Jouluvideo ja treenikuulumisia

Uffe on viime aikoina vaan parantunut ja parantunut. Kun me ei hypätä mennään vallaan koulupenkillä ja tehdään paljon koulupainoitteisia tehtäviä. Mukaan toki olen kerran kaks viikkoon ottanut puomeja, mutta niihinkin saatan tehdä väliin avoa tai väistöjä. Olen huomannut kuinka paljon Uffe on alkanut luottaan ja menemään oikeasti sinne alas eteen ja myös laukassa. Tämä rotu kun on niin painoittunut siihen, että niska on aina korkealla, niin on niille myös vaikeaa venyttää niskaa hyvin syvälle. Uffen laukka on aina ollut hankala saada kunnolla pyörimään ja siksi sen kanssa on aina pitänyt ottaakin se niskä ylös ja takaset mahan alle. Nyt kuitenkin ilmeisesti työ on tuottanut tulosta kun hevonen laukkaa ja silti saa venytettyä itseään siinä turpa melkein maahan. No ei nyt ihan maahan, mutta tolla hevosella se tuntuu siltä. Ja ennenhän Uffen laukka meni samantien voimattomaksi tai sellaiseksi todella "hankalaksi" kun koitin sitä saada rennoksi alas eteen.

Olen todella positiivisella tuulella tähtäämässä sen kanssa ensi kauden A:n radoille. Toki, kaikki on tietenkin Herra Uffesta kiinni huvittaako häntä vai ei sielä radan sisälläkin näyttää yhtä hyvää liikettä kuin kotona. Ja ehkö kuskinkin pitää muistaa hengittää ja ja ja...lista on loputon. Ei liikaa paineita, Uffen kanssa kuitenkin se kisaaminen on meille yhdessä sellaista kivaa haastetta. Ei me nyt veren maku suussa sielä mennä ellei yhtäkkiä palkintorahat nousi huimasti niin on jotain järkeäkin mennä niin :D Mutta edelleen näyttää tämä kisaaminen 2-tasolla olevan plus miinus nolla hommaa...

Muiden hevosten kanssa liikutus on ollut sitten hieman nihkeämpää...jos kenttä oli sula niin oli joko a) niin kamala vesisade tai b) niin kamala tuulimyrsky. Voitte kuvitella kuinka kivaa on noilla hieman "kuumilla" lusoilla mennä sellaiseen keliin jotain vääntään kun saat koko ajan olla valppaana, minne kukin singahtaa. Jos ei sitten sada tai tuule niin on kaikki jäässä. Oikeasti, alkaa pikkusen ottaan päähän kun et voi MITÄÄN tehdä jos ei ole lunta ja kaikki ihan kivi kovaa. Urcolla varsinkin en ole sellaisella pohjalla halunnut tuon jalan takia edes kokeilla! Juuri saatu kuntoon ja nyt jos se menisi yhtäkkiä uudelleen kovan pohjan tms takia, mistä noista elukoista tietää... Mulla ei ole oikeasti varaa pelata sellaisten kanssa. Joku voi sanoa tähän, että lähden maastoon. Joo lähden ilomielin jos saisin jonkun kaverin. Ainoat hevoset joilla voi mennä ilman kaveria maastoon on Uffe ja Zeus. Uffella nyt voi mennä missä myrskykelissä hyvänsä vaikka ilman satulaa silmät kiinni niin se tuo aina turvallisesti kotio. Zeus taas on jo pikkusen villimpi ja kotiopäin se saattaa olla hieman hankala jos ei pääse sitä energiaansa missää kuluttaan muulla kun kävelemällä... Nyt kun pakkaset tuli ja sitä lunta ei niin ainoa paikka missä mennä on pellolla. Kuulostaa niin turvalliselta :D varsinkin jollakin Urcolla jippiii! Maneesille pääsen Uffella vaikka joka päivä, mutta muiden kanssa tartten taas kaverin niin se ei aina ole mahdollista. Onneksi Sami on nyt lomalla niin joutaa jeesaan mua Zeuksen kanssa ja käydä maneesilla.

