Winter Wonderland

"When your horse follows you without being asked, when he rubs his head on yours,
and when you look at him and feel a tingle down your spine...you know you are loved."

~ John Lyons

1.

2.

3. ♥

Annika sai idean, että jos kuvattaisiin hieman erilaisia talvikuvia Uffen kanssa. Hänellä oli tämä upea mekko kaapissa ja päätettiin kokeilla sen kanssa minkälaisia tunnelmakuvia saataisiin aikaan. Uffe kun on se mun "the one and only" niin valitsimme sen samantien poseeraushevoseksi rinnalleni. Pakkasta oli tuona aamuna -15C ja voin sanoa, että kädet ihan pikkuisen paleli. Mutta jotenkin sen unohti siinä kuvauksien aikana. Uffe oli jälleen todella yhteistyöhaluinen ja kuten kuvista näettekin, se hallitsee tuon poseeraamisen. Kun näin mitä Annika nappasi meistä mun leuka tipahti alas. Meidän äiti kun näki, se alkoi itkemään. Kuvat ovat niin käsittämättömän upeita, että en edes osaa selittää kuinka iloinen olen näistä. 

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15. ♥

16. Nämä fiilikset kuvauksista :D

Mikä oli lempikuva?

Tessan treenikausi avattu!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! ♥

1. Mun rakkaus !

Tessan kanssa ollaan päästy taas muutamaan viikkoon treenaamaan paremmin. Kelien salliessa ollaan pystytty ajamaan maneesillekin ja sielä liikuttamaan. Ensimmäiset kerrat olivat kyllä, noh mitenkähän tän nyt sanoisin...vauhdikkaita. Maneesilla tamma meni suurinpiirtein kahdella jalalla ja säikky toisten hevosten pärkismistä tms. Tietenkin siitä piti vetää överit ja singahdella vähän minne sattui..

Alkuun pyöritän sitä pikkusen liinassa ja se saa siinä päästellä niitä ylimääräisiä mehujaan pois. Selästä tehtiin alkuviikosta todella hyvä treeni. Päädyttiin työstään vain ravia, sillä laukassa Tessa kuumui liikaa ja en pystynyt työstään niin hyvin kuin halusin. Ravissa tavoite oli saada tamma kulkeen nenä pitkällä alhaalla ja niskaa eteenpäin. Jännittynyt ja hermostunut alku muuttui pikku hiljaa rennoksi ja rauhalliseksi menoksi.

2.

3.

4.

Olimme sitten meidän ensimmäisessä valmennuksessa liki reiluun vuoteen keskiviikkona. Kalle piti meille ihan kevyen puomitunnin. Maneesi oli tupaten täynnä hevosia ja Tessa otti niistä aika lailla energiaa. Se hirnuili Nyhtikselle, joka odotti kiltisti traikussa ja välillä etuset kävi taas taivasta kohti. Miksi noi tammat on meillä näin kuumia :D Tehtävinä oli ravi- ja laukkapuomeja ihan suoralla uralla. Yksinkertaisia, mutta samalla niin vaikeita. Kun Tessa malttoi saatiin jo aika hyviäkin pätkiä onnistumaan. Laukka olikin hankalempi, varsinkinkin se vasen. Ennen laukannostoa, Tessa ennakoi niin paljon jo puomeille menoa, että alkoi poikittaan ja menemään sellaiseksi banaaniksi. Kun Tessa on todella hermostuneena nostoista ei tule mitään. Sitten se lukkiutuu omaan kuoreensa ja pohkeelle ei ole reagointia. Kalle neuvoi väistättämään tammaa oikealle ulos ja siitä pitämään hyvin ulko-ohjan tuntumalla ja nostamaan laukan. Ulko-ohjan tuki oli haastavaa pitää, sillä Tessa puri aika paljon vasempaan kiinni. Välillä oli kyllä aika epätoivoinen olo, kun en meinannut saada ollenkaan laukkaa nousemaan oikein ja suorassa. Sitkeästi vaan väistäteltiin ja koitin pitää sen oikean ohjan kädessä ja rennosti liikutella sisäkädellä.

