 |
| 1. |
 |
| 2. |
 |
| 3. |
 |
| 4. |
 |
| 5. |
 |
| 6. |
 | ||||||||||||
| 7. |
 |
| 8. |
 |
| 9 |
 | ||||
| 10. |
Mikä oli teidän suosikkikuva?
Pääseekö teillä hevoset revitteleen irtona kuinka usein?
tiistai 22. tammikuuta 2019
Hangessa revittelyä
Päästettiin Mestari revittelemään ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolle. Ollaan saatu todella hyvin lunta ja aion kyllä ottaa kaiken irti tästä lumesta. Mestarilla oli ollut 3 päivää vapaata ja virtaa siis kertynyt mukavasti, joten hän sai mennä purkaan sitä energiaansa ihan yksin laitumelle.
Eve oli ottamassa kuvia ja minä nappasin hieman videoa, mikä ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan.. Laitumella oli yhdestä kohtaa lanka alhaalla, mutta ajattelin Mestarin menevän suoraan ylämäkeen laukkaamaan kuten normaalisti. Laitoin porttia kiinni ja sillä aikaa kun olin selkä Mestariin päin tämä meni suoraan siihen kohtaan missä aitaa ei käytönnössä ollut ja karkasi tammojen tarhan viereen. Hätä ei ollut sen suurempi, sillä tielle Mestari ei päässyt koska aitoja oli ympäriinsä. Jäi siis hieman tuo aloitus kuvaamatta videolle kun jouduin tosiaan juoksemaan Mestarin tykö siinä 30cm hangessa ihanan joustavilla toppavaatteilla :D
Kun sain nuoren miehen takaisin laitumen puolelle ja aidan nostettua takaisin ylös pystyttiin kunnolla keskittyyn häneen. Mestari kyllä huijasi meitä laukkaamalla laitumen toiseen päähän ja jäi sinne odottamaan, että hätyytämme sen takaisin laukkaan. Eli siinä tuli itsellekin hyvää treeniä! Onneks virtaa oli kuitenkin melko paljon niin ei montaa kertaa tarvinnut pyytää Mestaria laukkaamaan.
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
Uutta näkökulmaa treeneihin
Olimme perjantaina Pötkylän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kouluvalmennuksessa. Ei olla oikein koskaan saatu aikaseks käydä valmennuksissa ja koko ajan olen odottanut että "kun se rauhoittuu ja tasoittuu edes vähän niin mennään sitten". Minulle tämä oli myös ensimmäinen kerta Kivimäen Jennyn valmennuksessa, joka on käynyt nyt jo hetken aikaa täälä meillä päin. Nyt saimme aikataulut natsaamaan ja päääsin osallistumaan myös mukaan.
Koko valmennus sisälsi perusasioiden hiomista. Pötkylä on todella herkkä hevonen ja olen itse jäänyt ratsastamaan sitä pakettiin ja lyhyeksi. Jotenkin pinttynyt päähän, että näillä mun lusitanoilla mennään tasaisesti eikä noin kuumalla hevosella uskalla mennä liian kovaa. Pelkään sitä, että kun pyydän paljon eteen, hevonen karkaa multa totaalisesti alta. Olen siis jäänyt vaatimana hevosiltani liian lyhyttä muotoa (lähinnä nuo tammat) ja tämä valmennus avasi silmiäni todella paljon.
