Varsulin kuulumisia

Kuvailin viikonloppuna vähän mestaria laitumella ja on se vaan älyttömän söpö. Tosiaan meillä oli hieman ongelmia käsittelyn kanssa. Koska pötkylän kanssa meillä ei tullut mitään tällaista vastaan, emme osanneet ennakoida ja näin "aloittelevina" varsan kasvattajina tuli vähän yllätyksenä varsan käytös. Mestari ei antanut alkuun yhtään koskea ja oli heti menossa karkuun mamman alle. Pikku hiljaa alkoi luottamus kasvamaan ja pääsin jo silittään pyllystä. Mutta heti kun herraa ei huvittanut tulivat molemmat takajalat kohti - ja kovaa.

Tämän takia riimua emme saaneet heti päähän enkä oikein tiennyt, että sen olisi voinut jo aiemmin lykätä päähän. Soitin sitten yhdelle hyvälle ystävälle, joka on kasvattunut varsoja jo monta vuotta. Hän sanoi ettei muuta kun vaan riimua päähän ja heti. Nurkkaan varsa ns. "ahdistettua" ettei pääse potkaseen. Pitää edestä kiinni ja toinen laittaa riimun päähän. 

Aika kului kuitenkin eteenpäin ja tunsin kuinka pikkuinen alkoi luottaan minuun enemmän. Enää ei mentykään heti karkuun vaan seistiin paikallaan. Kun takapää alkoi nousta, pysyin lujana ja komensin äänellä kieltävästi. Tämä riitti ja varsa uskoi melkein heti, että potkia ei saa. Nyt kun sain potkimisen kuriin ja varsan luottamaan minuun päätettiin äitin kanssa kokeilla sitä riimua päähän.

Minä menin karsinaan yksin, otin poikaa edestä kiinni ja pidin hetken aikaa paikallaan. Sitten se jähmetty ja kappas saatiin riimu päähän. Jotta homma ei olisi ollut näin helppo riimu olikin liian iso. Äiti haki nahkapaskan ja teimme lisää reikiä, riimun ollessa vielä päässä. Kuului pari kertaa "naps" ja varsa ei sanonut mitään. Paikallaan seistiin oikein kiltisti ja kappas nyt riimu istuu oikein hyvin päähän. Sain riimun illalla myös itse yksin pois. Hieman pidin vasemmalla kädella edestä kiinni ja oikealla irrotin riimun. 

Ennen kun haettiin tessa ja varsa sisälle päästettiin molemmat kentälle vapaaksi. Mestari tykkää leikkiä minun kanssa nykyään aika paljon. Lähden käveleen pois päin siitä ja toinen lähtee kauheeta laukkaa perään. Viime hetkellä kääntyy ympäri ja äkkiä äiskän tykö kauheeta pukkilaukkaa. Se seuraa minua tarhassakin niin hassusti ja kun juoksen se juoksee perässä. Tästä se luottamus alkaa :) Tämän jälkeen pesin tessan tallin edessä ja pikkuinen ei sanonut vedestä mitään. Muutaman kerran taisi vettä lentää senkin päälle mitä se säikähti, mutta herra seisoi lätäkön päällä ja söi samaan aikaan ruohoa. Ihanaa kun se on jo noin rohkea!

Kyllä olen niin onnellinen tuosta varsuliinista. Niin nätti ja luonne vaikuttaa juuri sellaiselta mun tyyliseltä. Äiteensä jos on tullut niin ei tule tylsiä kisareissuja tai muutenkaan ei tarvitse pelätä, että tuon kanssa olisi joka päivä samanlainen. Mun unelmien varsa!

Muutama teistä kyselikin nimiehdotuksia! Tunnistaja tulee varmaan ensi kuussa käymään ja olen miettinyt kahta nimeä: Conde Balou tai Conde du Rouet. Condessa tarkoittaa portugaliksi kreivitärtä ja conde taas puolestaan kreiviä. Haluan siihen ripauksen portugalilaista nimeä ja myös isäänsä. Conde Balou olisi enemmän mun makuun eli Kreivi Balou.

Mitäs mieltä olette jos tekisin Facebook-sivut blogille? Sinne päivittelisin melkein päivittäin enemmän menoa ja sitten kunnolla postauksia tänne. Lähiaikoina on nimittäin luvassa aika isoja juttuja tämän bloginkin suhteen - en malta odottaa!!

 Miltäs nämä teistä kuulostaa? 

Onko teillä lempinimi ehdotuksia?