Mutta koitan silti olla positiivisella tuulella. Hepat voi kaikesta huolimatta nyt hyvin ja kyllä me täältä noustaan kun saadaan kelit kohdilleen. Tai sitten jään vaan odottaan _edelleen_ sitä lottovoittoa, että saadaan tuohon pihaan se hyber hieno lämmitetty maneesi. Yeah right, keep on dreaming :D Ehkä voisin lototakin joskus? Talvi on ankeeta aikaa, mutta aina tästä on pakko jotain hyvääkin löytää! Ei saa antaa tämän lannistaa vaikka välillä se kolauttaakin pahasti. Tähän loppuun sitten hieman meidän heppojen jouluaattoa. Laitoin kaikille kuusenoksat ja kaikki sai omat piparit. Mestari pääsi maistamaan, mutta ei ilmeisesti ollut ainakaan vielä herkkua. Onneksi äiskä vetää mitä vaan! Pötkylä ei oikein kans välitä noista pipareista ja kuusenoksista...ihme koneja. Uffea pelotti kun lähestyin pelottavalla piparilla. Näette videoallakin kun mun urhea ori ei uskalla maistaa kädessä olevaa heppapiparia :D

Miten teillä meni joulu?
Onko teillä millaiset liikutusmahdollisuudet?

Tonttuiset Joulutoivotukset!

Meidän blogin koko poppoo toivottaa lukijoilleen oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua! 

Mestari halusi vielä toivottaa teille erikseen tonttuilujen merkeissä Hauskaa Joulua. Hän saa maistaa elämänsä ensimmäiset jouluaaton kuusenoksat ja piparit. Videoa saatte huomenna miten mies niihin reagoi.

"Ööh siis tässä ei tapahdu mitään.
Yök toi ihmisäiskä antaa pusuja, siis enhän minä nyt tällasista tykkää!" ;)

Voisko joku selittää mikä ihmeen Demonivarsa mulle on tullu? :D

"Kiitos teille ihanille lukijoille kun olette lukeneet touhuilujani!"

Kallen estevalmennukset

Olimme viime maanantaina (14.12) taas Nykäsen Kallen estevalmennuksessa Uffen kanssa. Käytiin sitä edellisellä viikolla Itsenäisyyspäivänä myös hyppäämässä ja otettiin sitten uudet reenit heti seuraavalle viikolle.

Meille tuli Uffen kanssa väkisinkin melkein kuukauden hyppytauko huonojen kelien, Uffen jumin ja oikeastaan oman ajan vuoksi. Kotona oltiin kuitenkin menty paljon puomeja,  mutta ratatreeniä ei oltu päästy hetkeen tekemään. Jos Uffella on muutama viikkokin hyppytaukoa se alkaa villiintyyn...

Ensimmäisessä valmennuksessa meno oli aika kaahottamista heti alusta saakka. Uffella oli kauhee into hypätä ja kun lähestyttiin estettä, sillä meni yhtäkkiä pupu pöksyyn. Sen kanssa on siis aika säätämistä kun herra haluaa eikä halua mennä. Jos on liian innoissaan, en meinaa saada sitä tolla kuolaimettomalla kunnolla nopeasti takaisin. Uffe unohtaa välillä painoavut ja alkaa meneen etupainoiseksi, jolloin se on vaikea nostaa sieltä ylös. 

Hypättiin silloin jumppaa ja lopusta menimmekin jo pientä rataa. Yllättäävää kyllä niin herra hyppäsi ekalla laineportin ja tynnyrit, vaikka ne olikin kamalan pelottavia alkuverkan aikana ohikulkien. Loppua kohden aloin saamaan sitä paremmin avuille ja takasin esteen jälkeen. Tehtiin sellaista kavalettijumppaa missä kolme kavalettiä innareina ja se tuli ne super hyvin. Olin oikein yllättynyt kuinka sain Uffen nopeasti takasin ja tunsin selkeesti kuinka askel hidastu ja selkälihakset alkoivat tosissaan jumpatessa töihin.

Toisessa valmennuksessa aloitimme hieman isommista ja jätimme ne "lomalta paluu verkkajumppailun" pois. Eli siis ei tarvinnut hakee Uffelle sitä luottamusta pikku esteiltä, vaan siirryttiin suoraan yksittäisiin tehtäviin. Aloitimme hyppäämällä verkkana ihan sellaista jättiläiskaheksikkoa. Kun lähestyin ensimmäistä pystyä niin Uffea pelotti lankkuportti, joka oli toisen esteen vieressä maassa. Lähestyminen oli aina oikein hyvä, mutta viime metreillä Uffe tuli sellainen "apua se lankku käy päälle hetkenä minä hyvänsä" - fiilis. Päästiin kyllä yli siitä pystystä, mutta aina piti ihan vaan varmuuden vuoksi pikkuisen kytätä. Siitä jatkoimme toiselle pystylle ja taas suunnan muutoksella uudelleen ensimmäiselle pystylle. 

