Petra Palomäki

torstai 23. helmikuuta 2017

Millaista on oman tallin arki?

Ajattelin kirjoitta teille pikkuisen miten meillä tallinpito pyörii ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Tallipostaus ja myday-postaus tulevat erikseen, mutta halusin lähteä oikein pohtimaan mitä kaikkea oma talli tuo tullessaan. Lisäksi myös oman hevosen omistamisesta asiaa. Onko se niin ihanaa, kun on oma hevonen ja oma talli?


Oman tallin pitäminen vaatii paljon aikaa ja panostusta. Päivä rytmitetään hevosten ympärille, koska eläimistä pitää huolehtia. Työnmäärä on todella paljon siitä kiinni kuinka monta hevosta tallissa on. Jos on oma pieni talli missä vain kaksi hevosta niin onhan se paljon helpompaa kuin yli 15 hevosen lauman kanssa. Meillä tallissa 8 hevosta ja niihin meneekin jo pieni hetki. Listasin alle mun mielestä hyvät ja huonot puolet oman tallin kanssa.

Plussat:

1) Jos oma talli on kodin vieressä niin tallimatkat ovat aina lyhyitä. Ei pitkiä ajomatkoja tallille, pelkästään ovesta ulos ja kävelymatkan päässä hevoset rouskuttaa tyytyväisenä.

2) Kun hevoset on lähellä niitä pystyy itse seuraamaan koko ajan. Sitä oppii tuntemaan jokaisen hevosen arkirytmin ja minulla itselläni on tarkasti mielessä, miten kukin hevonen reagoi mihinkäkin. Tiedän hevoseni paremmin kuin omat taskuni. En edes osaisi pitää hevosiani muualla enää. Jäin kerran oikein pohtimaan, että mitenkä te hevosten omistajat, jotka pidätte hevostanne jollain täyshoitotallilla tunnette hevosenne? Jotkut käy vaan ratsastamassa ja suurin tutustuminen hevoseen tapahtuu harjaustilanteessa ja sielä selässä. Tiedätko miten se juo, syö ja ylipäätään käyttäytyy tarhassa? Onneksi suurin osa hevostenomistajista viettää enemmän aikaa tallilla kuin pelkästään sielä selässä, mutta mua ainakin välillä ahdistaisi jos en tietäisi miten paljon vaikka Mestari on yön aikana juonut, kuinka paljon kakannut tai miten se käveli aamulla tarhaan. Pieniä asioita, joita oppii rekisteröimään omiin aivoihin.

3) Mulla ainakin näin perfektionistina on niin täydellistä kun saa itse tehdä juuri niin kuin haluaa. Saan siivota karsinat omalla tyylillä, tehdä hevosille pehmeät patjat ja pitää ne täydellisenä. Mulla on oikeasti jokin pakkomielle miten siivoan karsinani, koska niiden pitää olla just eikä melkein. Ja siis jos ei aina jaksa lakaista käytävää niin ei siihen kukaan kuole. Saat päättää itse milloin mitäkin teet. Toki jos omalla tallilla on yksityisiä hevosia niin silloin mulla ainakin on kauhee tarve pitää paikat täysin kunnossa. Mutta jos on pelkkiä omia hevosia niin kuin meillä, niin on vaan hienoa tehdä kaikki omassa rauhassa.

Miinukset:

1) Jos sinulla ei ole varaa tallityöntekijään niin joudut tekemään kaiken itse. Toki pienet yksityistallit missä alle 10 hevosta niin niissä pärjääkin vielä melko hyvin yksin, mutta jos enemmän niin alkaa oleen melko kovaa duunia. Joka ikinen päivä hevoset on hoidettava. Olit sitten kuinka kipeä tai väsynyt niin ne on hoidettava. Omassa tallissa on paljon vastuuta mitä monet hevosten omistajat ei aina ymmärrä. Kiritisoidaan ja valitetaan kaikesta kun joskus voisivat ajatella talliyrittäjän kannalta. Meillä tosin tätä ei ole, mutta minä ymmärrän hyvin oman tallin vastuun...

