Hyvä esimerkki rauhallisesta orista on meidän uffe. Kuinkahan monta kertaa olen kisoissa tavannut sellaisia ihmisiä, jotka luulevat meidän uffea ruunaksi. Kun kerron hevosen olevan ori heidän katseessan tapahtuu sellainen ihmeellinen valaistuminen ja ihmiset perääntyvät askeleella taakse. Sitten huomaavat orini käyttäytyvän paremmin kuin monet tammat tai ruunat ja ovat kerta kaikkiaan hämmästyneitä. Sama asia on meidän zeuksen kanssa. Leuka suurin piirtein tipahtaa maahan kun saavat tietää hevosteni olevankin oikeasti oreja. Muutama on jopa tarkistanut mahan alle, että löytyykö sieltä niitä kulkusia vai ei. Minusta on hieman huvittavaa kun ihmiset suhtautuvat heti niin "negatiivisesti" oreihin.
 |
| Näin paljon uffea kiinnosti vieressä oleva kaunis Lara-tamma |
 |
| Ja näin "vaarallista" oli kun uffe haistoi Disa-tammaa. Tämän jälkeen tilanne oli ihan tavallinen. Ei se tammasta kummemmin edes kiinnostunut. |
Onhan se totta - astunut ori tietää mitä tammat tarkoittaa ja ne saattaa oikeasti olla hieman vireimpiä. Mutta ei se niistä kuitenkaan hulluja tee? Urco on hyvä esimerkki astuneesta orista. Se tietää tasan tarkkaan kuinka kivoja ne tammat voivat olla ja suhtautuu niihin hieman eri tavalla kuin ei-astuneet orit. On myös totta, että tammojen lähellä se herää ja kasvaa korkeutta sellaisen 10cm ylös, mutta niin tekee meidän muutkin orit. Se hirnuu ja huutaa, huiskii häntää ja on kovinkin innoissaan tammoista, mutta en voisi ikinä kuvitella sen tekevän muuta sen "suurempaa".
 |
| Verkassa hieman innostui, mutta me jatketaan edelleen töitä |
Jokainen ori osaa varsin hyvin käyttäytyä (myös astunut) jos sen opettaa pienestä asti tavoille. Johtajan asema on selitettävä orille heti nuoresta iästä asti (tai oikeastaan kaikille varsoille sukupuolesta huolimatta). Kun se on ymmärretty ei sillä ole niin sanotusti valtaa mennä ylittämään ihmisen asettamaa rajaa. Kokeiluja varmasti tulee, mutta silloin on ihmisen oltava lujana ja palautettava se viriili poika takasin paikoillee. Meillä siihen ei tarvita kuin esimerkiksi pieni "Noniin nyt loppu" tyylinen lause, joka ilmaistaan sillä tietyllä asenteella. Ori tajuaa silloin, että "okei, nyt menin liian pitkälle". Toki en sano, on niitäkin yksilöitä, jotka todellakin ovat vaikeita, mutta kerron niistä sitten myöhemmin. Koulutus ja rajojen asettaminen on mielestäni ne tärkeimmät pylväät kun ollaan orin kanssa tekemisissä. Kohtelen orivarsaa ja tammavarsaa melko samalla tavalla. Rajat on sille tammallekin asetettava ja kuten moni tammanomistaja tietää, tammat saattavat olla välillä erittäin haastavia. Joten miksi ei sitten puhuta "tammakammoisuudesta"? Yhtälailla nekin osaa olla virkeimpiä, hirnua, loikkia... Meidän tallin varmasti haastavin hevonen kisapaikoilla on tessa. Tamma isolla T:llä. Jos hän ei halua se ei tapahdu - tyyli on melko usein havaittavissa....
 |
| Tamma...... |
Kun ori kokee paljon nuoresta saakka niin sen kanssa eläminen on huomattavasti helpompaa. Uhmaikä tulee kaikille hevosille ja onhan se totta, että joillakin oreilla se saattaa olla todella haastavaa aikaa. Tammat alkavat kiinnostamaan liikaa, ihmisen asettamat rajat unohtuvat ja tilanne voi pahasti karata käsistä. Jos näin pääsee käymään on mielestäni oikea aika pyytää ammattilaisen apua. Jos ei itse sen kanssa pärjää niin avun pyytäminen ei ole häpeä vaan päinvastoin. Jos oria ei haluta jalostuskäyttöön niin toki kilpaileminen on hieman helpompaa jos hevosen ruunaa. Ruunaaminen on monille oikein sopiva vaihtoehto. Miksi sitten pitää suotta orina? Onhan matkustaminen muiden hevosten kanssa tällöin mutkattomampaa ja ei tarvitse murehtia onko kevättä rinnassa vai ei...
