Maybe it's worth it

Kiitos kaikista kommenteista, saitte mut kyllä piristymään jälleen tämän blogin suhteen. Pakko vaan muistaa, että teen tätä blogia myös itseni takia enkä vaan teidän lukijoiden vuoksi, jolloin blogin kiinnostus pysyy yllä :)  Mulla _piti_ olla lifestyleviikko MUTTA koska mulla ei ole muuta elämää kuin hevoset ja sali niin aika vaikee kirjoittaa mistään muusta. En pidä sellaisista teksteissä missä selostetaan koko päivä oikein tarkasti suurinpiirtein aamupalasta alkaen. Tylsää :D

Aion kuitenkin nyt toteuttaa näiden hevosten ohella näitä hevosettomia postauksia, koska itse en vaan aina jaksa kirjoittaa siitä arkipäivästä, että kuinka hepat meni tai mitä tein tallilla. Koska melkein aina sitä samaa rutiinia! Kuten joku teistä kommentoi ja muistutti minua, niin aion tehdä nyt viikolla mun huoneesta, mun vaatteista ja ratsastusvaatteista postauksen. Muina päivinä sitten tätä heppapostaus meininkiä ;)!

Tänäänkin on ollut niin kauhee väsy koko päivän, ehkä siitäkin johtuen, että olen nukkunut 3 tuntia. Siskoni ja miehensä tuli meille kylään ja en vaan jaksanut aamulla tehdä yhtään mitään. Tein aamutallin, vein hepat pihalle ja vasta yhden maissa, kun Heidi tuli tallille, menin myös itsekin ratsasteleen.

Muuten, ostin urcolle nyt ohuen kangen matalemmalla kielentilalla. Toivon sormet ristissä, että kuolain olisi ollut sopiva, mutta eihän niin tietenkään käynyt. Minulla on kangen kanssa nivelbridongi ja minusta tuntuu, että nyt vika on bridongissa, eikä kangessa. Kuitenkin alkukäynneissä hevonen liikkui toiveikkaasti, suostui edes tulemaan paremmin ohjalle. Ravissa oli ihan ok, mutta aika jännittynyt. Sitten yritin taivuttaa oikealle ja hevonen sekosi. Hyppäs niin paljon pystyyn, että ekaa kertaa oikeasti pelotti urcon selässä, että vedetään ympäri. Nousin alas selästä ja en voinut muuta kun itkeä hevosen vierellä. Tämä turhautumisen määrä on aivan käsittämätön, ja itse olen todella herkkä tämmösissä asioissa ihmisenä ja tunteen purkautuu itkuun ja en sille mitään voinut.
Tänään kokeilin uudestaan, kiristin turparemmiä, kiristin ketjua, löysensin ketjua mutta mikään ei auttanut. Ratsastin urcon sitten pelkällä kankien bridongilla ja jätin kankiohjan kokonaan pois. Kun otan ohjat käteen hevonen menee aivan liikaa kuolaimen taakse eikä tule rehellisesti ohjalle.. Tiistaina menen hööksiin ostamaan samanlaisen bridongkuolaimen mitä meillä ennen oli ja kokeillaan uudestaan. Kaverini, joka tietää asiasta enemmän, tulee auttamaan minua kankien kanssa ensi viikolla jos saataisiin asiat kuntoon... Alhaalla kuva seuraavasta kuolaimesta...

EDIT: Sain ostettua urcolle nyt sen vanhat kanget ja bridongin takaisin joten odotan innolla taas töiden tekoa niillä! Tajusin, että niillä toimi loppujen lopuksi parhaiden joten niillä jatketaan!

TE joilla on kangista kokemusta, miltä tämä kuullostaa? Millainen kuolain olisi ehkä hyvä? Olen aivan kujalla kun niin paljon kaikkia kokeillut. Paksu kanki oli aivan täysin katastrofi joten pakko olla ohut kanki. Eli mahdollisesti tuo bridongin vaihto auttaisi?


Ja siis jotenkin mulla on nyt taas kauhee stressi päällä. Huomenna on ranskan ja portugalin kirjoitukset, ja silti täälä kirjoittelen. Portugali nyt menee vaikka lukematta niin E:nä mutta ranskasta hyvä kun M:n saan :/ en jaksaisi tehdä yhtään mitään, mutta pakko tehdä ainakin kolme vanhaa YO-koetta molemmista kielistä. Taitaa tulla pitkä ilta...