Millaista on elämä näin monen hevosen kanssa?

Varmasti moni on pohtinut millaista oikein on elämä kuuden hevosen kanssa ja päälle vielä yhden pippurisen karvapallo ponin kanssa. Lähdin pohtimaan arkeani ja rutiinejani ja kertomaan teille millaista meillä on.

1) Mistä aika kaikkeen

Kuten varmasti moni teistä jo tietääkin, minun elämääni ei kuulu pelkästään tämä hevosharrastus kokonaisuudessaan vaan lisäksi treenaan ahkerasti kuntosalilla kohti seuraavia bodyfitness kisoja. Mistä sitten löytyy kaikkeen aikaa? Vastaus on melkoisen yksinkertainen - aikatauluttaminen ja tahto. Jos haluan tasapainoittaa sekä hevoset että treenit minun on omistautuduttava täysillä molemmille. Kun jotain haluaa koko sydämmestä siihen löytyy varmasti aikaa. Kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin osaa kaiken aikatauluttaa. 

Kun en ole töissä aloitan päiväni sillä, että kun olen aamutallit tehnyt ja karsinat siivonnut, syön itse ja mietin kenet liikutan ja mikä on päivän suunnitelma. Jos menen salille, liikutan hepat mielummin aamulla tai sitten illalla. Salille menen yleensä hevosten päiväruokinnan jälkeen tai hieman myöhemmin, jolloin itsellä menee myös omat ruokarytmit sopivasti. Kuulostaa ehkä hieman vaikealta ja ehkä hankalalta, mutta kun kaikkeen tottuu se tulee automaattisesti rutiinilla. En ajattele kelloa koska syön, se tulee jo luonnostaan noin kolmen tunnin välein. Kaikki sujuu ongelmitta kun vaan menee samalla kaavalla. Tietenkin aina tulee joskus päiviä jolloin suunnitelmat muuttuu, mutta sitten vaan vaihdetaan hieman järjestystä heppojen ja salin kanssa ja homma etenee jälleen hienosti.

Jos olen töissä niin meidän äiti huolehtii hepat aamulla pihalle ja ruokkii. Minä palaan kotio siinä kahden tai neljän aikaan milloin työt loppuu, hoidan hevosten päiväruokinnan ja liikutan hepat taas normaalisti kuin jos en olisi ollut töissä. Töiden aikana salilla käyn viikolla vaan kaksi kertaa ja loput kaksi viikonloppuna, näin helpottaa omaa rytmiä viikolla.

2) Miten hevosten liikutus onnistuu?

Säännöllisesti liikutettavia hevosia meillä on uffe, urco, zeus. Eli orit liikkuu sen neljä-viisi kertaa viikkoon ja kaksi-kolme vapaapäivää (riippuen keleistä tai jos tulee mutkia matkaan). Unaiva ja pötkylä liikkuu sen kolme kertaa viikossa. Unaiva kun on vaan harrastehevosena, niin sen ei enää tarvitse treenata niin usein kuin muut, lähinnä mamma pääsee virkistään itseään. Pötkylä tietenkin on vielä nuori joten sen takia ei ihan vielä liiku useammin, tosin melko pian alkaa treenikerrat lisääntyä neljään kertaan viikkoon. Nyhtis liikkuu sen pari kertaa viikossa kunnolla, käydään pellolla, juoksutusta jne. Odotan omien kärryjen hankintaa mikä helpottaa sitten treenejä, jolloin pääsen ajamaan sillä jolloin herra liikkuu paremmin ja usemmin.. Tessaa ei ratsasteta nyt ollenkaan raskauden takia, hän liikkuu leppoisasti vain tarhassa sillä tämän tamman kanssa rauhallinen käyntimaasto on mahdotonta :D

Eli miten aikataulutan nämä? Yleensä menee näin (ei siis hevosten järjestys sama vaan liikutustyyli):

Maanantai - urco, unaiva, uffe, zeus

Tiistai - uffe ja pötkylä

Keskiviikko - urco, zeus, nyhtis

Torstai - uffe, pötkylä, urco

Perjantai - unaiva, zeus, uffe, urco

Lauantai - urco, zeus, uffe

Sunnuntai - pötkylä, unaiva, nyhtis, zeus

Välillä on tosin sellaisia mahdottomia viikkoja jolloin joku oreista saattaa liikkua vähemmän tms, mutta yleensä tällain mennään ja pyritään siihen viiden kertaan viikkoon poikien liikutus. Tietenkin oma aika ei tähän kaikkeen ihan vaan yksinkertaisesti enää riitä. Anna, josta olenkin täälä blogissa jo maininnut, käy liikuttamassa urcoa ja välillä uffea. Enna käy pääsääntöisesti liikuttamassa kaksi kertaa viikossa unaivaa ja juoksuttaa zeusta tai urcoa. Kun olen itse kotona annan Ennan ratsastaa välillä zeuksen tai urcon. Eli saan apua noin kolmena päivänä viikossa mikä helpottaa hurjan paljon minua! Iso kiitos heille :)