5.

6.

7.

Loppua kohden meno alkoi jotenkin helpottamaan, kun Tessa alkoi rentoutumaan. Paljon on vielä töitä, mutta onhan meillä tässä hyvin aikaa. Anniina tulee hieromaan Tessan keskiviikkona, sillä sen selkä meni pikkuisen jumiin oman virheen takia. Unohdin romaaniin etupalat ja se kiikkas satulaa liikaa taakse ja painoi selkään ikävästi. Lisäksi kun työstin sitä vasenta puolta paljon ja oma istunta ei aina ihan täysin suora, niin jumitti selän. Olen nyt itse koittanut sitä hieroa ja venytellä. BOT on joka yö päällä ja nyt näyttäisi jo helpottavan. Nyt on todella tärkeää ylläpitää ja hoitaa sen kuntoa kun ollaan vasta aloitettu kunnolla tekemään. Jos joskus pyytää enemmän, pitää muistaa myös, että lihakset menee kipeäksi. Ihan sama se on itselläkin! 

Kaikki kuvat ottanut Annika!

Kertokaa lempikuvat 

8.

9.

10.

Tessan uusi ilme, klipattu ja harja tasoitettu - aikas mageen näköinen tamma! Ihastelin kuinka hieno hevonen multa kuoriutu tuolta mammuttikarvan alta :)

Kun kelit on sinua vastaan...

Nyt tulee kyllä aikasmoinen "ärsytys" - teksti. Olen niin kateellinen niille, keillä on luxus maneesit käytössä muutaman metrin päässä näillä keleillä. Eihän meilläkään ole kuin noin viitisen kilometriä maneesille, mutta matka sinne trailerilla ei ole nyt ainakaan turvallista. Mäet on peilijäällä, kaikki on peilijäällä. Hyvä kun itse pysyy pystyssä! Mitäs nyt sitten?

Olen nyt tässä koko päivän miettinyt, että mitenköhän nyt liikutan noita hevosia...jokaisella ei pääse joka päivä maneesille, tai se tietäisi ainakin kolme neljä reissua edes takasin. Aikaa siinä kuluu niin paljon, että vaikeaksi menee. Kenttä on kuin suuri lammikko vettä, sillä lumet on sulanut ja maa on kiven kovaa jässä. Vesi ei siis pääse yhtään mihinkään ja mitään itse tehtyjä ojia ei kovin lapiolla saa kentälle hakattua. Pelloilla on tosin parempi pohja, mutta lumet lähtee kohta puoliin kaikki pois. Meidän maastotiet on normaaleja hiekkateitä, jotka ovat myös ylläri ylläri peilijäällä.

Ja kun meidän hepat ei ole kaikki kuin Uffe. Ei ne kävele kiltisti kevyiden liikutuspäivien jälkeen. Tammat säikkyilee omia varjojaan, postilaatikoita ja peilikuvaansa jäällä. Muut orit taas on ihan intoo piukeena ja se piffi paffi käyntimaasto ei selälle ole maailman mukavin. Kävellen jos uskallan uhmata henkeäni, joudun laittamaan puoliksi jo kuluneet nastasuojat kenkiin ja kuten varmaan tiedätte, niillä ei kovin hyvin pystyssä pysy jos yhtäkkiä joutuu pidättelemään tai väistämään sellaista isoa kohti tulevaa hevosta....

Ainoa asia mikä minulla nyt tällä hetkellä elättää toivoa on, että lumet sitten todellakin sulaa. Meidän perämettäteitä ei ihan heti ensimmäisenä hiekoiteta, joten sitä odotellessa joudun uskomaan, että selviän hengissä sielä "köpöttelymaastolenkillä". Kun samantien saan pienen pienen hiekkapolun noille meidän teille niin auton nokka lähtee välittömästi traikun kanssa kohti maneesia - ja moneen kertaan. Toinen vaihtoehto olisi, että lumet sulaisivat sen verran, että hiekkaa tulisi esiin ja päälle sellainen muhkea 40cm lunta! Yeah right...

