Miten haluan hevoseni liikkuvan?

Kaikilla on varmasti omat käsityksensä miten hevosen pitäisi kulkea ratsastajan kanssa. Jokainen hevonen on tietenkin erilainen, pitää ottaa rotu, ikä ja taso huomioon kun näitä alkaa miettimään. Haluaisin tässä hieman avata teille miten toivon nimenomaan meidän hevosten kulkevan. Lusitanot ovat tunnetusti herkkiä, kuuliaisia ja nopeasti reagoivia hevosia. Koska olen tottunut ratsastamaan tämän tyylisillä hevosilla, saatan vaatia muilta hevosilta samaa, vaikka niille nämä piirteet eivät olisikaan ihan päivän selvä asia.

Aloitan aina melkein jokaisella meidän hevosella testaamalla jo alkukäyntien aikana millä tuulella ne ovat. Annan alkuun kävellä pitkin ohjin ja siinä kukin saa venytellä tai katsella kuinka haluaakin. Kun aloitan keräämään ohjia en missään nimessä vaan ota ohjia käteen ja jätä pohkeella tekemättä yhtään mitään. Lähden heti ensimmäisenä herättelemään pohkeella hevosta ja sanon tällä, että nyt alettaisiin töihin. Kun hevonen reagoi pohkeelle aloitan keräämällä hitaasti ohjia samalla pitäen ne takaset aktiivisena, jotta käynti alkaa kulkemaan selän läpi ja tuntuma tulee takajalkojen kautta ohjalle. 

Kun on herkkiä hevosia omat liikkeet on melko olemattomat. Uffe on esimerkiksi sellainen, että jos en jalalla hyvin pistä niitä takasia liikkeelle niin tämä johtaa siihen, että a) selkä laskee b) niska nousee c) tuntuma katoaa kädestä. Sitä joutuu melko hellävaraisesti kuitenkin pyytämään kävelemään selän läpi, sillä se nostaa aika nopeasti ravin jos käyttää liikaa pohjetta eikä ole ns. ehtinyt vielä rehellisesti kävelemään selän läpi... Sen kanssa on välillä aika hiuskarvanvarassa ratsastamista. Mitä vähemmän teen sen parempi.

Kun käynti kulkee haluamalla tavallani siirryn raviin. Ravi oikeastaan ratkaisee mitä milläkin hevosella teen sinä ratsastuskerralla. Yleisin asia mitä teen omilla hevosilla on siirtymiset. Jos hevonen on kuuma ja yliherkkä kaikelle käytän siirtymisiä rauhoittavana tehtävänä ja samalla pidän hevosen koko ajan pääkopastaankin töissä. Jos hevonen taas ei reagoi heti pohkeelle kun pyydän, saan nopeilla ja lyhyillä siirtymisillä todella hyvin meidän hepat heräteltyä. Ravissa en pysty sietämään sitä, että kuljetaan pitkään samaan suuntaan ja sitä tylsää rinkiä. Teen jatkuvasti kolmikaarista, puolivoltteja, kiemuroita, voltteja, ympyröitä.... eli siis pyrin vaihtamaan melko paljon alkuraveissa suuntaa mihin mennään. Tessa varsinkin vaatii koko ajan tämmöstä aivojumppaa. Sillä on muutenkin niin paljon energiaa, että kun pidän sen pään töissä saan sen nopeammin keskittymään ja mikä tärkeintä, rentoutumaan. Uffella taas kinnerpattien takia alkuravien voltit ei ole mitään pieniä, vaan pidän ne isompina kuin muilla. Vasta laukan jälkeen alan pienentään kun lihakset on hyvin lämpösinä. Pötkyläkin on todella kuuma ja herkkä ja sen kanssa kolmikaarinen siirtymisillä on erittäin hyvä aivojumppatehtävä.