2) Oma aika on melko rajallista. Meillä onneksi koko perhe osallistuu tallihommiin melkein päivittäin tavalla tai toisella, mutta jos tätä pitäisi tehdä yksin niin en pystyisi menemään mihinkään. Olen niin kiitollinen vanhemmilleni, jotka hoitavat hevoseni kun olen pois kotoo. Tosin, pisin aika mitä olen ollut pois oli viikon ja en voisi kuvitella olevani yhtään pidempään. Jos ollaan koko porukka vaikka päivän pois, siinä alkaakin järkeily kuka kerkee milloinkin ruokkiin, monelta päästään takasin kotio, koska siivotaan karsinat jne jne jne... Onneksi meiltä löytyy ihania ihmisiä, jotka pääsee ruokkimaan ja liikuttamaan meidän hevosia kun olemme poissa! Isoimmalla tallilla homma on kyllä paljon vaikeampaa. Melkein helpompi palkata joku niin saa olla rauhassa.


3) Kun kelit ei suosi, eli aamulla kun haluat viedä hevosia pihalle ulkona joko sataa aivan kaatamalla vettä, tuulee niin ettei meinaa pystyssä pysyä, lunta sataa niin ettei eteen nää tai kaikki on aivan peilijäällä niin niissä hetkistä tallin pitäjää koetellaan. Sä joudut kelistä huolimatta niitä heiniä ja vesiä viemään vaikka kuinka tuntuu ikävältä. Jos päätät jäättää hevoset sisälle, kuten minä teen jos keli on todella huono, niin voi että sitä p*skan määrää! Selkä ja kädet kiittää karsinoiden siivouksen jälkeen!

Nämä kelit on ihanimpia!

Monella muulla voi tulla lisää plussia ja miinuksia mieleen, mutta minulla ainakin omasta kokemuksesta tulee nämä kolme kummastakin. Vaikka kuinka välillä valitan, että olisi helpompaa oma hevonen olisi jollain muulla tallilla niin en mä tätä vaihtaisi mihinkään. Välillä on rankempaa ja joutuu kysymään itseltään miksi tätä hommaa tekee, mutta kun pystyt huolehtimaan ja tekemään kaikkesi näiden upeiden eläinten eteen, niin on se hitto palkitsevaa! 

En nyt tässä halua hehkuttaa liikaa omaa tallia, pitää muistaa tietenkin kustannukset ja nämä kaikki, mutta on se sillain halvempaa pitää kotona kuin muualla. Tosin jos minulla olisi vain yksi hevonen pitäisin sitä jossain yksityistallissa. Mutta haluaisin osallistua hevoseni elämään paljon enemmän kuin mitä normaalisti on mahdollista yksityistalleilla.

Jos oma hevonen on omalla tallilla, niin kuin sanoin noissa plussa-kohdissa, niin mulle siinä tärkein asia on, että pääsen seuraamaan hevosiani joka päivä läheltä. Pystyn välittömästi reagoimaan jos sattuu jotain ja kaikki on niin lähellä. Ikkunasta kun katsoo pihalle näkyy rauhallisia hevosia - siinä sielu lepää.

Onko sinulla oma talli ja vielä oma hevonen sielä?
Vai onko hevosesi yksityistallissa?


maanantai 13. helmikuuta 2017

Luminen kuvapostaus

Haluan palata pikkuisen ajassa taakse kun kuvattiin hevosia vielä lumisissa maisemissa. Tällä hetkellä alkaa kevään tunnetta olemaan koko ajan enemmän ja enmmän, varsinkin eilinen +5 astetta teki kyllä niin hyvää! En malta odottaa, että päästään tämän herran kanssa taas treenaan! Urcolla on vaan niin mahtavaa ratsastaa kun se on meidän hevosista osaavin ja tasokkain. Tosin, Tessa taittaa kyllä vaihdot paljon osaavammin ;) Kuitenkin, oon ihan fiiliksissä kun päästään taas ravaan ja laukkaan kentällä oikein urakalla. Koska talvi on mennyt melkein kokonaan lomaillen niin meidän on aloitettava todella hitaasti. Mutta ei meillä ole mikään kiire, vaan tavoite on saada Urcolle lihakset takaisin ja päästä valmennuksiin. Kisoihin en tosin ihan vielä haaveile, koska menen ihan hevosen mukaan :)

Onko muillakin fiilikset kohentuneet, kun kevät alkaa selkeesti tekeen tuloaan?
Kertokaa lempikuva/kuvat !

