Uusi ulkoasu ja arvonta !

Lunar Graphics:n Veera taiteili blogiin jälleen uutta ilmettä! Pieniä viimeistelyjä tehdään koko ajan ja blogi on varmaan melko pian kokonaisuudessaan valmis. Blogi sai nyt uutta väriä ja tällä kertaa banneriin pääsi loistamaan herra Zeus. Veera meinasi yhdistää muitakin hevosia, mutta taiteilijan silmään tähän hätään nämä kuvat sopi parhaiden yhteen, joten mennään näillä. Itse pidän kyllä tästä taas todella paljon! Pidän siitä, että blogia on helppo selata ja sieltä löytyy kätevästi kaikki oleellinen tieto siististi.

Mitä olette mieltä uudesta ulkoasusta?

Ja sitten siihen arvontaan! Lunar Graphics:lla on nimittäin Bloggerin käyttäjille nyt sellainen vielä muutaman päivän käynnissä, joten kannattaa siis mennä HETI osallistumaan :) Arvonnan voittaja saa täydellisen muodonmuutoksen valitsemaansa blogiin ja lisäksi LG arpoo kaksi onnekasta, jotka saavat 20e lahjakortit! Miten osallistut? Alla ohjeet:

Osallistuminen on todella helppoa. 

1) Ryhdy seuraamaan Lunar Graphicsin ajankohtaisia uutisia sivuston alareunasta 

 TÄSTÄ pääset seuraamaan!

2) Sen jälkeen kommentoi TÄHÄN tekstiin millaisia kehityksiä toivoisit Lunar Graphicsin tulevilta ulkoasuilta. Lisää myös sähköpostiosoitteesi kommenttiin.

Arvonta sulkeutuu 3.2.2016 klo12.00 !

Lunar Graphics ja yhteistyössä Petran blogi - toivottaa kaikille osallistuneille paljon onnea arvontaa!

Apassionata - täältä tullaan!

Tänä vuonna pääsen tekemään pientä yhteistyötä Apassionatan kanssa! Pääsen lauantaina 30.1 muun muassa tallikierrokselle ja itse näytökseen ihailemaan näitä upeita barokkihevosia. Oma blogi kun on aika tämmöinen barokkipainoitteinen niin sopii hyvin kirjoittamaan kyseisestä tapahtumasta. Itse olen noin viisi vuotta sitten ollut viimeisen kerran ja kokemuksena oli uskomaton!

kuva lainattu netistä

Tänä vuonna Apassionatan teemana on Peilin lumous. Luvassa on siis kiehtovia ja lumoavia hetkiä näiden upeiden hevosten parissa. Peilin lumous enteilee maagisia kohtaamisia ja sadunomaisia näyttämökohtauksia. Katsoin heidän sivuiltaan mitä kaikkia kohokohtia show sisältää ja niitähän löytyy! Vapauden valtameressä, volttien hurmaa, vapaana kukkakedolla, Doma Vaqueraa, takaa-ajoa western satulassa ja korkean koulun hovissa.

Lähellä omaa sydäntä tulee todennäköisesti olemaan tuo Korkean koulun hovissa - esitys. Siinä noudatetaan Portugalin kuningashuonen perinteitä. Esityksessä tullaan näkemään Luis Valencan komeat lusitano-orit, joita odotan innolla! Lisäksi Doma Vaqueran haluan nähdä koska ylläri ylläri haluan kuolata niitä upeita P.R.E hevosia. On jotenkin niin hienoa nähdä livenä kuinka ihmiset saavat niin hyvin hevosiaan koulutettua tekemään kaikenlaisia temppuja. Se, että ratsastat yhdellä hevosella ja sinua seuraa kymmenen muuta perässä totellen täysin käskyjäsi vapaana, vaatii paljon hevosmiestaitoa ja luottamusta hevosen ja kouluttajan välillä. Mä voisin hehkuttaa tätä ties kuinka ja paljon, sillä kuten varmaan huomaatte olen pikkuisen innoissani!

Koitan saada teille oikein paljon kuvia ja mahdollisesti pientä videoakin tapahtumasta. Meikäläinen lähtee taas isolle kaupungille seikkaileen, joten katsotaan mitä siitä tulee :D

 Oletko sinä menossa Apassionataan?
Oletko koskaan käynyt?