Uffe on hypätessä hieman hankala välillä tolla kuolaimettomalla. Kun se on niska ylhäällä ja polkee kunnolla niillä takasilla voimaa eteen, niin tuntuma on todella kevyt. Oikeastaan silloin Uffe kuuntelee pelkästään pohjettani ja istuntaani. Mutta sitten välillä käy niin, että se alkaa painaan ja meneen etupainoiseksi. Näin käy varsinkin esteen jälkeen kun se alkaa painaan jo kohti seuraavaa estettä ja edestä pää painuu alas. Sillon on kyllä oikeesti noista vatsalihaksista hyötyä, meinaan joudun istumaan alas satulaan ja istuun liikettä vasten ja jarruttaa urakalla. Tässäkin minä saisin olla nopeampi ja ensinnäkin a) tuoda se huolellisesti esteelle b) napakasti valmiina etten päästä sitä valumaan alas. Arvatkaa onko se helpommin sanottu kun tehty...kyllä.

Kun saatiin kaheksikolla verkattua aloitimme muutamalla suhteutetulla välillä. Ensimmäinen oli suora linja johon piti ottaa joko 5 tai 6 laukkaa. Mulla on kauhean huono tapa välillä tollasilla suhteutetuilla väleillä alkaa säheltään. Ennen estettä olen tulossa vaikka esim. sillä viidellä laukalla kunnes esteen jälkeen haluankin mennä kuudella. Näin ei saisi tehdä varsinkaan Uffella, kun sen laukka ei ole säädettävissä tosta noin vaan haitarimaisesti eteen tai taakse. Minulla meni siis hetki ennen kun pitäydyin suunnitelmassani alusta loppuun. Kun ratsastaja alkoi tekemään niillä rusina-aivoillaan töitä niin kappas kun hevonenkin alkoi menemään paljon paremmin.

Tähän lisäksi otettiin kaarevalla tiellä kaksi suhteutettua väliä. No siinäpä meni ratsastajalla pasmat sekaisin. Kalle painoittaa minulle, että ratsastan jokaisen esteen hyvin huolellisesti kerrallaan. Kun olen jo hypyssä pitää olla jo valmiina tekemään sama huolellinen ratsastus seuraavalle esteelle vaikka kuinka äkkiä se tulisikaan. Tovi meni kun saatiin hommaa toimimaan. Alkuun ratsastin super hyvin ensimmäiselle pystylle ja sitten vasta tajusin, että "Ai niin, meidän piti kääntää...". Laukat ei vaihtuneet heti kun hevonenkaan ei ymmärtänyt mihin kuski oli viemässä. Oikeastaan ihan omaa mokailua. Muutaman toiston jälkeen ja Kallen tiukoilla neuvoilla alkoi kuski muistaan mitä piti tehdä.

Lopussa ratsastimme noin 80cm radan missä olikin kaikki nämä tehtävät ja lisäksi mukana oli kapea pysty. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Uffe kuunteli ennen kapeaa pystyä, suoristi ja hyppäsi juuri siitä mistä pyysin. Eikä edes yhtään ihmetellyt esteen leveyttä. Kallen kanssa epäiltiin, että Siika saattaa katsella mutta se päätti yllättää meidät ;) Kun tein neuvojen mukaan saatiin tehtyä todella siisti ja tasainen rata johon voin olla ylpeä!

Tässä oma muistilista kun menen tekemään ratatreenejä:

1) Muista hengittää!

2) Ajattele mitä teet

3) Ratsasta huolellisesti jokainen askel ja kaarre ennen estettä

4) Älä jää sählään etäisyyttä

5) Kun suoristat esteelle, ota rennosti ja annat tulla

6) Esteen päällä valmiina kropan kanssa Uffe takasin

7) Jos et muistanut mitään näistä ja meni aivan mönkään - kiitä hevosta ja kokeile uudestaan (ellei hevosella mene hermo ja päätä itse lopettaa estetreenit osaltaan viskaamalla sinut alas säheltämästä) :D

Ja talven pakkasia odotellessa jos niitä tulee :D

Tulipa tästä pitkä romaani! Pahoittelen kun ei ole kunnon uusia kuvia eikä videoa. Olen tällä viikolla menossa hyppään Uffella, jos tuo Sami nakitettaisiin mukaan videokameran ääreen. Toivottavasti joku jaksoi edes lukea tän loppuun :D On hyvää pohtimista itsellekin kun joutuu käymään kaikki asiat huolellisesti läpi.

