We were made for each other

Hopean hohto auringon valossa, käteni pitävät hellästi kiinni pehmeistä ja pitkistä jouhista, tunnen kuinka jokainen askel otetaan yhdessä - silloin tiedän, että olemme kuin yhtä.

Rinnallani on upea eläin, olen saanut itselleni parhaan ystävän ja sielunkumppanin, josta en voisi olla kiitollisempi. Ufano - elämäni hevonen. Kimo, uljas, lihaksikas ja arvonsa tietävä mies, joka ei voisi sydämmeni paikkaa paremmin täyttää. 

Joka päivä, kun avaan  karsinan oven sieltä hän katsoo minua korvat hörössä ja ottaa minut vastaan lempeällä katseella. Tämä pieni ele ei ole kaikkille varattu, vaan hän päättää sen jakaa kanssani. Ollaan kuin paita ja peppu ja ehkä senkin vuoksi niin erilaisia ja kuitenkin luotuja toisillemme. Tuossa hevosessa on vain jotain, mitä ei voi kuin yhdellä sanalla kuvata - rakkautta. Kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, päivät näyttävät synkiltä ja missään ei näy valoa niin kaikki tuo haihtuu pois kun hän päänsä painaa olalleni. Sellaista rakkautta ei löydy mistään. Kun eläin lukee sinua pelkällä katsellaan tai kun se tuntee kuinka kosketat sen silkkistä ihoa, se tietää. Sanoja ei tarvita.

Kohta kymmenen vuotta ollaan koettu kaikki mahdollinen yhdessä. Ollaan opittu, noustu huipulle ja myös tultu sieltä alas ja noustu uudelleen. Hyviä ja huonoja kokemuksia, mutta jokainen niin arvokas. Jos voisin jollain tapaa kertoa vielä enemmän kuinka paljon uffe minulle merkitsee tekisin sen, tosin se varmasti sen jo tietää. Tuollaista hevosta ei varmasti tule elämässä kuin yksi vastaan ja sekin minua pelottaa. Paljon on vuosia vielä jäljellä yhdessä ja nautin niistä viimeiseen päivään asti. Rakastan niin suunnattoman paljon tuota hevosta ja en halua sitä koskaan menettää. Ajatuskin siitä saa kyneleet silmilleni.

Tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi, kun tämä tumma ori minut silloin kauan kauan sitten valitsi sielä hämärässä karsinassa. Kun astuin karsinaan, ikkunasta tuleva auringonvalo heijasti upean siluetin hevosesta, joka katsoi minua kummastellen. Silloin tiesin, että tämä on sielunkumppanini. Vaikka kumpikaan ei osannut mitään, ei tarvinnut. Sen vain jotenkin tiesi, että kyllä me pärjätään - yhdessä.

Eilen taas koin niin upean hetken tämän miehen kanssa, tunsin olevani pilvissä. Juoksimme rinnakkain, toinen aina seuraten minua, tarkkana. Tuntui, kuin olisimme yhtä. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, se oli niin ainutlaatuinen. Hetki, jolloin saimme olla kahdestaan vapaana, ilman mitään murheita, riehuen ja nauraten - niin ikimuistoinen. Katsoimme toisiamme ja ajattelin itselleni kuinka upea eläin minulla on. Se seuraa minua, uskoo ja luottaa minuun. Harja hulmuten laukaten rinnallani tuntui kuin vasta eilen olisimme tavanneet.

Varmasti jokainen, kellä on tai on ollut tällainen yksi ja ainoa hevonen elämässään, joka koskettaa näin paljon ja vie ison paikan sydämmessään tietää tämän tunteen. Uffe on niin erilainen, olemme molemmat. Ei meitä voi kukaan muu ymmärtää paremmin kuin me toisiamme. Sinä tulet uffe aina olemaan elämäni hevonen. Kiitos kaikesta mitä ollaan koettu ja mitä tullaan vielä kokeemaan. Soulmates for life ♥

Meillä tulee huhtikuussa vasta 10 vuotta täyteen, mutta tämä teksti oli nyt oikein osuvaan kohtaan kirjoitettu.

Olet minulle kaikki ! ♥