Varsan ohjasajokoulu on alkanut!

Ollaan aloitettu Anniinan kanssa Mestarin ohjasajo-opetus ja päästiin aika hyvään alkuun! Halusin Anniinan auttamaan meitä ylipäätään Mestarin maastakäsittelyn kanssa. Olen täälä sanonutkin, että meillä on hieman ollut ongelmia kavioiden nostamisen kanssa ja suitsien laitossa. Harjoiteltiin ensin kavioiden nostamista karsinassa ja kokeilimme heinän avulla palkita hyvää käytöstä. Eli joka kerta ku nostin jalan ylös ja varsa pysy edes hetken rauhassa annoimme sille heinää. Heti kun jalka viskottiin pois kädestä niin tällaista käytöstä ei tietenkään pälkittu. Onneksi on tuollainen hevonen, jolle kelpaa heinä palkintona niin ei tarvinnut mitään nameja syöttää. Hetken aikaa harjoiteltiin ja pidettiin harjoitus koko ajan hyvänmielisenä. Ei liikaa mutta kuitenkin sen verran harjoitusta, että meni perille.

Capriole? :D tai ainakin hyvä alku

Sitten Anniina antoi hyvän vinkin millä opettaa varsaa ottamaan kuolaimet suuhun itse. Olen ennen ekoilla kerroilla vaan pujottanut kuolaimet suuhun ja haluasin opettaa varsan ottamaan ne itse suuhun eikä väkisin laittamalla. Kokeiltiin namin avulla niin, että pidin kuolaimia kädessä ja namia siinä päällä. Joka kerta kun toin kuolaimet suun lähelle annoin namin ja varsa avasi suun. Muutama toisto ja lähdin tuomaan kuolainta lähemmäksi ja lähemmäksi. Positiivista oli se, että varsa ei lähtenyt pois kuolaimesta vaan pysyi kiinni kuolaimessa. Sitten hitaasti kokeilin samalla tekniikalla ja varsa otti kuolaimen suuhun. Niin hienosti ja rennosti saatiin suitset päähän!

Liinassa annoin varsan liikkua ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Sai pikkusen purkaa energiaansa, vaikka en itse liinassa yleensä anna hevosten riehua... Eikä se oikeastaan paljon riehu liinassa, yhden tai kaksi pukkia saattaa tehdä mutta melko paljon se purkaa energiaansa pelkästään liikkumisella. Irtona tietenkin herran takapää on aika kevyt mutta onneksi liinassa se on hoksannut, että silloin pitää tehdä töitä. On sillä kyllä aikamoinen tasapaino kun pienellä voltillakin jaksaa mennä tasapainoista laukkaa! Tarkoitus ei ollut laukkuuttaa varsaa pienellä voltilla, mutta yritin hidastaa sitä pienentämällä ympyrää. Olen siis itse tehnyt niin, että aina jos hevonen ei meinaa millään hiljentää alan pienentämään ja pienentämään ympyrää voltiksi. Silloin hevoset yleensä tiputtaa raviin tai käyntiin ja kun ne hiljentää suurennan taas ympyrää. Tällä hevonen ymmärtää, että kun pyydän hidastamaan tahtia niin se myös toteutetaan eikä ole tarvetta alkaa pienentämään ympyrää.

Sitten lähdettiin kokeilemaan kahdella ohjalla ajoa. Anniina otti liinat käteen ja kaksi liinaa oli Mestarille liikaa. Se meni pieneen paniikkiin ja päätettiin ekalla kerralla sitten kokeilla vain yhdellä ohjalla, jotta varsa tottuisi ajatukseen. Mestari on siis todella herkkä kyljistään niin liinan koskeminen kylkiin ja kankkuun oli alkuun melko haastavaa. Pikku hiljaa varsa alkoi tottumaan ja kun se tajusi, että tilanne ei ollut niin vakava niin sehän meni oikein hyvin! Kunnes vaihdettiin suuntaa niin, että liina jäi oikealle puolelle... Eli jouduin taluttaan niin sanotusti väärältä puolelta. Tähän suuntaan ei saatu tehtyä noin hyviä pätkiä kuin vasempaan kierrokseen, joten tyydyttiin vain isoon ympyrään ja kevyesti liinan kanssa Anniina koitti seurata perässä.