Rutiinit ja tavat millä oria käsitellään, muokkaavat sitä todella paljon. Jos ori huutaa radalla, minun on jatkettava eteenpäin ja annettava vaan olla. Ei siitä "orimaisuudesta" saa tehdä isompaa numeroa. Jos orini hirnuu tai on hieman villimpi vaikkapa verryttellyssä, minä jatkan eteenpäin ihan kuin mitään ei olisi. Ei saa antaa sille orille ns. liikaa huomioa tuollaisessa tilanteessa. Ori huomaakin yhtäkkiä, että "hetkinen...siis mitä? Minä jatkan vielä? Mutta minähän juuri olin kuriton ja koitin luistaa työstä hirnumalla, mutta ei onnistunut?". Näin ainakin meillä menee :) Koulukisoissa on toki miinusta kun hevonen hirnuu. Se vaikuttaa paljon kuuliaisuuteen, mutta loppujen lopuksi jos hevosen saa hyvin "kasattua" niin menetetty prosenttimäärä ei ole suuri.
 |
| Tässäkin zeus hirnuu, mutta en välitä. Keskityn kisasuorituksen aloittamiseen ja kun olen valmis hevonenkin on. |
Entäs sitten jos orin kanssa on vaan mahdotonta elää? Jos se hevonen on todella haastava, ei halua antaa periksi asemastaan ja käsittely on välillä elämän ja kuoleman välistä kinastelua? Silloin olen ruunaamisen kannalla. Jos ei sen orin kanssa oikeasti pärjää ja sitä ei käytetä jalostukseen on ruunaaminen oikea vaihtoehto kummallekin osapuolelle. Miksi suotta itseään ja hevosta kiusata sillä, jos yhteistyö ei etene mihinkään vaan siksi, että ori on liian vaikea. Tai yksikertaisesti ei riitä taidot orin kanssa elämiseen. Onhan se orillekin helpompaa hormoonien kannalta olla ruuna..
Mitä minä aion tehdä meidän Mestarin kanssa? Jos se käyttäytyy aivan kuin normaali hevonen, pidän sen orina. Uskon sen lusitanopuolen puskevan sen verran sinne läpi, että omaa sellaisen helpon oriluonteen. Tähän saakka se on ollut juuri sellainen mutkaton nuori, joten näillä jatketaan. Itse loppujen lopuksi pidän enemmän oreista kuin tammoista. Orissa on sitä jotain. Niillä on se kipinä ja intohimo jotenkin niin paljon suurempi kuin tammoilla (puhun nyt kuitenkin lusitanoista joista minulla on kokemusta). Minusta on hienoa jos ori hieman innostuu ja ainakin meidän uffella se on vaan plussaa. Mielummin orimainen ja virkeä kuin sellainen "nhjää ei kiinnosta. Kaikki ok.". Sama on zeuksen tai urcon kanssa. Nille tulee sellainen ihan erilainen into tehdä töitä. Uffellakin on upea tunne kisoissa kun se hieman "villiintyy". Niska nousee ja tuntuu kuin ratsastaisin jotain suurta. Koko hevonen on heti sellainen "Katsokaa minua!" tyylinen. Itse pidän tällaisista hevosista kun taas toisille se voi olla aivan liikaa. Siksi haluaisin meidän mestarin pitää orina jos silläkin olisi sitä hyvälaatuista orimaisuutta. Jos on liiankin paljon niin sitten toki harkitsen ruunaamista, mutta en halua heti viedä sitä kipinää siltä pois.