Kun hevonen on omaan makuun sopivan kuuliainen alan jumppaan laukkaa. Laukka on kaikilla vähän erilainen. Uffella alkulaukat on enemmänkin semmosta rennompaa ja jumppaavaa. Sitten vasta alan taas työstään ravia ja uudelleen laukkaa kun on hyvin kroppa vetreänä. Muilla taas saatan päästä heti alkuravien jälkeen työstään laukkaa. Zeuksella on tärkeää, että laukka pyörii kunnolla ja silti se saisi pikkuisen venyttää alas eteen. Tällä rodulla laukka on hankala siinä mielessä, että nosto tapahtuu  helposti ylös eikä eteen. Uffe on oikeastaan ainoa jolla olen saanut rehellisesti työstettyä laukannostoa siihen, että vaikka se nekku on alempana niin nosto lähtee selkä pyöreenä oikeasti ETEEN. Urco ja Zeus on hankalimmat laukkannostojen kanssa. Urcollakin vaikka se kuinka nostaisi laukan selkä pyöreenä ja hyvällä niskalla, niin silti se tulee jostain selkärangan kautta se rotutyypillinen ylös ja ei eteen. Niiden kanssa pitää melkeen ajatella nosto heti keskilaukkaan. Tai siis ainakin ajatuspohjalla. Tessa taas on niin herkkä meneen eteen, että sen kanssa rennot nostot on ne tärkeimmät. Melkein kuin ajattelematta laukka vaan nousisi. Jos valmistelen sitä liikaa laukkaan sillä keittää päässä ja nostot on jo valmiiksi jännittyneitä. Teen aivan minimaalisen pienen puolipidätteen ulko-ohjalla ja lantiolla istun pikkuisen syvempään satulaan. Silloin se melkein kuin itsestään nostaa laukan. Kuten sanoin, välillä tämä on melkoisen hiuskarvanvarassa ratsastusta :D

On käynyt myös useasti niinkin (varsinkin noilla tammoilla), että en työstä laukkaa edes ollenkaan. Pötkylä ja Unaiva kiehuu melko kuumaksi laukasta ja jos tunnen, että ravissa on jo tarpeeksi tekemistä en lähde kiusaamaan minua ja hevosta ottamalla vielä laukkaa päälle. Luulisi, että laukassa pieni revittely helpottaisi niiden energian määrää mutta ei. Päinvastoin. Kuppi menee siitä vaan nurin.... Tessa taas on joskus niin eri tavalla kuuma ja herkkä. Se ei räjähdä mihinkään, mutta käyttää kuumuuttaan pelleilyyn ja pistää hanttiin. Sen kanssa todellakin mennään niin fiilispohjalta ja jos rouvalla on Diiva-vaihde päällä saan jättää oman periksiantamattoman asenteen talliin ja mennä tamman ehdoilla. Onneksi nyt kesä on sitä hieman rauhoittanut ja ainakin nyt viime aikoina olen saanut nauttia niin rennosti työskentelevästä tammasta, että huhu ! ;)

Kaikilla on aina jotain mitä pitää työstää. Tärkeintä on kuitenkin muistaa oma istunta ja tapa kuinka reagoi kaikkeen. En saa hermostua millään tavalla, sillä se ei auta yhtään mihinkään. Jos minulla on huono päivä mielummin annan hevosten tehdä töitä maastakäsin kuin minä selässä. Joskus taas ratsastus vaan piristää ja sitä tulee siitä paremmalle tuulelle. Näin kesällä helteillä mieli lepää kun saa mennä ilman satulaa kentällä kaikkea hauskaa hevosilla! Uittaminen tai pellolla ratsataminen ovat hyvää vaihtelua arjen sileätyöskentelyyn. Hyppääminen hoidetaan noin kerran viikkoon, ei toki kaikilla, mutta puomeja mennäänkin muutama kerta viikkoon.

Tässä tällainen "pieni" selostus minun omasta tavastani millain ratsastan hevosiani. Jokaisella on omat tapansa ja omani ei varmasti jonkun mielestä ole oikea, mutta meillä tämä toimii. Lusitanot vaativat rentoja, nopeita ja herkkiä ratsastajia ja niiden kanssa ei kannata liikaa sielä selässä sählätä. Kuumuuden takia aivoja pitää joskus työstää melkein enemmän kuin kroppaa, mikä taas tieteää minulle helpompia ja yksinkertaisempia tehtäviä. Keep it simple tyyli pätee myös meillä!

