Laiduntava villivarsa

Mestari on nyt jo melkein 8 viikon ikäinen. Kyllä se aika vaan menee niin huoman nopeasti eteenpäin. Vielä se oli sellainen pieni rääpäle ja nyt säkä on kohta jo yli 110cm! Onneksi se ei kuitenkaan ole räjähtänyt kasvunsa kanssa joten enteilee hyvää kokoa - ei vaan, mun tuurilla hän päättää kasvaa sinne 170cm korkeuteen saakka. Toivottavasti ei ihan, sitten on mullakin vaikeuksia saada satulaa selkään :D

1.

2.

Kaikki on mennyt oikein hyvin. Ollaan aloitettu talutusharjoitukset ja joka kerta kun haetaan ne tarhasta minä talutan pikkuisen talliin. Eilen se oli hieman villillä päällä, kun äiskä käveli liian nopeasti viereltä talliin niin toiselle tuli kiire. Kun tessa kävelee lähellä talutus onnistuu jo melkein ongelmitta. Välillä riimunnaru kiukuttaa ikävästi kun heiluu pään mukana, mutta muuten jaksaa malttaa kävellä mun rinnalla ilman suurempia rallilähtöjä.

3.

4.

Se on nyt niin hassun näköinen, kun silmän ympärillä, takajalkojen ja pään kohdalla karva on hieman lähtenyt ja näkyy vaan tummaa. Toi vauvakarsa on niin hentoa, että lähtee piehtaroidessakin! Muistan pötkylällä oli ihan sama tuon vauvakarva kanssa kun oli myös niin hentoa. Kohta sillä on sellanen mini mammuttiturkki päällä - sitä odotellessa... Nämä kuvat on otettu melkein jo pari viikkoa sitten, joten massaa on tästä jo hieman lisää tullut. Se syö omaa proteiini-rehua ja koittaa parhaansa mukaan tessaltakin jotain ehtiä syömään. Kaikkia rehuja se ei jaksa aina syödä vaan alkaa se suttaaminen sen kipon kanssa. Siihen kippoon on niin kiva kuopia kun kaikki rehut lentelee pitkin karsinaa :D

5.

6.

7.

8. Mun rakkaat <3

Luonteeltaan hänestä on kuoriutunut niin mielenkiintoinen kaveri. On todella utelias, mutta ei ihan sellainen hullun rohkea menemään joka paikkaan. Kenties omistaa pienen itsesuojeluvaiston mitä äitellänsä ei aina ole... :D Melkein kaikki toimenpiteet tähän asti ovat olleet tämän kanssa helppoja. Jalkojen pesu onnistuu ilman mitään suurempaa tohinaa, jalkojen nostot, harjaaminen, suihkepullolla suihkuttaminen pitkin kroppaa tai vaikkapa oman ruokakipun laitto selkäänsä - ei mitään ongelmaa. Tuo ruokakippo oli hieman hassu. Laitoin sen astian varovasti sen selkään ja toinen vaan ihmetteli tilannetta. Hänen mielestään se oli ihan tylsä eikä edes kiinnostunut koko kiposta. Ainoa pelottava on, kun laitan tessalle loimen tai jotain muuta selkään. Siinä pienellä on jännät paikat. Eilen kokeilin tessalle eri satuloita (kohta pitää nousta jo selkään!) ja mestari oli alkuun ihan hädissään, että mikäs sinne äiskän selkään oikein meni! Sitten annoin sen haistella satulaa ja pistin satulan sen selkään (en siis koskenut satulalla varsaan vaan se "leijui" sen päällä ilmassa, eli pidin vaan kiinni ja satula sen selän yllä) eikä sekään jänskättänyt melkein yhtään :)

9.

10.

11.

En olisi kyllä voinut toivoa ihanempaa varsaa itselleni. Kuka tietää mitä meistä voi yhdessä kehittyä! Haluan tehdä tämän varsan kanssa kaikki oikein. Toki tulee aivan varmasti niitä alamäkiäkin, mutta onneksi kaikkeen löytyy ammattiapua. Haluan opettaa varsani olemaan rento kaikessa ja hyvin käyttäytyvä. Tessahan on juuri sellainen, paitsi käyttäytyminen on tammapäivinä melko ristiriitaista. Onneksi tessa on periyttänyt tälle sellaisen "take it easy" asenteen. Rakastan tuota pikku orhia niin paljon. Se on niin hienoa kun pääsee kasvamaan varsan kanssa yhdessä ja näkee sen koko kehittymisen. Me mennään päivä kerrallaan ja kohti niitä kilpakenttiä!

12.

Löytyikö lempikuvaa?
Kuinka muiden varsat voi?