Toivoisin ihmisiltä hieman vähemmän ennakkoluuloja oreja kohtaan. Itselläni on kerran jäänyt uffen kanssa eräästä tallista leiripaikka saamatta vain sen takia, että hevoseni oli ori. Vaikka kuinka koitin vakuuttaa orini olevan erittäin hyvä käytöksinen - jopa enemmän kuin normaalit hevoset - niin eivät siltikään suostuneet meitä ottamaan heidän tallilleen kesäleirille. Eikä kyseinen talli ollut ainoa... Vihdoin eräs talli otti meidät avoimin mielin leirille ja heille oli mukava yllätys kuinka hyvin meidän uffe käyttäytyi. Ei anneta siis yhtään mahdollisuuksia jos sinulla on ori. Heti kuvitellaan että se tulee aidoista läpi, astuu kaikki tammat, ei pysy käsissä, puree muita hevosia ratsastaessa tai on kaiken kaikkiaan todella hankala. On niitäkin mutta ei saa mielestäni yleistää! Välillä oikein raivostuttaa kun oreihin suhtaudutaan tällä tavalla.
Kerran olimme ystäväni kanssa estekisoissa. Hänellä oli 5-vuotias nuori suomenhevosori ja minulla oli uffe mukana. Meiltä kysyttiin muutamaan otteeseen onko kovin viisasta kuljettaa kahta oria yhdessä. Vakuutin heidät, että ei hätää, varmasti menee oikein hyvin. Nappasin käverini hevosensa kanssa Niinisalon tallilta, lastasimme suokkipojan meidän traikkuun ja mitä tapahtui? Uffe ei edes katsonut päin. Kun katsoi minä sanoin uffelle vain, että nyt nätisti ja se jatkoi heiniensä syömistä. Tiesin miten uffe reagoisi ja kuten arvasin, se ei edes kiinnostunut. Tiesin, että jos nuorempi ori jotain yrittäisi, uffe kertoisi ihan takuu varmasti nuoremmalle pojalle, että hän on puolet vanhempi eikä kannattaisi alkaa ryttyileen. Matka meni super hyvin ja kisapaikalla orit seisoivat traikussa yhdessä ja kumpikin hiiren hiljaa. Kisapaikalla taas ihmiset kauhuissaan kun saivat tietää meillä olevan KAKSI oria samassa trailerissa ILMAN orilevyä. Mutta en missään nimessä olisi laittanut meidän urcoa tai zeusta sen toisen orin kanssa. Siinä olisi traikku mennyt solmuun. Tässä tullan siihen, että on niin tärkeää tuntea oma orinsa. Ei sitä ehkä vuodessa opi täysin tuntemaan, mutta vuosien varrella. Kuten meidän uffen kanssa, tiedän hyvinkin kenen kanssa sitä voin lastata ja kenenkä kanssa en. En lähde tekemään typeriä päätöksiä ja asettamaan orejani sellaiseen tilanteeseen missä oikeasti voi ongelmia syntyä. Orin omistajan on siis tiedostettava oma orinsa ja riskitilanteen. Eli siis kun käyttää maalaisjärkeä pärjää melko pitkälle ;)
Näistä oriasioista voi olla aivan erimieltä. Tässä kuitenkin oma näkemykseni oreista ja kertomuksia omista kokemuksistani oriemme kanssa. Voisin kertoa tästä aiheesta sivu tolkulla asiaa, mutta tiivistin tähän hieman ajatuksiani. Kaikki orit ovat yksilöitä yhtä lailla kuin ne ruunat tai tammat. Kun hevosia käsittelee lähtökohtaisesti kaikkia samalla tavalla, eli ihminen on aina pomona, niin ei sillä sukupuolella ole mielestäni väliä. Haluaisin kovasti kuulla teidän kokemuksianne orien kanssa.
Onko teillä ollut oreja tallissa?
Omistaako joku muukin orin tai onko joskus omistanut?
Mitä olet itse oreista mieltä?
Hyvä postaus!!
VastaaPoistakiitos :)
PoistaHyvin kirjoitettu. :) Vuokrasin aikoinaan yhtä astuvaa arabioria joka oli todellinen herrasmies. Aivan ihana ratsastaa ja keskittyi hommaansa kun siltä työntekoa vaati. Silloin ei ollut väliä vaikka tamma meni vierestä. Toki se ei ollut kokemattomien tai lasten ratsu ja taluttaessa ei tietenkään saanut päästää nokakkain toisen hevosen kanssa, mutta aina se pysyi käsissä ja harvoin edes yritti mitään, silloinkin pysyi ruodussa pienellä muistuttamisella. :) Oikein koulutettuina ja käsiteltyinä orit ovat hyviä tyyppejä.