Estekisakausi aloitettu!

Noniin! Nyt on kauden ensimmäiset estekisatkin taputeltu läpi kunnialla maaliin. Olimme Uffen kanssa 17.7 Kankaanpään Ratsastuskeskuksen järjestämissä 2-tason kisoissa ja starttasimme luoka 60-70cm. Verkassa Uffe oli normaali itsensä ja ei mikään kovin kuuman oloinen. Välillä sain oikein herätellä sitä ja hypyillä pysyi hyvin rentona. Jotenkin kun Uffe on käynyt ties kuinka ja monta kertaa jo tuoka KRK:lla niin luulee olevansa kuin kotonaan.

Kun päästiin radalle kävin näyttämässä sille nuo "pelottavat" portit ja johdepossut. Niitähän siinä ihmeteltiin kuin ikinä herra ei niistä yli olisi mennyt (mikä on Uffelle melkoisen normaalia käytöstä :D). Kun oli meidän vuoro en tiedä mistä toi Siika sai jonkun näköisen adrenaliinipotkun, mutta se sitten lähti eikä multa paljon radan vauhdista kysytty mitään. Uffe kuskaa mua 6-0 koko radan läpi ja sai vaan revetä nauruun ja hävetä silmät päästään, voi jestas!

Hackamorella on siis ongelmana jos Uffe käy liian kuumana en saa sitä kääntyyn uusinnassa mihinkään. Vaikka Uffella olisi intoa ja eteenpäinpyrkivyyttä niin se ei haittaa jos hän kuuntelee minua. Kallen valkuissakin ollaan joskus saatu sitä super hyvää fiilistä kun hevonen odottaa, silti hyvin aktiivisella laukalla, ennen estettä ja kuuntelee pelkästää melkein mun painoapuja. No tässä kisassa ei paljon painoapuja kuunneltu ja huomasin ettei salitreenistäni ollut yhtikäs mitään hyötyä :D Jos Uffella on liikaa vauhtia + ei kuuntele minua = pää painuu herkästi alas = ei käänny.

Vaikka rata oli aika vauhdikas olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen. Tiesin etten uusinnassa saa sitä kääntyyn niin päätin tehdä edes jotenkuten pitkät ja hyvät tiet. Starttaamme nyt lauantaina 30.7 Zilpalla 60cm ja 80cm. Otan tuon pikku luokan ihan vaan sen takia, että Uffe olisi rennompi 80cm radalla. En halua "viedä tikkareita" keneltäkään, vaan haluan ratsastaa siistin ja rauhallisen radan. Nyt kun vielä saan Uffenkin ajattelemaan samalla tavalla niin olisi hienoa. Meillä on keskiviikkona Kallen estevalmennus, joten katsotaan millaisen valmistavan treenin saadaan alle ennen kisoja. Nyt on niin mahdottoman kuumaakin luvattu, että uiminen taitaa olla päälajina tällä viikolla (tai ainakin palauttavana treeninä iltaisin)!

Onko muilla kuinka paljon kisoja?
Käytkö seuraamassa kisoja paikan päältä?

Irtojuoksutuskuvia ja kuulumisia

Päästin Uffen alkuviikosta kans pikkuisen jumppaan itseänsä vapaana kentällä. Verkkasin sen ensin käynnissä ja ravissa liinan päässä hyvin ja sitten päästin herran irti. Uffella oli vaan kovin kiirus mennä sotkemaan ittensä, mutta sain sen kuitenkin vielä puhtaana juoksemaan ainakin muutaman kierroksen. Uffen kanssa meillä on itse asiassa mennyt pirun hyvin. Ollaan oltu Satakunta Cup:n 1.- ja 2.osakilpailussa kesä- ja heinäkuussa. Saatte kisoista vielä postauksen erikseen, odottelen vaan viimeisestä kisasta jos joku olisi meistä napannut muutaman kuvan ;) Huomenna mennäänkin meidän tämän kauden ekaan estekisaan ja startataan HUIMA 60-70cm luokka :D

1.

