Villivarsasta tuli ruuna!

Vihdoin se aika koitti kun Mestari ruunattiin. Päätimme sittenkin ruunata kotona, koska minun on todella hankalaa saada ketään auttamaan lastausharjoituksien kanssa ja vaikka niitä olisi kerennyt tekemään niin kengättömällä hevosella ei sillon peilijäällä kannatanut edes yrittää mitään. Tietenkin nyt on onneks ollu jo pitempään lunta, mutta ei sitä koppiin kerrasta saa. Siksi ajattelin, että kotona on ainakin yksi riskitekijä vähemmän, eli ei tarvitse kuskata mihinkään. Saadaan ihan rauhassa sulalla maalla harjoitella sitten lastausta erikseen.

6.2 sovin eläinlääkärin kanssa, että hän tulee ruunaamaan. Tämä kyseinen eläinlääkäri oli kaverini Anniinan friisiläisenkin sillon ruunannut, joten uskalsin häneen ottaa yhteyttä. Samalla reissulla pyysin sen myös ruunaamaan Zeuksen. Jos halutaan saada se johonkin myytyä, niin helpompaa ruunana kuin orina. Ja kaiken lisäksi harva tallipaikka ottaa ylipäätään oreja, joten tämä oli myös tehtävä.

Toimenpide oli sinänsä erittäin nopea. Mestarille jouduttiin ensimmäinen rauhoittava-annos tuikkaamaan suoraan lihakseen koska se pelkäsi piikitystä valtavan paljon. Kun hän alkoi pikkuisen rauhoittumaan niin otettiin Mestari pesupaikalle ja eläinlääkäri antoi suoneen toisen puolikkaan annoksesta. Vaikka kuinka oli pöhnässä niin silti jätkä jaksoi potkia jotenkin vastaan kun pallit otettiin pois.. Huomasi kyllä ruunauksen jälkeen kuinka väsynyt taistelija se olikaan. Mutta pääasia, että nyt se on virallisesti ruuna! Zeus nyt oli niin kiltisti ja fiksusti koko ruunauksen ajan. Tosin eläinlääkäri kerkesi antamaan sille hiukan liikaa rauhottavaa, mutta ainakin homma kävi helposti ja nopeasti.

Tuleva viikko ei sitten mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin sen menevän. Me kävelytimme äitin ja Jennyn kanssa molempia hevosia yhdessä joka päivä 2-3 kertaa. Teki Mestarille erittäin hyvää koska kävelimme maastossa tiellä ja en ole sen kanssa yksin koskaan uskaltanut vielä lähteä kävelee pitkälle sinne. Ja kaiken lisäksi Zeus käveli perässä niin joutui Mestari menemään rohkeana edeltä. Olin todella yllättynyt kuinka fiksusti M käyttäytyi. Hienosti käveli mun vierellä, välillä nyt pientä pään heiluttamista, mutta muuten rauhallinen. Selkeesti kun oli niin paljon uutta niin ei ehtinyt meneen kärsivällisyys ja jaksoi käyttäytyä. Kentällä kun menee itselläkin kärsivällisyys pyöriä koko ajan ympyrää niin en ihmettele jos hevosellakin menee.

Kävin sitten jo muutaman yhteiskerran jälkeen yksinkin Mestarin kanssa kävelemässä maastossa. Ei voi kun kehua sen käyttäytymistä! Sitten ilmeni meillä pieni ongelma, eli haavojen auki pitäminen. Zeuksen kanssa sain yksin ne avattua ja sille pystyimme laittamaan huulipuristimen, mutta Mestari....se olikin aivan eri homma. Vettä en saanut päästettyä sinne, en saanut koskea ja kaiken lisäksi se toinen haava oli melkein nivusissa niin sinne ei ilman suojavarusteita edes uskaltanut mennä. Pyysin eläinlääkärin uudelleen perjantaina (ruunaus tapahtui siis tiistaina) avaamaan molemmilta haavat. Varsalle tuikattiin taas lihakseen rauhottavaa ja saatiin jotenkuten toimenpide suoritettua...

