Paluu esteradoille

Uffe on palannut esteradoille! Kauan siinä menikin ennen kun jälleen uskallettiin, mutta parempi olla hevosesta sata varma, kuin lähteä vähän puolitreenillä kokeilemaan. Tähän laitoin teille meidän molemmat kisastartit mitä olemme nyt menneet. Ensimmäisenä starttasimme LuSar:n I-tason estekisoissa 60cm ja 80cm. 

Uffen kanssa ollaan siis edetty kuolaimettomalla linjalla esteiden kanssa. Kisoihin LG-kuolaimettoman sijaan laitoin hackamoren, joka on sallittu kisoissa. LuSarin kisat olivat perjantaina 14.8 illalla ja sain ystäväni Suvin mukaan kuvailemaan. Päätin ottaa nyhtiksen oppimaan uffen kanssa kisakokemusta, eli miten käyttäyty traikussa kun toinen hevonen ei ole vierellä. Uffe oli aivan älyttömän villi ja kuuma verkassa. Se innostu nyhtiksestä niin paljon, että se melkein kiljui sille koko ajan verkasta niin kuin pieni varsa. Tammat oli ihan kamalia, mutta se pieni ruunan pallero traikussa oli siis kisojen paras.

Hackamorella tosiaan ei ole ihan sitä super nopeaa kontrollia niin kuin kuolaimella. Muutamia kertoja laukassa ennen estettä uffe meinasi vetää päätä ryntäisiin ja alkaa pukittaan innosta. Ihanaa toisaalta nähdä uffe noin innoissaan taas. Kas kummaa kun koulukisoissa ei ihan noin villiä menoa ole... Verkassa kaikki hypyt olivat todella hyviä. Minua jännittä melko paljon se ensimmäinen rata vaikka korkeus ei päätä huimannut. Edellisistä estekisoista oli kuitenkin jo melkein yli vuosi aikaa..

Radalla ite hieman olin hukassa lähestymisien kanssa. Oli tämä meidän ensimmäinen kisarata vuoteen ja kaiken lisäksi vielä ensimmäinen kisarata kuolaimettomalla. Hieman oli siis hakemista, mutta uffe hoiti hienosti hommansa. Koko radan ajan hain vaan rentoa ja rauhallista menoa. Uusinnassakaan en edes yrittänyt mitenkään ratsastaa aikaa. Sain kuulla sijoittuneeni kolmanneksi ja suu loksahti alas. Miten, jos en edes ratsastanut uusintalaukkaa. Ei siinä mitään, herra Ruusukehai Siika hoiti mun puolesta näköjään homman kotiin. Kunniakierroksella toinen "pikkuisen" päätti sitten lähteä käsistä :D

80cm radalla ite lähdin liikaa mokaileen. Perusrata meni oikein hienosti ja minä tyhmä ehkä innostuin liikaa tuosta edellisestä radasta ja lähdin ratsastaan aikaa. No enkö sitten unohtanut uusinnan toisen esteen ja tein nin huonon tien sille, että uffe totesi ettei me ihan tällaisilla teillä aleta hyppään. Onneksi on niin fiksu hevonen, että todellakin korjaa mun virheet. Viimeisellä uusinnan esteellä en oikein tiedä mitä tapahtui. Uffe ponnisti normaalisto mutta kesken hypyn jähmetty. En tiedä näkikö se jotain vai mikä tuli, mutta takasilla sitten otti puomin alas. Ei silti haitannut yhtään, selvisimme meidän tämän vuoden ekoista kisoista suht hyvin ja iloisella mielellä sai lähteä kotio treenaan lisää.

Sitten olimme Niinisalossa 29.8 2-tason estekisoissa. Meidän piti startata vain 80cm, mutta kävimme samalla viikolla tekemässä Niinisalossa estetreenin ja kokeilin kuolaimia sille. Kaikki hypyt meni oikein hyvin, kunnes koitimme hypätä lankkuokseria. Ei niin ei. Puomit jouduttiin laittaan maahan asti kunnes uffe uskalsi hypätä sen. Tein sitten fiksun päätöksen huonon estetreenin takia ilmoittaa meidän 60-70cm luokkaan ja 80cm. Halusin lähinnä itselleni ehkä varmuutta niihin lankkuesteisiin. Kuolaimet jätin kotiin ja otettiin taas hackamore linja. Ette usko kuinka mahtavasti se meni. Lankut meni ihan kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunut ja radalla oli myös vihreä portti, jota emme ole koskaan ennen hypänneet. Tällä upealla radalla uffe nappasi luokan voiton. Tiedän, oli hieman pikku lapsilta tikkarin vienti, mutta en halunnut ottaa isomman radan kanalta riskejä. Uffe tuntee minut niin hyvin, että jos vähääkään epäröitten sekin alkaa epäröitteen.

Lähdettiin siis super hyvällä fiiliksellä 80cm luokkaan. Rata oli hieman haastavampi ja uusinnassa oli aika tiukkoja käännöksiä. Radalla oli myös kaksi lankkuestettä, joten hieman ite jännitin miten kävisi. Uffe oli kuin kone. Mulla ei ollut paljon sanomista siinä mihin ja mistä mennään. Toinen veti niin fiiliksellä kaikki komiasti yli ja uusinnassakin sain jo hyvin kääntää sitä tolla kuolaimettomalla. Ihan voittoon aika ei riittänyt, mutta hopea ei ole häpeä ;)

En osaa edes kuvailla kuinka iloinen olen siitä, että ollaan päästy taas kunnolla hyppään radoille saakka. Se into ja tunne mikä tolla hevosella on sielä radalla on uskomaton. Jokainen askel on täynnä sitä vanhaa uffea mitä kaipasin. Heti kun pilli soi hevonen tietää mitä tehdään ja todellakin hoitaa homman kotio. Niinislaon radat olivat huomattavasti parempi kuin Zilpan. Nyt se oli paljon terävempi eikä painunut niin usein kuolaimen alle ja etupainoiseksi. Laukka oli niin ilmavaa, että toivo elää jos sellaista joskus sielä kouluaitojen sisäpuolellakin esitettäisiin ;)

Onko muilla hevosia myös kuolaimettomalla?

Miten kisakausi on mennyt?