Voihan ähky...

Viikonloppu oli aika raskas taas...Otin Tessan karsinaan ja aloitin laittamaan sitä kuntoon. Ihastelin sitä kuinka rauhallinen se olikaan ja kuinka sain pistettyä sen pään syliini. Tessa yleensä hieman viskoo päätänsä pois, mutta toisinaan myös antaa sen olla siinä. Ajattelin kuintenkin, että jos tamma olisi vain hyvällä tuulella. Laitettiin kamat päälle ja lähdettiin kentälle päin. Nousin selkään ja Tessa oli tyynen rauhallinen. Kävelin muutaman metrin ja päätin lähteä pellolle köpöttelemään kun tamma oli kerta noin rauhallisella tuulella. Päästiin pellolle ja minä kävelin TESSALLA PITKIN OHJIN. Siinä vaiheessa mulla pikkuisen herätys kellot soi ja meinasin oikein Heidille laittaa viestiä, että mitä mä just koen. Tessa ei todellakaan ole noin rauhallinen pellolla ja odotin sitä hetkeä, milloin tamma singahtaa innokkaana taivaille - niin ei kuitenkaan käynyt.

Päätin kääntää takasin ja tulla kotio. Kentällä otin muutaman raviaskeleen ja huomasin selkään kuinka se oli takaa epäpuhdas. Siinä vaiheessa nousin samantien selästä alas ja pistin sen ottamaan muutaman askeleen itsenäisesti kentällä, jotta näkisin mikä jaloissa on. Se oli todella varovainen melkein kummallakin takasella. Ajattelin siinä, että jahas - kinnerpatit tulleet meitä kiusaamaan taas... Olin jo siinä vaiheessa jo niin maassa, kun ajattelin, että juuri Tessan alettua liikkumaan hyvin tulee tämä takapakki.

Päätin viedä Tessan takasin tarhaan ja kylmätä jalkaa sen päiväheinien jälkeen. Heitin tammoille heinät ja kaikki muut aloivat syömään paitsi Tessa. Tessa, joka on ahnein meidän hevosista ja söisi mitä vaan, ei syönyt. Siinä mulla meni samantien paniikki päälle. Nostin loimea ylös ja kuuntelin kummaltakin puolelta kuuluiko vatsasta yhtään mitään. Vasemmalla puolella hiiren hiljaista. Samantien puhelin käteen ja eläinlääkäri paikalle. Näin dietillä mun hormoonit muutenkin heittää tuhatta ja sataa niin minä pidättelin porua kun juttelin eläinlääkärin kanssa.

Eläinlääkäri tuli noin 40min kulutta ja sen koko ajan kävelin ja kävelin Tessan kanssa. Tessa oli aika alakuloinen, mutta pitkä kävely pikkuisen piristi sitä. Kun pääsimme tallille eläinlääkäri melkein saapui samoihin aikoihin. Hain muut tammat Tessalle kaveriksi, sillä yksin Tessa ei kestä olla sisällä. Eläinlääkäri kuunteli ja tarkasti kädellä peräpään kautta löytyikö suolistosta tukosta tai muuta vastaavaa. Suolisto näytti hyvältä, joten hän ei nähnyt tarpeelliseksi alkaa letkuttamaan Tessaa. Hän päätti antaa Tessalle kipulääkettä, kaksi B-vitamiini ruiskua ja pistettiin 10l tiputukseen. Sen ison tiputusneulan saaminen Tessan suoneen oli melko haastavaa...joka kerta kun eläinlääkäri melkein sai sen kohdilleen, Tessa nyppäsi pään ylös ja kaikki meni väärään paikkaan. Verta sitten tuli ja roisku melkoisen paljon. Klippasimme kaulaan kohdan ja yritimme uudestaan. Sitten nopealla toiminnalla eläinlääkäri sai paikalleen neulan ja päästiin laittamaan Tessalle tiputusainetta.

Toinen ihan raasuna letkut naamalla ja verta kaulassa :(

Kun tiputus oli valmiina lähdin Tessaa kävelyttään pienen hetken kuluttua. Kävelimme noin 10min pätkissä ja pienillä tauoilla. Tamma alkoi piristymään ja tilanne näytti hyvältä. Illalla Tessa oli sama vanha ahne itsensä ja kiukutteli muille heinäaikaan. Toki en voinut antaa isoa määrää, josta neiti Tessa ei ollut kovin tyytyväinen :D Laitoin sille yöksi melassivettä, jos joisi paremmin.