Viikko oli kulunut ruunauksesta ja onneksi Mestarilla haavat menivät itsellään hienosti umpeen eikä ollut melkein ollenkaan turvotusta esillä. Vaikka en pystynyt pesemään haavoja ja niitä avattiin vain kaksi kertaa kunnolla niin onneksi se tarhassa liikku ittellään jo niin paljon, että sen ansiosta haavat pysyivätkin kauemmin auki. Zeuksella puolestaan vaikka hoidimme haavoja niin turvotus ei laskenut millään. Eläinlääkäri kävi uudelleen ja Zeus sai 6 päivän penisiliinikuurin, jolla saatiin turvotusta laskemaan.

Nyt on kulunut jo yli kuukausi toimenpiteestä ja pojat ovat parantuneet molemmat todella hyvin. Zeuksella on ratsastettu jo yli viikon täysin normaalisti ja Mestari pääsi jo aikasemmin töihin. Ja meinasin itkeä onnesta tallilla, kun Mestari on niin erilainen. Karsinassa paljon levollisempi ja sen sellanen paha pilke on hävinnyt silmäkulmasta. Saan nostaa kaviot rauhallisesti, ei pure riimua ja on yleisolemukseltaan kuin eri hevonen. Joten en voisi kuin olla onnellisempi!

Kaikki kuvat nappasin noin reilu viikko ruunauksen jälkeen. Kenttä oli hieman parempi niin uskalsin sen päästää kentälle juoksemaan.

Onko täälä muilla omia kokemuksia kotiruunauksesta?

Onko kaikki mennyt hyvin vai tullut ongelmia?

HHF 2018 - Nähdään messuilla!

Tämän vuoden Helsinki Horse Fair starttaa huomenna ja olemme luottohevoseni Uffen kanssa taas paikan päällä! Messujen ajan Uffe edustaa Suomen Lusitanohevosyhdistyksen osastolla 3D30. Jotta Uffen ei tartte koko kolmea päivää vallan seistä karsinassa osallistumme samalla rotukavalkadiin. Olisihan se hienoa tuoda sellanen Lusitano joka tekee piffit paffit hienoineen lisäyksineen mutta tyydymme nyt Uffeen. Ja onhan se nyt ihan kivan näkönen ja edustaa sitten sitä harrastehevoslinjaa, hehe😁

Messuilta kuvaan koko viikonlopulta videoa. Katsotaan kuinka pitkä tulee, että teenkö kaksi osaisen jo ihan suosiolla! Koitan kuvata mahdollisimman paljon alkuvalmisteluista loppuun asti 😊

Katsoin ohjelmaa ja messuilla on myös taas aika paljon ohjelmaa nähtävillä. Koitan päästä ohjelmia, osaston hoitamisen ohella, katsomaan niin usein kun pystyn. Kuvaan niistäkin hieman pätkiä mukaan videolle niin saatte muustakin kuin Uffe sta materiaalia.  Toivottavasti saadaan jälleen kerran hienot messut aikaan😊

Meidän menoa pääset seuraamaan Instagrammista ja Snäpistä @petraapalomaki nimellä!

Jos tulet messuille niin ihmeessä moikkaamaan! Haluan taas tavata mahtavia uusia ihmisiä❤️ Nähdään messuilla!

Joskus elämä muistuttaa hauraudestaan

Kirjoitus sisältää kuvia, jotka ei sovellu herkimmille. Jos et kestä verta niin suosittelen jättämään kuvat katsomatta.

Hei vaan kaikille! Hetki on taas kulunut viime postauksesta ja ihan syystä...Tässä tuli joulun aikoihin koettua sellainen hetki, että olen kiitollinen kun olen tässä just nyt kirjoittamassa vielä teille. Te ketkä seuraatte minua somessa tiedättekin mitä minulle on sattunut, mutta kerron tännekin hieman lisää.

(c) Annika Mäki

Tapaninpäivänä olin vieraalla tallilla tekemässä iltatallia, eli olin ottamassa hevosia sisälle ja tarkoitus oli sitten vielä illemmalla ruokkia ne. Siinä kävi sitten niin, että kun olin hakemassa nuorta oria tarhasta (joka on ollut ihan kiltti) niin koin melkoisen kauhuhetken. Hevonen hyppäsi pystyyn aukealla mua vasten ja hämärällä en nähnyt kunnolla missä etukaviot menivät. Silmänräpäyksessä hevonen ojensi etujalan ja kuopas mua naamaan. Ensimmäisenä mieleen tuli pelko siitä, että mulla meni näkö ja kasvoni olisivat kokonaan pilalla. Oikea silmä umpeutui heti kiinni, tipahdin polvilleni, verta tippui niin, että melkein toppahousuistakin meni läpi. Huusin apua ja siinä samalla sain oikean silmän raotettua ja näin. Mikä helpotuksen tunne, kun oikeassa silmässä oli vielä näkökyky tallessa.