Lopussa kun saatiin työt tehtyä meidän isä oli lähestymässä kenttää traktorilla. Oma vaistomainen reagointi oli jännittyä ja ajatella, että nyt on paha tilanne ja varsa varmasti kohta säikähtää ja lähtee riehuun. Anniina käski mun laskea hartiat alas ja hengittää syvään. Huokaista muutaman kerran ja pitää oma energia rentona ja rauhallisena. Varsa huokasi myös ja traktori meni ohi kuin ei mitään olisi. Tämä on yksi asia jonka kanssa nyt olen tehnyt töitä, eli miten itse reagoi erilaisiin tilanteisiin omalla olemuksella ja kropalla. Jos on jotain uutta minun on pysyttävä rauhallisena ja näytettävä varsalla, että ei ole mitään aihetta reagoida. Tämä oli kyllä niin loistava neuvo Anniinalta, että olen huomannut nyt suuren eron miten reagoin kaikkeen. Joudun tekemään paljon töitä itseni kanssa, mutta pikku hiljaa!

En malta odottaa kun Anniina pääsee taas auttaan meitä tämän ohjasajon kanssa. Ensi kerralla kokeillaan niin, että Marika tulee myös mukaan ja on kaksi ihmistä taluttamassa.  Jos tämä helpottaisi varsaa ymmärtämään eikä jää volttaamaan ympärilleni. Anniina pääsee sitten jatkaan takaa kahdella ohjalla. Oon todella ylpeä tästä mun pojasta!

Kuvat (c) Anniina Gullans

Ilta-auringon villityksiä

Viime viikon tiistaina halusin mennä pitkästä aikaa Uffen kanssa ilman satulaa kentällä. Varsinaisesti me emme mene ilman satulaa, sillä käytän aina tuollaista huopa/romaani vyötä alla niin minulla on kivempi työskennellä pidempään sielä selässä. Uffen kanssa on vaan niin ihanan helppoa kaikki tällainen monipuolinen treenaaminen. Kuolaimettomalla ratsastetaan melkein joka päivä, vaan ainoastaan kun treenataan vakavasti otettavaa kouluratsastusta laitetaan (treenistä riippuen) joko kolmipalat tai kanget suuhun.

Päätin tosiaan sitten viime viikolla tehdä rentoa koulutreeniä kentällä erilaisten siirtymisien merkeissä. Mulla on kyllä melkein aina vakio jokaisella hevosella tehdä alkuun kolmikaarisella kiemurauralla siirtymisiä ja voltteja. Saan ne niin plajon nopeammin ja helpommin kuulolle. Uffe alkoi kulkemaan todella kivasti ja tehtiin pieniä pätkiä loppua kohden myös vastalaukkaa. Kuolaimettomalla se ei aina ole tosin kovin aktiivinen takasistaan ja sain hetken aikaa niitä siis herätellä. Kuolaimen kanssa saan niskaa korkeammalle ja ratsastettua niitä takasia alle ja hommiin, mutta mentiin kevyttä treeniä niin sallittakoon nyt hieman hitaammat takaset vatsalaukassa :D

Pitää saada uusia kuvia kun mennään taas pelkällä kaulanarulla.

Sain sitten villin idean ja irrotin ohjat kokonaan pois suitsista. Sidoin ohjat keskenään solmulle kaulan ympärille ja päätin kokeilla miten Uffe toimii ilman ohjasapuaja, eli pelkällä "kaulanarulla". Ai että oli taas jännää! Noi ohjat oli hieman huono vaihtoehto laittaa kaulan ympärille koska Uffella on niin mahdottoman paksu kaula, että ohjat valskahti koko ajan kaulan alaosaan mikä on vahvin. Hetken aikaa fiilisteltiin ja tunnustelin hetken aikaa ravissa miten Uffe hiffaili mun pohje- ja istunta-apuja ja kokeiltiin hurjana hieman laukkaakin. Oli niin hienoa pitkästä aikaa ja vitsit kun on tommonen hevonen, jonka kanssa pystyy harrastamaan näin erilailla, Eli kesää kohti siis enemmänkin näitä hetkiä niin eiköhän syksyyn mennessä jo mennä ympyröitä ja kaikkea kivaa pelkällä kaulanarulla!

 

Oletko sinä kokeillut koskaan mennä pelkällä kaulanarulla?

Pääsetkö ratsastamaan usein ilman satulaa?

Kisakausi avattu!

Kisakausi tuli avattua maanantaina 17.4 Tessan kanssa Huittisten Ratsastuskeskuksella. Päätettiin startata pitkästä aikaa K.N.Speciali ja se onkin sopiva rata näin kauden alkuun. Jonkin verran tehtävää, muttei liian paljon vielä. Kisapaikalle saavuttiin joskus ennen 12 ja kerettiin siinä hetken aikaa seuraamaan muiden ratoja kunnes menimme laittamaan Tessaa kuntoon. Verkassa Tessa oli hieman alkuun säpsy, kun maneesissa oli muita laukkaavia hevosia ja T hieman ahdistuu jos joku laukkaa kovin läheltä. Kun pääsee töihin laukkaavat hevoset ei ole enää mikään ongelma eikä se niistä silloin edes välitä.

