Ville Vaurion kouluvalmennus 23.3

Hellurei! Elävien kirjoissa ollaan! Tämä postaus kirjoitettu jo hetki sitten ja nyt saatte lukaista läpi ja katsoa pari videao Villen valkusta. Jos seuraatte Facebookissa blogia, olette pikkuisen paremmin ajan tasalla ;)

Minun ei pitänyt alunperin osallistua Villen valkkuun koska Uffelle oli merkattuna samalle päivälle hieronta. Sitten kävi mielessä, että jos menisin sittenkin Tessalla. Valmennukseen tarvittiin yksi osallistuja lisää, jotta se järjestyisi niin päätin siihen pistää itteni mukaan. Olin jotenkin ajatellut, että Ville teettäisi meille liian vaikeita tehtäviä, mutta onneksi päästiin menemään oman tason mukaan.

Tessahan on todella kuuma ja herkkä luonteeltaan. Siihen päälle kun lykkää diivamaisen piirteen niin voitte kuvitella kuinka paljon se myös minulta vaatii. Ehkä sekin oli syy miksi epäröittin mukaan, koska oma kunto ei niin lähellä kisoja jaksanut enää mitään super rankkoja rutistuksia.

Kun päästiin maneesille kävelin Tessan kanssa hetken maasta, kun muut ratsukot edelliseltä tunnilta vielä laukkasivat. Tessa kun on alkuun melko räjähdysherkkä niin on mun turvallisempi hallita sitä maasta :D kauaa ei kuitenkaan mennyt kun jo nousin selkään verkkaan. Vähän se oli taas semmonen, että "jahas jahas mitäs mä tänään säikyn"-tyylillä. Aloitan sen kanssa verkassa melkeen välittömästi tekemään paljon voltteja, kolmikaarisia, käyntisiirtymisiä. Saan sen niiden avulla pysyyn nahoissansa ja mielen työssä. Siirtymisillä pystyn kontroloimaan vauhtia, mikä sen kanssa onkin ongelma.

Koko tunnin ajan menimme oikeastaan super helppoja asioita, mutta meille niissä olikin ihan tarpeeksi haastetta. Tarkoitus oli tehdä pitkien sivujen keskellä ravista käyntiin siirtyminen ja alkuun käynnissä voltti. Tessa juoksee helposti mun alta pois ja sen kanssa ratsastaminen on välillä erittäin semmosta "hiuskarvan varassa ratsastusta". Se on kuuma, herkkä pohkeelle ja super herkkä ratsastajan istunnalle. Kun se jännittyy- karkaa alta. Ville sanoi, että ei kannata sen kanssa vielä hakea mitään korkeampaa muotoa niskalle. Ensin saada tamma kulkeen pyöreämmällä niskalla ja syvemmässä muodossa. Käyntivolteilla jos se meinasi karata alta ja jäädä junnaan sinne vasempaan ohjaan kiinni, niin silloin seis ja taivuteltiin. Taivutin ensi ihan pikkusen oikealle (koska sille helpompi puoli) jonka jälkeen pieni taivutus vasemmalle. Heti kun hevonen tulee myönteisesti vastaan taivutukseen, niin kiitetään. Mun pitää siis taivuttaa ja päästää, taivuttaa ja päästää sen kanssa. Tässä minun pitää ollakin nopea, koska mun pitää osata jo taivuttaa ENNEN kun se ehtii kääntään päänsä takasin oikealle. Kun mä pyydän ennen, hevonen alkaa hiffaan, että " aah, eli siis mun ei tartte mennäkään takasin heti vaan voin jopa itse jäädä tähän asetukseen". Näiden kautta saan sitä pehmeneen suusta ja tuloksena saan itse jo loppua kohden vaan mennä mukana. Arvatkaa onko yhtä helppoa toteuttaa kuin mitä minä tähän nyt kirjoitan....

Ravissakin mun pitää olla tarkkana, että puolipidäte menee rehellisesti oikeasti läpi. Jos pystyn sisäkädellä taputtaan ja hevonen pystyy odottaan edelleen siinä samalla niin pidäte meni läpi. Välillä saatiinkin semmosta fiilistä ja välissä taas ite annoin liian helpolla periksi. Vaatii minulta myös määrtietoisuutta vaatia, että pidäte menee oikein läpi enkä vaan tyydy siihen, että "joo selvä, close enough"-tyylillä. Videollakin näette kun Tessa lonksuttaa aika paljon suutaan kun on hermostunut. Itse osaan olla välittämättä, sillä siihen en pysty vaikuttamaan. Ainoa asia mihin voin vaikuttaa on se, että ratsastan tammaa kohti sitä rennompaa fiilistä. Jos jään sen kanssa kinaan tommosesta niin saan unohtaa koko homman... Kun se on rento ja kuuliainen, suukin on rauhassa, mutta siinä minunkin pitää olla rento. Muuten Tessa karkaa vieläkin herkemmin vaan alta pois.

Onneksi tunnilla painoitimme enemmän siihen meille hankalampaan suuntaan eli vasempaan. Ville sanoikin, että Tessa on semmonen tamma, että mitä pidemmälle tunnissa mennään niin sen hankalammaksi se muuttuu. Ei sillä etteinkö se rentoutuisi, mutta kun kunto ei vielä ole super hyvä, niin tietenkin se protestoi väsymyksellä enemmän vastaan. Tessan kanssa pitää siis oikeasti välillä tyytyä siihen, että teen sen kanssa kompromissin. Jos minulla on huono päivä ei kannattais edes yrittää mitään ihmeellistä sen kanssa. Vaatii ratsastajalta niin paljon kärsivllisyyttä. Minulle tämä kompromissin teko on luonteeni takia melko vaikeaa. En haluaisi antaa periksi, mutta jos jään aina hakemaan sitä täydellisyyttä niin eihän se nyt ton kanssa aina onnistu. Jos tamma tuntuu hankalalta, pitää mennä sillä keep it simple tyylillä. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Tessa saa periksi kun hän ei halua tehdä jotain. Jos tulee ongelma minun pitää lähestyä sitä vaan eri tavalla. Ajatella vaihtaa hetkeksi vaikka tehtävää ja jos siinä tulee pienikin onnistuminen niin jätän siihen. Voikin olla, että seuraavana päivänä se edellisen päivän hankala tehtävä onnistuukin paremmin.

Yksi ongelma myös minkä Ville huomasi oli oma istuntani Tessan kanssa. Koska on herkkä hevonen niin minulla menee kroppa helposti semmoseen kyyryyn kun haluan olla sillain "hyshys" selässä. Istunnasta monesti tingimme heti ensimmäisenä ja Tessan kanssa minun ei missään nimessä saisi tehdä niin. Jos istun oikein pystyn näin vaikuttamaan paremmin hevoseen. Loogista eikös vain?

Valmennuksesta sai taas niin paljon kotiläksyä, että nyt vasta tajua kuinka paljon sitä tulikaan :D Ville kyllä kehui Tessaa ja tykkäsi sen laukasta. Sitä emme ottaneet paljon, koska Tessa kuumuu ihan tarpeeksi siitä. Sen verran vaan, että sain muutamia rentoja nostoja tehtyä ilman, että jäin ite kiinni sinne vasempaan ohjaan. Ravissa  on kuitenkin jo ihan tarpeeksi Tessan pääkopalle ajateltavaa ;)