Miten minä koulutan nuoreni?

Kokemustahan minulla ei ole kuin yhden hevosen kouluttamisesta vauvasta kisaradoille ja se on tessa. Mutta ajattelin jakaa teidän kanssa nyt omia näkökulmiani ja ajatuksiani miten minä koulutan nuoreni.

Varsan kanssa pitää touhuta jo ihan syntymästä asti. Tessan kanssa tämä tosin ei mennyt aivan näin koska jos karsinaan astuin se olisi potkinut meidän hengiltä. Unaiva antoi tessalle kuvan, että ihmiset on pahoja eikä niihin voi ikinä luottaa. Ja ihan syystä. En minäkään luottaisi jos minua oltaisiin hakattu.... Kauan kesti ennen kun unaiva uskalsi luottaa minuun ja äitiini ja siinä samalla tessakin alkoi tottua ihmisiin. Pörkylän kanssa tosin pääsinoikealla tavalla aloittamaan puhtaalta pöydältä jo pienestä asti. Tessan kanssa pääsin sitä ensimmäisiä kertoja harjaan vasta vuoden ikäisenä...

Ensimmäisen ikävuoden aikana:

Heti ensimmäisenä totutan varsani käsittelyyn. Riimut päähän, saan koskea joka paikasta, taluttaminen opitaan jo pienestä oikein. Sen virheen tein pötkylän kanssa kun en totuttanut sitä heti veteen. Olisi ollut nyt helpompaa, onneksi se ongelma selätettiin kesällä. Virheistä opin ja tulevan varsan kanssa olen viisaampi. Tessahan veden suhteen antoi jo heti kun suomeen muutettiin pestä ja lotrata veden kanssa ilman mitään ongelmia, joten kyllä on myös ihan yksilöllistä tämäkin. En halua tehdä ensimmäisenä vuotena liikaa varsan kanssa, koska ottaa vieroituskin koville. Peruskäsittelyyn liittyvät asiat kavion nostoa ja loimia myöden. Saa toki laittaa satulahuopia jne selkään, mutta tällaista pientä ja vielä saa elää vauvan elämää.

Toisen ikävuoden aikana:

Kun kaikki perusjutut sujuu alan opettamaan juoksutuksen alkeita, mutta todella pienellä teholla. Varsan pitää oppia menemään liinassa ympyrällä ilman että tulee minun luokse pyytämättä. Suojat laitetaan jalkoihin,  käydään totuttelemassa maastossa maastakäsin ja puuhataan vähän kaikkea enemmän kuin ekana vuonna. Ohjasajoakin olisi hyvä aloittaa, tosin minä en sitä opettanut tessalle tai pötkylälle noin nuorena vaikka olisin voinut. Tessalle laitoin kyllä ajovaljaat jo kaksi vuotiaana ja häntäremmi ei ollut kovin kiva juttu sen mielestä. Pötkylälle en ikinä ole laittanut kun neiti on vähän liian pieni meidän valjaisiin. En todellakaan näe huonona asiana tuota ohjasajoa. Jos aikaa on niin ehdottomasti opetan tessan varsalle edes vermiden kanssa kävelyn.

Kolmannen ikävuoden aikana:

Nyt se "tärkein" vuosi on koittanut ja on selkään nousun aika. Itse en halua nousta selkään ennen kolmatta vuotta. En halua pitää mitään kiirettä ja tehdä varsasta valmista vuodessa, vaan hiljaa hyvä tulee. Selkään nousen keväällä, totutan varsan ratsastajaan, että sielä onkin joku huitomassa ja puhumassa ylhäälä eikä maassa. Kesällä varsa saa olla lomalla ja jälleen aloitetaan työt syksyllä heti kesäloman loputtua. Syksyllä opetetaan ainakin ravi ja jos hyvin oppii niin laukka perään.  Pötkylän kanssa meillä on ollut paljon vaikeampaa kuin tessan kanssa koska satulaa ei aina ole ollut. Tessa kun oli niin iso oli helppo lykätä uffen estepenkki selkään ja menoksi. Pörkylällä nytkään ei ole satulaa kun jouduin antaan sen vaihdossa ja joudun ostamaan sille uuden oman. Onneksi hätävarana menee tuo mun uusi koulupenkki, kun siinä on todella lyhyet paneelit. Kuitenkin, jos kaikki nyt sujuu kuten pitäisi eli on satulat ja kelit sallii sen ratsastamisen mikä tessan suhteen onnistui täydellisesti niin silloin nuo toteutuu kolmannen ikävuoden aikana.

Neljännen ikävuoden aikana ja siitä eteenpäin:

Jos kaikki alkeet toimii hyvin aletaan vaan pikku hiljaa nostaan vaikeustasoa eteenpäin ja syksyllä jo otetaan ekoja hyppyjä. Kuten sanoin, en pidä hevosteni kanssa kiirettä ja tessan varsan kanssa jos se osoittautuu erittäin hyväksi hyppään niin sitten pitää pikkuisen nopeammin edetä esteiden suhteen, niin että nelivuotiaana jo mentäisiin syksyllä pikkukisoja. Kaikki tietenkin varsan kehityksen mukaan ja ajan kanssa. En ole ikinä ollut kovin hätiköivää tyyppiä ja haluan, että hevoseni oppivat jotain hyvin vaikka se kestäisikin hieman pidempään oppia. Tessa oli todella helppo, sillä taismme jo kolmannella kerralla mennä ravia ja kuukaudessa laukkaa. Mutta tessukka olikin silloin sellanen mamman mussukka ja super kiltti ratsu, kunnes sille tuli 5-vuotiaana uhmaikä ... (alla kuvissa tessa jo vanhempi)

Monet miettivät myös sitä: ilman kenkiä vai kengät heti jalkaan kun tarve? Minä näen, että kengättä mennään niin pitkälle kun kaviot kestää. Tietenkin, kun aletaan enemmän tekemään ja kesällä hiekkakenttä veroittaa paljon kavion pintaa, joten silloin viimeistään laitetaan kengät jalkaan. Tessalla laitettiin liukkaiden kelien takia jo talvella ensikengät ja onneksi kaikki meni hyvin ilman yhtäkään hokin polkeamaa. Pötkylälle laitetaan kengät heti kun hiekat tulee esiin, joten saadaan vielä jonkin aikaa odottaa.

Tapoja löytyy monia miten hevosia pitäisi kouluttaa ja minä teen näin. Hitaasti ja varmasti.

Miten sinä näkisit hevosen koulutuksen etenevän? 

Löytyikö samoja näkökulmia vai kenties aivan erilaisia?

p.s. Ylhäällä Varsaprojekti 2015 - sivu VALMIS! :) Käykää kurkkaamassa!