Pohdintaa loppuvuoden suunnitelmista

Olen miettinyt paljon millainen meidän syksy ja talvi tulee hevosten kanssa olemaan. Mitä kaikkea haluan vielä tämän vuoden aikana saada tehtyä ja pohdin myös hieman itseäni ratsastajana.

Tämän vuoden "suurimmat" kisat taitavat kohta olla taputeltuna. Alue-estekisat olisi vielä ensi kuussa Niinisalossa, mutta muuten loppuvuosi menee muutamissa seurakisoissa käyden ja pääasiassa valmennuksien ja kotitreenien merkeissä. Faktaa on, että rahatilanteeni on nyt tällä hetkellä hieman tiukalla sillä ostin uffelle uuden estesatulan. Vaikka huimia summia siihen ei mennyt, niin minulle se on kuitenkin paljon. Haluan hevosteni hyvinvoinnin olevan etusijalla. Minun pitää koko ajan periaattessa ajatella, että rahani menevät ensin niihen tärkeimpiin asioihin, kuten kengityksiin, rehuihin, rokotuksiin, raspauksiin jne. Jos tiukkaa tekee niin on vaan karsittava muista menoista kuten kisoista tai valmennuksista. Tätä tämä hevosen omistaminen on. Minä ainakin haluan tehdä kaikkeni hevosteni eteen, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvä olla.

En kuitenkaan ajattele, että jos en valmentaudu joka viikko, että maailma siihen kaatuisi. Periaattessa tässä odottelen ensi kautta, jotta voin heti aloittaa Urcolla aluetasolla. Tessa palaa toivon mukaan kisaradoille vasta kesän lopulla tai syksyllä. Uffella kuitenkin käydään kisoissa vain siksi, että hevosella on kivaa. Koulussa ehkä koitetaan pitää se yli 60% taso niillä A:n radoille, mutta ei mitään paniikkia. Siksi en nyt tällä hetkellä koe mahdottomaksi jos tulee pikkuisen kisataukoa. Vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä ja toivon, että pystyn tasapainoittamaan kaikki kulut sillain sopivasti. Huomennakin olisi Uffen kanssa Kallen estevalmennus.

Ratsastajana toivoisin itseltäni enemmän kehitystä muun muassa rentouden ja lihastasapainon suhteen. Treenaaminen on minulle osa elämääni ja valitettavasti hevoset ja sali vievät paljon toisistaan. Hevoset pistävät minut näin lihaksien kasvatuksen aikaan todella koville, sillä kaikki tallihommat ja ratsastus on enemmän painottunut aerobiselle puolelle - mitä en saisi kyllä näin massakaudella ihan kamalasti harrastaa ettei lihakset pienene. Sitten taas treenaaminen vie minulta sitä "siroutta" ratsastajana. Kuvista ja videoista huomaan kuinka paljon minun ylävartalon lihakset on veroittanut istuntaani. Selkä on levinnyt siihen malliin, että en enää saa edes kunnolla ilman käsikramppeja pidettyä kyynärpäitä kunnolla kyljissä kiinni. Vaatii todella paljon venyttelyä ja venyttelyä, muttei ne lihakset sillä pienene. Toivoisin siis itseltäni, että joskus kävisin enemmän istuntavalmennuksissa tai alkaisin käymään pilateksessa tms. Saisin vartaloani rennommaksi ja aktivoitua ne syvät lihakset. Lonkan koukistajat on saatava rennoksi, jotta alapohjekin pääsee kunnolla töihin. Olen niin perfektionisti oman istunnan kanssa........ei ole siis helppoa. Kaiken lisäksi taidan kilpailla ensi keväännä uudelleen BF-kisoissa, joten saa nähdä miten kroppa taas muokkautuu.

