Petra Palomäki: marraskuuta 2016

tiistai 29. marraskuuta 2016

Blogiexpo 2016

Pari viikkoa sitten sunnuntaina 20.11 Jokimaan Ravikeskuksella järjestettiin tämän vuoden Blogiexpo. Tapahtuman oli järkännyt Playsson.net ja pääsin tänä vuonna olemaan mukana osana tätä tiimityötä. Blogiexpoa kehiteltiin melko kauan ja ohjelman järjestäminen ei ole ihan niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella. Kaikille pitäisi olla vähän jotain, joten oli haastavaa saada tarpeeksi monipuolista ja kiinnostavaa tarjontaa kaikille. Kaikesta huolimatta omasta mielestäni saatiin aikaan tälle vuodelle todella mielenkiintoinen tapahtuma!

Ensinnäkin pidän todella tärkeänä asiana, että tällaisia tapahtumia ylipäätään järjestetään. Hevospiireissä tuntuu olevan välillä liian paljon kateutta ja huonoa ilmapiiriä, joka pitäisi saada mun mielestä kokonaan pois. Ei kenekään pitäisi olla kateellinen muille, vaan ennemminkin näkisin sen sillä, että luotaisiin yhdessä jotain hyvää. Blogiexpon avulla saatiin hyvä määrä hevosihmisiä paikalle ja itselleni tuli todella lämmin ja positiivinen fiilis koko päivältä (vaikka sisällä ilma oikeesto ei ollut kerennyt lämpiään tarpeeksi). Olen ihmisenä avoin ja aika puhelias ja huomasin useampaan otteeseen jääväni suustani kiinni jonkun kanssa. On vaan niin ihanaa jutella uusien ja tuttujen ihmisten kanssa näistä ihanista eläimistä ja tästä koko elämäntavasta hevosten kanssa. Meikäläinen pääsi Rositan kanssa juontamaan tapahtumaa ja me korkeiden korkojemme kanssa selviydyimme ihan hyvin tehtävästämme :D

Ei niin vakavasti ;) (c) Kaisa Määttänen

Itse jäin todella mielenkiinnolla kuuntelemaan valjassepän Maija Airevuon luentoa ratsastajan mitoille sopivasta satulasta. Sitä helposti unohtaa löydettyään sopivan satulan hevoselleen, että satulan pitäisi myös istua ratsastajalle. Ratsastajan kehon pitäisi pystyä vaikuttamaan mahdollisimman helposti hevoseen ja monesti se estyy epäsopivalla satulalla. Vaikka satula sopii hevoselle, ei aina tarkoita sitä, että ratsastaja pystyy muokkautumaan siihen. Todellisuushan on se, että kun löytää pitkien etsintöjen jälkeen sopivan satulan hevoselleen, niin siinä jää itse kyllä taka-alalle.... Onneksi nykyään löytyy jo melko laajasti valikoimaa ja sen sopivan satulan etsintä ei ole enää pelkkä haave. Toki, niin kuin itselläni, kun on tietty budjetti niin automaattisesti tämä rajoittaa valikoimaa.

Mukaan mahtui myös erittäin hauskoja hetkiä, kuten bloggaajien taitokisa missä jaettiin porukkaa kahteen ryhmään. Joukkuueet arvasivat erilaisia tuotteita ja saivat koota suitset kelloa vastaan. Ihanaa nähdä, että kaikilla on hauskaa ja yleisössäkin porukka nauroi meidän touhuille :D

Antti Lehtilä kertoi omista vinkeistä millä jaksaa treenata talvellakin. Tätä itsellenikin hoen talvisin, kun kelit on joskus mitä huonnoimmat. Millä jaksaa pitää katseen sielä kaukaisessa tavoitteessa? Mieleen jäi tavoitteen asettaminen ja sitä kohti pyrkiminen. Aikatauttaminen kaiken ohella auttaa paljon tavoitteseen pääsemisen suhteen. Tätähän minäkin olen joutunut tekemään ja helpottaa huomattavasti. Sitten tärkeänä pointtina tuli, että pitää tietää mikä on se oma juttu ja Antti painoitti, että pitää rakastaa sitä mitä tekee. Tottahan tuo. Jos et yhtään rakasta sitä mitä teet niin ei sitä motivaatioakaan löydy! Voisin tästä itsekin kirjoittaa omia mielipiteitä ja vinkkejä jos joku haluaa ;)

