MT-Team Aluejoukkuemestaruudet 2.8.-14

We made it!

Viime viikon lauantaina oli tosiaan ne Joukkuemestaruudet (koulu) MT-Team:n tallilla ja urcon kanssa lähdimme sinne taas harjoitteleen isossa maailmassa olemista! Kotona meillä meni ööh 5min, kunnes puki käveli suorilta traileriin (mahtavaa edistystä!!).

Kaikki kuvat ottanut Enna Kujansuu!

 

Kisapaikalle kun päästiin katseltiin hetki siinä muita ratoja, ja olikin jo aika lähteä laittaan urcoa kuntoon. Lähdin taluttaan sitä verkkakentälle ja herra kunnolla pörheenä kaikille (tietenkin..). Verkkakenttä oli sinänsä ihana, sillä kentältä ei nähnyt mitään muuta kuin muut ratsukot samalla kentällä ja puita ympärillä. Kenttä oli siis ns. keskellä mettää :D Ette usko sitä tunnetta, kun melkein itku pääsee onnesta! Koska urco ei nähnyt muita radalla jne se teki rauhallisesti töitä ja ihan kuin olisi kotonansa ollut! Rentoa laukkaa..... olin jo ihan pilvissä kun meni niin hyvin!!

 

Mutta aika nopeasti mieli muuttui kun päästiin ulkokentälle....jep sieltähän se urco poika tulikin esiin. Heti samantien kauhee huuto ja välillä vaan nauroin radalla, kun oli se aika typerää touhua siltä. HUOH.. Ennen rataa otin koko ajan laukkaa, vastalaukkaa, siirtymisiä, suunnanmuutoksia jne, mahdollisimman vähän käyntiä, koska muuten se ehtii käynnissä olemaan keskittymättä (hyi ei saisi!), ja alkaa pörhisteleen.

 

Kun aloitettiin oma rata, tultiin keskihalkaisija alkuun hirnuen ja tietenkin alkutervehdys urcon katse oli aivan jonnekin muualle kuin radalla..näette noista alhaalla olevista kuvista.. Noh ei siinä auta muu kuin vaan ratsastaa vaikka kuinka hevonen alla ei sinuun keskity ja huutaa muille. Avot oli ihan ok, vaikka olikin jännittynyt (kuten tuomarikin kirjoitti). Mutta avojen jälkeen lyhyellä sivulla joku hevonen kaukana hirnui ja tuloksena urco sekos. Tästä johtuen, koko rata leikkaa keskiravia menikin showravia pää ryntäissä kiinni....niska meni ihan mutkalle, mutta siinä vaiheessa ei pysty nostaakaan, sillä siinä olisi urcolla vielä enemmän mennyt pakka sekaisin.

Tein itte mokan, sillä kaiken sen huutamisen ohella lähdin vahingossa kääntymään väärästä kirjaimesta keskikäynnistä pitkin ohjin käyntiin. Vihellys ja uudelleen. Urco nyt jotenkin suostui edes kävelemään, mutta "pitkin ohjin" ei oikein menty kertaakaan radalla, kun herran teki mieli vaan koko ajan nostaa naama ylös ja kurkata traikuille oliko sielä muita heppoja.

Laukka menikin ihan ok. Loivissa kiemuraurissa tosin takapää oli kuin rautakanget, sillä se oli aika jännittynyt koko kisan aikana..voltit meni tosin ihan hyvin. Keskilaukka olisi saanut olla rohkeampi ja kun siirryttiin keskihalkaisijalle vasemmassa laukassa ja ennen x:ää piti siirtyä koottuun raviin, niin urco olisi halunnut siirtyä käyntiin ja siksi meillä tuli sellasta s-kiemuraa ravissa ennen oikean laukannostoa. Laukanvaihto käynnin kautta onnistui yllättävän hyvin, eli siis urco keskitty eikä hirnunut!

Yleisesti koko rata ei mennyt kovin hyvin, mutta päästiin sentään loppuun asti. Viimeisessä laukkavoltissa urco yhtäkkiä kuuntelikin minua ja kun siinä kohtaa huokasin ja valmistelin sitä voltille pienellä puolipidätteellä, niin eikös se nyt sitten ollutkin todella herkkä ja siirtyi raviin. Nopeasti korjasin uudelleen laukalle ja jatkettiin loppuun asti :)

"Kaverit hei! Täälä!!"

Pisteitä radasta tuli 56,750%, mikä on paljon enemmän mitä odotin. Olin jo varautunut sinne 52-53% tiennoille..mutta ihan ok sitten! Onhan toi kamalaa kun se huutaa eikä keskity, mutta minä en luovuta, vaikka kuin monta paperia tulis huonoilla pisteillä niin ME EI LUOVUTETA! Perhana, eihän tuo huutaminen lopu ikinä muuten kuin vaan käymällä kisoissa! Jos me pysytään kotona, omassa turvallisessa ympäristössä, niin eihän me ikinä åäästä kilpaileen isoimmissa luokissa. Nyt ei muuta kun valmennuksia, harjoitus, -seura ja aluekisoja kunnolla kalenteriin urcon kanssa ja toivon mukaan me loppu vuodesta oltaisiin vähän rauhallisempi ratsukko! Itselle ainakin hurjasti istuntatunteja, sillä sekin pitää kipeesti korjata!

Lastaus kisapaikalla olikin hieman hankalempaa...hevonen oli aivan loppu ja yks kaks se ei enää jaksanutkaan huutaa kauheesti kun pitikin mennä traikkuun. Hevonen ei liikkunut eteen eikä taakse niin mitens sitten mennään koppiin? Siinä yrittettiin voltata kopin edessä, maiskuttaa, ruoalla houkutella, liinalla (mikä ei sitten ollut yhtään hyvä, mutta oli pakko kokeilla), meillä oikeasti meinasi mennä toivo koko hommaan...kunnes käänsin traikun ympäri ja (lastasimme pellolla missä oli aidat ympärillä) ja langat olivatkin sillä puolella mistä urcoa lastataan eli oikealla puolella ja ei meillä siinä mennyt kuin se 5min niin herra suostui kävelemään koppiin ilman ongelmaa. Huh! Kyllä Ennan kanssa ansaittiin kunnon ateriat tämän jälkeen! Tavoite oli sii saavutettu :D

 

 

Me noustaan vielä! Saatte nähdä! ;)

p.s. video tulee seuraavaan postaukseen, sillä se on 

Samin puhelimessa ja en saanut sitä tänne laitettua..