Kohta taas odottaa tämä... Jee -.-

Mitäs sitten niillä, keillä maneesi on paljon pidemmän matkan päässä? Maastot huonossa kunnossa, kentät jäässä, tiet jäässä? Niillä ihmisillä pitää kyllä olla todella luja tahto tätä harrastusta kohtaan. Itselläkin joskus tulee näitä keliä katsellessa, että olishan se helpompaa ilman hevosia. Tai sitten olisi vaan helpompaa jos sen lottovoiton vaan yksinkertaisesti voittaisi :D

Mutta mä jaksan nyt sinnitellä, pakko ajatella positiivisesti eikös vain? Kertokaa myös omia kokemuksianne! Haluaisin kovasti kuulla myös muitakin maneesittomia hevosenomistajia tai hoitajia. Miten te liikutatte näillä keleillä?

On pidettävä kiinni siitä mitä rakastaa

Jos olette seuranneet meidän Facebook sivuja, niin sielä oli pientä infoa Urcon tilanteesta. Tosiaan me saatiin sen oikea etujalka kuntoon ja kaikki näytti lupaavalta. Pohjat ja kelit kuintekin huononivat ja liikutusmahdollisuudet jäivät taas siihen käyntiasteelle. Kuitenkin kävelylenkkejä teimme ja kaikki näytti etenevän parempaan suuntaan kuntoutuksen kanssa. Jotta ei menisi liian hyvin maanantaina aamulla minua odotti Urcon karsinassa pahin painajaiseni - jännevamma.

1.

2.

3.

Nyt kyseessä oli toinen etujalka, eli vasen. Ette usko kuinka oloni oli kuin joku olisi lyönyt minut maahan ja kovaa. Jäntessä oli siis noin keskellä sellainen pieni banaanin muotoinen kohoama. Tiesin silloin, että nyt on pahempi ongelma. Juuri kun saatiin se toinen jalka kuntoon niin vasen ilmeisesti otti lopputilin. Samantien lisää kylmäystä pitkin päiviä ja soitto eläinlääkärille. Hän pääsi kuitenkin vasta torstaina meille, niin siihen saakka oli koitettava kylmätä ja toivoa, ettei jalka huonontuisi.

4.

5.

6.

Yllättäävää kyllä jalka alkoi paranemaan. Turvotus pieneni ja torstaihin mennessä jänteen kohdalla oli enää sellainen kova patti. Eläinlääkäri ultrasi jalan ja mitään repeytymää ei löytynyt. Syvän- ja pintakoukistajan välissä oli nestettä, mutta mitään sen suurempaa ei löytynyt. Hän sanoikin, että jos neste häviää pian, niin saan olla onnellinen. Jalka on muuten kuiva ja ainoa kohta mikä on lämmin, on se missä patti sijaitsee. Hoidoksi saimme lisää kylmäystä ja välillä lämpöä kans. Lisäksi lepo siis jatkuu.

7.

8.

9.

On niin raskasta nähdä jos rakas eläimesi on kipeä. Meidän keittiön pöydältä näkee suoraan Urcon tarhaan, joka on noin 6m päässä talosta. Katsoin ikkunasta Urcoa ja itkin. Itkin ja pohdin, miksi minua kokeillaan nyt näin paljon. Tuntuu jotenkin, että mitä olen tehnyt väärin, että joudun nyt taistelemaan näiden asioiden kanssa. Äiti osasi onneksi helpottaa oloa ja antoi minulle toivoa. Nyt on vaan jatkettava hoitoja ja uskottava, että Urco paranee. Tuleeko kilpahevosta enää? Sen vain aika näyttää. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä, että pääsen vielä tuon mahtavan hevosen kanssa elämään. Haaveena on, jos jonain päivänä voitaisiin vielä yhdessä liitää kisakentillä - nyt on vaan oltava toivoa.

