ratoja läpi. Muutama 1-tasolla ja sitten 2-tasolla :)

Onko teillä jo kisakausi avattu?
Löytyikö lempikuvaa?

Hevosnaisissa on voimaa!

Jos yhtään seuraatte minun muuta elämää tuolta somen kautta, niin olette pikkuisen ajantasalla mitäs minulle viime lauantaina oikein kävi. Jos ette, niin tässä teille selvennystä. Tosiaan kilpailin 16.4 lauantaina Sportyfeel Fitness Classic kisassa Body Fitness -163cm junnuissa. Tämä oli minulle elämäni toinen fitnesskilpailu ja tavoitteet olivat korkealla. Miten sitten kävi?

Tämä heppatyttö nappasi omasta sarjastaan kultaa, eli tuore Suomenmestari täälä hei! Lisäksi sain tilaisuuden osallistua Body Fitness -163cm yleiseen sarjaan, eli pääsin kisaamaan ns. niiden isojen naisten kanssa. Sielä lavalla pikku Petra seisoi 14 muun upean naisen kanssa ja nappasi finaalipaikan. Sijoituin 5.sijalle mikä on vieläkin aika käsittämätöntä!

Mika Pulkkinen Photography

Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että näinkin nopeasti saavuttaisin kaksi unelmaani tällä hevosmäärällä. Saavutin Suomenmestaruuden ja kahden viikon päästä onkin lähtö Espanjaan EM-kisoihin. Olen vieläkin aika sanaton ja shokissa kaikesta. Meissä hevosnaisissa siis todellakin on pakko olla voimaa, jos kerta meikäläinekin pystyin tähän!! Pystyin aikatauluttamaan kaikki treenit, ruoat ja aerobiset tallihommien ja liikutusten ohelle. Haluan olla esimerkkinä muille, että jos vaan jotakin haluaa ja on sen eteen valmis tekemään töitä, niin kaikki on oikeasti mahdollista! Uskokaa itseenne!

Lisää näitä fitnesshöpinöitä voitte seurata mun treeniblogista, Instagrammista ja Facebookin urheilijasivultani ! Pidetään tämä blogi kuitenkin vielä heppapainoitteisena ;)

Uffen ratsutusvideot

Tosiaan, Siltakorven Sanna ratsutti Uffen maanantaina 4.4. Kankaanpään Ratsastuskeskuksella. Koska oma kunto on verroittanut intensiteettiä millä pystyn ratsastamaan hevosia loppuun asti, niin koin hyväksi ammattilaisen käydä vähän setä Uhvanoa läpiratsastamassa. Sanna sanoi heti, että Uffe tuntui paljon paremmalta kuin viimeksi ja pysyi kevyemmin molemmilla ohjilla. Meidän, tai oikeastaan minun ongelmani on, että jään liikaa seilaamaan sen oikean ohjan kanssa. Tuloksena hevonen ei ole niin rento oikeaan ohjaan ja vasempaan tulee tyhjäksi. Kovasti ollaan kuitenkin tehty talven aikana töitä ja suurin apu on ollut kuolaimeton. Sillä olen vakaampi kädestä ja Uffekin tasoittuu. Kun laitan taa kuolaimet suuhun, oma käsi on vakaampi ja hevonen on ns. nollaantunut suusta, jollainka on myös tasainen.

Sanna työsti aika paljon Uffea laukassa missä se tarvitseekin enemmön työstöä. Sanna koitti hioa sitä oikeeta puolta ja teki ympyrällä aika paljon tempon vaihtelua. Ensin eteen ja sitten alettiin kokoamaan. Tällä Uffe tulee nopeemmaksi jalalle ja istunnalle eikä jää tukeen liikaa sinne ohjaan. Ja ne pirun takajalatkin tekee jossain vaiheessa töitä :D Oli hienoa nähdä kun Sanna sai Uffella tehtyä kolmikaarista kiemurauraa vastalaukassa. Ite en moiseen pysty, tai ainakin mun pitää olla kunnossa. Tällä hetkellä se vaatii aivan liian paljon multa kekivartalon hallintaa, että kuukahdan jo ekassa kaarteessa :D Uffe on siitä hankala tommosia ratsastaa kun pitäisi samaan aikaan aktivoida ne takaset, ei saa kaatua, pitää nousta niska ylös, silti pitää olla pyöreä ja vielä itte joudut olemaan melko eleetön ettei prinsessa diiva Uffe ota nokkiinsa :D Mutta oli hienoa nähdä, että Uffe pystyi siihen.

