Kallen estevalmennukset

Olimme viime maanantaina (14.12) taas Nykäsen Kallen estevalmennuksessa Uffen kanssa. Käytiin sitä edellisellä viikolla Itsenäisyyspäivänä myös hyppäämässä ja otettiin sitten uudet reenit heti seuraavalle viikolle.

Meille tuli Uffen kanssa väkisinkin melkein kuukauden hyppytauko huonojen kelien, Uffen jumin ja oikeastaan oman ajan vuoksi. Kotona oltiin kuitenkin menty paljon puomeja,  mutta ratatreeniä ei oltu päästy hetkeen tekemään. Jos Uffella on muutama viikkokin hyppytaukoa se alkaa villiintyyn...

Ensimmäisessä valmennuksessa meno oli aika kaahottamista heti alusta saakka. Uffella oli kauhee into hypätä ja kun lähestyttiin estettä, sillä meni yhtäkkiä pupu pöksyyn. Sen kanssa on siis aika säätämistä kun herra haluaa eikä halua mennä. Jos on liian innoissaan, en meinaa saada sitä tolla kuolaimettomalla kunnolla nopeasti takaisin. Uffe unohtaa välillä painoavut ja alkaa meneen etupainoiseksi, jolloin se on vaikea nostaa sieltä ylös. 

Hypättiin silloin jumppaa ja lopusta menimmekin jo pientä rataa. Yllättäävää kyllä niin herra hyppäsi ekalla laineportin ja tynnyrit, vaikka ne olikin kamalan pelottavia alkuverkan aikana ohikulkien. Loppua kohden aloin saamaan sitä paremmin avuille ja takasin esteen jälkeen. Tehtiin sellaista kavalettijumppaa missä kolme kavalettiä innareina ja se tuli ne super hyvin. Olin oikein yllättynyt kuinka sain Uffen nopeasti takasin ja tunsin selkeesti kuinka askel hidastu ja selkälihakset alkoivat tosissaan jumpatessa töihin.

Toisessa valmennuksessa aloitimme hieman isommista ja jätimme ne "lomalta paluu verkkajumppailun" pois. Eli siis ei tarvinnut hakee Uffelle sitä luottamusta pikku esteiltä, vaan siirryttiin suoraan yksittäisiin tehtäviin. Aloitimme hyppäämällä verkkana ihan sellaista jättiläiskaheksikkoa. Kun lähestyin ensimmäistä pystyä niin Uffea pelotti lankkuportti, joka oli toisen esteen vieressä maassa. Lähestyminen oli aina oikein hyvä, mutta viime metreillä Uffe tuli sellainen "apua se lankku käy päälle hetkenä minä hyvänsä" - fiilis. Päästiin kyllä yli siitä pystystä, mutta aina piti ihan vaan varmuuden vuoksi pikkuisen kytätä. Siitä jatkoimme toiselle pystylle ja taas suunnan muutoksella uudelleen ensimmäiselle pystylle. 

Uffe on hypätessä hieman hankala välillä tolla kuolaimettomalla. Kun se on niska ylhäällä ja polkee kunnolla niillä takasilla voimaa eteen, niin tuntuma on todella kevyt. Oikeastaan silloin Uffe kuuntelee pelkästään pohjettani ja istuntaani. Mutta sitten välillä käy niin, että se alkaa painaan ja meneen etupainoiseksi. Näin käy varsinkin esteen jälkeen kun se alkaa painaan jo kohti seuraavaa estettä ja edestä pää painuu alas. Sillon on kyllä oikeesti noista vatsalihaksista hyötyä, meinaan joudun istumaan alas satulaan ja istuun liikettä vasten ja jarruttaa urakalla. Tässäkin minä saisin olla nopeampi ja ensinnäkin a) tuoda se huolellisesti esteelle b) napakasti valmiina etten päästä sitä valumaan alas. Arvatkaa onko se helpommin sanottu kun tehty...kyllä.

Kun saatiin kaheksikolla verkattua aloitimme muutamalla suhteutetulla välillä. Ensimmäinen oli suora linja johon piti ottaa joko 5 tai 6 laukkaa. Mulla on kauhean huono tapa välillä tollasilla suhteutetuilla väleillä alkaa säheltään. Ennen estettä olen tulossa vaikka esim. sillä viidellä laukalla kunnes esteen jälkeen haluankin mennä kuudella. Näin ei saisi tehdä varsinkaan Uffella, kun sen laukka ei ole säädettävissä tosta noin vaan haitarimaisesti eteen tai taakse. Minulla meni siis hetki ennen kun pitäydyin suunnitelmassani alusta loppuun. Kun ratsastaja alkoi tekemään niillä rusina-aivoillaan töitä niin kappas kun hevonenkin alkoi menemään paljon paremmin.

Tähän lisäksi otettiin kaarevalla tiellä kaksi suhteutettua väliä. No siinäpä meni ratsastajalla pasmat sekaisin. Kalle painoittaa minulle, että ratsastan jokaisen esteen hyvin huolellisesti kerrallaan. Kun olen jo hypyssä pitää olla jo valmiina tekemään sama huolellinen ratsastus seuraavalle esteelle vaikka kuinka äkkiä se tulisikaan. Tovi meni kun saatiin hommaa toimimaan. Alkuun ratsastin super hyvin ensimmäiselle pystylle ja sitten vasta tajusin, että "Ai niin, meidän piti kääntää...". Laukat ei vaihtuneet heti kun hevonenkaan ei ymmärtänyt mihin kuski oli viemässä. Oikeastaan ihan omaa mokailua. Muutaman toiston jälkeen ja Kallen tiukoilla neuvoilla alkoi kuski muistaan mitä piti tehdä.

Lopussa ratsastimme noin 80cm radan missä olikin kaikki nämä tehtävät ja lisäksi mukana oli kapea pysty. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Uffe kuunteli ennen kapeaa pystyä, suoristi ja hyppäsi juuri siitä mistä pyysin. Eikä edes yhtään ihmetellyt esteen leveyttä. Kallen kanssa epäiltiin, että Siika saattaa katsella mutta se päätti yllättää meidät ;) Kun tein neuvojen mukaan saatiin tehtyä todella siisti ja tasainen rata johon voin olla ylpeä!

Tässä oma muistilista kun menen tekemään ratatreenejä:

1) Muista hengittää!

2) Ajattele mitä teet

3) Ratsasta huolellisesti jokainen askel ja kaarre ennen estettä

4) Älä jää sählään etäisyyttä

5) Kun suoristat esteelle, ota rennosti ja annat tulla

6) Esteen päällä valmiina kropan kanssa Uffe takasin

7) Jos et muistanut mitään näistä ja meni aivan mönkään - kiitä hevosta ja kokeile uudestaan (ellei hevosella mene hermo ja päätä itse lopettaa estetreenit osaltaan viskaamalla sinut alas säheltämästä) :D

Ja talven pakkasia odotellessa jos niitä tulee :D

Tulipa tästä pitkä romaani! Pahoittelen kun ei ole kunnon uusia kuvia eikä videoa. Olen tällä viikolla menossa hyppään Uffella, jos tuo Sami nakitettaisiin mukaan videokameran ääreen. Toivottavasti joku jaksoi edes lukea tän loppuun :D On hyvää pohtimista itsellekin kun joutuu käymään kaikki asiat huolellisesti läpi.