Voihan ähky...

Viikonloppu oli aika raskas taas...Otin Tessan karsinaan ja aloitin laittamaan sitä kuntoon. Ihastelin sitä kuinka rauhallinen se olikaan ja kuinka sain pistettyä sen pään syliini. Tessa yleensä hieman viskoo päätänsä pois, mutta toisinaan myös antaa sen olla siinä. Ajattelin kuintenkin, että jos tamma olisi vain hyvällä tuulella. Laitettiin kamat päälle ja lähdettiin kentälle päin. Nousin selkään ja Tessa oli tyynen rauhallinen. Kävelin muutaman metrin ja päätin lähteä pellolle köpöttelemään kun tamma oli kerta noin rauhallisella tuulella. Päästiin pellolle ja minä kävelin TESSALLA PITKIN OHJIN. Siinä vaiheessa mulla pikkuisen herätys kellot soi ja meinasin oikein Heidille laittaa viestiä, että mitä mä just koen. Tessa ei todellakaan ole noin rauhallinen pellolla ja odotin sitä hetkeä, milloin tamma singahtaa innokkaana taivaille - niin ei kuitenkaan käynyt.

Päätin kääntää takasin ja tulla kotio. Kentällä otin muutaman raviaskeleen ja huomasin selkään kuinka se oli takaa epäpuhdas. Siinä vaiheessa nousin samantien selästä alas ja pistin sen ottamaan muutaman askeleen itsenäisesti kentällä, jotta näkisin mikä jaloissa on. Se oli todella varovainen melkein kummallakin takasella. Ajattelin siinä, että jahas - kinnerpatit tulleet meitä kiusaamaan taas... Olin jo siinä vaiheessa jo niin maassa, kun ajattelin, että juuri Tessan alettua liikkumaan hyvin tulee tämä takapakki.

Päätin viedä Tessan takasin tarhaan ja kylmätä jalkaa sen päiväheinien jälkeen. Heitin tammoille heinät ja kaikki muut aloivat syömään paitsi Tessa. Tessa, joka on ahnein meidän hevosista ja söisi mitä vaan, ei syönyt. Siinä mulla meni samantien paniikki päälle. Nostin loimea ylös ja kuuntelin kummaltakin puolelta kuuluiko vatsasta yhtään mitään. Vasemmalla puolella hiiren hiljaista. Samantien puhelin käteen ja eläinlääkäri paikalle. Näin dietillä mun hormoonit muutenkin heittää tuhatta ja sataa niin minä pidättelin porua kun juttelin eläinlääkärin kanssa.

Eläinlääkäri tuli noin 40min kulutta ja sen koko ajan kävelin ja kävelin Tessan kanssa. Tessa oli aika alakuloinen, mutta pitkä kävely pikkuisen piristi sitä. Kun pääsimme tallille eläinlääkäri melkein saapui samoihin aikoihin. Hain muut tammat Tessalle kaveriksi, sillä yksin Tessa ei kestä olla sisällä. Eläinlääkäri kuunteli ja tarkasti kädellä peräpään kautta löytyikö suolistosta tukosta tai muuta vastaavaa. Suolisto näytti hyvältä, joten hän ei nähnyt tarpeelliseksi alkaa letkuttamaan Tessaa. Hän päätti antaa Tessalle kipulääkettä, kaksi B-vitamiini ruiskua ja pistettiin 10l tiputukseen. Sen ison tiputusneulan saaminen Tessan suoneen oli melko haastavaa...joka kerta kun eläinlääkäri melkein sai sen kohdilleen, Tessa nyppäsi pään ylös ja kaikki meni väärään paikkaan. Verta sitten tuli ja roisku melkoisen paljon. Klippasimme kaulaan kohdan ja yritimme uudestaan. Sitten nopealla toiminnalla eläinlääkäri sai paikalleen neulan ja päästiin laittamaan Tessalle tiputusainetta.

Toinen ihan raasuna letkut naamalla ja verta kaulassa :(

Kun tiputus oli valmiina lähdin Tessaa kävelyttään pienen hetken kuluttua. Kävelimme noin 10min pätkissä ja pienillä tauoilla. Tamma alkoi piristymään ja tilanne näytti hyvältä. Illalla Tessa oli sama vanha ahne itsensä ja kiukutteli muille heinäaikaan. Toki en voinut antaa isoa määrää, josta neiti Tessa ei ollut kovin tyytyväinen :D Laitoin sille yöksi melassivettä, jos joisi paremmin.

Aamulla jännitin tallille menoa - oliko tullut kakkaa vai ei. Ette usko kuinka ihminen voi olla noin iloinen yhdestä paskaläjästä ! Hyvä ettei itku tullut kun tiesin, että Tessan suolisto pelaa taas. Luulin kaiken olevan jo parempaan suuntaan kunnes päivän aikana, Tessaa tarkkaillessani selvisi, että hän ei suostu juomaan vettä.... Ei halunnut melassivettä (lämmintä vettä kyllä), ei omenamehuun sekoitettua ei mitään. Taas aloin panikoimaan, että tästäkö se taas kehittää vielä pahemman vatsaongelman. Syö kuin hullu muttei vettä juo. Koitin ruiskulla väkisin juottaa lämmintä vettä. Illemmalla sain sen jotenkuten juomaan melkein kokonaisen ämpärin melassivettä. Lauantai-iltana laitoin vielä lisää ämpäreitä ja toivoin, että Tessa joisi nyt itsekin. Sunnuntaina aamulla vettä oli juotu, mutta todella vähän. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin mitä teen. Hän sanoi, että jos se kerta syö kuin hullu ja kakkaa tulee, niin uskoo tamman alkavan juomaan kun jano tulee. Hän myös suositteli laittamaan vähän suolaa rehuun, jos tulisi kovempi jano.

Eilen aamulla sain huokaista helpoituksesta kun näin, että iso vesiastia oli juotu melkein puolilleen! Ja kyseessä ei ollut melassivettä, vaan ihan normaali vettä. Tänään Tessa on juonut taas normaalisti hyvin ja paljon. Uskon nyt, että tilanne olisi ohi. Tessa alkaa sen verran olemaan energinen itsensä, että pääsee taas työnmakuun pikku hiljaa näin loppu viikkoa kohden. Nämä on näitä ikäviä puolia hevosen omistamisessa, muutenkin kun tämä rotu on aika herkkävatsainen. Ähkyongelmia meillä on ehkä eniten ollutkin, onneksi ei kovin usein!

(c) Annika Mäki

Onko teillä hevoset sairastaneet talven aikana?
Muilla ollut vatsaongelmia?