Jos olette seuranneet meidän Facebook sivuja, niin sielä oli pientä infoa Urcon tilanteesta. Tosiaan me saatiin sen oikea etujalka kuntoon ja kaikki näytti lupaavalta. Pohjat ja kelit kuintekin huononivat ja liikutusmahdollisuudet jäivät taas siihen käyntiasteelle. Kuitenkin kävelylenkkejä teimme ja kaikki näytti etenevän parempaan suuntaan kuntoutuksen kanssa. Jotta ei menisi liian hyvin maanantaina aamulla minua odotti Urcon karsinassa pahin painajaiseni - jännevamma.
1.
2.
3.
Nyt kyseessä oli toinen etujalka, eli vasen. Ette usko kuinka oloni oli kuin joku olisi lyönyt minut maahan ja kovaa. Jäntessä oli siis noin keskellä sellainen pieni banaanin muotoinen kohoama. Tiesin silloin, että nyt on pahempi ongelma. Juuri kun saatiin se toinen jalka kuntoon niin vasen ilmeisesti otti lopputilin. Samantien lisää kylmäystä pitkin päiviä ja soitto eläinlääkärille. Hän pääsi kuitenkin vasta torstaina meille, niin siihen saakka oli koitettava kylmätä ja toivoa, ettei jalka huonontuisi.
4.
5.
6.
Yllättäävää kyllä jalka alkoi paranemaan. Turvotus pieneni ja torstaihin mennessä jänteen kohdalla oli enää sellainen kova patti. Eläinlääkäri ultrasi jalan ja mitään repeytymää ei löytynyt. Syvän- ja pintakoukistajan välissä oli nestettä, mutta mitään sen suurempaa ei löytynyt. Hän sanoikin, että jos neste häviää pian, niin saan olla onnellinen. Jalka on muuten kuiva ja ainoa kohta mikä on lämmin, on se missä patti sijaitsee. Hoidoksi saimme lisää kylmäystä ja välillä lämpöä kans. Lisäksi lepo siis jatkuu.
7.
8.
9.
On niin raskasta nähdä jos rakas eläimesi on kipeä. Meidän keittiön pöydältä näkee suoraan Urcon tarhaan, joka on noin 6m päässä talosta. Katsoin ikkunasta Urcoa ja itkin. Itkin ja pohdin, miksi minua kokeillaan nyt näin paljon. Tuntuu jotenkin, että mitä olen tehnyt väärin, että joudun nyt taistelemaan näiden asioiden kanssa. Äiti osasi onneksi helpottaa oloa ja antoi minulle toivoa. Nyt on vaan jatkettava hoitoja ja uskottava, että Urco paranee. Tuleeko kilpahevosta enää? Sen vain aika näyttää. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä, että pääsen vielä tuon mahtavan hevosen kanssa elämään. Haaveena on, jos jonain päivänä voitaisiin vielä yhdessä liitää kisakentillä - nyt on vaan oltava toivoa.
Kaikki kuvat on
Annikan ottamia. Kävimme silloin tammikuussa metsässä kuvaamassa ja en voi muuta kun ihailla tätä hevosta. Välillä en oikein muistakaan kuinka onnekas olen, että saan pitää näin upeeta eläintä rinnallani.
10.
Löytyikö mieluisaa kuvaa?
Onko muille hepat pysyneet terveenä?
Tykkään ite eniten tuosta ensimmäisestä :) Tosi harmi että nyt se toinen jalka alkoi oireilla, tiedän kokemuksesta ettei ole helppoa katsoa rakkaan eläimen kärsimystä. Omalla hevosella oli kaviopaise joulun jälkeen, ja kavio oli kolme viikkoa niin kipeänä ettei se varannut painoa sille lähes ollenkaan, vaikka kenkä irrotettiin, paise saatiin pois ja betadinehaudekin oli pari viikkoa jalassa. Energiselle tammalle kauheinta oli varmasti se kun ei päässyt sen tossun kanssa edes tarhaan kun pakkaset oli kaiken lisäksi juuri silloin pahimmillaan, joten kyllä itseäkin harmitti hevosen puolesta kun se ihan apaattisena seisoi karsinassa päivästä toiseen. Koita kestää, kyllä se siitä setviintyy tavalla tai toisella! :)
VastaaPoistaTsemppiä! Mulla hevonen Hyvinkäällä letkutuksessa hiekan vuoksi, joten fiilikset samanlaiset kuin sulla.
VastaaPoistaWau kaikki kuvat ihan hirveän hienoja ja super ihana heppa! Tsemppia sinulle ja toivotaan että jalat tulee kuntoon :) Älä liikaa murehdi!
VastaaPoistaMeillä meinas myös epätoivo iskeä jokunen vuosi sitten. Olin raskaana joten tammani lähti ylläpitoon, aluksi kaikki meni hyvin mutta sitten tamma sairastui ähkyyn (tallin omistaja oli vastoin ohjeita antanut tammalle muita väkirehuja kun ohjeissa ja tästä syystä tamma sai pahan ähkyn (herkkävatsainen) ja oli todella lähellä ettei jouduttu lopettamaan. puoli vuotta tän jälkeen tamma sai pahan haavaan reiteen ilmeisesti toisen hevosen potkusta ja se jouduttiin tikkaamaan ja sitä parannetiin koko talven yli. Kesällä kun alettiin taas liikuttamaan alkoi tamma yhtäkkiä kaatuilemaan ja ei meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, ell ei löytänyt mitään syytä tähän ja tamma lähti vapaita viettämään taas laitumelle muutaman kilsan päähän tuttavani luo.. sit oltiinkin jo vuoden verran terveitä. tällävälin muutettiin, sekä uuteen paikkaan saapui toinen lv tamma minulle ylläpitoon. Vähän tän jälkeen tamma alkoi yhtäkkiä laihtumaan hurjasti.. ell kanssa epäiltiin imeytymishäiriötä tms. ja hoidettiin sillai mut tamma vaan laihtui.. ei osattu arvata että syy olikin tässä yp hepassa jonka vuoksi oma tamma stressasi pahasti ja laihtuminen johtui tästä. stressaamista kun ei muuten huomannut, tamma söi, joi yms normisti ja olivat yp-hepan kanssa kaveruksia (normaalia tammojen nahinaa lukuunottamatta) kun sitten yp lähti takas omaan kotiin alkoi tammakin lihoamaan niin tajuttiin että sen oli johduttava stressistä.. Nyt onneksi viimoinen vuosi taas elelty hyvillä mielin ja toivotaan ettei mitään enää käy :) ikää tammalla 21v joten jos nyt saisi elellä leppoisia eläkepäiviä shettis ruunan seurana :)
VastaaPoista7 ja 8 on hienoimmat kuvat! :)
Toivottavasti ei olisi mitään vakavempaa Urcon jalassa, vaan olisitte selvinneet säikähdyksellä! Nuo jalkahommat on aina tosi inhottavia, kun hevosen jalat ovat niin heiveröiset muuhun kroppaan verrattuna.
VastaaPoista