Miten haluan hevoseni liikkuvan?

Kaikilla on varmasti omat käsityksensä miten hevosen pitäisi kulkea ratsastajan kanssa. Jokainen hevonen on tietenkin erilainen, pitää ottaa rotu, ikä ja taso huomioon kun näitä alkaa miettimään. Haluaisin tässä hieman avata teille miten toivon nimenomaan meidän hevosten kulkevan. Lusitanot ovat tunnetusti herkkiä, kuuliaisia ja nopeasti reagoivia hevosia. Koska olen tottunut ratsastamaan tämän tyylisillä hevosilla, saatan vaatia muilta hevosilta samaa, vaikka niille nämä piirteet eivät olisikaan ihan päivän selvä asia.

Aloitan aina melkein jokaisella meidän hevosella testaamalla jo alkukäyntien aikana millä tuulella ne ovat. Annan alkuun kävellä pitkin ohjin ja siinä kukin saa venytellä tai katsella kuinka haluaakin. Kun aloitan keräämään ohjia en missään nimessä vaan ota ohjia käteen ja jätä pohkeella tekemättä yhtään mitään. Lähden heti ensimmäisenä herättelemään pohkeella hevosta ja sanon tällä, että nyt alettaisiin töihin. Kun hevonen reagoi pohkeelle aloitan keräämällä hitaasti ohjia samalla pitäen ne takaset aktiivisena, jotta käynti alkaa kulkemaan selän läpi ja tuntuma tulee takajalkojen kautta ohjalle. 

Kun on herkkiä hevosia omat liikkeet on melko olemattomat. Uffe on esimerkiksi sellainen, että jos en jalalla hyvin pistä niitä takasia liikkeelle niin tämä johtaa siihen, että a) selkä laskee b) niska nousee c) tuntuma katoaa kädestä. Sitä joutuu melko hellävaraisesti kuitenkin pyytämään kävelemään selän läpi, sillä se nostaa aika nopeasti ravin jos käyttää liikaa pohjetta eikä ole ns. ehtinyt vielä rehellisesti kävelemään selän läpi... Sen kanssa on välillä aika hiuskarvanvarassa ratsastamista. Mitä vähemmän teen sen parempi.

Kun käynti kulkee haluamalla tavallani siirryn raviin. Ravi oikeastaan ratkaisee mitä milläkin hevosella teen sinä ratsastuskerralla. Yleisin asia mitä teen omilla hevosilla on siirtymiset. Jos hevonen on kuuma ja yliherkkä kaikelle käytän siirtymisiä rauhoittavana tehtävänä ja samalla pidän hevosen koko ajan pääkopastaankin töissä. Jos hevonen taas ei reagoi heti pohkeelle kun pyydän, saan nopeilla ja lyhyillä siirtymisillä todella hyvin meidän hepat heräteltyä. Ravissa en pysty sietämään sitä, että kuljetaan pitkään samaan suuntaan ja sitä tylsää rinkiä. Teen jatkuvasti kolmikaarista, puolivoltteja, kiemuroita, voltteja, ympyröitä.... eli siis pyrin vaihtamaan melko paljon alkuraveissa suuntaa mihin mennään. Tessa varsinkin vaatii koko ajan tämmöstä aivojumppaa. Sillä on muutenkin niin paljon energiaa, että kun pidän sen pään töissä saan sen nopeammin keskittymään ja mikä tärkeintä, rentoutumaan. Uffella taas kinnerpattien takia alkuravien voltit ei ole mitään pieniä, vaan pidän ne isompina kuin muilla. Vasta laukan jälkeen alan pienentään kun lihakset on hyvin lämpösinä. Pötkyläkin on todella kuuma ja herkkä ja sen kanssa kolmikaarinen siirtymisillä on erittäin hyvä aivojumppatehtävä.