Aamulla jännitin tallille menoa - oliko tullut kakkaa vai ei. Ette usko kuinka ihminen voi olla noin iloinen yhdestä paskaläjästä ! Hyvä ettei itku tullut kun tiesin, että Tessan suolisto pelaa taas. Luulin kaiken olevan jo parempaan suuntaan kunnes päivän aikana, Tessaa tarkkaillessani selvisi, että hän ei suostu juomaan vettä.... Ei halunnut melassivettä (lämmintä vettä kyllä), ei omenamehuun sekoitettua ei mitään. Taas aloin panikoimaan, että tästäkö se taas kehittää vielä pahemman vatsaongelman. Syö kuin hullu muttei vettä juo. Koitin ruiskulla väkisin juottaa lämmintä vettä. Illemmalla sain sen jotenkuten juomaan melkein kokonaisen ämpärin melassivettä. Lauantai-iltana laitoin vielä lisää ämpäreitä ja toivoin, että Tessa joisi nyt itsekin. Sunnuntaina aamulla vettä oli juotu, mutta todella vähän. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin mitä teen. Hän sanoi, että jos se kerta syö kuin hullu ja kakkaa tulee, niin uskoo tamman alkavan juomaan kun jano tulee. Hän myös suositteli laittamaan vähän suolaa rehuun, jos tulisi kovempi jano.

Eilen aamulla sain huokaista helpoituksesta kun näin, että iso vesiastia oli juotu melkein puolilleen! Ja kyseessä ei ollut melassivettä, vaan ihan normaali vettä. Tänään Tessa on juonut taas normaalisti hyvin ja paljon. Uskon nyt, että tilanne olisi ohi. Tessa alkaa sen verran olemaan energinen itsensä, että pääsee taas työnmakuun pikku hiljaa näin loppu viikkoa kohden. Nämä on näitä ikäviä puolia hevosen omistamisessa, muutenkin kun tämä rotu on aika herkkävatsainen. Ähkyongelmia meillä on ehkä eniten ollutkin, onneksi ei kovin usein!

(c) Annika Mäki

Onko teillä hevoset sairastaneet talven aikana?
Muilla ollut vatsaongelmia?

Kallen estevalmennus 14.1 - kuvia!

Olimme Kallen estevalmennuksessa 14.1 ja Annika oli meillä sen muutaman päivän kuvaamassa. Valmennus oli illalla seitsemältä ja pakkasta oli -18C. Meikäläisen reidet jääty aivan totaalisesti (korvista puhumattakaan). Jouduin luopumaan melkein heti valmennuksen alussa noista hanskoista, kun ohjat valui koko ajan pitkiksi. Menin sitten valkun ilman hanskoja - ja ihme kyllä kädet ei jäätynyt! Koko ajan kun joudun liikuttamaan sormia, niin veri kiersi :)

Koska pakkasta oli aika paljon, niin jätettiin tehtävistä heti suosiolla korkeutta pois ja menimme enemmän jumppaa (hevoselle ja ratsastajalle). Aloitimme kolmikaarisella uralla kavaletteja. Kavaletit olivat keskellä maneesia keskihalkaisijalla ja joka kerta kun suoristimme kaarevalta tieltä hypättiin kavaletti ja vaihdoimme siinä samalla laukkaa kohti seuraavaa estettä. Alkuun oli taas hankalaa saada ne takajalat tekeen töitä ja Uffea nousemaan ylös ilman, että lähtee ampaseen kohti estettä ilman mun lupaa. Varsinkin vasemmasta kierroksesta vaihto oikeaan oli haastava. Jouduin ekoilla kerroilla nostamaan oikeaa ohja kunnolla ylös ja pitämään sen oikean pohkeen tukemassa, ettei Uffe kaatuisi pohkeen päälle ja oikaisisi koko kaarretta. Samalla ulkopohje oli kääntämässä hevosta ja valmiina tukemassa.

