Uffe is back!

Ollaan uffen kanssa käyty nyt kahdessa estevalmennuksessa viimeisen parin viikon aikana. 

Vitsit kun on ihanaa päästä taas hyppään ja vielä omalla kuolaimettomalla!

Ensimmäisessä Kallen valmennuksessa tehtävät eivät olleet mitään isoja, korkeintaan 60cm. Tarkoitus oli saada hyvä pohja meidän paluulle estepuolelle. Teimme paljon puomi-kavaletti tehtäviä joissa piti saada hyvin hevonen avuille ja kuulolle. Pitkiä suhteutettuja välejä missä piti olla todella tarkkana ja rytmin täytyi säilyä koko tehtävän läpi. Puomitehtävät kuulostaa aina niin helpoilta kunnes niitä rupee toteuttamaan.

Alkuun uffe painoi todella paljon edestä ja meinasi helposti lipsahtaa etupainoiseksi. Siinä piti välillä uffea herätellä edestä ripeästi pohkeella aktivoiden sen takajalkoja niin etupää alkoi nousta. Ekoilla kerroilla uffe hieman liikaa juoksi välillä kättä vasten ja kolmen laukan sarjavälit meinasi jäädä lyhyeksi. Tosin kun siinä työstin ja työstin aloin saamaan uffea paremmin istunnalle kuulolle ja kappas alettiin mahtumaan väleihin. Alla teille kaikki tehtävät mitä menimme lopusta sitten ratana.

Hitsit mun vatsalihakset joutui kyllä taas töihin. Tuossa 7. ,8. ja 9. esteen väleihin piti saada kolme laukkaa. Niissä jouduin kyllä omalla istunnalla niin ns. pysyyn hypyssä vastaan, jotta sain uffen nopeasti heti pystyn jälkeen aktiiviseksi ja hereille sieltä ylös. 4. ja 5. esteen väleihin saatiin oikein hyvä sujuva 6 laukkaa ja melkein meinasi jäädä lyhyeksi kun uffe pikkuisen innostu!

Rata meni kaiken kaikkiian todella hyvin. Lopusta sain uffen niin hyvin kuulolle ja koottua, että meinasi kesken puomin hevonen tippua raviin kun taas minä olin ihan ihmeissään kun sainkin sen niin hyvin takasin. Unohdin sitten itte olla tukemassa jalalla kun uffe tarvitsi. Toisella kertaa tultiin taas hyvää rauhallista ja malttavaa laukkaa ja kun muistin tukea jalalla hevonenkin oli aktiivinen!

Sitten viime viikolla teimme samaa rataa, mutta hieman isompana ja lisättiin mukaan tuo 3.este. Nyt haettiin enemmän sitä ratatempoa. Mulla on helposti tapana jos uffe hyppää hieman isommin niin lähden sukeltaan uffen kaulalle. Heti Kalle taas muistutti tästä ja kun osasin pysyä rauhallisena yläkropan kanssa niin hevonenkaan ei mennyt yhtään etupainoiseksi esteillä. Tällä kertaa se oli mun mielestä kevyempi tuolla kuolaimettomalla. Ehkä kun taas menty niin paljon sillä, niin alkaa tajuamaan, että ei sielä tartte maata kättä vasten vaikka onkin pehmeä karva turvassa :D

Yllä näette meidän tehtävän. Alkuun toki tultiin hieman noita erillään kuten viime kerralla ja haettiin taas uffeen sitä aktiivista laukkaa ja samalla hyvin kuulolle pohkeesta. Rata nostettiin lopusta sinne 80cm korkeuteen ja vaikka hevoselle se oli helppo nakki, niin mulle ihan hyvä korkeus. Uffe kun tuntee mut liian hyvin...jos hiemankaan jännitän se jännittyy saman tien. Uskon, että saan lisää luottamusta taas kun vaan saadaan näitä ratoja taas alle. Hevonen on onneks aivan huippu niin mitä suotta minä tässä nyt aristelen mitään korkeutta ;)

Tarkoitus olisi lähteä pitkän tauon jälkeen kokeilemaan Tampereelle 1.8 seuraestekisoihin. Mietin otanko 70cm alle ja sitten 80cm vai vaan suoraan 80cm. Onhan tuo 70cm naurettavan pieni, mutta kun uffe ei ole se satavarmin hevonen....jos sitten sais siihen 80cm rataan rennomman fiiliksen ja kun kuitenkin hackamorella hypätään! Otan toki toiset suitset missä kuolaimet kiinni JOS sattuu setä uffe olemaan verkassa jo ihan mahdoton. En kyllä usko, mutta varaudun kuitenkin.

Tänään teimme uffen kanssa jotain mitä emme koskaan ole kotona kokeilleen! Joudutte kuitenkin jännittämään vielä hetki, sillä huomenna luvassa kisapostausta zeuksen Luvian aluekoulukisoista!

Ai niin ja olisi taas kauhea läjä ylisöpöjä varsakuvia... ;)