Mestarin kasvua

Mestari on jatkanut kasvuaan huimaa vauhtia. Kohta se on jo äitensä kokonen (ei vaan onneksi ei ihan vielä kuitenkaan..). Tällä hetkellä mitattiin niin korkeutta tältä pojalta löytyy noin 127cm eli melkein ollaan sielä 130cm koossa. Nyt alkaa siis nyhtiksen 95cm sadeloimi olemaan niin nafti, että on aika ostaa uusi loimi. En haluaisi tosin uuden hintaista loimea ostaa, kun ei tule olemaan käytössä kuin hetken aikaa. Kaapista löytyy sitten taas loimia alkaen 115cm ylöspäin niin ei tarttisi enää uusia tämän jälkee hankkia. Eli vink vink! Jos joltakin löytyy 105cm sadeloimea myynnissä niin saapi laittaa viestiä ;)

1.

2.

3.

Pojalla on ollut välillä hieman uhmailua ja kokeilua. Kaikki tällaiset normaalit toimenpiteet kuten harjaus, loimen laitto, kavioiden nosto ja riimun laitto onnistuu aina ilman mitään ongelmaa. Talutus ja se yleinen tällainen "kakaramainen" kokeilu puolestaan on hieman välillä koetellut mun kärsivällisyyttä. Taluttaessa saattaa mennä todella hyvin nätisti rinnalla suht löysällä riimunnarulla ja yhtäkkiä hän päättää ettei liiku enää mihinkään. Jää tapittaan paikalleen ja ei yhtään auta vaikka yritän houkutella eteen ja maiskuttaa. Muutaman kerran se tajusi sen, että kun asetan painetta edestä ja se liikkuu eteen niin paine pienenee. Aina tämä veijari ei sitten halua totella ja ymmärtäähän sen, onhan se vielä ihan kersa. Mutta loppujen lopuksi minä olen aina saanut periksi. Jos herra pysähtyy niin joko meidän äiti tai isä käy pikkusen työntämässä pyllystä ja silloin on vaan pakko mennä eteen.

4.

5.

6.

7.

Mestari on niin tällä hetkellä kova järsimään kaikkea. Äiskän loimi, riimut, suojat, tarhan vesiämpärit you name it. Kaikki menee suun kautta. Siksi minun pitää olla tosi tarkkana ettei se ota minua hihasta kiinni vaikka monesti kyllä herraa tekesi erittäin paljon mieli. Jos nappasee, näpäytän turvalle ja komennan niin kuin oma äitensä. Sen ilme on ihan huippu. Sehän oikein suuttui minulle tässä viime viikolla kun aamulla minä sain taas talutuksessa periksi ja en antanut sen ottaa mun hihasta kiinni. Illalla kun herra söi heiniänsä niin menin silittämään ja sen ilme oli kyllä aika selkeä "Se olet sinä! Se ilkeä ihminen joka ei anna minun tehdä mitä haluan! Mä en yhtään nyt tykkää susta!". Nauroin vaan ja otin sen kankusta kiinni ja halasin oikein kunnolla :D On niin hauskaa nähdä kuinka selkeästi noi mielenvaihtelut varsoilla näkyy. Siksi halusin omasta varsasta kasvattaa itselleni kisahevosta enkä ostaa jo vanhempaa. Nään jo pienestä saakka kaikki ne pienet piirteet mitä sillä hevosella on. Luonne ja tottumukset on kaikki tuttuja, jollainka on paljon helpompi työskennellä kun tietää kenen kanssa on oikein tekemisissä.

8.

9.

10.

11.

Kuvat ottanut Anniina Gullans.

Mitens muiden varsat voi?

Löytyikö lempikuvaa?

Kaipaisin vielä lisää kysymyksiä, 

jotta saan kysymyspostauksen valmiiksi!