Kun hevonen on omaan makuun sopivan kuuliainen alan jumppaan laukkaa. Laukka on kaikilla vähän erilainen. Uffella alkulaukat on enemmänkin semmosta rennompaa ja jumppaavaa. Sitten vasta alan taas työstään ravia ja uudelleen laukkaa kun on hyvin kroppa vetreänä. Muilla taas saatan päästä heti alkuravien jälkeen työstään laukkaa. Zeuksella on tärkeää, että laukka pyörii kunnolla ja silti se saisi pikkuisen venyttää alas eteen. Tällä rodulla laukka on hankala siinä mielessä, että nosto tapahtuu  helposti ylös eikä eteen. Uffe on oikeastaan ainoa jolla olen saanut rehellisesti työstettyä laukannostoa siihen, että vaikka se nekku on alempana niin nosto lähtee selkä pyöreenä oikeasti ETEEN. Urco ja Zeus on hankalimmat laukkannostojen kanssa. Urcollakin vaikka se kuinka nostaisi laukan selkä pyöreenä ja hyvällä niskalla, niin silti se tulee jostain selkärangan kautta se rotutyypillinen ylös ja ei eteen. Niiden kanssa pitää melkeen ajatella nosto heti keskilaukkaan. Tai siis ainakin ajatuspohjalla. Tessa taas on niin herkkä meneen eteen, että sen kanssa rennot nostot on ne tärkeimmät. Melkein kuin ajattelematta laukka vaan nousisi. Jos valmistelen sitä liikaa laukkaan sillä keittää päässä ja nostot on jo valmiiksi jännittyneitä. Teen aivan minimaalisen pienen puolipidätteen ulko-ohjalla ja lantiolla istun pikkuisen syvempään satulaan. Silloin se melkein kuin itsestään nostaa laukan. Kuten sanoin, välillä tämä on melkoisen hiuskarvanvarassa ratsastusta :D

On käynyt myös useasti niinkin (varsinkin noilla tammoilla), että en työstä laukkaa edes ollenkaan. Pötkylä ja Unaiva kiehuu melko kuumaksi laukasta ja jos tunnen, että ravissa on jo tarpeeksi tekemistä en lähde kiusaamaan minua ja hevosta ottamalla vielä laukkaa päälle. Luulisi, että laukassa pieni revittely helpottaisi niiden energian määrää mutta ei. Päinvastoin. Kuppi menee siitä vaan nurin.... Tessa taas on joskus niin eri tavalla kuuma ja herkkä. Se ei räjähdä mihinkään, mutta käyttää kuumuuttaan pelleilyyn ja pistää hanttiin. Sen kanssa todellakin mennään niin fiilispohjalta ja jos rouvalla on Diiva-vaihde päällä saan jättää oman periksiantamattoman asenteen talliin ja mennä tamman ehdoilla. Onneksi nyt kesä on sitä hieman rauhoittanut ja ainakin nyt viime aikoina olen saanut nauttia niin rennosti työskentelevästä tammasta, että huhu ! ;)

Kaikilla on aina jotain mitä pitää työstää. Tärkeintä on kuitenkin muistaa oma istunta ja tapa kuinka reagoi kaikkeen. En saa hermostua millään tavalla, sillä se ei auta yhtään mihinkään. Jos minulla on huono päivä mielummin annan hevosten tehdä töitä maastakäsin kuin minä selässä. Joskus taas ratsastus vaan piristää ja sitä tulee siitä paremmalle tuulelle. Näin kesällä helteillä mieli lepää kun saa mennä ilman satulaa kentällä kaikkea hauskaa hevosilla! Uittaminen tai pellolla ratsataminen ovat hyvää vaihtelua arjen sileätyöskentelyyn. Hyppääminen hoidetaan noin kerran viikkoon, ei toki kaikilla, mutta puomeja mennäänkin muutama kerta viikkoon.

Tässä tällainen "pieni" selostus minun omasta tavastani millain ratsastan hevosiani. Jokaisella on omat tapansa ja omani ei varmasti jonkun mielestä ole oikea, mutta meillä tämä toimii. Lusitanot vaativat rentoja, nopeita ja herkkiä ratsastajia ja niiden kanssa ei kannata liikaa sielä selässä sählätä. Kuumuuden takia aivoja pitää joskus työstää melkein enemmän kuin kroppaa, mikä taas tieteää minulle helpompia ja yksinkertaisempia tehtäviä. Keep it simple tyyli pätee myös meillä!