Kaikki kuvat on Annikan ottamia. Kävimme silloin tammikuussa metsässä kuvaamassa ja en voi muuta kun ihailla tätä hevosta. Välillä en oikein muistakaan kuinka onnekas olen, että saan pitää näin upeeta eläintä rinnallani.

10.

 Löytyikö mieluisaa kuvaa?
Onko muille hepat pysyneet terveenä?

Mestarin irtojuoksutuskuvia

"Some horses will test you, some will teach you

and some will bring out 

the best in you"

1.

Annika kävi meitä muutama viikko takaperin kuvaamassa, vielä kun luntakin oli maassa näillä suunnilla. Tänne blogiin julkaisen siis kaikki hänen ottamansa kukuvat erillisillä postauksilla, koska kuvattiin kaikki hevoset ja Uffe (ylläri ylläri) kuvattiin kahtena päivänä. Ensimmäisenä pääsee aloittamaan Mestari ja hänen kuvasatonsa.

2. Vaikka korvat ei ehtinyt varsan nopeiden liikkeiden takia kuvaan, niin on se silti hieno!

3.

Päästimme kentälle samaan aikaan Nyhyiksen ja molemmat pääsi kunnolla taas revittelemään. Toisin sanoen, Mestari seurasi possu junassa Nyhtiksen perässä :D Nyt vasta kun sen näin kunnolla valosalla taas irtona tajusin kuinka paljon se on oikein kasvanut! Annikalle taisin sanoakin, että tuossa varsassa ei taida olla muuta kun jalkaa. Mitattiin meidän isän kanssa noin 3vkoa sitten oikein laaserilla aika jämpti säkäkorkeus, joka oli 137,5cm. Takaa se oli tuolloin 142cm. Nyt kun sen ruokinta on hieman tasapainoisempi, ettei syö emänsä extra ruokia, niin se takapääkin on musta pikkusen tasoittunut. Tällä hetkellä säkä taitaa jo olla yli 138cm.

4.

5.

6.

Mun on vaan pakko tähän taas kehua mun varsaa. Se on kyllä niin nallekarhuksi muuttunut vieroituksen jälkeen. Oikein vanhempieni kanssa ihasteltiin kuinka se on karsinassa niin kiltti, taluttaessa kulkee super hienosti löysällä riimunnarulla perässä ja Mestari kuuntelee myös hyvin minua. Me viime viikolla harjoittelimme ensimmäistä kertaa pesupaikalla seisomista oikein niin kuin isommatkin pojat. En laittanut vielä naruja riimuun sivusta kiinni, vaan annoin niiden roikkua yhdessä sen edesaä ja laitoin sen oman narun niihin kiinni. Näin se sai liikutettua päätä kaikkiin suuntiin. Siinä se seisoskeli ja minä harjailin samaan aikaan. Sen ehdottomasti lempijuttu harjauksessa on harjan harjaus. Aina kun alan harjaamaan sen harjaa, Mestari pysyy koko se ajan täysin paikallaan ja sellanen ilme, kuin hän olisi niin ylpeänä itsestään :D 

7.

8.

9.

Muutenkin se on niin fiksu varsa. Oppii todella nopeasti ja sitä juuri toivoinkin varsalle Lusitanon puolelta. Väri tällä on kyllä minulle edelleen mysteeri...mä hehkutan sen kimon perään, joten katsotaan mitä ton mammuttiturkin alta paljastuu kesäksi. Ajattelin tehdä teille joku päivä, jos vaikka viikonloppuna Sami suostuisi kuvaushommiin, niin videon kuinka käsittelen Mestaria. Talutus, harjaus ja tällaiset simppelit arkirutiinit sen kanssa. Miltäs tämä kuulostaisi? 

10. Kouluhevosen ainesta?

11.

12. Venyy venyy...

13.

14. "APUA! Poni tulee!"

15. Kokoo myös ;)

16. "Ollaanko kavereita nyt?"

Löytyikö lempikuvaa?