2.

3.

Uffe on hypännyt super hyvin ja maanantaina meillä oli Kallen estevalmennus missä päästiin jo hyppään sellaista noin 80-85cm rataa. Olin aivan järkyttynyt, kun Uffe imi esteille kuin hullu! Yleensä se tosiaan aina kyttää alkuun pikkuisen ja saan monesti olla joka kerralla jalalla varmistamassa. Erikoiseteellekin kun mentiin ekaa kertaa niin hän päätti ottaa kirjaimellisesti ohjat käteen ja mennä. Kallekin sanoi, että on todella positiivista nähdä se näin eteenpäinpyrkivänä, vaikka välillä olisi saanut hitaamminkin mennä. Viime viikolla estetreenit oli pikkusen rauhallisemmat, mutta sieläkin löytyi intoa. Joten aikas innoissani olen huomisista kisoista ja taitaa Uffekin tykätä kun ei aina mennä pyöriin sinne kouluaitojen sisälle ;)

4.

5.

6.

7.

Uffella on siis nyt virallisesti puhjennut näin vanhempana kesäihottuma...Viime vuonna jo oli samoja merkkejä ja nyt kun jälleen sama kutina uusiutu niin olen hoitanut sitä kuin Tessaa. Tosin Tessalla ilmeisesti varsominen rauhoitti kroppaa ja sen ihottuma on pysynyt todella kurissa! Eläinlääkäri kirjoitti kuitenkin kummallekin reseptin ja syövät sitten kesäsisin Histeciä ja loimet uusittiin tälle vuodella. Uffe sai oman zebra-ihottumaloimen ja hän on melkoisen koominen se päällä :D Mahtaa naapurit ihmetellä, että onko meille ostettu uusi hevonen!

8.

9.

10.

Ruokinnassakin on tullut muutosta ja se on aloittanut hitaan "massakauden". Toki ei mikään pulluka saa olla, mutta näin kesällä Uffe saa syödä melkoisen paljon. Tietenkin pitää ottaa huomioon, ettei Uffe ole enään 5wee nuori poika ja varmasti kohta masukin paisuu aivan tarpeeksi uuden heinän myötä :D Saatiin kokeeksi Hollantilaista rehua josta kirjoitan teille kokemuksia kun olen pussin syöttänyt loppuun. Toistaiseksi näyttäisi hyvin maistuvan ja hyvässä lihaksessa Uffe on pysynyt!

11. ja 12.

13.

14.

15.

16.

Löytyikö lempikuvaa?

Kesämies

Sain napattua muutaman kuvan Mestarista laitumelta viime viikolla. Paarmat kiusasivat tosin niin pahasti jo aamusta asti, joten hepat pääsi sisälle aikasemmin nauttiin vihreestä viileään talliin. Mitäs mun kesämiehelle sitten kuuluu? No hyvää ja välillä mun mielestä huonoa. Meillä on siis välillä hieman "erimielisyyksiä" siitä mikä on ja ei ole sallittua.

Siis yleisesti se on kiltti kuin mikä. Karsinassa iltaisin on niin ihanaa jäädä vaan harjailemaan ja ihastelemaan sitä. Samalla kun se syö iltaheiniänsä Mestaria on kiva silittää joka paikasta ja niin kuin tänäänkin illalla jäin harjauksen jälkeen vaan nojailemaan sen selkää vasten ja huokailemaan syvään haistellen sen ihanan tuoksuista karvaa. Noi on ne hetket milloin meillä on sellaista yhteistä aikaa ja ne vietetään ihanassa tunnelmassa. Pesupaikallakin sitä on ihana harjailla ja puunasin sen tässä pari päivää sitten oikein viimeisen päälle lakattuja kavioita myöden komeaksi. Mutta seuraavana päivänä, viimeistään kun herraa haen tarhasta, jään harkitsemaan vahvasti jo nyt sitä väkisin ruunausta...

