Grandulan ratsastuskuvia

Pötkylä on mennyt viime aikoina todella hyvin. Otin sille käyttöön muutamille kerroille nuo kuminauhat ja se on saanut eteen hyvin tuntumaan tasaisuutta ja rohkeutta tukeutua kunnolla ohjaan. Ongelmana oli siis se, että kun neidillä meni hieman hermo johonkin niin se alkoi samantien kiukuttaan ja luistaan työstä heiluttamalla päätä ryntäisiin ja venkslaamassa kuolainta suussa. Lopputuloksena oli todella herkkä, jännittynyt hevonen ilman tuntumaa.

1

2.

3.

En ite yleensä hirveän paljon käytä apuohjia, mutta nuo kumpparit on kyllä aika kätevät. Kuten kuvistakin näette, ne on melko löysälle, joten kun se uskaltaa tukeutua ohjalle nauhat autaa sitä pysymän siellä. Minulta se vaatii super tasaista kättä ja joudun olemaan todella nopea reagoimaan omalla kädellä etten itse ainakaan jää kiinni ohjaan. Pötkylä on siitä ihana kun se kuuntelee todella paljon ratsastajan ääntä. Kun se alkaa hermostua johonkin se rauhoittuu melko nopeasti kun vaan puhelen sille ja rauhoittelen. Oikeastaan kaikessa se kuuntelee minua. Jos sitä pelottaa se heti turvautuu mun ääneen ja uskaltaa olla rennommin. Ja toki ääni auttaa paljon kaikessa mm. siirtymisissä tai sillon kun se alkaa kunnolla pukkiponiksi (onneksi ei kuitenkaan enää kovin usein) niin äänen korotus auttaa pitään sen kurissa. Tosin eilen neiti veti mulle ylläri-kiukkupukit ja kiikutti tätiä aika korkealla :D

4.

5.

6.

Sen kanssa on paljon mentävä fiiliksen mukaan. Jos se on heti alusta saakka rento teen sen kanssa paljon siirtymisiä tai vaikkapa muutamia pieniä alkeisväistöjä. Kun se kuuntelee sille on kiva opettaa kaikkea uutta - toki kaikki pikku hiljaa. Mutta sitten on niitä päiviä jolloin nousen selkään ja ei edes laukkaa voida ottaa, kun sillä mene pakka heti sekasin - äitiinsä tuossa tullut. Onneksi tosiaan noita päiviä ei tule kovin montaa, mutta silti pitää kuunnella paljon millä tuulella pikku tamma on.

7.

8.

Nyt olen taas ottanut nuo kuminauhat pois ja eilenkin se oli todella tasainen. En halua sen kanssa stressata vielä liikaa mistään peräänannosta, vaan haluan sen olevan kunnolla tuntumalla ja sietävän hyvin mun kummankin pohkeen. Se on todella paljon samanlainen kuin unaiva - todella herkkä ja välillä kuuma. Silloin sitä pitää mitä suuremmalla syyllä ratsastaa pohkeella. Kun se keskittyy ei ole minkään näköistä ongelmaa pohjetuntuman kanssa. Eilen se teki jo muutamia todella hyviä lisättyjä raveja pitkillä sivuilla! Kyllä tossa ponissa on potentiaalia. Kun se saa enemmän vielä massaa niin jessus mikä liike ;)

9.

Käytiin sunnuntaina kävelemässä pellolla hieman ylä- ja alamäki treeniä. Todella kiltisti päästiin pellolle saakka vaikka matkalla kerran neiti säikähti niin meidän kissaa joka hiipi puskasta pois, että veti komian täyskäännön ja sain kyllä pitää kiinni. Tollanen poni kääntyy kyllä yllättävän nopeasti :D

Koitan saada teille viikoloppuna ratsastusvideoa pötkylästä. Eli nakitan Samin kameramieheksi taas ;) Kaikki kuvat on Anniinan ottamia!

10.