Verkassa huomasin, että Tessa oli hieman hätäinen eikä meinannut malttaa ottaa hyvin pidätteitä läpi. Päätin tehdä tehokkaaseen ja tuttuun tapaan kolmikaarisella kiemurauralla siirtymisiä ja hain sitä rentoutta ja nopeaa reagointia mun istunta-apuihin. Kun haluan hevosen siirtyvän ravista käyntiin sen pitää reagoida mun vatsalihaksiin kun alan valmisteleen puolipidätettä ja siirtymistä käyntiin. Siinä hetken aikaa työstettiin ja huomasin Tessan myös pikkusen purevan vasempaan ohjaan kiinni. Ei paljoa, mutta sen verran että halusin sitä hieman rennommaksi vasemmalle. Volttien ja taivutuksien kautta sain sitä hieman rennommaksi ja kuuliasemmaksi. Laukkassa hain vaan rentoutta, sillä Tessa oli aika hyvän oloinen siinä niin en halunnut liikaa sitä työstää...Tammat kun osaa melko nopeasti ottaa nokkiinsa pienemmistäkin asioista :D.

Kun pääsimme radalle oli käytössä erilainen maneesi, ihan kuin suureen putkeen oltaisiin ratsastettu. Maneesin pyöreä katto oli itsellekin hieman ahtaan oloinen, mutta onneksi hevonen oli yllättävän rento! Tuomareille pitää aina alussa käydä irvistämässä niin ei tartte miettiä sitä radalla. Radalla Tessa oli aika rento ja rauhallinen, ehkä jopa liiankin rento. Keskiravissa Tessa lähti suhteellisen hyvin eteen, mutta olisin halunnut siltä enemmän. Viikolla vilautteli semmosia pätkiä renneissä, että toivoin sen olevan samanlainen radalla. Tosin tamma valui niskastansa inan liian alas ja liike ei lähtenyt niin eteen ja rohkeasti kuin halusin. Oikeaan kierrokseen loiva kiemuraura oli hieman hätäinen, koska Tessa alkoi taas pikkusen painaan vasempaan ohjaan... Radalla en voi korjata tätä tekemällä volttia tai extra taivutuksia ja ton tamman kanssa jos alan säätään kesken radan niin menee homma pipariksi. Parempi sitten vaan esittää kuin hevonen ei painaisi ohjalle ja koittaa mahdollisimman eleettömästi hoitaa tilanne kuntoon. Lopussa itse mokasin ja unohdin laukkalävistäjän jälkeen, että piti siirtyä käyntiin eikä raviin. Hevonen tuli niin hienosti takasin, että olisin saanut hienon käyntisiirtymisen esitettyä. Mutta parempi, että ratsastaja mokaa kuin hevonen. Muuten rata meni ihan hyvin, ei parasta Tessaa eikä omaani mutta ei yhtään huono kauden ensimmäiseksi kisaksi. Tästä on hyvä jatkaa treenien parissa eteenpäin ja seuraavat kisat onkin Laviassa 6.5 Satakunta Cup:n merkeissä.

Tästä radasta saatiin 67,20% ja sillä irtosi luokan voitto. Tyytyväinen Tessan rentouteen ja siihen kuinka hyvin se käyttäyty. Näitä kokemuksia ja ratoja siis lisää! Mun istunnasta tosiaan sen verran, että noi mun kädet on saatava kuntoon. Positiivista on, että olen rennompi kädelle ja mun käsi joustaa paljon paremmin hevosen liikkeen mukana MUTTA, että ne sojottaa ulos ei onnistu :D Ja joo onhan tossa korjattavaa: niska, jalat, polvet, lantio, hartiat.....Ja sain 6,5 pistettä istunnasta mikä ei oo parasta :D Joten kun saadaan omaa istuntaa kuntoon niin alkaa hevosetkin paraneen. Kuski kuntoon niin hevoset kiittää! Tämä on hyvä tiedostaa mitä tekee väärin ja mitä on korjattavaa. Musta on vaan hieno asia jos pystyy näkemään itsessään myös niitä virheitä ja on halua korjata niitä! Jonkun mielestä voin ratsastaa aivan kamalan huonosti, mutta minä nään jo pientä parannusta mikä on tärkeintä ;)

Joko sielä on kisakausi aloitettu?

Istunnan kautta tuloksiin

Kaikki varmasti tietävät ratsastajana, että oikea istunta on kaiken A ja O. Miten istut hevosen selässä vaikuttaa suuresti ratsastajan ja hevosen yhteiseen tekemiseen. Pienemmätkin eleet ja kehon liikkeet aiheuttavat hevosessa reagoinnin, jolloin ratsastajan on tiedostettava oma kehonsa ja miten sitä käyttää.