Aloitimme alkuun ihan käynnissä työstämään Pötkylän tahtia. Jenny halusi, että tamma kävelee minun tahtia eikä sen omaa. Olen antanut kokonaan Pötkiksen kävellä sitä sen omaa pitkäää käyntiä siinä luulossa, että se astuu hyvin takaa alleen ja yli käyttäen parhaiden itseään. Väärin. Jenny sanoi, että olen jättänyt sen aivan yksin jo käynnistä lähtien ja tamma on saanut itse määrätä mikä on sille hyvä tahti. Menimme isolla neliöllä, eli noin keskeltä maneesia halkaisimme poikki ja jäätiin työstään käyntiä. Koko ajan keskityin, että pysyin tamman mukana eli työstin oikeasti sitä enkä vaan antanut sen kävellä miten sattuu. Jenny käski minun rauhoittaa lantioni liikettä, sillä se vaan edesauttaa Pötkylän käynnin kiihdyttämistä. Vaikka olen itse luullut, että mun lantio pysyy suht hyvin paikallaan niin näköjään letkeämpi liikkeisellä hevosella mun lantio liikkuu aivan liikaa. Teimme keskellä maneesia (kun halkaisimme keskeltä poikki) käynnissä kokoamista. Kun käännyi maneesin keskelle, melkein pysäytin lantion liikkeeni, tuin pohkeella kokoamista samalla pitäen käden rentona. Alkuun oli hieman hankalaa, mutta yllättävän nopeasti Pötkis tuli pelkästään vatsalihaksilla takasin ja siitä lähti asteittain pidentämään käyntiä haluttuun tahtiin.
Ravissa teimme neliöllä samaa tehtävää. Pötkis on kuolaimettomalla aika vhvaa kädelle ja siihen löytyi nyt syy. Itse jään helposti vetämään "kilpaa" ja siitä hommasta ei sitten tule yhtään mitään. Keskityttiin siihen, että taivuttelin niskaa molempiin suuntiin sisäpohkeen läpi ja etten jäisi vetämään liikaa taivuttavasta ohjasta. Varsinkin oikeaan kierrokseen Pötkis on selkeästi jäykempi ja teki niin mieli vaan jäädä killuun ohjaan vastaan, mutta heti kun itse muistin istua kunnolla satulaan, hengähtää ulos ja rentouttaa kädet niin tammakin taipui herkemmin ja nopeammin. Pötkylä herkästi oikeaan kierrokseen kääntää turvan oikealle ja kulkee vähän pää kallellaan oikealle. Samalla takapää herkästi astuisi sisään, eli kulkee kuin banaani. Olen ennen itse luullut, että jos taivutan vasemmalla ohjalla sitä tarpeeksi kauan suoraksi (eli teen vastataivutuksia) niin Pötkis alkaa suoristumaan. Mutta Jenny kehotti tekemään juuri päinvastoin. Letkeitä ja nopeita taivutuksia molempiin suuntiin ja niiden kautta vasta aloittaa suoristamaan. Ja tämä toimi!
Laukkaa hieman jännitin, koska Pötkis on ottanut siitä kierroksia ja kappas vain, siihenkin löytyi syy! Olen vaatinut siltä aivan liian lyhyttä laukkaa kun minun olisi pitänyt pyytää Pötkistä vaan uskaltamaan laukkaamaan eteen. Vasta kun hevonen laukkaa oikeasti eteen ja rennosti voin aloittaa pyytämään kokoamista. Tämähän on itsestään selvä asia, mutta koska lusitanot on niin hyviä luonnostaan kokoamaan, olen vaan olettanut tamman pystyvän siihen ja vaatinut siltä aivan liian aikaisin. Pötkis ei ole ollut todellakaan valmis kokoamaan. Pääkoppa osaa mennä koottua ja lyhyempää laukkaa, mutta keho ei vielä.
Laukkasimme neliöllä oikeesti eteen. Minusta tuntui, että hevonen vaan juoksee täysiä, mutta Jennyn mukaan se vasta aidosti laukkasi eteen. Tämä on niin täysin mun mukavuusalueen ulkopuolella ja ei ihme, että Pötkis on kuumunut laukassa. Jos olen koko ajan pidättänyt ja pidättänyt niin miten voi hevonen purkaa energiaansa? Tuntuu samalla niin pahalta, kun olen vaatinut liikaa siltä. Olen luullut, että se rauhallinen pieni laukka on parempaa kuin, että se aidosti menisi eteen ja sitä kautta saisi sitä voimaa. Valmennuksessa Jenny koko ajan vaati multa rentoa kättä ja etten vedä ohjista melkein yhtään. Nopeita ja lyhyitä puolipidätteitä, mutta sinne ohjaan ei jäädä matkustamaan. Tuloksena on käteen painava tamma ja kuolaimettomalla paine jakautuu ihan eri kohtaankuin mitä kuolaimella.