Sanna kyllä puristi Uffelta kaikki mehut pois, mutta tekee vaan hyvää. Se katsoi tunnin lopusta mua semmosella ilmeellä, että jonain päivänä saan vielä tästä kuulla. Ensi kerralla Sanna varmaan taas ratsuttaa sileellä tai hyppää Uffella, katsotaan kuinka ite ehdin siks ottaan kotosalla muutamia hyppyjä sen kanssa. Jos ei mun kunto kestä, niin Emilia voi hypellä ;)

Ville Vaurion kouluvalmennus 23.3

Hellurei! Elävien kirjoissa ollaan! Tämä postaus kirjoitettu jo hetki sitten ja nyt saatte lukaista läpi ja katsoa pari videao Villen valkusta. Jos seuraatte Facebookissa blogia, olette pikkuisen paremmin ajan tasalla ;)

Minun ei pitänyt alunperin osallistua Villen valkkuun koska Uffelle oli merkattuna samalle päivälle hieronta. Sitten kävi mielessä, että jos menisin sittenkin Tessalla. Valmennukseen tarvittiin yksi osallistuja lisää, jotta se järjestyisi niin päätin siihen pistää itteni mukaan. Olin jotenkin ajatellut, että Ville teettäisi meille liian vaikeita tehtäviä, mutta onneksi päästiin menemään oman tason mukaan.

Tessahan on todella kuuma ja herkkä luonteeltaan. Siihen päälle kun lykkää diivamaisen piirteen niin voitte kuvitella kuinka paljon se myös minulta vaatii. Ehkä sekin oli syy miksi epäröittin mukaan, koska oma kunto ei niin lähellä kisoja jaksanut enää mitään super rankkoja rutistuksia.

Kun päästiin maneesille kävelin Tessan kanssa hetken maasta, kun muut ratsukot edelliseltä tunnilta vielä laukkasivat. Tessa kun on alkuun melko räjähdysherkkä niin on mun turvallisempi hallita sitä maasta :D kauaa ei kuitenkaan mennyt kun jo nousin selkään verkkaan. Vähän se oli taas semmonen, että "jahas jahas mitäs mä tänään säikyn"-tyylillä. Aloitan sen kanssa verkassa melkeen välittömästi tekemään paljon voltteja, kolmikaarisia, käyntisiirtymisiä. Saan sen niiden avulla pysyyn nahoissansa ja mielen työssä. Siirtymisillä pystyn kontroloimaan vauhtia, mikä sen kanssa onkin ongelma.

Koko tunnin ajan menimme oikeastaan super helppoja asioita, mutta meille niissä olikin ihan tarpeeksi haastetta. Tarkoitus oli tehdä pitkien sivujen keskellä ravista käyntiin siirtyminen ja alkuun käynnissä voltti. Tessa juoksee helposti mun alta pois ja sen kanssa ratsastaminen on välillä erittäin semmosta "hiuskarvan varassa ratsastusta". Se on kuuma, herkkä pohkeelle ja super herkkä ratsastajan istunnalle. Kun se jännittyy- karkaa alta. Ville sanoi, että ei kannata sen kanssa vielä hakea mitään korkeampaa muotoa niskalle. Ensin saada tamma kulkeen pyöreämmällä niskalla ja syvemmässä muodossa. Käyntivolteilla jos se meinasi karata alta ja jäädä junnaan sinne vasempaan ohjaan kiinni, niin silloin seis ja taivuteltiin. Taivutin ensi ihan pikkusen oikealle (koska sille helpompi puoli) jonka jälkeen pieni taivutus vasemmalle. Heti kun hevonen tulee myönteisesti vastaan taivutukseen, niin kiitetään. Mun pitää siis taivuttaa ja päästää, taivuttaa ja päästää sen kanssa. Tässä minun pitää ollakin nopea, koska mun pitää osata jo taivuttaa ENNEN kun se ehtii kääntään päänsä takasin oikealle. Kun mä pyydän ennen, hevonen alkaa hiffaan, että " aah, eli siis mun ei tartte mennäkään takasin heti vaan voin jopa itse jäädä tähän asetukseen". Näiden kautta saan sitä pehmeneen suusta ja tuloksena saan itse jo loppua kohden vaan mennä mukana. Arvatkaa onko yhtä helppoa toteuttaa kuin mitä minä tähän nyt kirjoitan....

Ravissakin mun pitää olla tarkkana, että puolipidäte menee rehellisesti oikeasti läpi. Jos pystyn sisäkädellä taputtaan ja hevonen pystyy odottaan edelleen siinä samalla niin pidäte meni läpi. Välillä saatiinkin semmosta fiilistä ja välissä taas ite annoin liian helpolla periksi. Vaatii minulta myös määrtietoisuutta vaatia, että pidäte menee oikein läpi enkä vaan tyydy siihen, että "joo selvä, close enough"-tyylillä. Videollakin näette kun Tessa lonksuttaa aika paljon suutaan kun on hermostunut. Itse osaan olla välittämättä, sillä siihen en pysty vaikuttamaan. Ainoa asia mihin voin vaikuttaa on se, että ratsastan tammaa kohti sitä rennompaa fiilistä. Jos jään sen kanssa kinaan tommosesta niin saan unohtaa koko homman... Kun se on rento ja kuuliainen, suukin on rauhassa, mutta siinä minunkin pitää olla rento. Muuten Tessa karkaa vieläkin herkemmin vaan alta pois.