 © Anniina Gullans









torstai 9. helmikuuta 2017

Pakkasratsastelua

Tämä viikko on kulunut melko sujuvasti ja kovista pakkasista huolimatta ollaan päästy osalla hepoista maastoilemaan. Tosin, Tessalla ei ole mitään asiaa mennä käveleen maastoon yksin ennen kun se pääsee maneesille purkaan energiaansa. Koska tiet ovat nyt niin liukkaita ja emme ole saaneet vielä hiekotusta, niin traikulla ei olla päästy koko viikolla mihinkään. En todellakaan ota tyhmää riskiä ja lähde maneesireissun takia ajamaan tämmösillä keleillä. Vissiin hiekoitushommaan on tulossa jotain parannusta, mutta vielä ei tätä ollut tapahtunut..

(c) Anniina Gullans

Hyvä puoli näissä pakkassäissä on se, että aurinko on paistanut mitä upeammalla tavalla. Lisäksi nyt päivät ovat selkeästi jo pidempiä niin arvatkaa onko sitä intoakin enemmän. Mä selailen jo kesän kuvia ja odotan innolla, että päästään taas hevosten kanssa kunnolla harrastaan!


Kävin tänään Pötkylällä järvellä ratsastamassa, En ole kovin usein talvella uskaltanut mennä, mutta kun kävimme autolla ensin niin totesin, että jää ehkä kestää tämmöisen pullea ponin ja pullean ratsastajan :D Pötkylää on kyllä pakko vaan taas kehua. Vaikka koko viikon ja ylipäätään talven on ollut myös kevyellä liikunnalla (eli käyntiä menty kotona ja muutaman kerran maneesilla kaikki askeleet läpi) niin silti se malttaa käyttäytyä niin fiksusti maastossa, yksin! Miksi ei Tessa voisi olla vähän samalainen? Ei nousisi se energia samantien päähän ja käyttäisi sen hyödyllisesti... Pötkis meni koko matkan niin fiksusti ja järvelle mentäessä ylitämme sillan, joka on tehty puusta. Tämä pitää kesällä ja talvella aika kovan kopinan niin neiti vaan rohkeasti meni yli. Tietenkin koko ajan P katsoi ympärille ja ihmetteli mitä kaikkea uutta on matkan varrelle ilmestynyt, mutta ei tehnyt mitään tyhmää. Järvellä otimme pikkuisen raviakin ja sain edes sen muutaman metrin työstää sitä läpi.


Meiltä olisi järven kautta vain vajaa 5km keskustaan hevosella. Mitähän paikalliset sanoisivat jos yhtäkkiä auton sijaan seisoisi hevonen kaupan ulkopuolella. Voisi olla melko koominen näky :D Toisaalta meillä ei kyllä taida olla sellaista hevosta, joka seisoisi nätisti sidottuna kiinni tuollaisessa paikassa. Uffe todennäköisesti puhaltaisi koko kaupalle jo kilometrin päästä... Zeus voisi kyllä olla ehkä fiksuin siinä hommassa, mutta jos en nyt kuitenkaan lähde hevosella kun autollakin pääsee nyt melko nopeasti oikaseen ;)


Viikonloppuna keli pikkusen lauhtuu niin päästään taas ratsasteleen maneesille! Kuvaaja olisi tulossa nyt viikonloppuna kuvaileen joten saatte taas lisää kuvia :)

Oletko sinä koskaan ratsastanut järven jäällä?
Kuinka kylmällä vielä liikutat hevosesi?