Kun saimme jumpattua Uffea hyvin avuille ja letkeämmäksi siirryimme suhteutetuille väleille. Jokainen tehtävä alkoi tuolla kavalettikolmikaarisella ja siitä jatkoimme suhteutetuille pystyille. Ensimmäiseen suhteutettuun väliin piti ottaa 4 laukka-askelta. Esteet oli pieniä ja Uffe meinasi koota ittensä viidelle laukalle. Itse taas jäin hieman liikaa kaarteessa junnaan ja en tyhmä osannut ratsastaa heti alusta saakka isompaa laukkaa. Kun olin taas mukana kunnolla ratsastamassa keskityin siihen isompaan tempoon ja kappas kun hevonen hyppäs niin hienosti ja kuuliaisesti.

Tämän jälkeen hyppäsimme okseria. Oksereita ei olla ihan kamalasti vielä menty, kun on ollut helpompi hakee sitä luottamusta pystyiltä. Vaikka oikeastaan okserihan on hevosellekin helpompi hypätä - kuski on taas eri mieltä :D Uffe hoiti koko homman ja minä vaan vikisin selässä. Kunnon imu esteelle ja mentiin! Okserin jälkeen tulimme vielä yhden suhteutetun välin viidellä laukalla, joka sujui todella hyvin. Loppuun menimme sitten pienen radan. Aloitimme taas kavalettikolmikaarisella, josta jatkoimme kahden pystyn suhteutetulle välillä mihin piti ottaa se neljä laukkaa. Tämän jälkeen jatkoimme pelottavalle lankkupystyesteelle. Siitä jatkettiin okserille ja lopusta suhteutettu väli viidellä laukalla.

Rata meni oikeastaan ihan hyvin. Heti kun taas sain Uffen noka pysymään sielä ylhäällä, takajalat polkeen kunnolla vauhtia mahan alla ja tuntuman rennoksi niin hevonen oli aika super. Valmennus ei onneksi kestänyt kun reilun puolen tuntia pakkasen kiristyessä. Omat korvat taisivat menettää tunnon siinä ekan vartin kohdalla :D On hienoa nähdä, kuinka hyvin Uffen hyppykunto on kehittynyt. Ekoissa valkuissa Uffella tuli oikein kunnolla hiki ja nyt ei lähelläkään niin hikinen tai väsynyt. Uffe kyllä syö paremmin kuin minä niin ei ihme jos palautuu hyvin ja saa muskelia kroppaan ;) Seuraavat treenit olis nyt riippuen kuinka mun lauantain menot menee niin keskiviikkona! Koitan saada sieltäkin videomateriaalia (jos äiti suostuu tulemaan).

Ratsastajan kehon parantaminen

Olen pitkään jo halunnut kirjoittaa hieman omista kokemuksistani kehon treenaamisesta ratsastamisen ohella. Miten ratsastaja pääsee muokkaamaan omaa kroppaansa paremmaksi? Tarkoitan tällä nyt siis, että haluaa joko pudottaa painoa, kiinteyttää, kasvattaa - vähän mistä itse pitää. Mitä se vaatii? Voiko onnistua hevosten ohella treenaamaan myös itseään?

Minä uskoin joskus ettei tuo olisi mahdollista. Pidin ajatusta itseni kasvattamisesta vain päässäni, sillä uskoin, että en kykene siihen ajallisesti hevosten takia. Lisäksi pohdin jaksaisinko tai kiinnostuisinko edes niin paljoa päästääkseni sinne unelmieni kroppaa. Toisin kuitenkin kävi. Näköjään se on mahdollista ja jos sen verran olette mun treenaamisia seurannut, niin painotan sitä tahdonvoimaa. Mitä ihminen pystyy tekemään pelkällä tahdon voimalla on uskomatonta. En oikeesti uskonu itseeni ennen ja nyt kun katson taaksepäin, olen hemmetinmoisen matkan kulkenut. Vasemmalla kevät 2013 (52kg) - oikealla kevät 2016 (60kg). Alhaalla kisakuva kevät 2015 painoa n. 49,5kg.