Aivan mieletön valmennus. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että minulle selitetään asioita eri näkökulmasta ja niissä on järkeä! Jenny oli vaativa, mutta samalla selitti miksi asiat tehdään niin. Pidän siitä, kun minulle selitetään miksi minun kuuluu tehdä tietyllä tavalla asiat. Ja huomasin jo kesken valmennuksen, että vaikka kuinka minusta tuntui oudolta pyytää ponia liikkumaan enemmän eteen, niin siitä oli apua. Välitön kiitos hevoselta kun teen asiat oikein. Lopusta minulla oli paljon rennommin liikkuva tamma, joka kulki niska suorana myös siihen oikeeseen kierrokseen! En malta odottaa seuraava valmennusta Pötkylän kanssa. Jos me saadaan poni hyvään kuosiin kesään mennessä, startataan yhdet kisat ja jatkamme hyvän kodin etsintää Pötkylälle. Oli hienoa kuulla Jennyltä, että hänen mielestä Pötkylällä on todella hyvät liikeet ja laukasta tulee vielä jonain päivänä super hyvä!
Valmennuksesta on myös tulossa videoa Youtuben puolelle, menkää siis tilaamana mun kanava TÄSTÄ niin saatte ensimmäisenä tiedon kun videot julkaistaan! Video piti jo aikaisemmin editoida, mutta uuteen läppäriin en ole vielä onnistunut saamaan ladattua editointiohjelmaa joten siksi hieman kestää.
Kuvat ottanut Eveliina Piispanen.
Koko valmennus sisälsi perusasioiden hiomista. Pötkylä on todella herkkä hevonen ja olen itse jäänyt ratsastamaan sitä pakettiin ja lyhyeksi. Jotenkin pinttynyt päähän, että näillä mun lusitanoilla mennään tasaisesti eikä noin kuumalla hevosella uskalla mennä liian kovaa. Pelkään sitä, että kun pyydän paljon eteen, hevonen karkaa multa totaalisesti alta. Olen siis jäänyt vaatimana hevosiltani liian lyhyttä muotoa (lähinnä nuo tammat) ja tämä valmennus avasi silmiäni todella paljon.
Aloitimme alkuun ihan käynnissä työstämään Pötkylän tahtia. Jenny halusi, että tamma kävelee minun tahtia eikä sen omaa. Olen antanut kokonaan Pötkiksen kävellä sitä sen omaa pitkäää käyntiä siinä luulossa, että se astuu hyvin takaa alleen ja yli käyttäen parhaiden itseään. Väärin. Jenny sanoi, että olen jättänyt sen aivan yksin jo käynnistä lähtien ja tamma on saanut itse määrätä mikä on sille hyvä tahti. Menimme isolla neliöllä, eli noin keskeltä maneesia halkaisimme poikki ja jäätiin työstään käyntiä. Koko ajan keskityin, että pysyin tamman mukana eli työstin oikeasti sitä enkä vaan antanut sen kävellä miten sattuu. Jenny käski minun rauhoittaa lantioni liikettä, sillä se vaan edesauttaa Pötkylän käynnin kiihdyttämistä. Vaikka olen itse luullut, että mun lantio pysyy suht hyvin paikallaan niin näköjään letkeämpi liikkeisellä hevosella mun lantio liikkuu aivan liikaa. Teimme keskellä maneesia (kun halkaisimme keskeltä poikki) käynnissä kokoamista. Kun käännyi maneesin keskelle, melkein pysäytin lantion liikkeeni, tuin pohkeella kokoamista samalla pitäen käden rentona. Alkuun oli hieman hankalaa, mutta yllättävän nopeasti Pötkis tuli pelkästään vatsalihaksilla takasin ja siitä lähti asteittain pidentämään käyntiä haluttuun tahtiin.