VastaaPoistaNo juuri tuota, että maalaisjärjen käyttö on aina sallittua hevosten kanssa varsinkin orien. En minäkään anna meidän zeuksen tai urcon haistella muita hevosia super läheltä (ellei ole meidän tallin shettis joka on niiden suosikki). Jos ne on hyvin koulutettuja kaikki menee ihan normaalisti :D
PoistaHyvä kirjoitus ja täyttä asiaa!
VastaaPoistakiitos, hienoa tietää :)
PoistaItse pidän tammoista enemmän, koska kun ne voittaa puolelleen ne antaa itsestään aina 110% ja taistelee ratsastajansa puolesta. Vaikkakin ne osaa olla aika "ämmiä" välillä. Meidän Berra on toisia hevosia kohtaan hieman arka minkä takia pyydän usein ihmisiä pysymään kaukana hevostensa kanssa. Kisoissa varsinkin hevoset jotka huutelee tai riehuu saa sen todella jännittyneeksi jolloin se saattaa yrittää latasta. Tän takia mm. Anjalan koulukisoissa pyysin sua Zeuksen kanssa olemaan vähän kauempana. Orit kun tunnetusta saattaa olla äänekkäitä. Sulla on kyllä ori-pojat hienosti hanskassa, mutta sitten kyllä löytyy näitäkin tapauksia jotka ei saa oreistansa kunnon otetta. Valitettavasti ihmiset vaan muistaa paremmin nämä negatiiviset tapaukset. :)
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä. Oman hevoseni ruunasin lopulta siksi, että tuo oikeasti järkevän tallipaikan saaminen on välillä oriin kanssa tuskaisen vaikeaa. Eipä tuo miksikään muuttunut ruunaamisen myötä, paitsi siitä tuli paljon "spookympi", orina se oli paljon itsevarmempi, mitä nyt. Eli voisi melkein sanoa, että se oli oriina paljon helpompi ja järkevämpi, mitä nyt. Teillä on hyvä, kun saa pitää omassa tallissa hevosensa. Silloin voi olla varma, että käsittely on juuri sellaista, mitä haluatte sen hevosillenne olevan ja näin ne hevoset säilyvätkin fiksuina käsitellä. On olemassa paljon epäjohdonmukaista käsittelyä ihan isoillakin yksityistalleilla, ja sehän niitä ongelmia sitten synnyttää, jos täysihoitopaikassa ei osata henkilökunnan puolesta olla johdonmukaisia hevosten kanssa.
VastaaPoistaTuo orikammo on jotenkin välillä niin yli menevää.. Itse yhdyn siihen myös, että oriit on oikeasti kaikista kivoimpia monesti käsitellä. Ympäristö luo kuitenkin paineita siihen, että aina ei ole itsestään kiinni ettei hevosten kanssa vahinkoja synny, sillä ympärillä harrastelevat henkilöt voivat ajattelemattomuuttaan aiheuttaa jo valmiiksi toiminnallaan hevosten kanssa vaaratilanteita - silloin usein on kivempi, että itse on jonkun mun kuin oriin kanssa paikalla, kun jotain sattuu - aina siis kaikki ei ole siitä kiinni, miten itse hallitsee oman hevosensa. Meillä ei ole samanlaista hevosenkäsittelytaitoja mitä monesti ulkomailla on.
Monia oreja käsitellyt ja myös ne uhmaamiset saanut kokea. Se on monille nuorille oreille kova lohkaisu, kun joku pistää ruotuun. :D Kyllä orien kanssa pärjää, kunhan saa ne säännöt sinne kaviokkaan päähän taottua. Jos ei ole auktoriteettia, tulee aika nopeasti sormi suuhun, etenkin jos orilla voimakas luonne. :)
VastaaPoistaMulla on sph-ori, nyt 4v. Ennen kuin astui, niin oli aika ok käsitellä ja touhuta sen kanssa, mutta aina kun näki tamman niin alkoi huutamaan ja työntymään sitä kohden. Nyt kun se on pari tammaa astunut niin tämä huutaminen, steppailu ja työntyminen päin on tottakai lisääntynyt. Välillä herra unohtaa aivan kokonaan käytöstavat ja lähtee ryysäämään ihan sata-nolla tammoja päin. Sen takia on pakko taluttaa aina ketjun kanssa että sen saa haltuun. Välillä kävelee ilman mitään ongelmia, vähän vilkaisee tammaa ja vinkaisee. Aina portista ottaessa sitä pitää muistuttaa asiasta - seis, peruutus muutama askel, sitten eteenpäin. Yleensä kun tuon pienen tehtävän tekee niin käyttäytyy paremmin.
