Petra Palomäki

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Erikoispostaus: Meidän koirat osa 1

Olen blogin puolella aina välillä kertonut meidän koirista jotain pientä, mutta aina jäänyt kuitenkin monelle epäselväksi millaisia koiruuksia meillä oikein on. Koska meillä on kolme koiraa, teen jokaiselle oman postauksen ja pystytte jatkossa sitten muistelemaan, mikä koira olikaan kyseessä ;)! Tänään päätin aloittaa meidän terrierrista, eli Vikestä!

Cerril Havluv Kopec

Viken oikea nimi on tuossa yläpuolella, eikös olekin hieman monimutkainen sanoa? Pari kertaa meni minullakin kieli solmuun, kun luin Viken papereita ensimmäistä kertaa.  
Mutta miten Vikke on tullut meille?

Ensimmäinen koiramme oli saman rotuinen kuin Vikke, eli Länsiylämaan Valkoinen Terrierri (West Highland White Terrier), jonka nimi oli Vili. Vili tuli meille vuonna -99 ja se oli aika mielenkiintoinen tapaus. Aika johtaja luonteinen, mutta minulle maailman ihanin. Me teimme kaikki yhdessä ja Vili oli minulle muutakin kuin koira, se oli minulle ystävä. Me leikimme yhdessä aina ja Vili oli meille kaikille todella tärkeä. Kun muutettiin Suomeen, niin jotain kamalaa tapahtui. Vili jäi auton alle ja mitään ei ollut tehtävissä. Oli elämäni vaikein päivä ja vaikeampaa oli isälleni, koska Vili oli isälleni todella tärkeä. Jotenkin minusta tuntui, että isä ei halunnut luopua Vilistä vaikka sen oli pakko ja näin hän halusi meille uuden terrierrin. Se tuntui liian nopealta, mutta luulen sen olleen isällenikin osa hänen suruprosessiaan...

Minä kaivoin netissä kaikki maailman kennelit mitä Suomesta löytyi, jotka kasvattivat näitä valkoisia terrierrejä ja vitsit oli vaikeaa löytää kenneli, jolla oli siihen aikaan pentue! Vihdoin ja viimein löysin kasvattajan, jolla oli pentuja myynnissä ja vapaana oli vielä pari urosta. Mentiin heti katsomaan pentuja ja, kun näin Viken, se oli aivan ylisöpö! Sellanen pieni söpö westien pentu! Me oltiin myytyjä! :3 Viken suku on siis tsekkilläinen, jonka vuoksi nimikin on tuollainen.

Vikke kotiutu aika hyvin meille ja lähti kasvamaan siitä isoksi pojaksi. Me rakennettiin sille iso tarha, missä sai olla vapaana. Me ollaan aina kieletty, että minkään aidan yli ei saa hypätä, joten se ei ikinä tarvinnut kovin korkeaa aitaa tarhaan, koska tiesi, että sen yli ei saa mennä.


Vikellä on vain yksi huono puoli..se merkkailee vieläkin sisälle. Vaikka ollaan monta kertaa kielletty ja yritetty kouluttaa, että ei saa pissata sisälle, niin jotenkin se haluaa varmistaa aina, että hänen reviirinsä on sisällä. Tämä vahvistu, kun hankimme toisen uroskoiran ja koska meille tuli myöhemmin myös narttukoira, piti sillekin näyttää asemansa.

Olen monta kertaa sanonut, että viedään se leikattavaksi, koska ei ole tarkoituksena käyttää Vikkeä astutukseen, mutta aina jotenkin se jää. En kuitenkaan kauaa jaksa tuota merkkailua! Se on vaan vietävä! Ja nyt varsinkin, kun meillä kissat käy sisällä aina syömässä ja oleskelemassa, niin niille pitää olla aina kova jätkä. Vikke ei siis pidä kissoista. Tulee toimeen niiden kanssa, mutta jos kissa lähtee karkuun tämä lähtee perään miljoonaa eikä mieti mitä tekee. Tyypillinen koira jahtaa kissaa-tyylinen. HUOH! :D


 Vaikka Vikke onkin tuollainen "kusiruisku", miten me välillä nimemme sen, on se kuitenkin aika jännä persoona. Todella miellyttämisen haluinen ja todellakin välittää perheestään. Viken mielestä parasta on, kun saa nukkua joka yö vanhempani sängyssä käpälät pystyssä ja kuorsata oikein kovaa :) Me ei olla ikinä kielletty sohvalla nukkumista, koska miellestäni se kuuluu koiran elämään. Tämä oma näkökulmani asiaan!

 

Vikke on super kiltti hoitaa. Se antaa todella hyvin leikata kynnet, harjata, madottaa, leikata karva, pestä jne. Matkustaa hyvin ja ei ole koskaan ollut huonovointinen autossa, kuten joillekin koirille tahtoo tapahtua.. Hihnassa se on aina osannut kulkea vetämättä ja plussana, antaa pukea kaikkia hienoja takkeja päälle ;) Minä olen sitä "trimmaillut", koska en näe tarvetta viedä sitä mihinkään hyvällä trimmaajalle, jotta se leikkaisi sen turkin näyttelykuntoon. Täälä maalla riittää, että on lyhyt karva ja siistin näkönen :) Eikä se nyt niin kamalan näköinen ole, kun katsoo noista kuvista (ainakaan minun mielestäni!). Vikestä kuvat on ottanut Anniina! Kokoan kaikki Anniinan ottamat kuvat meidän koirista yhteen isoon kuvapostaukseen niin saatte nähdä loputkin!

 
"Mitäs tykkäsitte minusta?"

11 kommenttia

  1. Olipas kiva postaus! :) Mukava tietää teidän koirista lisää.

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva postaus! En oo tienny että teillä on Vikke.;) Näitä lisää!!!

    VastaaPoista
  3. Ihana koira =)
    Nuorempana haaveilin kovasti omasta westiestä, kun serkulla oli sellainen. Tykkäsin siitä hurjan paljon :D
    Mutta se tökkäs sitten siihen, kun rupesin kyselemään pennuista (joskus vuonna 1996), niin pennut maksoi 1000 mk enemmän kuin muiden rotukoirien pennut =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) juu kieltämättä tämän rodun hinnat kirpasee kyllä aika ankarasti :/ mutta onhan ne hienoja!

      Poista
  4. Onpa kivaa, että teet postaukset joka rekusta! :) Mä kannattaisin, että veisitte Viken kastroitavaksi mahdollisimman pian. On koiralle niin stressaavaa kun jalkoväli vie ja hormoonit hyrrää. Mun kaikki lemmikit (2x koira, 3x kissa, 2x kani) on leikattuja, koska niitä ei tulla jalostukseen käyttämään ja elämä leikattuna on rutkasti stressittömämpää. Se on iisi operaatio varsinkin uroksella ja paraneminen tapahtuu nopeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu ollaan juteltu vanhempien kanssa ja nyt on vikelle jo ajankohtaa mietitty koska viedään se "ruunattavaksi" :D

      Poista
  5. Tuliko tämä Vikkekin teille vuonna -99 eli onko se 14vuotias? Mikäli Vikke on 14v. on sitä MIELESTÄNI turha viedä enään leikattavaksi. 14 vuotta on kuitenkin arvostettava ikävä ja aika paljon koiralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta on kuitenkin super söpö:) t. äsköinen anonyymi.

      Poista
    2. ei ei ei! Vili, meidän ensimmäinen koira tuli -99, kun muutimme suomeen v.2008 ostimme viken, eli se on nyt 5 wee :)

      Poista