Ravissa teimme neliöllä samaa tehtävää. Pötkis on kuolaimettomalla aika vhvaa kädelle ja siihen löytyi nyt syy. Itse jään helposti vetämään "kilpaa" ja siitä hommasta ei sitten tule yhtään mitään. Keskityttiin siihen, että taivuttelin niskaa molempiin suuntiin sisäpohkeen läpi ja etten jäisi vetämään liikaa taivuttavasta ohjasta. Varsinkin oikeaan kierrokseen Pötkis on selkeästi jäykempi ja teki niin mieli vaan jäädä killuun ohjaan vastaan, mutta heti kun itse muistin istua kunnolla satulaan, hengähtää ulos ja rentouttaa kädet niin tammakin taipui herkemmin ja nopeammin. Pötkylä herkästi oikeaan kierrokseen kääntää turvan oikealle ja kulkee vähän pää kallellaan oikealle. Samalla takapää herkästi astuisi sisään, eli kulkee kuin banaani. Olen ennen itse luullut, että jos taivutan vasemmalla ohjalla sitä tarpeeksi kauan suoraksi (eli teen vastataivutuksia) niin Pötkis alkaa suoristumaan. Mutta Jenny kehotti tekemään juuri päinvastoin. Letkeitä ja nopeita taivutuksia molempiin suuntiin ja niiden kautta vasta aloittaa suoristamaan. Ja tämä toimi!
Laukkasimme neliöllä oikeesti eteen. Minusta tuntui, että hevonen vaan juoksee täysiä, mutta Jennyn mukaan se vasta aidosti laukkasi eteen. Tämä on niin täysin mun mukavuusalueen ulkopuolella ja ei ihme, että Pötkis on kuumunut laukassa. Jos olen koko ajan pidättänyt ja pidättänyt niin miten voi hevonen purkaa energiaansa? Tuntuu samalla niin pahalta, kun olen vaatinut liikaa siltä. Olen luullut, että se rauhallinen pieni laukka on parempaa kuin, että se aidosti menisi eteen ja sitä kautta saisi sitä voimaa. Valmennuksessa Jenny koko ajan vaati multa rentoa kättä ja etten vedä ohjista melkein yhtään. Nopeita ja lyhyitä puolipidätteitä, mutta sinne ohjaan ei jäädä matkustamaan. Tuloksena on käteen painava tamma ja kuolaimettomalla paine jakautuu ihan eri kohtaankuin mitä kuolaimella.
Aivan mieletön valmennus. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että minulle selitetään asioita eri näkökulmasta ja niissä on järkeä! Jenny oli vaativa, mutta samalla selitti miksi asiat tehdään niin. Pidän siitä, kun minulle selitetään miksi minun kuuluu tehdä tietyllä tavalla asiat. Ja huomasin jo kesken valmennuksen, että vaikka kuinka minusta tuntui oudolta pyytää ponia liikkumaan enemmän eteen, niin siitä oli apua. Välitön kiitos hevoselta kun teen asiat oikein. Lopusta minulla oli paljon rennommin liikkuva tamma, joka kulki niska suorana myös siihen oikeeseen kierrokseen! En malta odottaa seuraava valmennusta Pötkylän kanssa. Jos me saadaan poni hyvään kuosiin kesään mennessä, startataan yhdet kisat ja jatkamme hyvän kodin etsintää Pötkylälle. Oli hienoa kuulla Jennyltä, että hänen mielestä Pötkylällä on todella hyvät liikeet ja laukasta tulee vielä jonain päivänä super hyvä!
Valmennuksesta on myös tulossa videoa Youtuben puolelle, menkää siis tilaamana mun kanava TÄSTÄ niin saatte ensimmäisenä tiedon kun videot julkaistaan! Video piti jo aikaisemmin editoida, mutta uuteen läppäriin en ole vielä onnistunut saamaan ladattua editointiohjelmaa joten siksi hieman kestää.
Onko teillä tullut vastaavia kokemuskia jostakin valmennuksesta? Kokenut sellaisen totaalisen "ahaa!" -elämyksen?
Kuvat ottanut Eveliina Piispanen.
tiistai 8. tammikuuta 2019
Vuosikooste
Ehdin tännekin kirjoittamaan laajemmin mitä viime vuosi sisälsi meidän hevosten osalta. Vuosi 2018 oli selkestä Mestaripainoitteinen vuosi, sillä sen kanssa ehkä tapahtui eniten uusia ja jänniä asioita! Vaikka muidenkin hevosten kanssa touhuttiin kaiken näköistä niin Mestari tarjosi eniten onnistumisia.