Hevosten kanssa kehittyy aika monelle varmasti melko hyvä lihaksisto yläkroppaan, varsinkin jos sitä talikkoa on muutaman vuoden kädessään pitänyt. Kun itse aloitin, niin löyty pienet hernehauikset käsistä, pienet palikat vatsassa ja selässä oli jo leveyttä, mutta alakroppa jäi aivan ilman huomioa. En tiedä onko muilla näin, mutta minulla ei ole koskaan ratsastuksesta jalat kehittyny. Monet ulkopuoliset "ei-hevosihmiset" kuvittelee, että pysyäkseen hevosen selässä pitää varmaan pitää jaloilla kiinni. Mutta te varmasti tiedätte, että näin ei ole (tai ainakaan pitäisi aina olla). Tämän vuoksi olisi hirmu tärkeää kehittää koko kroppaa samalle tasolle, eli jalkatreeniä tarvittaisiin lisää!

Meidän hevoset toimii todella paljon painoavuilla. Vatsalihaksieni kehittyessä olen huomannut, kuinka pystyn herkemmin vaikka esimerkiksi hidastamaan keskilaukasta hevosen vatsalihaksilla koottuun laukkaan - ilman, että jään puristaan sisäreisillä. Okei ei ehkä ihan ensimmäisellä yrityksellä, mutta melko pian kuitenkin hevonen huomaa sen rutistuksen ja reagoi. Ratsastus on oikeastaan nämä palikat vatsaani rakentanut. Vaikka vedän niitä vatsaliikkeitä salillakin, niin ratsastaminen kehittää niitä jatkuvasti. Ratsastaja joutuu jatkuvasti tasapainoittamaan itseään keskivartalolla. Vaikka emme tuntisi, niin ne palikat tekee koko ajan töitä.

Minulta on tullut monta ratsastajaa pyytämään apua parantamaan omaa lihaskuntoaan. Ehkä senkin takia, kun nykyään koko fitnesstouhu on muotia.. Kuitenkin on hienoa, että ihmiset ovat alkaneet miettimään kuinka oma vartalo reagoi ja missä kunnossa se on haluten parantaa sitä jollain tavalla. Treenit on monipuolisia ja sellaisia, missä autetaan niitä heikompia lihaksia ja vahvistetaan enemmän niitä, joita käytämme sielä selässä.

Antaako hevosenomistaja tai hoitaja itselleen periksi, että hänkin voi satsata itseensä? No jos multa kysytään tarvitseeko meidän Uffe tai Unaiva hierontaa niin meikäläinen jää ilman omaansa. Karua mutta totta. Näin ei saisi oikeasti mennä. Ratsastajan pitää myös huoltaa itseänsä ja sillä on lupa satsata kehoonsa. Treenata pystyy vaikka kotona. Jos haluaa toki käyttää laitteita niin silloin on kuntosalikortin hankinta. Hinnat vaihtelee siitä 20-70e/kk riippuen toki missä asuu. Mietitään, että jos laittaisi 30e kuussa kuntosaliin niin ei se ihan kamala summa ole? Ottaen huomioon, että jos menee hevostarvikeliikkeeseen ja se hoitohevonen tai oma karvaturpa tarvitsee sen 30e:n hienon satulahuovan niin taitaa huopa olla jo kassissa maksettuna :D

Mitä kehittyminen vaatii? Tietenkin kun puhutaan kehon muokkaamisesta ruokavalio on se tärkein tekijä. Oikeanlainen ruokavalio tekee todellakin ihmeitä. Jos haluat laihtua SYÖ hyvä ihminen SYÖ! Jos haluat kasvattaa ylläri ylläri SYÖ. Tässähän se hauskaa onkin, että jos haluat laihtua niin sitä ruokaa on edelleen syötävä hyvin eikä mitään lasten kokosia annoksia päivässä. Keho kaipaa energiaa, jos ei sitä ole, alkaa se ottamaan sitä väärästä paikkaan, eli lihaskudoksista. Ja jos haluaa hallita sitä "ei niin rauhallista pollea" on välillä oikeesti pidettävä kiinni niistä ohjista. Mutta jos ei enää ole kuin pienet pulkan narut käsinä ja energiatasot ihan alhaalla niin taitaa polle viedä ja lujaa.