VastaaPoistaSe on nuori ori ja yritän ymmärtää sitä parhaani mukaan. Se tarvitsee aikaa ja toistoja rauhoittuakseen ja ymmärtääkseen mitä siltä halutaan, eli rauhallista suhtautumista ja ihmistä kunnioittavaa käytöstä vaikka tamma olisikin näköpiirissä. Pikkuhiljaa paranee herran kanssa :) Jos asiat alkaa kuitenkin pahentua niin silloin en epäröi ruunata. Mutta aivan ihana hevonen, kun sama aallonpituus löytyy niin toimii kuin ajatus!
Kunnon kokemusta mulla on vain yhdestä orista - kyseinen suomenhevonen oli ehkä maailman kiltein ja hienoin elukka, vaikka ori olikin. Toki tammoille piti hirnua ja pörhistellä aina silloin tällöin, mutta hyvin sovittiin esimerkiksi samalla kentälle ratsastamaan muutaman tamman sekaan :) Hevosen luonne ratkaisee paljon, on niitä hankalia tapauksia muissakin, kuin vain oreissa :D
VastaaPoistaeikun itseasiassa, nyt pitää kyllä korjata! Parhaan kaverini ponikin on ori ja nuori sellainen - ihan mahdottoman hyväkäytöksinen ja kuuliainen eläin sekin. Toki ne orimaiset, sekä ponimaiset, piirteet löytyy, mut pysyy kyllä nahoissaan tilanteessa kuin tilanteessa :)
PoistaTäyttä asiaa oleva postaus! Vaikka itselleni en koskaan oria ottaisi niin ihailen kovasti kisoissa ja muualla teitä jotka pystytte orejenne kanssa toimimaan ja kuinka upeita orit ovat. :) oreista monet ovat kyllä todella hienoja mutta kisahoitajan toolissa kisoja kiertäneenä on tullut törmättyä niihinkin oreihin jotka eivät ole hanskassa omistajillaan. On myös tullut huomattua kisoissa myös ruunia jotka on orimaisempia kuin monet orit. :)
VastaaPoistaAivan mahtava teksti ja totta joka sana!
VastaaPoistaEn ole varmaan ikinä törmännyt oriin, jota olisi erityisen vaikea käsitellä. Kyllä ne pahimmat v*ttupäät on aina olleet tammoja. Nimenomaan tuo ihmisen kunnioittaminen täytyy opettaa varsalle heti kättelyssä, niin ei myöhemmin tule ongelmia.
Todella hyvä kirjoitus! Tässä oli paljon tärkeää asiaa ja tästä pitäisi enemmän keskustella. Pienenä olin tallila jossa vain kokeneemmat aikuiset saivat käsitellä oreja. Meitä peloteltiin niillä ja sanottiin niiden olevan hulluja :D kerran taluttaessani iso oria kaverin kanssa aamulla tarhaan, se ei pysähtynyt ja jatkoi vain matkaa kun kaverini paiskautui seinään. Juoksin äkkiä auttamaan ja saimme onneksi hevosen takaisen karsinaan. Me todellakin säikähdimme tilannetta, mutta nyt viisaampana tiedän miten tilanteessa olisi voinut toimia. Mielestäni nuorille olisi hyvä antaa mahdollisuuden tullen työskennellä ori kanssa. Itse en ole koskaan erikoisemmin ollut orien kanssa tekemisissä, mutta haluaisin. Todella hyvä kirjoitus, kiitos siitä! (:
VastaaPoistaHei, olisi kiva kuulla miten teillä on järjestetty esim. karsinat ja tarhaukset kun tallissa on useampi ori? Mitä materiaalia teillä on orien tarhat (lankkua, sähkölankaa, molempia..)? Teillä kun on oma talli niin voitte vaikuttaa siihen aika hyvin. Yksityistalleissa kun usein aletaan vaikeroimaan kun ei ole tarhoja tai karsinoita mihin laittaa oria kun se tulee läpi langoista tai aidoista/ei voi olla tamman vieressä/yms...