Onneksi tunnilla painoitimme enemmän siihen meille hankalampaan suuntaan eli vasempaan. Ville sanoikin, että Tessa on semmonen tamma, että mitä pidemmälle tunnissa mennään niin sen hankalammaksi se muuttuu. Ei sillä etteinkö se rentoutuisi, mutta kun kunto ei vielä ole super hyvä, niin tietenkin se protestoi väsymyksellä enemmän vastaan. Tessan kanssa pitää siis oikeasti välillä tyytyä siihen, että teen sen kanssa kompromissin. Jos minulla on huono päivä ei kannattais edes yrittää mitään ihmeellistä sen kanssa. Vaatii ratsastajalta niin paljon kärsivllisyyttä. Minulle tämä kompromissin teko on luonteeni takia melko vaikeaa. En haluaisi antaa periksi, mutta jos jään aina hakemaan sitä täydellisyyttä niin eihän se nyt ton kanssa aina onnistu. Jos tamma tuntuu hankalalta, pitää mennä sillä keep it simple tyylillä. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Tessa saa periksi kun hän ei halua tehdä jotain. Jos tulee ongelma minun pitää lähestyä sitä vaan eri tavalla. Ajatella vaihtaa hetkeksi vaikka tehtävää ja jos siinä tulee pienikin onnistuminen niin jätän siihen. Voikin olla, että seuraavana päivänä se edellisen päivän hankala tehtävä onnistuukin paremmin.

Yksi ongelma myös minkä Ville huomasi oli oma istuntani Tessan kanssa. Koska on herkkä hevonen niin minulla menee kroppa helposti semmoseen kyyryyn kun haluan olla sillain "hyshys" selässä. Istunnasta monesti tingimme heti ensimmäisenä ja Tessan kanssa minun ei missään nimessä saisi tehdä niin. Jos istun oikein pystyn näin vaikuttamaan paremmin hevoseen. Loogista eikös vain?

Valmennuksesta sai taas niin paljon kotiläksyä, että nyt vasta tajua kuinka paljon sitä tulikaan :D Ville kyllä kehui Tessaa ja tykkäsi sen laukasta. Sitä emme ottaneet paljon, koska Tessa kuumuu ihan tarpeeksi siitä. Sen verran vaan, että sain muutamia rentoja nostoja tehtyä ilman, että jäin ite kiinni sinne vasempaan ohjaan. Ravissa  on kuitenkin jo ihan tarpeeksi Tessan pääkopalle ajateltavaa ;)

Kuvapostaus: Zeus aamuauringossa

“Horses make a landscape look beautiful.” 

1,

2.

3.

Melkein meinasin vallan unohtaa tänne blogiin laittaa bämä kerta kaikkiaan upeat kuvat Zeuksesta. Annika teki silloin alkukeväästä taikojansa kameran kanssa ja nappasi tämmöisiä otoksia. Zeusta on jotenkin aina niin kiva kuvata ja sen kanssa saa välillä nauraa vatsan kramppiin. Jotenkin kun kameran linssiin tuon hevosen turpa osuu alkaa välitön poseeraaminen. Mä vähän veikkaan, että herra taitaa tietää oman komeutensa.. :D Kokeilin saada kuvaan sitä nostaan hienosti etujalkaansa suoraksi, mutta Zeuksen mielestä koko seisoskelu avoimella pellolla oli aivan liian tylsää. Sain sen kuitenkin alusta muutaman kerran nostamaan koipensa ylös ja voilá! Olen kyllä niin rakastunut näiden kuvien tunnelmaan. Valo tuo sopivan pehmeästi lämpöä kylmään päivään ja hevonen loistaa.

 Mitäs mieltä olette kuvista?
Löytyikö lempikuvaa?

4.

5. ja 6.

7.

8.

9.

10. Ei aina niin tosissaan saa olla!

11.

12.

13.

14.

11 vuotta rakkautta

"Our hoofbeats were many, 

but our hearts beat as one."

Meillä tuli tänään rakkaani Uffen kanssa täyteen 11 vuotta yhteistä taivalta. Vuodet menee niin nopeasti ja nyt jäin oikein katsomaan meidän kuvia ja yhteisiä muistoja. Ollaan koettu kaikki yhdessä. Opittu yhdessä ja kasvettu yhdessä. Olen niin kiitollinen kaikesta mitä ollaan koettu. Uffe on aina ollut sielä tukemassa minua ja meidän välinen yhteys on sanoin kuvaamaton. Uffea parempaa toista hevosta en tästä maailmasta itselleni tule koskaan löytämään. Jokaisella meillä on se yksi elämänsä hevonen ja Uffe on sitä minulle. On jotenkin niin ihanaa, kun hevonen aistii ja lukee sinut paremmin kuin sinä itse. Ollaan koettu yhdessä hyviä ja myös niitä huonojakin hetkia. Aina ollaa pysytty yhdessä ja luotettu toisiimme. En pysty edes välittämään teille kuinka paljon tämä hevonen minulle merkitsee. Uffe on, ja tulee aina olemaan, sielunkumppanini. 

Uffe on elämäni valo ♥

"I look at you and see the rest of my life in front of my eyes."