Olen alkanut vuosien varrella enemmän tiedostamaan miten ratsastan ja mihin minun pitäisi siinä pyrkiä. Haluan kehittää itseäni paremmaksi ratsatajaksi ja näin olemaan hevoselle paras versio itsestäni sielä selässä. Eleettömyys ja kyky vaikuttaa melkein kuin ajatuksen voimalla hevoseen olisi aivan älyttömän ihanaa. Kun saisi sellaisen harmonian hevosen ja ratsastajan välille niin ai että.. <3

Istuntani on kokenut aika kovia muutoksia. Tämän takana on Toivon Aira, joka vain kolmen demoistuntatunnin aikana on saanut muokattua istuntaani aivan uuteen uskoon. En tosiaan ole koskaan vielä päässyt Airan kokonaiselle istuntatunnille, sillä ollaan aina oltu Airan demoratsukkona noissa 30min messutapahtumissa. Siitä huolimatta Aira on saanut jo niin paljon aikaan ja sen huomasin Hevoset 2017 - messuilla.

Esiinnyttiin Uffen kanssa messuilla ja valitettavasti emme pystyneet esittämään muuta kuin käytiä surkean ratsastuspohjan vuoksi. Ratsastin ja istuin normaalilla tavallani Uffen selässä ja Aira käski käydä vanhassa istunnassa. Siinä huomasin kuinka hankalaa se oli. Ei enää tuntunut yhtään luonnolliselta ratsastaa vanhalla tavalla! Vaikka en vielä osaa istua oikein kuten Aira minut opetti, niin olen silti mennyt siinä eteenpäin. Vanhassa istunnassani istuin selkä notkolla, eli lantio kippasi taakse, lavat vedettynä taakse (mukamas hyvä ryhti) ja hartiat todella jäykät. Huomasin heti kuinka hevonen muuttui ja jännittyi, vaikka ero ei valtava ollut. Kokeilin tätä sitten kotona seuraavana päivänä Tessan kanssa, sillä siinä on herkkä hevonen istunnalle. Otin vanhan istunnan ja hevonen nosti heti pään ylös, alko mutustaan kuolainta ja tiputti selän alas. Otin uuden istunnan ja allani oli rento selän läpi kävelevä hevonen, joka rauhoittu silmissä! Siinä oikeasti tajusin kuinka valtava ero on miten selässä istun.

Juuri tämä jalan asento: eli lähtee liikaa taakse koska mun polvi on kiinni ja lantio takana

Millainen on sitten oikeaoppinen istunta hevosen selässä? Aira on kirjoittanut loistavan kirjan AT-Ratsastuspilates, jossa hän kertoo laajasti ratsastajan istunnasta ja kuinka pystytään vaikuttamaan hevosen ja ratsastajan väliseen yhteiseen suoritukseen. Tavoitteena on, että ratsastaja hallitsee tasapainoisen ja rennon istunnan hevosen askellajista ja tehtävästä riippumatta. Suosittelen lämpimästi jokaista ratsastajaa hankkimaan Airan kirjan tai lainaamaan, jotta saatte luettua sen.

Eli omaa istuntaani lähdettiin korjaamaan sillä, että lantioa käännettiin alavatsalihaksien avulla alle, jotta pajnopiste säilyi keskellä. Eli nyt lantioa ei päästetty kippaan taakse eikä eteen vaan pysyi suoraan keskellä satulaa. Tämä korjasi aika paljon jo selkäni notkoa, joka tuli vanhasta lantion asennostani. Sitten lähdettiin korjaamaan yläselän asentoa tuomalla rintakehää eteen ja alas. Säilytin ylävatsantuen ja rintakehä tuli näin pikkuisen eteen. Hartiat pääsee tässä rennoksi ja käsi pysyy joustavana. Istunta tuntuu alkuun kuin könöttäisin ja se on normaalia. Uuden istunnan hakeminen kestää aikansa ja se ei tietenkään kerrasta muutu.

(c) Sallis Lindqvist

Kun saimme yläkropan paikoilleen oli jalkojen vuoro. Koska lantioni ennen kippasi taakse se kiristi lonkankoukistajia ja näin jäin puristamaan sisäreidellä satulaan ja polvi pysyi kiinni. Lisäksi jalka saattoi polvesta alaspäin lähteä liikaa taaksee. Miten korjattiin? Kun lantio on tuotuna oikeaan kohtaan lähdetään kääntään jalat ulos eli kuvittele kuin ottaisit polvista kiinni ja kääntäisit jalat ulos. Eli vapautetaan etureidet jännityksestä ja haetaan tukea takareisistä. Pakarat ei saa silti jännittyä vaikka itsellänikin herkästi niin käy...Tämä puolestaan juontaa treenitaustasta kun salilla pakarat hermottuvat todella helposti. Jalka laskeutuu rentona hevosen kylkiä vasten ja saadaan pohkeet lähelle hevosta. Alkuun itselläni jalkaterät menivät ulospäin varsinkin ravissa koska tämä helpotti sitä, etten jännitä etureisillä ja mm. kevennys tulee vain takareisien kautta.