Onneksi tallilla oli kaksi naista samaan aikaan hoitamassa hevosiaan ja toinen heistä onkin lääkäri. Sain nopeasti sidettä päähän ja he taluttivat mut sisälle. Olin koko ajan tajuissani ja siinä samalla soitin Kankaanpään päivystävään oliko terveyskeskus auki vai ei. He sanoivat, että saan heti tulla ja soitin samantien Topille hakemaan minua. Mikään hätä minulla ei ollut vaikka haava oli aikamoinen. Tajuissani olin,  en tuntenut kipua joten hyvin jaksoin odottaa 15min pääsyäni päivystykseen.

Kun päästiin päivystykseen niin minut otettiin heti sisään ja lääkärit alkoivat tikkaamaan. Osuma kohdistui kulmakarvan yläpuolelle. Minulle laitettiin 9 tikkiä ja silmän alaluomen kohdalle liimattiin haava kiinni. Multa oli kadonnut otsasta tunto ja oikealta puolelta kulmahampaan ympäristö myös tunnoton. Minut passitettiin kotio ja Topia käskettiin valvomaan minua yöllä muutaman tunnin välein koska oli silti vaara, että minulla olisi samalla tullut aivotärähdys. Joten oli tarkistettava olevani vielä järjissäni. 

Vasemmalla 26.12 illalla, tapahtumapäivä. - Oikealla 27.12 toinen lääkärikäynti

Seuraavana päivänä päätin mennä uudelleen päivystykseen, koska ihmettelin miksi minua ei lähetetty tällaisen päävamman jälkeen kuviin. Sain sitten lääkäriltä kiireellisenä Porin päivystykseen ajan kuviin. Lähdimme sitten 28.12 aamusta ajamaan Poriin ja pääsin CT-kuviin. Minulta löytyi 2mm murtuma silmän alapuolelta. Tunnottomuus oli sama eli ulottui kulmakarvasta melkein päälaelle asti. Sellainen noin 5cm kaistaleen pituinen alue. Lääkäri määräsi viikon päähän uuden ajan, milloin silmälääkäri myös katsoisi silmäni ettei olisi kaksoiskuvan vaaraa. 

Seuraavalla käynnillä sain ns. puhtaat paperit ja lääkäri sanoi, että puutunut ja tunnoton alue palautuu aikanaan. Joillakin kestänyt ne hankalimmat kohdat jopa vuoden palautua, mutta pääasia oli ettei hermoja ainakaan ollut mennyt poikki.

Eli tässä kirjaimellisesti käytiin aika lähellä kuolemaa. En tiedä ketä kiittää, mutta onneksi hevosella ei ollut kenkiä. Jos hokkikengällä olisi osunut mua naamaan niin todennäköisesti olisi repinyt multa silmän ja nahan naamalta pois. Tällaiset tilanteet pistää oikeasti miettimään kuinka haurasta tämä elämä on. Joten taas kerran muistutin itseäni, että elä päivä kerralla ja täysillä. Päätin kaksi päivää onnettomuuden jälkeen ostaa itselleni pitkään haaveilemani moottoripyörän. Jos haluan elää niin silloin elän tehden niitä asioita mitä haluan. Olen haaveillut pyörästä jo monta vuotta ja nyt koin olevan hetki hankkia se.

(c) Anniina Gullans. 

Ei saa jäädä pelkäämään ja miettimään, että mitä jos sattuu jotain? Onneksi oli vieras hevonen niin ei jäänyt siltä pelkoa hevosiin. Omat hevoset palautti minulle luottamusta melko nopeasti takaisin ja varsakin omalla tavallaan. Pikku hiljaa palaudun tästä ja haava näyttää jo huomattavasti paremmalta. Onneksi pääsin jo kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen ratsastamaan ja olin minä jo 4 päivää tapahtuman jälkeen salaa siivoamassa karsinoita :D Väkisin oli mentävä kun eihän heppatyttöä saa tallilta noin vaan pois!