Mestari kääntyi 3-vuotiaaksi viime vuonna ja se tiesi ratsu-uran alkua. Vaikka meillä ei ollut mikään kiire selkään, tiesin sen olevan viime vuoden ykköstavoite. Monet ratsuttaa nuorensa jo keväällä, mutta koin, että Mestari ei ollut keväällä ihan vielä valmis ainakaan henkisesti. Tavoitteena oli ennen kesää, huhti- tai toukokuussa nousta selkään ja edetä hevosen mukaan. Pääsin nousemaan toukokuussa selkään ja homma ei ollutkaan ihan niin helppoa. Selkäännousu ja sielä oleminen ei tuottanut ongelmia, mutta käynti oli haasteellista. Mestari jännitti minua ratsastajana todella paljon, varsinkin kun käännyttiin. Käännöksissä M huomasi mut selässään ja järkytty. Vaikka sain paikallaan heiluttaa käsiä ja tehdä mitä vaan, niin käynnissä se jännitti ihan eri tavalla. Pikku hiljaa edettiin käynnissä. Alkuun ihan vaan 5 askelta eteen ja siitä hiljalleen pidennettiin matkaa ja varsa alkoi tottumaan minuun myös käännöksissä.
Kesällä Mestari sai laiduntaa ja kuumien kelien takia se sai pitää kuukauden lomaa. Heti kun kelit pikkuisen viileni, me jatkettiin hommia. Loma oli tehnyt hyvää, sillä M oli kuin eri hevonen. Paljon rennompi ja siitä alettiin ottamaan ekoja raveja liinan päässä. Pelkkiä siirtymisiä ja opetettiin perusasioita kuten pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymistä. Polveni meni vallan rikki syyskuussa ja pyysin ystäväni Annin ratsuttaan Mestaria. Anni pisti Mestarin töihin ja opetti sille, että ravia saa mennä eteen ja nostivat myös ensimmäiset laukat! Niin taitava mies!
Mun vasen polvi on ollut rikki jo 10v mutta nyt se ns. sano itsensä irti ja mulla on nyt eturistiside poikki, kierukat revenny, kulumaa polvilumpiossa ja kun seison pitkiä aikoja polvi kerää nestettä. Onneksi loppuvuotta kohti polven turvotus laski ja pääsin itsekin Mestarin selkään. Otettiin mekin myös ekat laukat ja kun kelit huononi, meidän tavoite oli päästä maastoon. Ensin kävin maastakäsin kaverin hevosen mukana ja seuraavalla kerralla me mentiinkin jo selästä! Alkuun tietenkin otettiin pikkusen ravia kentällä ja mentiin maastoon vaan käveleen loppukäyntejä.
Suurin hetki oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumaasto! En tainnut kun ottaa pari kierrosta kentällä ravia ja lähdimme siitä maastoon käveleen ja siitä pellolle! Kersa käyttäyty kuin vanhat tekijät ja käveli pitkin ohjin kotiin. Meinasin itkeä onnesta, sillä tällaiset hetket antaa niin paljon motivaatioa jatkaa töitä. En olisi ikinä uskonut toukokuussa kun Mestarin selkään ensimmäistä kertaa kiipesin, että loppuvuodesta menen sen kanssa pellolle ratsastamaan! Vuosi huipentui 28.12 siihen kun ravasimme pellolla ensimmäistä kertaa. Jätkä seisoi keskellä peltoa kun kaverini ratsasti hevosellaan meidän ympärillä ravia ja laukkaa. Mestari vaan möllötti pitkin ohjin ja katseli rauhallisena ympärilleen ♥️ Tosin kun lähdettiin kotio päin kävelemään Mestarilla meniasi tulla hieman kiiretää kinttuihin, joten pysyimme tiukasti kaverin hevosen pyllyssä kiinni. Näin pääsimme maltilla kävelemään pellolta tielle takasin ja siinä sainkin mennä kotiin asti pitkin ohjin. En olisi ikinä uskonut toukokuussa, että loppuvuodesta mennään pellolla ja maastossa pitkin ohjin!