VastaaPoistaNiin totta koko postaus! Tädin edesmenneen suomenhevosorin selkään itse pääsin jo 3-vuotiaana ja 9-10-vuotiaana ratsastin sillä yksin maastossa. Fiksut orit ei oo mikään poikkeus ja on tosiaan huvittavaa ja järjetöntä, kun monet ihmiset ajattelevat, varsinkin Suomessa, että orit on aina hurjia ja vaikeita käsitellä.
VastaaPoistaTää oli aiva älyttömän hyvä postaus! Täytyy myöntää, että itsekin oon aina ajatellut, et mitä järkeä pitää heppaa orina, ellei se oo jalostuskäytössä, mut tää postaus sai kyllä ajattelemaan erilailla :) Ite en oo ollu orien kanssa oikeastaan yhtään tekemisissä, mutta silti oon saanu niistä vähän sellaisen negatiivisen kuvan.
VastaaPoistaSiskollani on omakasvattiori ja on niin mahtava tapaus kyllä!! Pilkettä silmäkulmassa ja tietyllätapaa yhdenihmisen hevonen, uskoo siskoani jo äänenpainosta kun muilta saattaa vähän kysyä ja kokeilla, kuitenkin kaikkien käsiteltävissä jotka järkevästi ja reilusti pyytävät. Ratsastaessa eloisa ja haastavahko, mutta ajaessa maailman rehellisin. Ravipaikoillakin kun vain ketju on turvan päältä niin saattaa esittää piffit ja paffit poneille ja tammoille mutta naru pysyy vain juuri sen verran kiereänä että ei roiku yhtään. Ori on maasto ja liikennevarma, uitettu paljon eri tavoin ja erilaisissa porukoissa, ajettu reellä puitakin metsästä. Mahtava tyyppi ja suomenhevonen parhaimmillaan!!
VastaaPoistaOrit ovat monesti hankalampia, kovapäisempiä, kuumempia ja massavampia kuin ruunat tai tammat ja siksen pidäkään niitä lasten ratsuina. Onhan näitä, _alusta_ sakka hyvin koulutettuja ja napakasti ojennukseen pistettyjä oreja, jotka eivät vouhota ja rynni taluttelijoidensa yli. Harmittavan usein näkee näitäkin, joille valta on annettu ja sitten se kuumakalle ei enää hanskassa olekaan... Tämä nyt tosin koskee kaikkia hevosia, mutta mielestäni orien kanssa tulisi noudattaa erityistä kurinalaisuutta ja järjestelmällisyyttä. Tässäkin tullaan yksilöllisyyteen; toiset orit ovat luonteeltaankin niitä mamman kultamussukoita, joita voi halitella ja pusutella, kun taas toiset käyttävät tilaisuuden heti hyväkseen ja sitten seisotkin siinä käytävällä 500kg niskassa! Itse olen paljon käsitellyt oreja, ja kun sen _oman orin ja sen rajat tuntee_, kuten tekstissäsikin mainitsit, tietää, mitä kenekin voi antaa tehdä, ilman, että se kävelee ylitse! En siis omaa ennakkoluuloja oreja kohtaan, mutta vierasta oria käsittelen aina napakammin kuin esim. vaikka ruunaa (ellen tiedä sen ruunan entuudestaan olevan erityisen hankala).
