Pitkästä aikaa varsulistakin kuulumisia tänne blogin puolelle kuvien kera. Nämä kuvat on siis otettu jo hetki sitten, jolloin sillä oli juuri tommonen ruma karva. Alta puski uutta hienoa kesäkarvaa ja talvikarvaa oli vielä pikkuisen pinnassa. Koitan ensi viikolla herättää oman kameran taas henkiin ja napata siitä uusia kuvia kiiltävällä kesäkarvalla :)
Tällä hetkellä Mestarilla kaikki ei ole ihan hyvin. Se alkoi voimakkaasti yskimään ja luulin sen johtuvan pölystä tai jos sillä oli mennyt jotain kurkkuun jne. Tarkkailin pari päivää ja tilanne ei muuttunut. Kun kaveri yskäsi oikein kovaa niin alkoi tulemaan limaakin mukana. Soitin eläinlääkärille ja hän määräsi nyt Oriprim-kuurin sille. Toivon, että lähtee helpottamaan sillä on kurjaa nähdä kun toinen on tollain kipeä.
Sitten on tuo ruokintapuoli, jonka kanssa on ollut ongelmia. Se saa hyvää heinää (ja paljon 4-5krt/pvä) ja lisäksi syötän sille tarvitsemansa kivennäiset ja ravinteet myslinä ja täydennysrehuna. Silti paino laski. Madotin sen kunnon matolääkkeellä ja lisäsin heinää. Nyt aloitin syöttämään sille vielä extrana varsarehua missä enemmän valkuaista, sillä musta tuntuu, että siihen ei imeydy nyt kunnolla kaikki ravinteet. Alkuviikosta se pääsee laitumelle, jonka toivon tuovan sille vihdoin sitä massaa. Eli tässä mennään nyt viikko kerrallaan, sillä ei se paino päivässä nouse eikä nää heti miten uudet muutokset vaikuttaa siihen. Pidetään peukkuja, että nyt lähtisi parempaan suuntaan. Onneksi nyt uusi kesäkarva kiiltää ja se on koko olemukseltaankin normaali pirteä itsensä!
Lisäksi musta tuntuu, että sen uhmaikä välillä vaan pahenee. Välillä ollaan kuin ihmisen mieli ja sitten taas joskus semmonen itse piru, että oksat pois. Vähän joudutaan keskusteleen siitä, että ihmisen päältä ei mennä missään vaiheessa. Se saattaa joskus siis unohtaa, että olen rinnalla jos huomaa, että kissa hyppää puuhun juuri siinä vierellä... Paljon joutuu tekeen seis-harjoitusta taluttaessa ja ymmärrän kyllä, että sen pinna ei kauaa muutenkaan kestä tehdä tämmösiä. Ainoa hetki kun se on vallan paikalaan kuin patsas on kun harjaan sen harjaa :D Se seisoo kuin tatti paikallaan ja nauttii. Pitäisköhän mun alkaa harjaan sen harjaa taluttaessa jos rauhoittuisi.
Vaikka nyt onkin vähän vastoinkäymisiä niin ei tässä hätää, kaikki kääntyy varmasti parempaan päin. Ainakin minä uskon tähän ja teen kyllä kaikkeni, että saadaan varsuli kasvamaan ja käyttäytyyn. Herra sai oman kärpäshupunkin, missä on hauskat silmät. Hupun anto laittaa tosi kiltisti päähän ja ei oikein kovin paljoa siitä välittänyt. Pikkuisen ekalla kertaa ihmetteli miks ei saanu sitä pois, mutta kun tajus ettei huppu lähde päästä niin oli ihan ok asian kanssa. Ja oli muuten taas tallin helpoin hevonen antaa matolääke :D
Kaikki kuvat ottanut Anniina