Ongelmana on oikeastaan tarhasta talliin tulo. Aamulla sen kanssa kaikki on ihan fine. Kärpäshuppua se ei enää yritä syödä ja riimukin menee melkein joka aamu päähän niin ettei se käy Mestarin hammastarkastuksen kautta. Eli siinä mielessä on tullut edistystä. Vissiin mennyt kaaliin ne lukuisat kerrat kun olen näpäyttänyt turpaan jos hampaat on ollu ensimmäisenä asialla. Tarhaan se kävelee aika hitaasti ja lungisti, välillä saattaa heiluttaa päätänsä, mutta tällä hetkellä se menee siis kiltisti tarhaan ja laitumelle. Koskaan se ei siis ole ollut sellainen pystyyn ja päälle hyppijä. Lähinnä ongelmana on ollut se purukaluston hallitseminen ja samalla se pään heiluttaminen puolelta toiselle... Tosin pään heiluttaminenkin on huomattavasti jo vähentynyt!

Meillä yleensä etutarhoilta otetaan Unaiva, Pötkylä ja Tessa ensin sisälle, eli naiset ensin. Sitten seuraavana on ollut Mestarin vuoro mennä talliin. Olen siis tehnyt testin ja kokeillut millainen se on viedä talliin kun haen tammat ensin ja kun puolestaan vien Mestarin ensin talliin. Kun tammat menee ensin, on hän melko villi talliin taluttaessa. Joskus on niitä päiviä, että kävellään kiltisti perässä ja ollaan maailman ihanin varsa. Sitten on niitä päivoä, kun meillä on vaikka pihassa traktori eri paikassa kuin edellisenä päivänä ja siitähän saa hyvän syyn "säikähtää" päälle ja riehua päällänsä miten sattuu. Kun vien Mestarin ensin se kävelee paljon kiltimmin ja hitaammin. Jotenkin ihan kuin jäisi ihmettelemään, että miksi noita naisia ei nyt sitten otetakaan ennen häntä. Mutta sitten on taas niitä päiviä, että vaikka veisin sen ensin niin on todellakin ihan sama...

Tässä muutama viikko sitten ilmeni toinen ongelma varsinkin talliin tulon kanssa. Koska otan Urcon ja Zeuksen ensimmäisenä talliin niin tietenkin ne tervehtii hörisemällä melkein jokaista hevosta joka talliin astuu. Tietenkin Unaiva saa isoimmat huudot, mutta muille ne pelkästään hörähtelee. Mestari on siis tällä hetkellä melkoinen machomies, tai ainakin hän näin kuvittelee itsestään. Jos talutan tammat sen tarhan ohi se hirnuu kuin isompikin ori aidan reunalla tammoja seuraten. Mutta välittömästi jos Uffe hirnahtaa (Uffe on siis Mestarin kanssa etutarhoilla + tammat ja poni) se alistuu lonksuttamalla suutaan. Eli heti kun joku ori hörähtää tai hirnuu sille se alistuu samantien. Siinä kävi sitten niin, että joka kerta kun mentiin tallin ovelle, Zeus tapansa mukaan hörähti, ja varsa vetää liinat kiinni ja suu samantien auki. Ei suostu liikkumaan yhtään mihinkään vaan seisoo sellaisella ilmeellä kuin ketään ei olisi kotona ja lonksuttaa suutaan tallin ovella... Päätin yksi ilta sitten tehdä niin, että kun Mestari veti liinat kiinni niin jäin itse vetämään vastaan. Halusin sen ymmärtävän, että samantien kun jalka ottaa yhdenkin askeleen eteen niin riimunnaru löystyy ja tulee kiitosta. Me taidettiin 15min seistä ja katsoa toisiamme, että kumpi antaa periksi. Luonteeni kun ei anna periksi, Mestari hokasi kerrasta ja suostui antamaan periksi. Tällä tekniikalla ja kolmen päivän kuluttua ei ollut enää mitään ongelmaa! Onneksi on siis yksi murhe pois.