Kerkesin myös jäämään ja kuunteleen paneelikeskustelua missä keskusteltiin blogeista ilmiöinä. Mukana oli puhumassa fitness/lifestyle bloggaaja Aurora Renvall, urheilupsykologiaan tutustunut valmentaja Sami Paakkanen ja ihana tiimibloggaajamme Rosita Dahlberg. Erittäin mielenkiitoisia asioita tuli esille ja pisti kuuntelijankin miettimään. Suomen ja Ruotsin bloggaajienkin välillä on näköjään aika isoja eroja, jotka tuli itselle yllätyksenä (varmaan siksi kun en lue ruotsalaisia blogeja). Suomessa kitjoitetaan harvemmin, mutta postauksissa on paljon laadukkaita kuvia. Ruotsissa puolestaan kirjoitetaan useammin ja kuvat saattaa olla vaikka puhelimella räpsittyjä. Sain myös jutella paneelin jälkeen Auroran kanssa ja aiheet menikin sitten tuonne fitnessmaailmaan.

Ennen blogien palkitsemista oli Equitarin muotinäytös ja bloggaajien kesken paneelikeskustelua johon minutkin nakitettiin. Paneelissa keskutelimme materialismista hevosten ja ratsastajan suhteen. Lisäksi itse pääsin kertomaan mitä ja miten ostan hevosilleni tavarat. Muotinäytöksessä ihastuin esittämiini punaisiin krokokuviollisiin jodbureihin. En ehkä itselleni sellaisia ostaisi, mutta miksi ei vähän räväkkyyttä arkeen! ;) Harmillisesti niistä en saanut kuvaa, mutta Equitarelta niitä löytyy!

Viimeisenä palkittiin voittajablogit. Tästä koko palkitsemisesta on noussut pikkuisen krittiikiä, että ei saisi tällain palkita kun tunnetuimmat bloggaajat monesti vievät aina tikkarit lapsilta. Toisaalta tämä on totta, mutta ei ne bloggaajat ole yhtäkkiä yön aikana suosionsa saavuttanut, vaan ovat tehneet paljon töitä sen eteen! Kilpailua on aina ja mielestäni pieni kilpailu ainakin itsellä motivoi parantamaan tekemistäni. En sillä, että muutan itseäni vaan sen takia, että voin voittaa palkintoja ja olla suosittu. Suosion pitää tulla ihan muualta kuin siitä, että yrittää kaikin keinoin miellyttää muita! Ja ei näitä kilpailuja kannata ottaa niin tosissaan! Hei tätä mun blogia ei varmaan edes kukaan äännestänyt, mutta ei se mua haittaa! Mulla on ihania lukijoita eikä mulle tartte mitään palkintoo tästä hommasta antaa kun en ole niin aktiivinen kuin pitäisi :D Kehitysideana aion ottaa esille sen, että ensi vuonna olisi aivan omat kategoriat niille blogeille, joilla on vähemmän lukijoita. Nuorille kirjoittajilla ja uusilla blogeilla voisi olla tämän kautta mahdollisuus ponnahtaa paremmin esille,

Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut tapahtuma. Pikkuisen pitää kuitenkin antaa miinusta buffetista, sillä tämä ikuisesti nälkäinen nainen pettyi tarjontaan ja joutui syömään liian monta mokkapalaa. Keittoa kun en syö niin söin omia banaaneja ja mandariineja pitkin päivää. Lisäksi olisi mahtavaa saada ensi vuodelle lisää näytteilleasetajia! Ainakin itse jäin kaipaamaan sellaista pikkutavaraa, eli heräteostoskamaa. Muuten oli kyllä kiva päivä :)

Kävitkö sinä tänä vuonna Blogiexpolla?

Mitä toivoisit ensi vuodelle?

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Nautitaan vielä kun kerkiää!