Jos jollakin hevosella on kisat viikonloppuna niin viikko-ohjelma on sillä hevosella hieman erilainen. Kun kaiken todellakin vain aikatauluttaa niin onnistuu ongelmitta. Tärkein on, että orit liikkuu säännöllisesti, sitten pötkylä, sitten unaiva ja nyhtis. Jos unaivan liikutus jää vaikka pariin kertaan yhtenä viikkona ei sillä mene suunnitelmat sekaisin, mutta oreilla kun tähdätään kisoihin on treenit jatkuttava vaikka mikä olisi. Harvemmin itse en niitä pysty liikuttamaan. Olen todella harvoin kipeenä (kop kop koputan puuta) ja ainoat kerrat kun todellakin on voimat vähissä on jos jostain on paikat niin kipeenä, että en selkään pääse. Silloin onneksi juoksutan liinassa tai joku muu ratsastaa mun puolesta. Meidän hevoset on suhteellisen vaikeita ja en haluaisi antaa "vuokralle" ketään. Mielummin pyydään sitten Ennaa ja Annaa liikuttaan kun heidät tunnen ja tiedän, että pärjäävät meidän hevosten kanssa.

3) Raha

Jokainen hevosenomistaja varmasti tietää kuinka "halpaa" hevosenpito on, saatika seitsemän konin pitäminen. Onneksi omassa tallissa pitäminen laskee kuluja huimasti alemmaksi. Sama määrä mitä maksat yhdestä hevosesta yksityistallilla menee kotona seitsemään. Heinät tehdään kovalla työllä itse, mikä tulee tietenkin halvemmaksi kuin jos ostaa valmiina muualta. Rahaa ei ole ylimääräistä kovin paljon mihinkään muuhun kuin hevosenhoitomaksuihin (kengityksen, rokotukset, madotukset jne) ja ruokintaan (rehut). Kisoihin ei ole varaa mennä joka viikonloppu pitkin Suomea ja rehellisesti sanottuna ei ole edes tavoite. Me kierretään noin 100-150km etäisyydellä kisoissa. Isompiin aluekisoihin säästän yleensä rahaa ja pikkukisoihin kuten seurakisoihin käyn hieman useammin. Meidän tavoitteet kun ei ole mihinkään kansalliselle tasolle ainakaan vielä niin ei mitään hätää ;)

Jos minulta kysytään ostanko itselleni vai hevosilleni jotain ei mene kauaa kun hevosten kamat on jo ostettu. Viime kesänkin paiskin ahkerasti töissä, jotta sain tuon tulevan unelman, mikä kohta syntyy, toteutumaan. Kyllä siinä jäi muutamat leffat tai baari-illat kavereiden kanssa välistä kun rahat meni hevosiin :D mutta minua ei haittaa. Teen hevosteni eteen ihan kaikkeni ja haluan, että niillä on mahdollisimman parhaat olot - se on tärkeintä.

Tosiaan monet varmaan luulee, että me kylvetään rahoissa kun on oma maatila ja talli - ei. En sen enempää täälä todellakaan ala meidän yksityiselämästä kertomaan, mutta ihan vain tiedoksi: raha ei kasva puussa. Jos hevoseni tarvitsevat jotain teen töitä ja töitä, jotta saan heille tarvitsemani. Onneksi vanhempani kustantavat yleiset tallimaksut (sähkö, vesi jne) ja eläinlääkärin kulut - muu jääkin mun käsiin. Ei kannata ihmetellä jos kuljen samat vaatteet vuodesta toiseen - hepoilla vaihtuu useammin senkin edestä varusteet ! Mitä uhrauksia en tekisi noiden elukoiden puolesta <3

4) Onko mihinkään muuhun aikaa?

Jos käyn töissä, treenaan ja hoidan hevosiani + viikonloppuisin käyn kisoissa harvemmin on aikaa ylimääräiseen. Ja jos on, vietän yleensä vapaa-aikani mielummin mieheni kanssa, perheen kesken tai jos paras kaverini on maisemissa niin sen kanssa tallihommissa tai karaokea laulaessa. Enkä oikeastaan kaipaa mitään muuta tällä hetkellä. Olen valinnut tällaisen elämäntavan itselleni, jota en vaihtaisi mihinkään muuhun. Tietenkin kaverit ovat jääneet kakkoseksi - se on vain pakko. Varaa ei ole mennä mihinkään shoppaileen, leffaan, syömään tms. Välillä tallipäivät treeneineen uuvuttavat viimeisetkin mehut minulta pois, jolloin ei jaksa muuta kuin maata illan kotona pylly homeessa hyvän leffan parissa. Toki on ihanaa kun saan sitä extra aikaa mitä viettää kavereideni kanssa. Tekee joskus hyvää olla muuallakin kun hevosten tai käsipainojen äärellä. 