Blogiexpo 2015

Vihdoin pääsin kunnolla keskittyyn kirjoittamaan viime viikonlopun odotetusta Blogiexposta, joka järjestettiin Tampereen messukeskuksella. Sain viestin Hippolan Erikalta, että suostuisinko osallistumaan Just Dressagen muotinäytökseen ja taisin siihen heti tokaista, että ilomielin! Hehe hyvää lavaesiintymisharjoitusta taas... Joka tapauksessa, minun piti siis olla heti aamusta saakka paikalla, jotta katsoisin vaatteet läpi ja ehtisin hetken tutustumaan paikkoihin.

Tapani mukaan en päässyt lähtemään silloin kun piti ja taas sain ajaa miljoonaa, että ehdin ennen muita. Anniina ja Jenny siinä parkkipaikalla sitten tulivatkin samaan aikaan sisälle. Onneksi, sillä meikäläinen oli jo eksymässä. Expo pidettiin siis 2.kerroksessa ja en heti meinannut löytää perille. Muutama tyttö oli kuitenkin kivasti opastamassa niin tämä maalaishiirikin löysi perille.

Keravan Horse & Rider ständi

Autoin siinä hetken Matildaa Just Dressagen ständillä ja pistettin vielä kamoja paikoilleen ja annettiin sellainen viimeinen silaus. Siinä samalla siivotessa Kaktu tuli kysymään haluaisinko osallistua aamun tietovisaan. Sanoin, että jos siinä ei kovin paljon älyä tarvitse niin oon mukana. En kovin kauaa ehtinyt olemaan kun sieltä jo huudettiin mun nimeä, että kipin kapin lavalle. Tietovisan aikana sai napata joukkueeseen toisen osallistujan ja mun sormet osoitti sitten samantien Anniinaa :D Korvaamaton ilme sillä - anteeksi! Hauskaa oli vaikka meidän joukkuen hävisi puolella pisteellä. Hopea ei ole häpeä vai miten se meni.

(c) Jenny Snellman

Aika tuntui menevän koko messun aikana ihan super nopeasti. Tapasin monen monta hauskaa ja mahtavaa bloggaajaa kuten Siirin, Ainon, Rositan, Nooran the list goes on... Oli niin ihana tunnelma, kun sai jutella kaikkien kanssa niitä ja näitä ja olla oma itseni kaikkien kanssa. Tulen hyvin toimeen melkein kaikkien kanssa ja olen ihmisenä avoin. Blogiexpon kautta pääsin jälleen siis tutustumaan heihin vielä paremmin ja taisin saada hyvän vatsalihastreeninkin samalla kun nauroin ittelleni välillä kuinka tyhmä olen :D

Expon aikana lavalla oli paljon lyhyitä pätkiä erilaista toimintaa. Oli todella mielenkiintoista olla kuuntelemassa suosittujen bloggaajien ( Aadan hevoselämää, Kisamatkalla, Jillan Blogi ja Katku ja Futura) keskustelua hevosmaailmasta ja bloggaamisesta. Mieleeni jäi eniten lukijoiden tärkeys blogissa. Onko blogia ilman lukijoita? Mikä antaa blogille enemmän motivaatioa kirjoittaa? Kyllä - lukijat. Näin ainakin minulla. Haluan jakaa tarinoitani muille ja antaa erilaisia näkökulmia asioihin. Minusta on hyvinkin tärkeää lukijoiden kommentointi eli palautteen antaminen, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Tosin ei-rakentavaan kritiikkiin en usko, sillä sellaista ei edes kannata otta vastaan. Onneksi tosin täälä ei ole koskaan sitä tullut :) Rakentava kritiikki puolestaan antaa blogille mahdollisuuden rakentua sellaiseksi, mitä lukijoiden on entistä mukavampi lukea. Toki, itseään ei pidä muiden mielipiteiden puolesta kovinkaan muuttua, mutta uskon siihen, että itseänsä pitää aina kehittää - myös blogin puolella. Olen siis vissiin tässä aika huono vai mitä :D Ei vaan koittakaa kestää tätä hiljaisuutta! Parin viikon päästä tää hellittää!