Oli tavoite siis mikä hyvänsä niin pitää sitoutua ja päättää mitä haluaa. Tekosyitä voi keksiä vaikka kuinka monta ja yleisin on se ettei ole aikaa . Höpönhöpö ! Töissä käyminen, opiskelu, hevosen hoitaminen, koiran lenkkeily tai lapsen hoito ei ole tekosyy siihen miksi et voisi säännöllisesti syödä oikein. Vaikka et treenaisi niin ruoan pitää olla kunnossa. Onhan se helppo hake tosta mäkkäristä joku hamppari, mutta loppu peleissä siitä on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksi hyvä millä pystyy alkuun noudattamaan ruokavalioa on, että tekee ateriat valmiiksi edellisenä päivänä. Juuri jos tietää, että töissä ei ehdi mitään tekemään tai tallilla menee liian kauan aikaa. Ota ne eväät mukaan ja näin et ole yli 3 tuntia ilman ruokaa. Mä tiedän kuinka vaikeaa tuo on. Moni voi sanoa tähän, että no helppoo sen minun on täälä huudella kun olen tähän jo tottunut. Mulla on edelleenkin hankaluuksia tasapainoittaa kaikki ruokailut. Joskus saattaa tallilla mennä 4h niin äkkiä, etten tajua olleeni niin kauaa syömättä. Ei aina jaksaisi ja nälkään tottuu... Olen joutunut itseäni useamman kerran vetään niskasta ja pakottamaan menemään syömään.

Ja ihan varmasti jos vaan itse haluaa niin pystyy tekemään aikaa vaikka tunnin tai kaksi viikossa treenille. Älä anna oman pääkopan puhua sinua ympäri miksi et voisi mitäkin tehdä tai ettet pysty siihen. Kaikki kestää aikansa ja onnistuakseen pitää olla itselleen vahva. Ihan samalla tavalla kuin hevosten kanssa. Sitä koulutreeniä hinkataan koko talvi ja keväällä näytetään kisoissa miten treenit on onnistunut. Se vaatii yhtälailla motivaatioa, tahtoa ja pientä sitkeyttä. Me hevosihmiset ollaan aika kovaa sakkia :D Jos yhtään lohduttaa niin kyllä tääläkin on koitettu keksiä vaikka minkälaisia tekosyitä ettei tarttis lähteä sinne salille. Sitten jollain lailla potkasen itteeni persuuksille ja menen sinne. Fiilis treenin jälkeen on ihan huippu. Kehittäkää ympärillenne tukijoukko, joka ymmärtää teidän tavoitteet ja auttaa teitä saavuttamaan ne. Kaverit, perhe, puoliso - ne on niitä ihmeiden tekijoita.

Tästä tuli nyt aika romaani, voisin kertoa näistä ties kuinka ja monta sivua tekstiä :D Ennen kun vedän tämän tekstin vallan poikki haluan näin loppuun vielä painottaa meitä ratsatajia pysähtymään ja miettimään omaa kehoa. Jos se ei tarvitse parannusta niin wuhuu! mahtavaa, mutta jos tarvitsee mieti mitä. Pyytäkää apua, ottakaa se kaveri mukaan myös vaikkakehittään kroppaansa jos tarve. Uskokaa pois, mutta jo pienillä teoilla saatte kroppaanne uutta tuntumaa ja ennen kaikkia pystytte ratsastaan hallitummin ja siistimmin. Kun keho on tasapainossa pystyt vaikuttamaan herkemmin siihen ja näin olemaan hevoselle mukavempi. Vedetään nyt kuitenkin homma hetkeks poikki ja päätän tämän muutamalla kuvalla :D

Kuinka sinä kehität kehoasi ratsatsajana?
Harrastatko muuta liikuntaa kuin ratsastusta?

Vuosi poninomistajana

Tänään tuli tasan vuosi täyteen, kun haettiin meidän laumaan tämä karvapallero. Nyhtis on ollut kyllä kaikin puolin nin ihana persoona. Paljon sitä sisua ja itsepäisyyttä, mutta samalla niin fiksu ja kiltti. Ei oltaisi kyllä parempaa ponia voitu toivoa. Nyt se kouluttaa varsaa isoksi hevoseksi ja taitaa kasvaa ittekin siinä samalla jonkin verran aikuisemmaksi. Alla hieman kuvasatoa meidän yhteisestä ensimmäisestä vuodesta ♥

Skogshyddas Juuso eli Nyhtis