Loppuvuodesta haluan kuitenkin nyt vain keskittyä mun upean varsan kasvuun, muutamiin seurakisoihin, loppututkinnoni suoritukseen ja haluan vain nauttia hevosistani. Jos Zeus löytää uuden kodin (toivottavasti) niin saan vielä nauttia sen kanssa. Raskasta ajatella, että joudun luopumaan siitä, mutta sillon koitan pitää tuon komean orivarsan mielessä. Olen niin kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Ehkä tällä hetkellä olen enemmän "puskaratsastaja" kuin sellainen true kilparatsastaja. Jotenkin minulle on tullut tärkeämmäksi se kokonaisvaltainen tekeminen hevosteni kanssa Tietenkin haluan myös kilpailla, mutta pidän nyt pientä "breikkiä" siitä joka viikonloppuisesta rumbasta mitä silloin uffen ja tessankin kanssa kävin. Jos rahat riittää, valmentaudun hevosteni kanssa niin hyväksi kun kuin vaan talven aikana voin. Haluan kilpailla ensi kautena tavoitteellisesti urcolla ja katsoa mihin meistä on. Paljon siis treeniä ja motivaation ylläpitämistä. Katse kohti tavoitetta! En malta tosin odottaa tessan paluuta radoille. Paljon on töitä edessä, mutta kyllä aasi palaa ja vahvempana kuin koskaan ;)

katse kohti tulevaa ♥

Tämä postaus oli nyt hieman täynnä sekavia ajatuksia, pahoittelen. Pääkoppa täynnä suunnitelmia ja ajatuksia, etten nyt saa täysin niitä teille kaikkia koottua. Kenttäkisapostauksen julkaiseminen siirtyy toivon mukaan huomiselle, kun maasto-osuuden videon lataaminen ei onnistunut... Toivotan kuitenkin kaikille ihanaa sunnuntai-iltaa ja voimaa tulevalle viikolle!

Onko teillä millaiset loppuvuoden suunnitelmat?

Mestarin iltatunnelmakuvia

Mestari on kasvanut aivan jäätävää vauhtia. Nämä kuvat on otettu melkein pari viikkoa sitten ja minusta tuntuu, että tästä se on saanut jo paljon enemmän massaa ja korkeutta. Teille ketkä ihmettelette jääkö sen nimeksi mestari niin tässä vastaus - lempinimi todennäköisesti jää mestariksi kun sitä ollaan jo niin kauan sanottu sillä nimellä. Oikeaa nimeä odottelen edelleen Hevosjalostusliitolta. Tunnistaja ei ole vieläkään soittanut vaikka laitoin paperit menemään jo hetki sitten, taidan siis huomenna kysellä uudestaan heidän perään. Toivoisin mestarille viralliseksi nimeksi Conde Balou tai Conde du Rouet, mutta katsotaan menevätko läpi. Kumpi teidän mielestä olisi kivempi?

Saatte lisää kuulumisia seuraavassa mestarin postauksessa, missä kerron hieman mm. sen koulutuksen edistymisestä ja miten "pikkusella" muutenkin menee. Mitä minä nyt tässä tämän enempää selitän, vaan päästän teidät ihailemaan kuvia. 

Kertokaa taas mikä oli lempikuva tai kenties jos niitä oli enemmänkin! ;)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

Zeuksen kisaviimeistelyt - paljon kuvia ja videoita

Tosiaan nyt viikonloppuna olisi tarkoitus startata zeuksen kanssa meidän yhteiset ensimmäiset kenttäkilpailut Niinisalossa. Viime kenttäkisat jäivät zeuksen sairastumisen vuoksi pois, joten nyt ollaan entistä vanhempana näihin kisoihin valmistautuneet. Lähtijöitä oli listojen mukaan 67 ja me startataan 66:ntena! Huhu, ehkä hieman tulee paineita kun zeuksella ollut tapana koulu olla vahvin osuus. Oli meillä hyvin mahkuja tei ei niin me mennään radalle ja annetaan kaikkemme.

1.

2.

3.

4.

5. ja 6.

7.

