Joulukalenteri 3. Luukku

Kolmannen luukun takaa paljastuu.....

..... mielipidepostaus orien, tammojen ja ruunien eroavaisuuksista. Eräs teistä lukijoista siis pyysi minua kertomaan miten itse nään erot tammojen, orien ja ruunien välillä. Onko ne orit niitä kamalia huutajia, tammat vaan kiukuttelee ja ruunat ei välitä mistään? Joskus tämä pitää paikkaansa kyllä, mutta omasta näkökulmasta ne tammat tuntuvat välillä olevan ne haastavimmat... Tässä vähän omien hevosten kokemuksien kautta kirjoitusta.

Meillähän on tosiaan tällä hetkellä kolme oria ja neljä tammaa tallissa ja vaikka kuinka kilttejä kaikki ovatkaan, niin pitää tallissa säilyä se tietynlainen rutiini ja tapa käsitellä oreja ja tammoja ja ottaa huomioon,  että jokainen on yksilönä niin erilainen ettei aina voi samoja tapoja yleistää muihin. Minullahan ei ole kokemusta kuin lusitanoista ja millaisia orit ovat tässä rodussa. En siis voi sanoa millaisia ovat suomenhevoset tai puoliveriset muut rodut, koska ei ole kokemusta niistä. Vaikka olen kyllä saanut oman kuvan niistäkin roduista..

Lusitanot on oreina aivan ihanania, kilttejä, rauhallisia ja eikös sen uffestakin huomaa, että ei ne ihan hirveitä voi olla jos löytyy noitakin yksilöitä, mitkä menee tamman tai muun orin kanssa traileriin ilman ongelmia. Tietenkin, kuten sanoin, kaikki on yksilöitä enkä missään nimessä laittaisi meidän oreja samaan traileriin. Vaikka uffe on maailman kiltein ori kuljettaa ja sietää mennä trailerissa vieraiden orien kanssa, en kuitenkaan ikinä pistäisi meidän omien kanssa yhteen, koska tuntevat toisenne ja kilpailluvietti on aina heillä olemassa. Urcoa ja Uffea on kuskattu nuorempana yhdessä ilman ongelmia, mutta en enää ottaisi turhia riskejä.

En halua kammoa oreja. Orit ovat aivan tavallisia hevosia, ei mitenkään sellaisia, että pitäisi pitää jossain kuplassa, koska ovat .... oreja....hui. Monet kuulevat sanan ORI ja heti irvistävät kauhusta ja yleistävät sellaisen kuvan, että "Apua se on pahapäinen, villi, ei pysy käsissä, vaikea käsitellä". Väärin. Oli se rotu mikä hyvänsä, mutta jos orin opettaa oikeille tavoille jo varsasta asti, suuria ongelmia tuskin koskaan tulee. Meillä urco on oikeastaan oreista kaikista kiltein. Se kulkee riimunnarun päässä löysällä löntystäen perässä, ratsastaessa on helppo kaikille, hoitaessa ei ikinä olisi pelkoa mistään esim. puremisesta tai potkimisesta. Urcoon minä luotan aivan 100%. Mutta, koska se on astunut ori homma on jo ihan eri tammojen lähellä. Jos tammat on lähellä pitää olla tiukkana sen kanssa, enkä anna ratsastaessa sen höristellä tammoille, koska silloin tehdään töitä eikä huvitella. Käytävällä jos pääsee liian lähelle tamman boxia nousee koko hevonen 15cm ylös ja siinä vaiheessa pitää heti kitkeä koko homma pois. Mutta tämähän onnistuu vain sillä ennakoimisella. Minä ennakoin jo tallin ovella, että en päästä oria katsomaan tammaa niin kaikki hoituu ongelmitta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Zeus on super ihana hoitaa, ratsastaa kiltti mutta kun tulee kysymykseen hänen reviirinsä, se pitää hengensä edestä siitä kiinni. Zeus on tallin pomo. Vaikka uffe ei tätä pysty ollenkaan hyväksyyn, niin zeuksella on sellainen asenne koko hommaan, että minä määrään. Koska sillä on vähän periksiantamaton luonne se vaikuttaa myös minun johtajuuteeni. Ihminen on AINA johtaja ja en voi ikinä antaa zeukselle mahdollisuutta päästä "niskan päälle". Jos näin käy, peli on menetetty. Pitää oppia lukemaan omaa hevostaan oli se tamma, ruuna tai ori ja kaikki mitä voit ennakoida ja tehdä sen eteen, että ehkäiset ne vaaratilanteet niin ne myös pitää tehdä. Zeus on aivan valloittavan suloinen persoona, mutta vaikka kuinka se söpöilisi sen puppy eyes naamalla, niin en saa antaa sille valtaa. Hevonen on kuin koira. Kun johtajan paikka on selvä, eläin on tyytyväinen, eli tässä tapauksessa ihminen on aina pomo niin eläimen ei tarvitse murehtiä mistään, koska sehän on pomon hommia.