Muiden hevosten kanssa vuosi oli myös todella hyvä. Uffe käytettiin klinikalla viime vuoden alussa, sillä alkoi arkomaan kovia pohjia etusillaan. Klinikalla kuvista selvivi, että Uffella on alkavaa nivelrikkoa etusessa, mutta ennuste oli todella hyvä. Uffella ei enää kilpailla ja lähinnä harrastetaan enää kaikkea monipuolisesti, joten nivelrikko ei tule aiheuttamaan mitään ongelmia. Uffe kuntoutettiin ja kesää kohti hevonen sen kun parani! Kävimme maaliskuussa Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla, missä herra hieman esiintyi areenalla ja pönötti karsinassa. Nämä jäivät kyllä Uffen viimeisiksi messuiksi, sillä Uffe on kierTänyt niissä ihan tarpeeksi. Uffe kun ei muutenkaan tykkää hirveästi olla liian lähellä ihmisiä, varsinkaan jos seisoo karsinassa, niin en halua aiheuttaa sille enää stressiä. Areenalla Uffe tosin nauttii siitä, että pääsee esiintymään ja olemaan kameroiden edessä, mutta tuo karsinassa pönöttäminen ei ole hänen juttunsa :D
Tessalla vuosi oli hyvä, vaikka paljoa kisoissa ei ehditty käymään mun töiden takia. Maaliskuussa Tessa oli kuukauden vieraalla maneesitallilla, jotta pääsin aktiivisesti treenaan sillä. Kelit oli kotona niin huonot ja Tessa ei ole maailman rauhallisin hevonen mennä vaan käyntimaastoilemaan. Vaikka vieraalla tallilla päästiin treenaamaan enemmän niin Tessa oli sielä todella stressaantunut. Tessa on todella läheisriippuvainen sen tallikavereista ja joka kerta kun menimme maneesiin yksin ratsastamaan, sain työstää ensin 40min tammaa rennoksi ennen kun päästiin kunnolla tekemään töitä. Huhtikuussa Tessa tuli kotiin ja rauhoittu silmissä. Meidän valmentajakin ihmetteli, että miten Tessa olikaan noin rauhallinen, kun toisella tallilla valkuissa kannuksia ei voinut harkita edes käyttävän. Sitten kotona sain laittaa estevalmennukseen kannukset jalkaan kun tamma oli hieman laiska! Pääsimme pari kertaa koulukisoissa starttaan. Kävimme ensin Luvialla 1-tason kisoissa, missä Tessa ei ollut ihan parhaimmillaan. Kesä treenailtiin ja touhuttiin kaikkea kivaa ja loppu kesästä kävimme vielä kerran kisoissa Porissa. Sielä tamma oli paljon parempi, mutta tiukka tuomari alensi pisteitä roimasti. Se ei minua haitannut, koska mielummin teen radan, missä Tessa kulkee rennosti eteen ja ei juokse alta pois pää kuin joutsenella. Tuomari vissiin haki korkeaa muotoa 1-tason HeB:n kisoissa niin sille linjalle ei vielä lähdetä. Niiden kisojen jälkeen ollaan käyty vähintään se 2krt/kuussa estevalmennuksissa ja Tessa on ollut asteittan parempi. Kuuma ja malttamaton se edellenkin on, mutta suunta on oikea!
Pötkis kehittyi viime vuoden aikana yllättävän paljon. Vaikka emme missään kisoissa käyneet eikä valmennuksissa, ihan kotitreenillä tamma on rauhoittunut paljon. Kuolaimettomuus on ollut todella hyvä valinta ja sillä ollaan saatu työstettyä Pötkistä herkemmäksi istunnalle. Loppu vuodesta Eveliina alkoi käymään liikuttaan Pötkistä ja on ollut hienoa huomata, että 14-vuotiaskin sen kanssa pärjää! Katsotaan jos Pötkis löytäisi itselleen sen oikean kodin, siihen mennessä jatketaan treenejä ja nautin noin hienon tamman kanssa :)
Nyhtis joutui Even kanssa loppuvuodesta myöskin töihin! Vihdoin löysin sille ratsastajan ja liikuttajan, jotta poni pääsee hommiin. Urco ja Unaiva nauttivat viime vuoden hyvistä eläkepäivistä ja pääsivät viime vuonna sillon tällöin hommiin.