Vielä on kuitenkin ongelmana tämä taluttaminen talliin. Kun huomaan, että se käy ylikierroksilla teen paljon seis-harjoituksia matkan varrella. Näin saan sen edes jotekin malttaan ja kuuntelemaan minua. Viime viikolla kuitenkin ei näköjään tullut laitumella laukattua tarpeeksi ja päästin sen kentälle riehuun mehut pois. Loppuun jatkettiin seis-harjoituksilla ja kyllä mentiin kiltisti :) Tänään kuitenkin kävi ikävästi näin minun kannaltani. Pihassa oli käynnissä oleva kaivinkone joka tasoitti pihahiekkoja meillä, lisäksi isä oli jättänyt kiireessä traktorin peräkärryineen aika lähelle tallia ja jostain oli pihaan ilmestynyt pelottava valkoinen iso puusäkki. Tiesin, että Mestari kyttää näitä kaikkia ja talutin sitä oikealta puolelta, jolloin halusin näyttää sille, että kun minä uskallan mennä lähelle niin ei ole mitään hätää. Pikkusen varsa pelkäsi muttei mitään suurempaa. Kun luulin tilanteen olevan ohi vaihdoin traktorin jälkeen taas normaalisti Mestarin vasemmalle puolelle taluttamaan. En tiedä sitten mitä tapahtu, mutta yhtäkkiä parin askeleen jälkeen se heilautti päätänsä ja tällä kertaa poikkeuksellisesti minua kohden. Yleensä se siis viskoo päätänsä enemmän ulos. Yks kaks aivan jäätävä pamaus kun meidän otsat kävi yhteen. Siinä meikäläinen melkein polviltaan tärähdyksestä ja kipu oli melkoinen.... Karjasin kerran niin pahasti sille riiviölle ja kyllä tultiin kiltisti perässä talliin karsinaan.

Alkaa välillä vaan niin ottaan kirjaimellisesti päähän toi sen käytös. Kuka mut tuntee tietää, että olen luonteeltani sellainen johtajatyylinen. Eli siis osaan hyvinkin tehdä selväksi milloin minun kanssa ei kannata leikkiä. Mestarille on siis kerrottu melkoisen selkeästi miten hommat kuuluu tehdä, mutta joka päivä sen kanssa pitää aina jostain kinastella. Ihan kuin 4-vuotias uhmaikäinen pikku poikalapsi. Ja sitten tämmösenkin tilanteen jälkeen se pirulainen osaa olla niin kuin ihmisen mieli ja olla kuin lammas. Ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut ja hän olisi aina ollut kiltti poika. Mutta eiköhän se tästä, tilanne on kuitenkin päivä päivältä ehkä sen inan verran parempi niin jaksan vaan tehdä sen kanssa töitä. Faktaa on kuitenkin se, että samantien kun herralla pallit laskee niin se myöskin sieltä poistuu :D Uhkailen sitä aina sillä, että jos sen käytös ei muutu pistän sen Uffen kanssa samaan tarhaan ja siinä vaiheessa taitaa Mestarilla mennä kiireesti pupu pöksyyn. Uffe saisikin sitä kouluttaa tavoille niin lakkais toi uhmailu !

Kysymyksien aika!

Nyt kun lukijoitakin on tullut noin hyvin ajattelin, että olisi varmaan hyvä aika jälleen teidän esittää kysymyksiänne! Saa kysyä minusta ja hevosista mitä nyt mielee tuleekaan. Tietenkin muistetaan pysyä asiallisella puolella ;) Laittakaa siis paljon kysymyksiä tulemaan niin saadaan paljon vastauksia!

p.s. Minulla on neljä postausta kuvia vaille valmiina, joten postauksia siis heti tulossa lisää kun saan kuvaajan meille ;) Päivät olleet super kiireisiä ja samalla taistelen flunssaa vastaan...