Lumi tuli ja meni, joten nyt ollaan täälä päin päästy nauttiin jälleen sulasta kentästä. Pahin mahdollinen skenaario olisi, että tulisi pakkasta ja lunta ei näkyisi moneen viikkoon. Kaikki paikat jäässä ja maneesirumba alkaa. Joten nyt kun saatiin kenttä sulaks niin siitä nautitaan aivan täysillä!

Tämä viikko ollaan aloitettu tekemällä puomijumppaa ja osa on tehnyt töitä liinan päässä. Valitettavasti, vaikka kenttä on ollut super hyvä ratsastaa, niin kovat sadekelit ovat pikkuisen myös rajoittaneet meidän menoa. Siihen päälle kun laittaa kovan tuulen, niin saan ratsastaa melkoisen pinkeitä hevosia. Urco on meillä ainakin semmoinen, että jos laitan sille saderatsastusloimen, niin koko se ratsastusaika menee siihen, että herra rohkea ori pelkää kahisevaa loimea, eikä pysty kokonaan rentoutumaan.... Sillon on vaan koitettava tehdä yksikertaisia ja helppoja asioita.

Mulla onkin nyt harkinnassa ollut jo pitkään sellainen saderatsastusloimi, jossa on myös kaulakappale. Minulla oli aikoinaan sellainen, mutta loimi joutui joskus nuoren Zeuksen hampaisiin ja tuhoitui sekunneissa :D Onko teillä ehdottaa millainen loimi olisi hyvä? Onko siis kokemuksia hyvän mallisesta loimesta ja millainen kestävyys?

Valitettavasti mennään vanhoilla kuvilla. Aina kun kerkeen kuvaan on jo niin pimeää, että aivan turha toivoa saavansa kuvia....

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Varsan hoitoa + video

Pitkästä aikaa teille pikkuisen kuulumisia mun älyttömän komeasta "pikku"miehestä, joka ei enää ihan kovin pieni ole. Mitäs pojalle oikein kuuluu? Tällä hetkellä tilanne on todella hyvä. Jos muistatte, kirjoitin kesällä kuinka meillä oli vaikeuksia saada sitä lihoamaan ja kuriin. Massaa varsa on saanut kunnolla ja tällä hetkellä masussa ehkä pikkuisen jo jopa liikaa pyöreyttä,

Meillä oli aina kauheeta kinaa, kumpi saa sanoa viimeisen sanan. Kerta toisensa jälkeen korjasin jokaisen tilanteen ja koitin saada sille oppia perille. Aika lailla noin syyskuun tiennoilla tapahtui muutosta. Päivä kerrallaan Mestari alkoi kunnioittamaan ja jättämään puremista vähemmälle. Niin hyvin homma on edennyt, että oikeastaan kaikki ongelmat mitä meillä oli kesällä, ovat poissa. Nyt taitaa olla yksi kilteimmistä tallin hevosista taluttaa tarhaan, pukea loimia ja riimuun hampaat ei enää koske, vaan se annetaan laittaa todella fiksusti päähän. Ennen kun oli tapana yrittää tuhota riimu...

Kengittäjä on tulossa tällä viikolla vuolemaan kaviot taas kuntoon. Etujalkojen kanssa sillä on vielä pikkusen hakemista. On saanut päähänsä sen, että jos tarpeeksi kovaa koittaa jalkaa irrottaa pois niin sen myös saa. Mutta olen käyttänyt tässäkin hommassa semmosta mentaalityöskentelyä. Eli jos Mestari alkaa nojaamaan minuun, kun pyydän nostamaan jalkaa, en jää nojaan tietenkään vastaan. Näillä se on tajunnut, että jos toi ihminen ei nojaa vastaan, varsa kaatuu itse kyljelleen. Sitä jalan kiskomista tosin se ei onneksi aina tee. Kun varsa on rauhallisempi ja rennompi meillä ei ole yhtään ongelmia, mutta kun jotain tapahtuu niin silloin pitää kyllä muutaman kerran äänellä komentaa ja pistää varsa ruotoon.