Uffe on taas puolestaan tallin ykköshevonen. Se tietää arvonsa ja tietää, että se on tallin tärkein hevonen. Vaikka kuinka zeus olisi orien kesken pomo, niin uffe tietää, että se on silti the number one. Uffe on pois kotoa maailman kiltein ori. Monet ihmiset ovat oikein katsoneet tarkemmin uffea varmistaakseen onko se todellakin ori. Kisoissa seisoo tammojen vieressä, laukkaa ruunien perässä, pysyy paikallaan kiimaisen tamman vieressä trailerissa ja ei ikinä ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Miksi? Koska minä olen johtaja. Jos uffe hörisee tammalle minä sänon heti perään " noniin uffe hys". Hevonen hiljenee välittömästi, koska tietää, että niin ei pidä tehdä. Mutta, kun tulemme kotio tilanne on aivan toisenlainen. Se lasten talutettava kiltti kisaori muuttuu tallin vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi hevoseksi. Tässä syy miksi se ei asu sisällä muiden hevosten kanssa. Uffe stressaa aivan älyttömän paljon noita muita oreja karsinan vieressä ja muuttu agressiiviseksi. Tallissa se tervehtii hampaat irvessä, korvat luimussa ja aina vihaisena. Kun se vaihdettiin asumaan yksin hevosen koko olemus muuttui. Nyt vastassa on iloinen, korvat hörössä oleva hevonen, joka mielenkiinnolla katsoo mitä puuhailet. Minä tunne uffen paremmin kuin kukaan muu ja tämä on ollut hänen elämänsä kannalta yksi parhaimmista vaihtoehdoista. Uffen kanssa pitää olla silti todella tarkka. Taluttaessa ei ikinä saa kääntää selkää, varsinkaan vieras ihminen, koska johtajuuden paikkaa kokeillaan samantien. Uffe on niin erikoinen persoona, ettei sitä voi edes muihin verrata.

Yleistäen lusitano-orit? Helppoja. Helpompia ne tuntuvat olevan kuin tammat...meillä unaiva olisi varmasti todella kiltti vieraille, mutta väkivaltaisen taustan takia, se ei vieraisiin luota. Muuten se on todella lepsukka ja kaikkeen tyytyväinen tamma. Tessa puolestaan on välillä niin vaikea, että tekisi mieli repiä hiukset päästä sen kanssa. Kunnon AASI. Ratsastaessa sillä on niitä kivoja ja niitä super pahoja tammapäiviä, mitä unaivalla esim ei ole. Tessa on super kiltti, mutta sillä on mahdottoman pitkät piuhat, joten välillä tulee olo, että tajuaakohan se yhtään mitään tästäkään tilanteesta. Pötkylässäkin on sitä tammamaisuutta mikä on varsin mielenkiintoinen piirri jos se pahalle tuulelle sattuu. Tiivistäen: se on teini-ikäinen :D

Tessan "kivoja" päiviä..... Ja mamman perusilme :3

Jotenkin oman kokemuksen perusteella, voisin sanoa, että orit on helpompia päästänsä, mutta niiden käsittelyssä pitää olla varma johtajan asema. Tammat puolestaan niille on ihan sama oletko pomo vai et, niillä on niitä hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä kaikki käy ja niillä ei koskaan tule sitä pomon paikan valtaamista kuin oreilla, mutta tammapäivinä...voi luoja.. Kaikki on huonosti, mikään ei mene kuten neidit haluaa ja mikään ei kelpaa. Ehkä meistä naisistakin voi ottaa piirteitä hevosiin? :D Ruunat taas on lusitanoissa ihan lepsukoita ja lällyjä. Niillä ei ole sitä valtaamisen tarvetta, joten ne tyytyy todellakin vaan siihen, että heillä on ruokaa nenän edessä ja kaikki käy.

Lusitanoista ensimmäiseksi hevoseksi suosittelisin kyllä silti oria. Helpompia ratsastaa, yhtä kilttejä ja niissä ei ole sitä tammapäivä-vaaraa :D Mutta kaikki on niin erilaisia, tässä ainakin sain kunnolla  oikein pohtia omia hevosiani ja kirjoittaa teillekin ylös vähän yksityiskohtaisemmin meidän hevosista. Lisää varmasti tulee jatkossakin, sillä tästä voisin kirjoittaa monta, monta sivua tekstiä ;) Pidetään ne ensi kertaan!

Mitä te olette mieltä, kuka on helpoin: ori, tamma vai ruuna?