Pikku hiljaa kohti parempaa istuntaa ja jos olen jo näin paljon saanut apua lyhyistä tunneista niin mitäs sitten saadaan aikaan tunnin valmennuksilla! Uffen kanssa huomasin kuinka uuden istunnan kautta mun ei tarvinnut enää puskea hevosta lantiolla käynnissä ja laukassa. Nyt on hevosenkin opeteltava siihen, ettei ratsastaja koko ajan pyydä eteen eikä yliratsasta. Laukassa huomasin kuinka Uffella oli alkuun hankalaa ymmärtää, että kuski vaan istuu jalka paikallaan ja ei koko ajan naputa jalalla eteen. Heti kun tahti alkoi hiipuun niin sitten vasta jalkaa eikä koko ajan!

Vaikka alkuun tämä uusi istunta tuntui hankalalta ja oudolta niin nyt pystyn jo automaattisesti hakemaan sen lantion oikeaan kohtaan ja olemaan rennompi käsistäni. Iso ongelma on kuitenkin vielä mun kädet, jotka ei aina pysy lähellä kylkiä vaan helposti lähtee kyynärpäät ulos... Tämän huomasin Tessan kanssa maanantaina kisoissa ja näette tekin saman videolta sitten. Mutta vaikka kyynärpäät karkasivat huomasin kuitenkin kuinka olin joustavampi käsistäni. Vielä on hakemista ja paljon korjattavaa, mutta odotan innolla koska pääsen taas Airan oppeihin! Voi kun näille suunnille saisi Airan valmennusta järkättyä, mutta menemme sitten tuonne Porin suuntaan kun Aira käy sieläkin pitämässä valmennuksia.

Oletko sinä koskaan käynyt istuntatunneilla?

Onko omassa istunnassasi korjaamista?

Mestarin juoksutustreeniä

Nyt on Mestarikin astunut kunnolla tähän aikuisten maailmaan, sillä pari viikkoa sitten aloitimme juoksutustreenit liinan päässä! Olen aina opettanut omat nuoreni juoksemaan kaksi vuotiaana liinassa. Noiden tammojen kanssa meno on ollut alkuun aika räjähtävää ja suorastaan sanottuna täyttä kohnottamista. En halua heti pistää mitään juoksutusvöitä tai vermeitä päälle, vasta sitten aletaan miettiin jotain pessoan tapaista systeemiä selkään kun varsa menee tasapainoisesti ja rauhallisesti eteenpäin.

Olin siis hieman jännittynyt kun ajattelin Mestarin riehuvan kuin hullu liinan päässä. Kun saatiin varsa kuntoon lähdettiin kentälle kävelemään. Kentällä menimme keskelle ja aloitettiin vasempaan kierrokseen. Ojensin vasemman käden sivuun ja annoin tilaa Mestarin lähteä kävelemään tyköäni pois. En meinannut uskoa mitä silmäni näkivät. Mun terroristivarsa, joka osaa olla välillä niin äijä, käyttäytyi paremmin kuin kukaan muu meidän hevosista ensimmäisessä juoksutustreenissä. Varsa lähti vaan käveleen ympyrää, kun alkoi välillä valuun muhun päin, nostin hieman raippaa ja Mestari jatkoi takasin kauemmaksi rauhallisesta käyntiä. Välillä se käänsi päätään muhun päin tai pysähty katsomaan minua, kun on ihan ymmärrettävää ettei alkuun ole ihan homma hanskassa. Mutta ei mitän riehumista, pukittamista, sinkoamista...ei mitään!

Raviin siirryttiin hienosti melko nopeasti käskystä ja alkuun taas hieman mietiskeltiin pysähtymällä, mutta heti kun Mestari tajusi, että on mentävä ympyrää niin ei sen kummemmin enää mua katsellut vaan jatkoi eteenpäin. Käyntiin siirtyi heti kun vähän äänellä sanoin "prrrrt käynti". Ja kaiken huippu, kun sanoin seis varsa pysähtyi melkein heti!