Isohan se on kuin mikä. Ja voitte ehkä videoltakin nähdä, kun meikäläinen on 160cm pitkä, niin ei kovin kaukana ole. Tosin onneksi Mestari on aika lyhyt kokoonsa nähden, joten ei varmaan tule sellaista lippulaivaa kuten äitestään! Tällä hetkellä 125-130cm loimet ovat hyvän kokoisia ja ostinkin sille oman uuden talviloimen jo varastoon. Pötkylä saa sitten Mestarin sadeloimen käyttöön, kun kukaan muu meidän hevosista ei käytä 125cm kokoisia loimia.

Olen kyllä aika ylpeä tuosta kakarasta. Vaikka se onkin vielä pieni, niin mun silmään siitä on kehittymässä todella hyvän näköinen hevonen. Malliltaan todella sporttinen ja ei onneksi liian lusitanomainen, vaikka siinä ei ole yhtään huonoa ;)

Miten muiden varsat voi?
Tai oletko päässyt seuraamaan jonkun varsan kasvua lähipiirissä?

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pitoa ratsastukseen

Ratsastushousuja löytyy markkinoilta lukuisia eri vaihtoehtoja ja yleisemmät mallit ovat polvi- tai kokopaikkaiset housut. Nyt viime vuosina markkinoille on kuitenkin saapunut geelipaikkaisia housuja, jotka ovatkin saaneet yllättävän hyvän suosion. Pääsin testaamaan Aiver Sportin uutta 4D - ratsastushousua, jossa on juuri tällaiset geelipaikat. Koska itselläni on jo paljon ns. arkikäyttöön olevia housuja pääsen testaamaan näitä housuja varsinaisessa kisatilanteessa.

Itse olen aina suosinut kokopaikkaisia housuja varsinkin kouluratsastuksessa. Kun olen hypännyt, polvipaikkaiset ovat käyneet paremmin siihen tarkoitukseen, sillä ahteri nousee melkein koko ajan sieltä penkistä, jolloin pitoa ei aina niin tartte. Koulua kun menen haluan olla kuin liimattuna satulaan, mutta en kuitenkaan liikaa, sillä se ei saa estää luonnollista kehon liikkuvuutta satulassa. Sellainen pito, että pystyn istumaan hyvin syvään satulaan ja myöskin pysyn siellä. Kun en nyt ole mikään huippu koulutuuppari niin joudun hakemaan apua istuntaan kunnon housuista, hehe.

Housut saapuivat minulle Englannista muutamassa päivässä ja heti kun housut käteeni sain huomaisin kaikki ihanat yksityiskohdat. Upeat reunanauhat housujen taskuissa, hieno Aiver Sportin hevoslogo ja tietenkin halusin heti tunnustella miltä ne paikat tuntuivat käteen. Housut venyvät todella hyvin ja säilyttävät kovassakin käytössä muotonsa. Eli ei ole pelkoa, että housut venyvät kuin purukumia eivätkä palaudu takaisin! Kangas on siis todella vahvaa ja hyvin istuvaa. Isoin ominaisuus kankaassa on tosiaan venyvyys, joka venyy neljään eri suuntaan.

Nämä Aiver Sportin 4D - ratsastushousut ovat saavuttaneet niin suuren suosion, että kaikki mustat housut myytiin heti loppuun muutamassa päivässä! Enkä yhtään ihmettele miksi. Suosin housuissa sukkapuntteja, sillä ennen käytetyt tarrat olivat erittäin epämukavat ja epäkäytännölliset. Pakko myöntää, kun ensimmäistä kertaa näin nämä netissä ihastuin tuohon grippien muotoiluun mikä on takapuolen kohdalla. Tuli heti nämä fitnesstavat esiin, kun sielä maailmassa kaikki haluavat vaan esitellä treenattuja pakaroitaan niin miksi ei me ratsastajatkin saisimme niitä esitellä :D? Onhan ratsastajillakin melkoiset pakarat, kun joutuvat niillä tekemään selässä töitä eikä vain istumaan! Joten kun nämä housut jalkaansa pistää, saa itselleen kankkuun muotoja vaikka niitä ei olisikaan!