Mestari kääntyi 3-vuotiaaksi viime vuonna ja se tiesi ratsu-uran alkua. Vaikka meillä ei ollut mikään kiire selkään, tiesin sen olevan viime vuoden ykköstavoite. Monet ratsuttaa nuorensa jo keväällä, mutta koin, että Mestari ei ollut keväällä ihan vielä valmis ainakaan henkisesti. Tavoitteena oli ennen kesää, huhti- tai toukokuussa nousta selkään ja edetä hevosen mukaan. Pääsin nousemaan toukokuussa selkään ja homma ei ollutkaan ihan niin helppoa. Selkäännousu ja sielä oleminen ei tuottanut ongelmia, mutta käynti oli haasteellista. Mestari jännitti minua ratsastajana todella paljon, varsinkin kun käännyttiin. Käännöksissä M huomasi mut selässään ja järkytty. Vaikka sain paikallaan heiluttaa käsiä ja tehdä mitä vaan, niin käynnissä se jännitti ihan eri tavalla. Pikku hiljaa edettiin käynnissä. Alkuun ihan vaan 5 askelta eteen ja siitä hiljalleen pidennettiin matkaa ja varsa alkoi tottumaan minuun myös käännöksissä.
Kesällä Mestari sai laiduntaa ja kuumien kelien takia se sai pitää kuukauden lomaa. Heti kun kelit pikkuisen viileni, me jatkettiin hommia. Loma oli tehnyt hyvää, sillä M oli kuin eri hevonen. Paljon rennompi ja siitä alettiin ottamaan ekoja raveja liinan päässä. Pelkkiä siirtymisiä ja opetettiin perusasioita kuten pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymistä. Polveni meni vallan rikki syyskuussa ja pyysin ystäväni Annin ratsuttaan Mestaria. Anni pisti Mestarin töihin ja opetti sille, että ravia saa mennä eteen ja nostivat myös ensimmäiset laukat! Niin taitava mies!
 |
| (c) Annika Mäki |
Mun vasen polvi on ollut rikki jo 10v mutta nyt se ns. sano itsensä irti ja mulla on nyt eturistiside poikki, kierukat revenny, kulumaa polvilumpiossa ja kun seison pitkiä aikoja polvi kerää nestettä. Onneksi loppuvuotta kohti polven turvotus laski ja pääsin itsekin Mestarin selkään. Otettiin mekin myös ekat laukat ja kun kelit huononi, meidän tavoite oli päästä maastoon. Ensin kävin maastakäsin kaverin hevosen mukana ja seuraavalla kerralla me mentiinkin jo selästä! Alkuun tietenkin otettiin pikkusen ravia kentällä ja mentiin maastoon vaan käveleen loppukäyntejä.
Suurin hetki oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumaasto! En tainnut kun ottaa pari kierrosta kentällä ravia ja lähdimme siitä maastoon käveleen ja siitä pellolle! Kersa käyttäyty kuin vanhat tekijät ja käveli pitkin ohjin kotiin. Meinasin itkeä onnesta, sillä tällaiset hetket antaa niin paljon motivaatioa jatkaa töitä. En olisi ikinä uskonut toukokuussa kun Mestarin selkään ensimmäistä kertaa kiipesin, että loppuvuodesta menen sen kanssa pellolle ratsastamaan! Vuosi huipentui 28.12 siihen kun ravasimme pellolla ensimmäistä kertaa. Jätkä seisoi keskellä peltoa kun kaverini ratsasti hevosellaan meidän ympärillä ravia ja laukkaa. Mestari vaan möllötti pitkin ohjin ja katseli rauhallisena ympärilleen ♥️ Tosin kun lähdettiin kotio päin kävelemään Mestarilla meniasi tulla hieman kiiretää kinttuihin, joten pysyimme tiukasti kaverin hevosen pyllyssä kiinni. Näin pääsimme maltilla kävelemään pellolta tielle takasin ja siinä sainkin mennä kotiin asti pitkin ohjin. En olisi ikinä uskonut toukokuussa, että loppuvuodesta mennään pellolla ja maastossa pitkin ohjin!