Olen sitä nyt kolme kertaa juoksuttanut. Alkuviikosta varsalla oli aika paljon virtaa niin päästin sen ensin irti kentälle purkaan sitä energiaa ja siitä jatkettiin hieman liinan päässä ravia molempiin suuntiin. Perjantaina pistin ensimmäistä kertaa juoksutusvyön selkään ja ei sen kummemmin siitä välittänyt! Muutaman kerran pukitteli kun huopa läpätti välillä selkään, muuten meni ihan hyvin. Vähän se oli tosin energisempi, mutta kun pössöenergia kului pois niin saatiin loppua kohden ihan nättiä ympyrää ravissa ja käynnissä. En olisi koskaan luullut, että se on tuollainen hevonen, että kun aletaan töihin niin sitten ollaan täysillä mukana. Nämä hetket antaa mulle uskoa siitä, että huonoista hetkistä huolimatta tuosta tulee mielettömän hyvä hevonen mulle.

Massaa tarttee ja paljon, mutta onneks kesällä saa laitumella kasvaa. Onhan se vasta virallisesti 2v kesäkuun lopussa, joten aika varsamainen on vielä.

Videolla on pikkusen menoa ensimmäiseltä kerralta. Koko ajan en tietenkään pystynyt kuvaamaan kun joudun pitään toisessa kädessä liinaa ja toisessa kameraa. Jos kamera tärisee tiedätte miksi :D

Anniina on lupautunut auttamaan minua Mestarin kanssa. Meillä tuli viimeisestä vuolukerrasta aika pahat traumat nostaa kavioita pesupaikalla, kun varsa vaan hyppi ja repi kavioita irti. Sen jälkeen sen hoitaminen on ollut hieman haastavaa. Pesarilla se osaa olla kyllä ja ei huuda muiden perään vaikka onkin yksin tallissa. Mutta on silti hieman levoton. Ollaan nyt karsinassa sitä laitettu kuntoon ja Marika oli minua auttamassa viime viikolla kun otettiin niitä kavioita. Toivon, että saadaan tilanne rauhoittumaan sitkeällä ja kärsivällisellä työllä!

Hevosmessut - täältä tullaan!

Olimme Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla Aira Toivolan istuntademossa mukana ja nyt olisimme tulossa ihka ensimmäistä kertaa myös Tampereen hevosmessuille mukaan! Aira pyysi meitä uudelleen hänen demoonsa ja esiinnymme lauantaina ja sunnuntaina.

(c) Sallis Lindqvist

(c) Step by Step - blogi

(c) Step by Step - blogi

Messuille ollaan tulossa jo molempina päivinä aamusta asti, sillä Uffe saa majoittua karsinassa messujen aikana. Odotan innolla messuja ja kaikkia tapahtumia, sillä Tampereen messuilla on aina ollut tapana olla hyvin tarjontaa sekä hevostarvikkeita, että ohjelmaa. Hieman jännittää mitä Uffe sanoo Tampereen areenasta. Yleisöä kun on molemmin puolin niin hevoselle myös jännä tilanne. Tosin uskon, että herra Uffe puhaltelee sielä enemmän kukkaruukuille kuin ihmisille (heheh).

Listasin tähän alle mitä kaikkea haluan viikonloppuna nähdä ja tietenkin tummalla löydätte meidän esiintymisajat jos satutte messuille eksyä. Tulkaa siis ihmeessä moikkaamaan! Pyörin FIAL:n (Suomen Lusitanohevosyhdistyksen) osastolla ja eksyn jossain vaiheessa Solheds:n ja Hartog:n osastoille. Hartog-rehut on muuten nyt nähtävillä Ratsastuskeskus Ainon osastolta. Käymme sieläkin pyörähtmässä joten toivottavasti nähdään jossain :) Rohkeasti saa tulla jutteleen kaikesta, olen kova puheleen!

 (c) Sallis Lindqvist

Lauantai

10.00 Nuoren ratsuhevosen polku Suomessa

10.30 Esteratsastusklinikka

11.25 Rotuesittely

12.00 Hevosten kesän iho-ongelmat

14.30 AT Ratsastuspilates

15.30 Paukkuliivi haastaa tavalliset turvaliivit

15.55 komeat Suomenhevosoriit

Sunnuntai

12.00 Satulansovituksen perusteet

12.45 Esteratsastuskisat

13.30 Ruokinnan suunnittelun merkitys hevosen terveydelle

14.30 AT Ratsasuspilates

15.30 Tarvitseeko hevonen vitamiinilisiä?

16.00 Working Equitation esitys

(c) Sallis Lindqvist

Oletko sinä tulossa Hevoset 2017 - messuille?

Odotatko jotain tiettyä messuilta?

Oikein liikkuva hevonen

Lueskelin Nooran Kootussa Ravissa postausta, jossa hän kertoi hieman miten ratsastaa hevosta kohti tuntumaa. Siitä lähdinkin itse pohtimaan, että mitä kaikkea tähän liittyy?