(c) Anniina

Lisäksi päivän aikana lavalla kuunneltiin kattava luento Solheds tuotteista ja olenkin pitkään halunnut heidän tuotteitaan testata. Varsinkin noita ihottumalääkkeitä Tessalla. Valitettavasti kaikkea en vain ehtinyt kuuntelemaan kun oikeasti menin paikasta toiseen jääden suustani kiinni joka nurkkaan. Luentojen jälkeen olikin jo muotinäytöksen aika mihin tosiaan osallistui Just Dressage ja Cavalo Pro Shop. Sain ylleni aivan sairaan hienot kisavaatteet! Tuon kisatakin olisin halunnut heti kotio! Upeat bling bling napit ja noi rypytykset olkapäissä - mun sydän särkyi kun rahapussi ei suostunut ottamaan sitä mukaan. Lavalla olin hieman kömpelö. En osaa poseerata muuten kuin noita fitnessposetuksia. Meinasin heti lavalle astuttuani ottaa jotain poseerauksia ja tajusin siinä vaiheessa, että "hetkinen...miten ne mallit oikein tekikään tämän" :D Siinä pyörittiin ja keikisteltiin kunnes päästiin koko poppoo lavalle. 

(c) Anniina - Hitsit mä oon kyllä kääpiö :D

Päivän päätteeksi oli palkitsemistilaisuus missä palkittiin eniten ääniä saaneet blogit eri kategorioissa. Olin niin iloinen kuulessani, että Anniina palkittiin parhaana rotukohtaisena blogina! Wuhuu!! Sen on kyllä ansainnut :)

Kaiken kaikkiaan päivä oli lyhyt, mutta silti tuntui kuin olisin kokonaisen päivän sielä ollut. Kaikkea parantamisen varaa tietenkin on, mutta olihan tämä ensimmäinen kerta ja minusta on vaan hienoa, kun tällaisia järjestetään! Aina ei kannata kaikesta valittaa ;) Hyvä Expo ja ensi vuotta odotellessa!

Kävitkö sinä Blogiexpolla?
Mitä pidat tällaisesta tapahtumasta?

Portugalilaiset perinnevarusteet

Ajattelin esitellä teille meidän omat Portugalilaiset perinnevarusteet. Portugalissa on näiden meidän varusteiden lisäksi vielä paljon erilaisia satuloita ja suitsia, joita osaa myös esittelen tässä. Kulttuuri on huomattavasti erilaisempi kuin mihin me ollaan Suomessa totuttu. Kaikki on niin koristeellista ja juuri sellaista barokkimaista.

Lähdetään liikkeelle satulasta. Meillä on käytössä tällainen perinteinen kokonainen portugalilainen satula eli Sela Completa à Portuguesa. Siihen kuuluu nuo edessä ja takana olevat "kaaret". Ratsastaa tämä satula on kuin sohvalla istuisi. Vaikka oma ryhti ei siitä onneksi kovin paljoa kärsi ( vaatii kyllä opettelemista ) niin, silti on niin pehmeä ja tukeva istua. Tuossa satulassa pysyy isoimmissakin loikissa! Oma satulani on tehty minun mitoille, joten sinne ei minua isompi ihminen enää helposti mahdu. Enkä tiedä kauanko mahdun minä jo jatkan paljonkin jalkojen kasvattamista salilla :D

Satulan lisäksi mukaan tulee samaan tyyliin rintaremmi, häntäremmi, Portugalilaiset jalustimet ja lautasten päälle tulee tuollainen karvaläpyskä. Karvan alkuperäinen tarkoitus on siis se, että sen päällä sai kuljettaa toista ratsastajaa. En kyllä tiedä miten kun tällä rodulla loppuu muutenkin selkä aika lyheen niin millä ne on pysynyt sielä takana. Karva saa olla joko aitoa ketunkarvaa (niin kuin meillä), pukinkarvaa tai jotain muuta mitä nyt mieleensä keksii. Normaalin on tuo ketun tai pukinkarvalla päälystetty.

Satulamalleja on montaa erilaista tämän perinteisen lisäksi. Alla on muutamia malleja, joista voitte verrata keskenään. Näitä satuloita sanotaan pääasiassa Relvas satuloiksi Osa on polvituella, osassa puolestaan ei ole ollenkaan, toisessa siipi on taas sirompi. Mallit vaihtelee siis käyttötarkoituksen mukaan.

