Petra Palomäki: Erikoispostaus: Meidän koirat osa 2

No niin, saitte viime postauksessa tietää enemmän meidän pikku westiestä ja nyt voitaisiin siirtyä vähän isompiin koiriin, sillä tänään esittelyssä on meidän "pieni" jättiläinen Leevi!

Startail's King Salomon

Miten Leevi on saapunut meille?

Olen aina pienestä pitäen haaveillut isosta koirasta, johon voin käpertyä ja halailla sitä kuin isoa pehmolelua. Vanhempieni kanssa ollaan aina puhuttu jostain mastiffista, mutta rotu oli silloin vielä hieman auki. Pääasia oli, että koira olisi vartiokoira, iso ja karvanen.

Vuonna 2008, kun hankimme Viken, meillä kävi vahvasti mielessä ajatus, jos hankittaisiin iso koira, koska asumme maalla ja voisimme ottaa suuren koiran. Selasin netistä Suomessa olevia Kenneleitä, jotka kasvattivat Espanjan mastiffeja ja löysin Kennen Startail's:n Vilppulasta (kennel ei ole enää toiminnassa).

Sattuikin hyvä tuuri ja heillä oli juuri pentue syntynyt. Soitettiin heille ja lähdettiin heti katsomaan pentuja. Kun nähtiin pennut, oli ne aivan mielettömän suloisia! Pieniä lihavia pötköjä! Vanhempani kysyivät, minkä näistä halusin ja koska uroksi oli syntynyt vain kaksi ei ollut vaikea valita. Toinen uros oli pienempi ja leevi oli pentueen isoin pentu. Kaikista lihavin ja tykkäsin heti siitä, koska sillä on hännän pää valkoinen. Me varattiin se meille!

Viikkoja meni, kunnes päästiin vihdoin ja viimein hakemaan leevi. Vastassa oli pieni Vikke pentu ja koska leevi oli aika kömpelö pentu verrattuna Vikkeen niin leikkiminen oli leevin osalta aika hidasta :D mutta kuukausia meni ja leevi poika alkoi kasvamaan pienestä kömpelöstä isotassuisesta pennusta, isoksi koiraksi, jota Vikkekään ei enää pomottanut!

Leevi on aivan huippu ihana luonteeltaan. Oppi todella nopeasti kaikki peruskäskyt, kuten istuminen, makuulle meno, tassun antaminen ja kyljelle meno :) minulla se tottelee aina hyvin, koska olen sen itse melkein kouluttanut, mutta muille se ei ihan jaksa niin totella ;) Leevi osaa minun kanssa kulkee hyvin hihnassa ilman vetämättä ja talvella harrastetaan välillä pulkkailua, eli leeville valjaat päälle, minä pulkkaan istumaan ja menoks! Huippu kivaa! Tosin leevi pojalla loppuu aika nopsaa kunto, kun se lähtee aina miljoonaa juokseen eikä jaksa sitä tahtia mennä kovin kauaa :D

Vaikka leevi ei tekisi kenellekkään pahaa, niin on se silti otettava tosissaan jos aikoo ventovieras mennä talliin. Naisille se on yleens lempeämpi, koska jos koiralle menee puhuun alistuvasti, koira ei koe uhkaa. Mutta miehille ei ole mitään asiaa talliin ilman minun läsnäoloa. Muutaman kerran sähkö- tai putkimies yrittänyt mennä tallille ilman minun läsnäoloa, ja kukaan ei ole uskaltanut ton jättiläisen ohi. Painoa on kuitenkin 75kg ja korkeutta 85cm! Ei ihan pieni chihuahua ;) Heti kun minä olen leevi tykönä ja sanon kaiken olevan hyvin se päästää kaikki ohi ja muistaa myös ihmiset joita voi päästää ohi.

Leevillä on siis todella pitkä vaijeri mikä kulkee tallin päädystä hallin päätyyn, eli sillä on aika iso "tarha" missä liikkua. Näkee hyvin tallin taakse ja etupihalle, joten leevi pystyy partioimaan jos tulee yllättäviä vieraita pihaan. Suulissa on leeville oma paikka, minne se saa kulkea vapaasti sisälle ja ulos. Heinälattia on varmasti lämpöinen ja suulin oven saa aina kiinni yöksi, kun on joko tuulista, sateista tai kylmää. Näin leevi poika pysyy lämpösenä, vaikka lempipaikka nukkua on talvella lumen päällä -15C pakkasessa..hyrr!

Leevi tekee muuten sellaista hassua hyppelyä. Kun sitä rapsuttaa pyllystä ja tuosta hännen takaa (tyvestä) niin se alkaa tansiin ! Se vetää pieniä "pukkeja" takajaloilla ja loikkii paikallaan ylös alas :D se on aika huvittavan näköinen!

Leevillä on harmillisesti yksi ongelma...koska sillä on niin valtavat korvat ne likaantuu todella helposti ja jos on vähänkin putsaamatta se kehittää itselleen korvatulehduksen tai hiivatulehduksen. Tämän takia korvia pitää paljon putsata ja leevin mielestä se ei ole lempippuuhaa..ja välillä tarvitsee kaksi ihmistä hommaan. Toinen pitää sen päätä paikallaan ja toinen pistää lääkettä. Ei ihan onnistu niin helposti kuin pikku koiran kanssa.. Mutta onneks nyt se alkaa taas hellittään ja talvi on parasta aikaa korvien suhteen, kun ei pölise tms niin korvat pysyy helpommin puhtaana :)
Kaikki uudemmat kuvat (pellolta) on ottanut Anniina!