Kun hevonen kulkee takajalkojen kautta eteen hyvää tuntumaa kohti, se kantaa itseään rehellisesti. Kuten Nooran kirjoituksessa tuli esiin, kun hevonen kantaa itseään oikein niin ratsastaja voi päästää jommasta kummasta ohjasta ilman, että hevonen reagoisi siihen mitenkään. Tämä onkin asia minkä kanssa itse ainakin joudun työskentelemään.

Meillä hevoset ovat melkein kaikki todella herkkiä pohkeelle ja varsinkin istunnalle. Otetaan hyvänä esimerkkinä meidän Tessa, joka on äärimmäisen herkkä. Sen kanssa minulla on ollut todella paljon vaikeuksia saada sitä kulkemaan rehellisesti kantaen itseään. Tessa lähtee helposti siis kuolaimen alle ja käteen tuntuu kuin hevonen "olisi" tuntumalla muttei sitten olekaan.

Kun hevonen on noin stressaavaa sorttia sen kanssa pitää joskus vaan improvisoida ja mennä tamman mielen mukana. Yritän ratsastaa alkuun heti hevosta tuntumalle sillä, että pidän käden rentona edessä antaen hevoselle tilaa tulla kohti tuntumaa. Ja kuten Noora painotti, hevosen pitää tulla sinne itse. Mutta jos pidän vain kättä edessä ja odotan, että hevonen tulee yksin yhtäkkiä sinne ohjalle niin ei tämä ilman niitä takajalkoja ainakaan onnistu. Jos näin haluaa kokeilla niin meillä ainakin jos takajalat jää talliin, hevoset menee kuin kamelit pää miten sattuu ilman mitään tuntumaa. Joten samalla koitan aktivoida takajalkoja ratsastamalla käyntiä välillä väistöjen kautta tai lyhentäen ja pidentäen askelta. Uffella tämä toimii todella hyvin, mutta Tessan kanssa ei aina. Sen takia on helpompi aloittaa sillä, että se menee sinne kuolaimen alle ja hetken ravailun jälkeen, kun alkaa rentoutua, pystyn aloittamaan oikean työskentelyn. Eteen tuleekin seuraava ongelma: kun saan Tessan rennommaksi ja tulemaan hyvin tuntumalle, siinä pysyminen on kuin hiuskarvan varassa olemista. Pienikin "muutos" saattaa laukaista tamman jännittymisen ja jälleen kerran ollaan sielä kuolaimen alla. Kun tuntuma muuttuu raskaaksi ja etupainoiseksi alkaa tamma jännittyyn. Takajalat alkaa tällöin hissukseen tekemään vähemmän ja vähemmän töitä. Balanssin löytäminen onkin välillä haastavaa. Ratsastanko mielummin melko rentoa hevosta, vaikkakin aavistuksen kuolaimen alla vai hyvin tuntumalla olevaa jännittynyttä hevosta? No ei kumpikaan ole kyllä ihanteellinen, mutta mielummin se rento hevonen...

Tämä melko yleinen näky kun Tessa jää välillä tyhjäksi edestä, mutta se ei aina välttämättä tarkoita pahaa. Mielummin annan sen mutustaa kuolainta näin kuin, että menee liian etupainoiseksi. Haluan antaa vapauden tulla ohjalle enkä väkisin pyytää sitä alas tai jäädä vetämään taakse.

Tähän meidän ongelmaan olen saanut erilaisia apuja, mutta en vieläkään ole aivan varma miten asian kanssa etenen. Jotkut valmentajat ehdottavat, että jo heti alkuravien kohdalla Tessa kulkisi syvemmässä muodossa ja ei mielellään kovin ryhdikkäänä. Koska jos se heti alusta asti on niska korkealla niin mitä todennäköisemmin en saa tammaa nopeasti rennoksi. Toiset valmentajat sitten taas kehottavat tuota "mene tamman mielialan mukaan" - tyyliä. Ja valitettavasti sen kanssa on vaan pakko mennä askel kerrallaan. Jos saan 5m tehtyä parempaa ravia kuin edellisenä päivänä niin jätän siihen. Minä taas ajattelen sen niin, että annan hevosen kulkea alkuverkan aikana mielummin rennomalla pitkällä niskalla, mutta ilman, että takapää laahustaa jossain ja selkä ei tee hommia!