Meidän jalustimet on tuollaiset sirommat ja sanotaanko käytännöllisemmät. Ne oikein vanhanajan jalustimet näyttää näiltä. Isot laatikkomaiset jalustimet, todella kortisteelliset ja painavat. Meiltä kotoa löytyy kyllä tällaiset, mutta taitavat olla reilu 100 vuotta vanhat, joten ihan vain olohuoneen koristeena ovat. Näitä ei kovin paljoa näe, ihan vaan senkin takia kun ovat tosiaan aika raskaat. Härkätaisteluissa vielä tosin osa käytettää näitä, mutta onhan nuo pienemmät helpommat ratsastajallekin pitää jalassa.

Suitsia on todella montaa eri mallia, että oikein häkellyin määrästä. Kokosin tähän alle meidän omien lisäksi vielä muutama eri malli. Meillä on kahdet eri malliset suitset. Kumpiinkin saa siis kahdet kuolaimet laitettua ja tehtyä niistä "kankisuitset". Mutta meillä kun niitä harvemmin käytetään, niin olen ottanut sen kankiremmin pois. Eroa suitsien keskellä on oikeastaan vain soljet ja nahan paksuus. Nuo mitkä Zeuksella on päällä ovat enemmän koristeellisemman ja sirommat. Toiset puolestaan paksummat ja soljet sellaiset neliön malliset. Olen kuolannut Urcolle sellaisia upeita kankisuitsia joissa pehmustetut nahat ja koristeelliset soljet. Jos se joulupukki tois tullessaan? :D

Tällaiset meiltä löytyy noiden ensimmäisten lisäksi

Perinteiseen varustukseen kuuluu tietenkin sitten myös ratsastajan asukokonaisuus. Olen niin katkera kun ei silloin Portugalissa teetetty minulle asua. Oltaisiin tehty sopimaan satulan väreihin. Ehkä toisaalta hyvä, todennäköisesti en enää siihen mahtuisi :D Naisilla on yllä hamehousut ja tuollainen pieni jakku. Lisäksi myös perinteinen hattu kuten miehilläkin, tosin naisilla vain ei ole tuota leukaremmiä käytössä. Miehillä jää hame pois ja tietenkin on sitten nuo perinteiset mustat housut ja jakku. Jakun kaulus voi myös olla, kuten alla olevassa kuvassa, tehty ketun karvasta.

Kuvassa Miguel da Fonseca WE-maailmanmestari

(c) Lusitano Horse Finder

Tässä normaali asu jota naiset käyttää normaalisti.

Kokonaisuudessaan tämä on upea. Ainakin omaan silmään kerta kaikkiaan niin koristeellinen ja vaan hieno. Käytännöllinen tämähän ei mielestäni kyllä ole, mutta kyllä tiedän ihmisiä ketkä näitä varusteita hevosellaan käyttää päivittäin. Niitä on Portugalissa loppujen lopuksi aika paljon. Meidän satulahan painaa noin 15kg jos muistan oikein. Voitte siis kuvitella kuinka raskasta se on hevosellekin mennä, mutta onneksi tuo sirompi Relvas satula on köykäsempi ja tosiaan enemmän arjessakin käytetty. 

Mitä mieltä olette näistä varusteista?
Voisitko kuvitella ratsastavasi tällaisilla?

Mestari reilu 5kk

Hieman meidän villivarsan kuulumisia. Herra " Minä olen söpöin ja saan tehdä ihan just mitä haluan" - on kyllä hieman käyttänyt hyväkseen tuota nimikettään... Sillä on nyt kauhee tarve syödä kaikkea. Heti kun jotain teen enkä ole tarkkana se on jo ottamassa multa pipoa pois, takin huppua vetämässä, helmoja kokeilemassa ja kun laitan Tessaa kuntoon niin suojat ja satulat on aina vaarassa. Suojatkin se osaa jo avata niillä oravan hampailla niin tarkasti,  että ansaitsisi papukaija merkin :D