Uudet saappaat teki kipeetä niin tämä fiilis kun sain avata vetskarin ja mennä loppuravit rennosti :D

Jos etsii itselleen lisäpitoa housuihin nämä ovat juuri siihen tarkoitukseen tehty. Sopivat lajiin kuin lajiin ja näillä melkein liimaat itsesi satulaan. Varsinkin jos on huonoa tasapainoa tai ongelmia pysyä hyvin syvällä satulassa. Näiden avulla pystyy korjaamaan itseään ja samalla saa luottamusta itse ratsastamiseen. Kun nämä itse pistin jalkaan huomasin kaikki nämä yllä mainitus ominaisuudet. Lisäksi korkea vyötäro on suuri plussa! Samantien tunsin housujen todella hyvän pidon ja sen kuinka pystyn joustamaan hyvin kehostani, lantion liikke ei esty millään tavalla ja kykenen olemaan lähellä hevosta. Yksi pieni kohta mihin kiinnitin huomioa olivat vetoketjulliset etutaskut. En siis itse ole tainnut koskaan omistaa sellaisia housuja joissa olisi oikeasti kunnon kokoiset taskut ja hyvä vetoketju, mutta nyt on! Itselläni päällä on 36 koon housut. Gripit ovat alkuun siis aika napakat ja vetävät pikkuisen kangasta ns. sisäänpäin. Tämä kuitenkin ei yhtään vaikuttanut selässä ratsastukseen, vaan gripit venyi tarpeen mukaan. Housut näyttivät mulla reisistä kireeltä, mutta ei oikeasti siltä tuntunut. Ja varsinkin vyötärö vastasi täysin kokoaan! Joten isomman koon ottaminen itselläni olisi huono, kun vyötärö olisi löysä ja gripit ei olisi heti napakasti jalkaa vasten.

Testasin näitä kisoissakin viikonloppuna Tessan kanssa ja vaikka olin umpijäässä, pysyin hyvin satulassa. En huomannut radalla, että housut olisivat liikaa sitoneet minua satulaan. Gripit ovat oikeasti tukevat, mutta en missään kohtaan huomannut, että ne olisi kiristänyt vastaan. Kangas siis venyi kuten luvattu ja säilyttivät hyvin muotonsa myös pesunkin jälkeen!

Jos haluat itsellesi hyvin pitoa antavat housut, jotka istuvat myös erinomaisesti jalkaan niin nämä Aiver Sportin housut ovat sinun valintasi. Eikä ole hinnallakaan pilattu, vain 99,50e! TÄÄLTÄ pääset tutustumaan lisää tuotteeseen ja tilaamaan :)

Kaikki postauksen kuvat ottanut Anniina Gullans.

Edit: Postaus toteutettu yhteistyössä Aiver Sport:n kanssa.

Onko Aiver Sport - yritys sinulle tuttu?
Oletko koskaan kokeillut tällaisia geelihousuja?

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kadonneiden lihaksien metsästystä

Urcon pitkä sairasloma vein mukanaan sen kaikki lihakset. Vasta huhtikuussa uskalsin alkaa kunnolla liikuttamaan ja silloinkin edettiin todella rauhassa. En halunnut ottaa yhtään riskejä ja melkein pidin koko hevosta pumpulissa. Sanotaanko, että ehkä vasta kesäkuun tienoilla alettiin työstään niitä hankalempiakin asioita. Käynnissähän me tehtiin jo alusta lähtien avoja ja väistöjä. Kesällä aloitettiin työskentelemään enemmän myös ravissa ja jopa laukassa avoja ja väistöjä. Hitaasti ollaan edetty ja nyt alkaa hevonen olemaan ratsastettavuudeltaan käsittämättömän hyvä.

Ajatella, että lihaksia ei vielä ole huimaa määrää palautunut takaisin, niin hevonen tekee kaiken mitä pyydetään ja antaa täysillä 110%. Ruokintaan lisätiin nyt enemmän valkuaista ja rasvoja, jotta saadaan kroppaan täytettä. Miten voi hevonen tehdä jo nyt noin hyvin tehtäviä noin pienillä lihaksilla. Voin jopa myöntää, että tällä hetkellä on edestä ja olemukseltaan parempi ratsastaa kuin koskaan. En malttaisi millään odottaa kuinka hyvin se liikkuu, kun saadaan koko lihasmassa palautuun. En varmaan siinä liikkeessä pysty edes istuun kun liitää vaan eteenpäin!