Muiden hevosten kanssa vuosi oli myös todella hyvä. Uffe käytettiin klinikalla viime vuoden alussa, sillä alkoi arkomaan kovia pohjia etusillaan. Klinikalla kuvista selvivi, että Uffella on alkavaa nivelrikkoa etusessa, mutta ennuste oli todella hyvä. Uffella ei enää kilpailla ja lähinnä harrastetaan enää kaikkea monipuolisesti, joten nivelrikko ei tule aiheuttamaan mitään ongelmia. Uffe kuntoutettiin ja kesää kohti hevonen sen kun parani! Kävimme maaliskuussa Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla, missä herra hieman esiintyi areenalla ja pönötti karsinassa. Nämä jäivät kyllä Uffen viimeisiksi messuiksi, sillä Uffe on kierTänyt niissä ihan tarpeeksi. Uffe kun ei muutenkaan tykkää hirveästi olla liian lähellä ihmisiä, varsinkaan jos seisoo karsinassa, niin en halua aiheuttaa sille enää stressiä. Areenalla Uffe tosin nauttii siitä, että pääsee esiintymään ja olemaan kameroiden edessä, mutta tuo karsinassa pönöttäminen ei ole hänen juttunsa :D
 |
| (c) Annika Mäki |
Tessalla vuosi oli hyvä, vaikka paljoa kisoissa ei ehditty käymään mun töiden takia. Maaliskuussa Tessa oli kuukauden vieraalla maneesitallilla, jotta pääsin aktiivisesti treenaan sillä. Kelit oli kotona niin huonot ja Tessa ei ole maailman rauhallisin hevonen mennä vaan käyntimaastoilemaan. Vaikka vieraalla tallilla päästiin treenaamaan enemmän niin Tessa oli sielä todella stressaantunut. Tessa on todella läheisriippuvainen sen tallikavereista ja joka kerta kun menimme maneesiin yksin ratsastamaan, sain työstää ensin 40min tammaa rennoksi ennen kun päästiin kunnolla tekemään töitä. Huhtikuussa Tessa tuli kotiin ja rauhoittu silmissä. Meidän valmentajakin ihmetteli, että miten Tessa olikaan noin rauhallinen, kun toisella tallilla valkuissa kannuksia ei voinut harkita edes käyttävän. Sitten kotona sain laittaa estevalmennukseen kannukset jalkaan kun tamma oli hieman laiska! Pääsimme pari kertaa koulukisoissa starttaan. Kävimme ensin Luvialla 1-tason kisoissa, missä Tessa ei ollut ihan parhaimmillaan. Kesä treenailtiin ja touhuttiin kaikkea kivaa ja loppu kesästä kävimme vielä kerran kisoissa Porissa. Sielä tamma oli paljon parempi, mutta tiukka tuomari alensi pisteitä roimasti. Se ei minua haitannut, koska mielummin teen radan, missä Tessa kulkee rennosti eteen ja ei juokse alta pois pää kuin joutsenella. Tuomari vissiin haki korkeaa muotoa 1-tason HeB:n kisoissa niin sille linjalle ei vielä lähdetä. Niiden kisojen jälkeen ollaan käyty vähintään se 2krt/kuussa estevalmennuksissa ja Tessa on ollut asteittan parempi. Kuuma ja malttamaton se edellenkin on, mutta suunta on oikea!
 |
| (c) Annika Mäki |
Nyhtis joutui Even kanssa loppuvuodesta myöskin töihin! Vihdoin löysin sille ratsastajan ja liikuttajan, jotta poni pääsee hommiin. Urco ja Unaiva nauttivat viime vuoden hyvistä eläkepäivistä ja pääsivät viime vuonna sillon tällöin hommiin.
 |
| (c) Annika Mäki |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)