Heti kun saan itse kriminaalin pahan teosta, komennan joko vakavalla äänen sävyllä tai jos se ei tehoa niin näpäytän samantien turvalle. Voitte kuvitella kuinka herran ilme muuttuu siinä vaiheessa. Sen mielestä me ei olla enää ystäviä. Jotenkin niin huvittavaa kun noista kersoista näkee niin ilmiselvästi kuinka ne kiukuttaa. Ei mene kauaa kun taas Mestari on kokeilemassa jos saisi jostain otettua kiinni tai saisi tahtoansa periksi. Uskon kyllä, että Tessan avulla saadaan toi kersa kuriin. Jos mun auktoriteetti ei toimi niin Tessa näpäyttää sitten kovempaa ja loppuu kakaran touhut siihen paikkaan :D

Taluttaa se on hyvä ja huono. Kun vien sitä tarhaan niin saan talutettua Tessan ja Mestarin yksin tarhaan. Tessa vasemmalla ja Mestari oikealla puolella. Ei siinä mitään, joskus mut meinataan kyllä liiskata, mutta melko pian ne kummatkin kuuntelee, että meikäläinen ei halua olla tiukassa paikassa. Tessakin on välillä niin aasi, että joudun sitä enemmän komentaan kun varsaa... Ongelma on kuitenkin siinä, kun lähdetään taluttaan sisälle tarhasta. Jos olen yksin en saa mitenkään porttia auki kun minulla on molemmissa käsissä kaksi innokasta hevosta riimunnarun päässä. Silloin varsa on tullut vapaana ja olen taluttanut Tessan talliin. Mestari on kuitenkin nyt sitä mieltä, että kun hän on päässyt vapaana juokseen miten haluaa talliin niin pitäisi mukamas aina päästä. Olen nyt koittanut melkein joka kerta saada joko meidän äiten tai isän taluttamaan Tessan sisälle ja minä painin tuon pienen villivarsan kanssa.

Sillä on niin paljon virtaa ja intoa laukata sisälle, että joudutaan oikeasti muutaman kerran vaan keskusteleen kuka menee mistäkin ensin. Sillä on nyt juuri tuollaista kokeiluikää ja meillä on mennyt hetki ennen kun Mestari suostuu antamaan periksi mm. tallin ovella. En halua, että se todellakaan rynnii minun päältäni. En hyväksy sitä miltään hevoselta. Kun mennään tallista sisään tarkoitus on se, että MINÄ astun ensin ja sitten vasta Mestari tulee perässä. Noh, siinä ovella me ollaan keskusteltu ja pientä painiakin otettu, että kumpi sitten oikein meneekään ensin siitä ovesta. Mutta joka kerta saanut tahtoni periksi! Lukuisia kertoja vaan työnsin ja työnsin varsaa pois ja pakotin sen pysymään paikallaan ja odottamaan. Pitää oppia odottamaan ja malttaan ihmisen käskyä. Itse olin koko ajan hiiren hiljaa, joka kerta kun varsa yritti eteen, työnsin sen pois. Kyllä alkaa meneen sinne pikku kaaliin, että ihminen menee ensin ja jopa Hän - pieni ylhäisyytensä - piti odottaa vuoroaan :D

Harjoitus on vissiin tehnyt tulosta talutuksen suhteen. Tiistaina mentiin kentällä talutusharjoitusta tessan juoksutuksen jälkeen. Alan opettaan sille ääniapuja eli kun sanon seis ja "pryyy" niin silloin pysähdytään. Kappas kun talutin talliin niin ei tarvinnut sanoo mitään ja se pysähtyi kun minä pysähdyin!! Tosin tänään kaikki oli jo unohtunut ja sinkoiltiin minne sattuu ihan villinä.... Laitoin sen pariksi tunniksi viereiseen boxiin äidistä eroon ja sepä olikin kamalaa. Tessa ehkä vaan huokaisi helpotuksesta :D

Muuten sen kanssa toimii kaikki ongelmitta. On ihanaa nähdä kuinka esimerkiksi loimen laittokin on ollut aina niin helppoa. Nyt ollaan siirrytty isompiin loimiin ja sille saa oikein "heittää" loimen selkään eikä sano yhtään mitään. Tykkään niin paljon sen luonteesta, muistuttaa paljon Tessaa sillä, että kaikki oikeastaan käy. On kuitenkin sitä omaa tahtoa ja vahvaa luonnetta kuten äitellänsä, mutta melko hyvin hallittavissa. Ensi kuussa olisikin sen ison vieroituksen aika. Aletaan kohta pitää pidempiä aikoja pois äitin vierestä ja tarhaamaan Pötkylän kanssa. Meinattiin pistää nyhtiksen kanssa samaan mutta pötkylä saattaa olla hieman kivempi kaveri :)