VastaaPoistaNää sun orit kyllä vaikuttaa tosi fiksuilta ja etenkin tuo Uffe oikein kunnon nallekarhulta ! :'D
Tosi kiva ja hyvä postaus! Aihe, jonka jaksoin lukea täysin kokonaan, se todella kiinnosti. Itsellä ei oreista ole kokemusta, mutta olen kyllä samaa mieltä kanssasi! Nämä mielipidepostaukset ovat munmielestä mielenkiinotoisia! :)
VastaaPoistaVoi Petra, nyt tuli mahtava postaus juuri täydelliseen aikaan. Olen jo aikuinen, mutta olin aktiivisesti hevosten kanssa tekemisissä pienenä tyttönä. Silloin meillä ei ollut mitään asiaa yhdenkään orin lähelle ja kyllä niitä pelättiin! Myöhemmin olin tallilla töissä, missä ne hankalat yksilöt olivat tammoja, orit olivat virkeitä, mutta hyväkäytöksisiä. Nyt saattaisi olla tilaisuus hoitaa kohteliaaksi kehuttua kilpaoria. Varmaan myös siitä syystä, etten ole niin pieni tyttönen. Tottakai ajatus hirvitti aluksi ja mietin, että pärjäänkö. Hevonen on kuitenkin vaikuttanut aina kaikinpuolin kiltiltä. Tämä kirjoitus rohkaisi ja avasi ihan uudenlaisen ajatusmaailman! Kiitos näistä ajatuksista ja faktoista, taisit tehdä tästä ikuisesta heppahullusta entistä rohkeamman ja komean orin hoitajan 😀
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus! Minun mielestäni hevonen on aina yksilö, sukupuolesta riippumatta. Riippuu ihan kasvatuksesta ja luoneesta miten käyttäytyy :). Mitäpä sitä oreja tuomitsemaan. Ja osaa ne ruunatkin kasvaa sopivan tilanteen tullen kerrostaloiksi ja hirnua tammoille:D ei pelkät orit sitä tee, harmi etteivät kaikki tajua sitäkään.
VastaaPoistasiis osupa hyvin tämä postaus omiin ajatuksiin.. meillä on tällä hetkellä ravuri oreja kolme ja yksi puoliverinen 4 vuotias fwb ja tuntuu että menee sitä mihin tahansa komentti on aina, miksi ihmeessä se on ori ? huokaus ja se on kyllä aivan sama käytäätyykö se ori kauniisti kun ihmiset jo sen pakokauhun ottavat että hyi kamala se on ori.
VastaaPoistaItselläkin on oreista kokemusta lähinnä kauempaa "älä tule, tä on ori" "älä mee lähelle, se on ori" "älä hengitä, tä on ori"... ainut kunnon ori-tuttavuus oli kaverin astunut oriponi, joka oli aivan hurmaava :) toki vinkui ja hinkui kun tammoilla kiima, muttei tehnyt mitään temppuja vaikka selkeästi oli kuin tulisilla hiilillä.
VastaaPoistaItse ruunaisin jos oria ei käytettäisi jalostukseen ja jos vähääkään näyttäisi stressaavan tammojen läheisyydessä tms. Helpompi elämä hevosellakin :)
Ehkä tässä orivastaisuudessa vaikuttaa tämä ratsastuskoulukulttuuri. Siellä harvemmin oreja näkee ja kun harrastajakunta on ikähaarukalla 6-20+v. niin helposti tulee vanhemmilta harrastajilta siirrettyä asenteet nuorempii. Omalla ratsastuskoululla pääsin sen kerran elämässäni nuoren poniorin (ennen kuin ruunattiin...) kanssa tunnille ja oli se aika uskomaton tunne! Oli kyllä niin hyväkäytöksinen nuori mies, että tuntui ihan pahalta jatkaa tallin kenkkuruunilla (näiltä tietysti oppii yhtä jos toistakin mutta silti...) Tunnin jälkeen muut tulivat kysymään, että miten sä uskalsit mennä orilla?! Ihan hyvin.
VastaaPoistaHyvä postaus ja samat huomiot. Espanjassa ei ole lainkaan kummallista pitää orina. Liityn samalla lukijaksi :) kiva blogi
VastaaPoistaMulla on arabiori, jonka olin alkuun ruunaamassa ihan heti kun mahdollista. Nyt Ezon on kumminkin niin rauhallinen, että haluan sittenkin vielä katsella. Omani on 6 vuotias täysin käsittelemättömänä mulle tullut astunut ori. Meidän kehittymistä Espanjassa voi seurailla täällä http://yhdessaoppien.blogspot.com
Miten teillä hevoset tarhaa ja laiduntaa? Ketkä kaikki samoissa vaiko yksin?
VastaaPoista