Viime viikolla käytiin hyppäämässä rataa Niinisalon iltaestekisoissa. Hypättiin 80cm luokka vaikka kvaaleja ei tarvittu, niin oli hyvä käydä vähän rataa harjoittelemassa muiden kanssa. Hevonen oli aika kuuma ja veti pikkusen liikaa kierroksia muista hevosista. Yksi puomi tuli radalla alas (ihme kun ei enempää). Vauhtia oli vaan aivan liikaa, mutta eipähän paljon kytännyt mitään. Myös maastoestetreenit menivät viime viikolla todella hyvin. Esteitä oli uudessa järjestyksessä, mutta ei ollut yhtään ongelmia. Alashypyllä hieman ensimmäisellä kerralla pelotti. Onneks kaverini oli mukana niin heidän perässä zeus uskalsi mennä. Jännää kun se on kaikessa niin rohkea mutta alashypyillä menee pupu pöksyyn. En usko kuitenkin radalla tulevan ongelmia. Varmaan ei edes huomaa koko alashyppyä kun vauhtia todennäköisesti tulee olemaan tapansa mukaan aivan liikaa :D

8.

9.

10.

11.

12.

Tämä viikko on mennyt koulurataa harjoitellen, estetreenillä ja maastoilulla. Koulurata on naurettavan helppo joten en usko sen kanssa tulevan ongelmia. Lähinnä se verryttely minua jännittää kun niin paljon tilaa ja paljon hevosia. Onneksi meidän lähtö on vasta viiden jälkeen iltapäivällä joten silloin tuskin enää kovin montaa ratsukkoa verryttelee samaan aikaan. Hyvä puoli siinä kun starttaa loppu päässä on, että saan tulokseni melko nopeasti. Pitäkää siis peukkuja meille! En ihan usko zeuksen vetävän niin hyvää koulua kuin mitä tessa, mutta jos lähelle menis ;)

13.

14.

15.

16.

17.

Eilen tehtiin pieni estetreeni kotona. Sade hellitti juuri sopivasti tunniksi niin kävin nopeasti rakentamassa radan, laitoin zeuksen kuntoon ja lähdin kentälle. Melko simppelin radan tein, mutta taas oli kyllä hakemista etäisyyksien kanssa. Eilen olin uffella aamusta estevalmennuksessa ja en yhtään osannut taas hypätä zeuksella. Uffen kanssa kun saa vaan ohjata esteelle ja ylläpitää laukkaa. Zeuksen kanssa meni siis _hetki_ ennen kun ite lopetin mokailun ja muistin ratsastaa kunnolla kaarteessa ja antaa hevosen vaan tulla esteelle. Zeus siis itse osaa katsoa melko hyvin paikat. Se mielummin kokoo laukkaa ennen estettä kuin, että imee sinne. Siksi välillä ite jään vielä kaiken lisäksi pidättään ja pidättään jolloin hevonen tulee juureen. On se silti niin kiltti kun aina suostuu hienosti hyppään vaikka minä mokailen. Videolla mentiin sitten rataa. Punaiselle pystylle en millään taas saanut etäisyyttä - taas jäin siis liikaa säätään. Heti kun oli kunnolla hevosella laukkaa pohjalla niin etäisyydet tuli niin paljon helpommin! Nämä kun vaan huomenna muistan.....vauhtia varmasti tulee hevosella olemaan joten luulisi onnistuvan! Jos puomit pysyy ylhäällä mä hurraan :D

18.

19.

Tänään illalla jos tämä kamala kaatosade hieman hellittää käyn maastossa kävelemässä pienen lenkin, jotta huomenna hevonen olisi kivan vetreä. Alla on muuten pieni video missä näette kuin "hurjia" meidän ori voivat olla. Jokaisen ratsastuskerran jälkeen meillä on zeuksen kanssa siis tällaiset rutiinit. Muita hevosia ei toki ollut tallissa siksi uskalsin pitää vapaana. Meidän orit kyllä pysyy melkein kaikki tuolla tavalla vapaana. Uffe pysyy parhaiden, saan käydä satulahuoneessa viemässä satulankin takaisin. Sillä aikaa uffe vaan seisoo kiltisti ja katsoo koska hän saisi palkkionsa hyvästä työstään ;) Kaikki kuvat on ottanut Anniina !