Oletko sinä koskaan kokenut tai satuttanut itseäsi vakavasti hevosten kanssa?

Kuvapostaus: Talvitreeniä kentällä

Anniina kävi pitkästä aikaa kuvaamassa ratsastelua ja otettiin ensimmäisenä Pötkylä kameran eteen. Kelit on onneksi nyt parantuneet ja kentällä on pystynyt liikuttamaan todella hyvin. Tässä kun muutama viikko sitten oli vielä niin vähän lunta ja pelkkää jäätä niin ei oikein ollut toivoa laukasta.. Pötkylällä oli ollut pari vapaapäivää takana, mutta yllätyin kuinka kiltisti se menikään. Laukassakin se malttoi kuunnella ja ravissa laukan jälkeen poni jäi paremmin molemmille ohjille ja tasaisemmaksi. Sillä kun on tapana hieman kuumua laukasta. 

1.

2.

3.

4.

Hanki toki tekee paljon ja vie sitä ylimääräistä energiaa pois, jolloin hevonen jaksaa heti keskittyä työntekoon eikä villiintymiseen. Laukanvaihdossa neidin piti ottaa pukin kautta, koska periaate. Aina pitää edes kerran heittää perää :D Tammikuussa päästään taas käymään paremmin maneesilla niin eiköhän me kesällä taas kisoihin päästä. Ellei kukaan halua ostaa tätä ihanaa ponia multa <3 Vitsit kun se olisi pikkusen isompi niin tää olis kyllä aivan mahdoton kone kouluradoille. Sen liike on jotain niin kaunista ja vaivatonta, että on ilo katsella!

5. ja 6.

7.

8. ja 9.

10.

11.

12.

13. Toi ravi <3

14.

15.

16.

17.

18. ja 19.

Onko sielä päästy tekeen hankitreeniä?
Löysittekö kuvista lempparia?

Kuvapostaus: Tallikoira Rambo

En ole varmaan kertaakaan vaan saanut aikaseksi laittaa meidän Rambosta tänne blogiin kuvia. Tosiaan Rambo astui Leevin suuriin saappaisiin tallikoirana viime vuoden lokakuussa. Rambo on siis Isosveitsinpaimenkoira ja tällä hetkellä jätkä on reilu vuoden ikänen, säkää reilusti yli 70cm ja painoa melkein saman verran kun mulla olis 60kg. Otin siitä nyt viikonloppuna muutaman uudemman kuvan ja tässä tulos! Lopussa olisi pieni söpöysvaroitus vuoden takaiseen kuvaan niin näätte mistä poika on oikein kasvanut!

Onko muilla millaisia tallikoiria?
Löytyikö lempikuvaa?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15. EN KESTÄ <3

16.

Videopostaus: Mestarin käsittelyä ja irtojuoksutusta

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Blogi on merkittävästi hiljentynyt, ja kuten sanoin jo syyskuussa niin haluan enemmän jatkaa videomuodossa näitä postauksia. Joten nyt teille olisi tässä Mestarista videoa. Pesupaikalla sitä hoidin ja sen jälkeen päästin herran irti kentälle juoksemaan. Alunperin piti juoksuttaa, mutta virtaa näkyi sadekelin takia olevan niin paljon, että päästin sen revitteleen.

Meillä tosiaan on ollut hieman ongelmia noiden kavioiden noston kanssa ja vihdoin ollaan päästy sen suhteen eteenpäin. Olen tietenkin varovainen sen kanssa, koska se on niin pirun nopea reagoimaan takasillaan kaikkeen. Ei tahallaan sinänsä huitase jalalla eikä se aina edes potkase, mutta on sellanen levoton. Ja mulla on sen verran itsesuojeluvaistoa, etten päätäni hevosen takajalkojen eteen pistä jos se voi vahingossa potkasta. Mutta nyt homma on paljon parempi ja muutenkin jätkä on jo hieman aikuistunut. Jos kelit tästä kylmenee niin vien pojan klinikalle sitten ruunaukseen.

Eli nyt käytte katsomassa hieman kuinka iso mun pojasta on tullut ja laittakaa mun tube kanava samalla seurantaan ;) Palautetta saa tietenkin laittaa, asiallista sellaista kuten te aina laitattekin !