En nyt kuitenkaan mene vielä asioiden edelle. Edelleen otetaan askel kerrallaan eikä hätiköidä. Minulle nyt on vaan tärkeintä, että saadaan taas ne voimatasot takaisin mitä ennen ja vielä paremmat. Olen mennyt Urcolla melkein koko ajan ilman satulaa. Vaikka satula sopii edelleen sille, joudun laittaan niin paljon paloja romaaniin ja en aina jaksa säätää niiden kanssa. Ilman satulaa saan vaan paljon paremman tunteen miten hevonen oikeasti liikkuu. Tunnen välittömästi kulkeeko se rehellisesti selän läpi ja olenko itse vino. Koska on toispuoleinen hevonen, sillä on suuri merkitys miten selässä istun. Satulan kanssa saatan herkästi alkaa valumaan vasemmalle ja en sitä aina huomaa. Ilman satulaa ei parane valua, sillä seuraavaksi maistelen hiekkaa.

Hiekan maistelustakin sen verran, että tipuin Urcolta "virallisesti" viime kuussa. Urcohan on niin ihanan rauhallinen ratsastaa, että jos siltä tippuu niin vaatii kyllä melkoisen huonon tasapainon. Meillä meni jälleen kerran treenin treenit todella hyvin ja päätin tehdä muutamat vaihdot kumpaankin suuntaan. Oikealta vasemmalle sujui hyvin, vaikka vaihto olikin aavistuksen jäljessä takajaloista ja Urco ennakoitti liikaa vaihtaen melkein käytännössä itse. Päätin sitten toiseen suuntaan pistää Urco odottamaan minua ja kuuntelemaan apujani. En halunnut, että se vaihtaa itse omilla ehdoilla. Kokosin muutaman askeleen ennen vaihtoa ja pyysin pikkusen reippaammin ulkopohkeella aktiivisempia takajalkoja. Herra Urco päätti ottaa hypyn, kuin ylittäisi estettä, ja itse tietenkin ilman satulaa tulin perässä. Se säikähti mun yläkropan horjahdusta sen verran, että lähti tapansa mukaan vetään sellaista ponirodeoa :D No minä roikuin oikealla puolella kuin apina melkein tippumassa ja sanoin vaan, että "Minä en täältä TIPU!". No Urco päätti lähteä ponirodelaukkaa vasemmalle ja minä lensin oikealle täysillä persuuksilleni. Onneks on täytettä ahterissa, dietillä olis murtunu jotain, heheh. Nousin uudestaa selkään ja tehtiin me loppuun vielä melkoisen hyvä treeni, vaikka oma kankku olikin kipee.

Tämä kuva napattu kesällä! (c) Enna Kujansuu

Ollaan käyty vaihtelun vuoksi kävelemässä sänkkärillä ja sielä yleensä teen paljon käynnissä mäkinousuja. Kun menen alamäkeen, peruuttelen kankku edellä ylämäkeen. Tosin nyt kun vesisateet tulivat ei hetkeen päästä pellolle, sitten vasta kun maa jäätyy... Pitää jatkaa siis kentällä työstämistä. Emilia onneksi käy sitä liikuttamassa mun lisäksi pari kertaa viikkoon niin Urco varmasti tekee töitä eikä saa liikaa lomaa.

Pidän kyllä sormet ja varpaat ristissä, että toi hevonen jatkuu yhtä hyvänä kun mitä nyt on ollut. Niiden kadonneiden lihaksien metsästys voi oikeasti jopa onnistua! Paljon jumppaa niin eiköhän se ala pikku hiljaa siitä kasvamaan (ja omistaja kans :D).Pahoittelen vanhat kuvat, mutta odottelen kuvaaja meille! Ei oikein ketään tahdo tällä hetkellä saada, mutta kai jossain vaiheessa saan tänne siitä uusiakin kuvia.

Näitä kelejä odotellessa! Tämä olisi parasta treeniä lihaksille :)