Onko muilla vielä paljon kisoja?

Kuinka sinä venyttelet hevosesi?

Kertokaa lempikuvat! :)

Grandulan ratsastuskuvia

Pötkylä on mennyt viime aikoina todella hyvin. Otin sille käyttöön muutamille kerroille nuo kuminauhat ja se on saanut eteen hyvin tuntumaan tasaisuutta ja rohkeutta tukeutua kunnolla ohjaan. Ongelmana oli siis se, että kun neidillä meni hieman hermo johonkin niin se alkoi samantien kiukuttaan ja luistaan työstä heiluttamalla päätä ryntäisiin ja venkslaamassa kuolainta suussa. Lopputuloksena oli todella herkkä, jännittynyt hevonen ilman tuntumaa.

1

2.

3.

En ite yleensä hirveän paljon käytä apuohjia, mutta nuo kumpparit on kyllä aika kätevät. Kuten kuvistakin näette, ne on melko löysälle, joten kun se uskaltaa tukeutua ohjalle nauhat autaa sitä pysymän siellä. Minulta se vaatii super tasaista kättä ja joudun olemaan todella nopea reagoimaan omalla kädellä etten itse ainakaan jää kiinni ohjaan. Pötkylä on siitä ihana kun se kuuntelee todella paljon ratsastajan ääntä. Kun se alkaa hermostua johonkin se rauhoittuu melko nopeasti kun vaan puhelen sille ja rauhoittelen. Oikeastaan kaikessa se kuuntelee minua. Jos sitä pelottaa se heti turvautuu mun ääneen ja uskaltaa olla rennommin. Ja toki ääni auttaa paljon kaikessa mm. siirtymisissä tai sillon kun se alkaa kunnolla pukkiponiksi (onneksi ei kuitenkaan enää kovin usein) niin äänen korotus auttaa pitään sen kurissa. Tosin eilen neiti veti mulle ylläri-kiukkupukit ja kiikutti tätiä aika korkealla :D

4.

5.

6.

Sen kanssa on paljon mentävä fiiliksen mukaan. Jos se on heti alusta saakka rento teen sen kanssa paljon siirtymisiä tai vaikkapa muutamia pieniä alkeisväistöjä. Kun se kuuntelee sille on kiva opettaa kaikkea uutta - toki kaikki pikku hiljaa. Mutta sitten on niitä päiviä jolloin nousen selkään ja ei edes laukkaa voida ottaa, kun sillä mene pakka heti sekasin - äitiinsä tuossa tullut. Onneksi tosiaan noita päiviä ei tule kovin montaa, mutta silti pitää kuunnella paljon millä tuulella pikku tamma on.

7.

8.

Nyt olen taas ottanut nuo kuminauhat pois ja eilenkin se oli todella tasainen. En halua sen kanssa stressata vielä liikaa mistään peräänannosta, vaan haluan sen olevan kunnolla tuntumalla ja sietävän hyvin mun kummankin pohkeen. Se on todella paljon samanlainen kuin unaiva - todella herkkä ja välillä kuuma. Silloin sitä pitää mitä suuremmalla syyllä ratsastaa pohkeella. Kun se keskittyy ei ole minkään näköistä ongelmaa pohjetuntuman kanssa. Eilen se teki jo muutamia todella hyviä lisättyjä raveja pitkillä sivuilla! Kyllä tossa ponissa on potentiaalia. Kun se saa enemmän vielä massaa niin jessus mikä liike ;)

9.

Käytiin sunnuntaina kävelemässä pellolla hieman ylä- ja alamäki treeniä. Todella kiltisti päästiin pellolle saakka vaikka matkalla kerran neiti säikähti niin meidän kissaa joka hiipi puskasta pois, että veti komian täyskäännön ja sain kyllä pitää kiinni. Tollanen poni kääntyy kyllä yllättävän nopeasti :D

Koitan saada teille viikoloppuna ratsastusvideoa pötkylästä. Eli nakitan Samin kameramieheksi taas ;) Kaikki kuvat on Anniinan ottamia!

10.