Itselläni tulee välillä varsinkin Tessan kanssa ongelmaksi sen kuumuus ja herkkyys. Jään niin sanotusti varomaan ja en ratsasta sitä tarpeeksi koska pelkään, että tamma ylireagoi. Näin ei siis saisi tehdä. Kuumaa hevosta pitäisi mitä suurimmalla syyllä ratsastaa hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Tässä huomaan kuinka paljon joudun tekemään itseni kanssa töitä. Kun oikeasti ratsastan Tessaa läpi ja saan sen kunnolla töihin alkaa se kuuma hevonen olemaankin pohkeen takana. Tässä meillä on vielä paljon työstettävää, että hevonen tulisi rehellisesti takaa ja selän läpi eteen. Minun omalla istunnalla on myös suuri merkitys siihen kuinka paljon Tessa menee etupainoiseksi. Jos pelkästään mun olkapäät tai selkä alkaa liikaa kaartuun eteen niin oma painopisteeni siirtyy eteen. Jolloin hevosen painopiste siirtyy eteen...

Mutta millä ihmeellä saada hevonen kantamaan itseään? Itse en ole mikään pro ratsastaja, joten tässä mietin näitä tässä ihan varmasti yhtä paljon kuin moni muukin ratsastaja. Siirtymisistä on hyvin apua ja niitä joutuu oikeasti hinkkaamaan ja paljon.Tulosta saattaa näkyä nopeasti, mutta joidenkin hevosten kanssa voi viedä enemmän aikaa. Kärsivällisyydellä tehty työ palkitsee aivan varmasti.(Muista Petra, muista!) Meillä ehkä Uffen ja Urcon kanssa siirtymisien tulos näkyy nopeammin kuin muilla. Ratsastan hevosiani aina alkuun vaihtelevasti käynti-ravi-pysähdys siirtymisillä ja Uffen kanssa ei kovin montaa siirtymistä tarvitse tehdä kun tunnen jo istuinluitteni kohdalla milloin hevonen lähtee takaa - selän läpi - eteen .Mutta tämäkin tunne tulee enemmän kuolaimettomalla, kun en itse ole sähläämässä käsieni kanssa... Kuitenkin, siirtymisien kautta saadaan aikaan todella paljon kehitystä hevosessa, kunhan ne vain tehdään oikein. Ratsastajan keholla on suuri merkitys (tässäkin!), joten aika paljon saataisiin ongelmia ratkottua kun pistettäisiin ratsastajat ensin kuntoon (ja minä myös!).

Sitten valitettavasti teen monta kertaa sen virheen, että jään pidättämään edestä kun pitäisi antaa tilaa. Aika monella tulee varmaan tehtyä sitä, että jos hevonen vaikka alkaa karkaan käsistä tai ei saa sitä siirtymistä läpi niin jäädään vetään ja monesti pysäytetään se hevonen. Minullakin monta kertaa kun tuntuu ettei tietystä tehtävästä tule yhtään mitään tai hevonen kuumuu käsiin niin tekisi mieli vaan pysähtyä ja aloittaa alusta. Mutta kesken tehtävän ohjista vetäminen ja hevosen pysäyttäminen ei ole oikea ratkaisu. Ellei se nyt kesken kaiken lähteny vetään pukkisarjaa.. :D Jos kuitenkin näin ei ole niin sitä pitäisi vaan sitkeästi itse pysyä pää kylmänä ja jatkaa eteenpäin. Olen tätä joutunut opettelemaan ja oli hevonen mikä hyvänsä niin sen kanssa on pidettävä oma pää kasassa.

Tässäkin saisin pistää kättä enemmän eteen. Hevonen kulkee ihan yhtä rennosti siinäkin, mutta monesti otan liian pitkät ohjat ja jään pitään kättä inan liian takana. Katoaa välillä se kyynärpään jousto!

Mitä enemmän perehdyn näihin oikeisiin tapoihin ratsastaa hevosta, sitä enemmän huomaan tarvitsevani vielä apua kehittyäkseni paremmaksi ratsastajaksi. Tavoitteena onkin nyt saada oma keho ratsastajana kuntoon ja istuntaa paranettua, jotta pystyn vaikuttamaan vielä eleettömämmin ja rennommin hevoseen. Tähän alle laitan nyt aika täydellisen esimerkin siitä, miten kuuluisi hevosen ja ratsastajan mennä. Vielä joskus kun pääsis edes lähelle tuota! Ei varmaan ratsukko kaipaa esittelyä ;)

Haluan vielä painoittaa, että en ole mikään ammattilainen, joten otan kyllä ilomielin lisää vinkkejä vastaan miten saada ne takaset aktiiviseksi ja hevonen kulkemaan rehellisesti kantaen itseään!

http://www.charlottedujardin.co.uk/

Onko sinulla ollut ongelmia löytää sitä oikeaa tuntumaa hevosen kanssa?
Entäs oman istuntasi kanssa? Onko siinä parannettavaa?