Parhaani mukaan toki koitan saada aikaa, mutta hevoseni tulevat vaan kaikessa ensin. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse omistautunut näin paljon jollekin. Se vastuu ja intohimo mikä minulla on hevosiani kohtaa on sanoin kuvaamaton. Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa haluaisin käydä laulutunneilla. Rakastan laulamista ja olisi hienoa kehittää omaa ääntäni. Joudun tyytyyn nyt vaan paikallisen baarin karaokeen ja tallilla laulamiseen, kelpaa sekin minulle. 

Mieheni ymmärtää, että ei ole aikaa tai rahaa aina mennä romanttiselle illalliselle tai jonnekin leffaan. Eikä onneksi se sellaisia kaipaa. Meidän romanttiset "treffit" on mennä yhdessä vetään kovaa treeniä salille, katsoa peilistä pullottavia lihaksia ( :D vain fitnesspariskunnat tämän ymmärtää ) ja katsella lauantai-iltana leffaa kotona. Se tietää kuinka paljon hevoseni merkitsevät minulle ja tukee molempia elämäntapojani täysillä - kuten myös vanhempani. Sami toki tukee enemmän tätä treenielämää kun itsekin treenaa ja tähtää myös sinne kisalavalle. Mutta hienosti Sami on tullut hevoskisoihin aina auttaan ja kovasti on apuna tallilla kun tartten, tietenkin oman allergiansa mukaan (heinäallergia).

__________________________________________________________________________________

Loppu pohdinnat

Varmaan jollakin tuli tämän tekstin aikana mieleen, että eikö sitten vain olisi helpompaa jos olisi vähemmän hevosia. Tietenkin elämäni olisi helpompaa ja fakta on, että pakko luopua jostakin. Zeus on myynnissä ja pötkylä tulee tämän vuoden aikana myyntiin riippuen kuinka kehittyy. Tekeehän ajatuskin siitä jo kipeää, mutta jos haluan edistyä ratsastajana minun on vaan pakko ja lompakko ei varsan syntymän jälkeen kovin kauaa enää kestä. Tessan varsa on se minun unelmien estehevonen, jolla jonain vuonna pääsen toivottavasti hyppäämään niitä isompiakin esteitä. Zeus on erittäin hyvä hevonen, mutta jos haluan kehittyä on parempi antaa se sellaiseen kotiin missä ei tähdätä niin isoihin luokkiin. Riittää se harraste/HeB-A/Re90cm taso. Pötkylä taas on itselle liian pieni vaikka liikettä sillä on erittäin pitkälle koulupuolella.

Nämä on taas näitä elämän valintoja. Pitää ottaa sekin huomioon, että hevoset vanhenee. Eihän uffellakaan enää olla samoissa luokissa mitä kolme-neljä vuotta sitten. Ensi vuonna sekin täyttää jo 15! Apua... Ajatellen jonkin verran ehkä tulevaisuuttakin. Tessa palaa kohta taas kisahevosen elämään ja alkaa ottaan sen uffen paikan niissä isoissa luokissa, urco jatkaa treenejä kouluradoille ja sillähän kisataan koulua vielä monta vuotta.

Jos haluan kehittyä myös urheilijana niin tämä hevosmäärä on hieman liikaa, mutta en halua ajatella että nyt on vähennettävä hevosia ihan vaan sen takia, että pääsen treenaan. En todellakaan. Tällä hetkellä ei ole mitään ongelmaa näin ison lauman kanssa ja rakastan joka ikistä erittäin paljon. Kun aikataulut, tahto ja intohimon yhdistää syntyy kokonaisuus millä tällaista elämää pyörittää. Kaikki on mahdollista jos siihen vaan uskoo ja tekee töitä sen eteen. Näin ajattelen hevosistani ja itsestäni urheilijana.

Olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja vaikka välillä tuntuisi vaikealta ja ettei mikään elämässä onnistu, niin kun noita karvakorvia katselee huolet ja murheet unohtuu pois. Minulla on ympärilläni mahtava tukijoukki ja ilman heitä ei tulisi mitään. Kiitos. "Only the strong survive" - tämä lause kiteyttää elämäntapani. Jos jotain haluaa sen eteen tehdään töitä sillä mikään ei tule tässä maailmassa valmiina eteen. Se pätee hevosiin ja eniten olen sen huomannut tuola salilla.

Kehotan tähän loppuun vielä kaikkia oikeasti seuraamaan unelmiaan. Kun asettaa itselleen tavoitteita, on intohimoinen ja uskoo itseensä pystyy mihin vaan. Kellä on rakas hevonen elämässään niin menkää ja nauttikaa yhteisestä ajastanne. Minä ainakin lähden tästä omiani hoitamaan ja nauttimaan upeasta auringonpaisteesta parhaassa seurassa <3