Haaste: Mitä arvostan itsessäni?

Sain Jonnalta tämän haasteen! Käykää kurkaamassa hänen blogiaan :)

Ja säännöthän ovat seuraavat: 

-kiitä haastajaa (muista linkittää)
-kirjoita lista asioista/piirteistä, joita arvostat itsessäsi
-haasta haluamasi määrä bloggaajia jatkamaan haastetta

Hmm tämähän on todella vaikeaa. Luonteeni on ohjattu siihen, että en osaa kovin hyvin nähdä itsessäni niitä hyviä puolia, joten joudun tässä nyt hieman mukavuusalueen ulkopuolelle!

1) Sosiaalisuus

Pidän siitä, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka en heti ensimmäisenä ole se, joka kätensä ojentaa, niin en kovin kaukana perässä tule, sillä haluan keskustella ja tällainen sosiaalinen. Huomaan helpoiten hevoskisoissakin, kun voin mennä ihan tuntemattomalle kisaajalle sanomaan jotain tai kysymään jotain, sillä tiedän, että meillä on ainakin jotain yhteistä: Me pidämme hevosista (sillä eihän me muuten sielä kisoissa oltaisiin :D).

2) Henkinen vahvuuteni

Vaikka välillä saatan pillahtaa todella herkästi itkuun, niin osaan silti käsitellä tietyissä tilanteissa vaikeita asioita. Jos perheessä on sattunut jotain tai on vaikeaa, niin minä olen yleensä se viimeinen, joka tunteitansa näyttää. Olen ehkä tämän isältäni perinyt..olen todella vahva luonteeltani ja en siksi milloinkaan anna itselleni periksi. Kuntosalilla hyvä asia, mutta esimerkiksi parisuhteessa, perheen kanssa tai kavereiden kesken, se on välillä piirre, minkä voisin suosiolla jättää kotio jonnekin syrjään. Mutta arvostan sitä itsessäni, että minulla on tällainen luonne. Kuten isäni on sanonut minulle pienestä asti " vain vahvat pärjää tässä maailmassa". Kai olen sen itseeni sisäistänyt.

3) Kielitaitoni

En kovin montaa tuntia ole näiden vuosien aikana viettänyt opiskellen jotain tiettyä kieltä. Olen ollut onnekas, että olen saanut kasvaa Portugalissa, sillä opin samalla uuden kielen. Portugali tuli ensimmäisenä, Suomi siinä siivellä samalla kotona puhuessa ja Ranskan opiskelu alkoi yläasteella. Koko sen ajan mitä opiskelin Ranskaa niin lunttasin kokeet, en tehnyt ikinä läksyjä ja myönnän, arvosanani ei nyt parhaimipia olleet, mutta heti, kun luin muutaman kerran kielioppi asiat läpi niin naps ne on päässä. Minulle on todella helppoa oppia eri kieliä. Ranskaa en yhä edelleenkään osaa hyvin, sillä en siitä pidä ja koska en anna itselleni periksi niin en halua sitä oppiakaan (en ainakaan vielä). Espanja tuli Portugalin kyljessä mukana ja lukiossa vaikka kirjoitin M:n YO-kokeesta, on se silti hyvä, kun hyvä jos muutamia kertoja tunneilla edes olin :D eli siis aivan tyhjästä kokeeseen ( ja tein portugalin ja espanjan Y0-kokeet samana päivänä ja kesti 1 ½ tuntia). Jos olisin lukenut niin helposti se L olis napsahtanut, mutta ei liikaa stressiä ;) Englantia olen opiskellut 4-vuotiaasta asti ja yläasteen lisäksi kävin iltakoulua, missä opiskelin lisäenglantia. Siksi ääntämiseni englanniksi on aika puhdasta :) Ruotsia en ole opiskellut, mutta ei sekään tunnu minulle vaikealta. Enköhän senkin jossain vaiheessa opin. Tavoite on parantaa ranskankielen osaamiseni, opiskella Venäjää ja kaukaisessa tulevaisuudessa mahdollisesti Saksaa (unelmakieli, vaikka onkin pirun vaikea!).

okei, näinkin on käynyt :D

4) Omat saavutukseni

Arvostan itsessäni todella paljon niitä asioita mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Opin ratsastamaan ja olen kehittynyt uffen kanssa tasolta Vaativa C sinne HeA;han (ei siinä mennyt kun 7-vuotta... :D), olen kouluttanut tessan aivan pienestä varsasta asti, saanut urcon rennolle niskalle, eli kunnolla alas eteen! mikä on vaikeaa tälle rodulle, kaikista ylä- ja alamäistä olen päässyt unaivalla kisoihin ja osaan sillä jopa ratsastaa! ja zeuksella on menestynyt kisoissa.

Hevosten kanssa ehkä tietenkin eniten arvostan sitä, että ollaan uffen kanssa ylitetty kaikki meidän yhteiset pelot ja jopa voitettu niissä super pelottavissa kenttäkilpailuissa! Aluejoukkuemestaruudesta hopeaa, lukuisia sijoituksia este, ja kouluratsastuksesta! Ja nämä saavutukset myös muillakin hevosilla. Ruusukkeita on enemmän kuin jaksan laskea, ja jokainen muisto siitä, että tuosta lähdettiin ja tänne asti päästy!

Arvostan sitä, että olen saanut itseni fyysisesti tähän kuntoon missä nyt olen. Henkisesti olen sujut kroppani kanssa ja olen realistinen tämän prosessin kanssa. Olen 1 ½ vuoden aikana saanut itseni kuvasta 1 kuvaan 2. Mielestäni saan olla ylpee itsestäni (vaikka onkin ihan eri asennoista otetut kuvat)! Ja tämä saavutettu elämällä! Ei millään super kontroloidulla ruokavaliolla tai treenillä, vaan kyllä! olen lipsunut, so what? Tässä kunnossa olen, niin ei se vissiin haitaksi ollut!

5) Laulaminen

Kuten olette lukeneet, rakastan laulamista ja pakko nyt myöntää (huom! Varoitus tämä ei ole itserakkautta ja super kehumista, oikein vääntää kirjoittaa tämä tänne...), että minulla on hyvä laulu ääni. Pienestä pitäen lauloin kovaan ääneen autossa korvanapit korvilla ja vanhempani kestivät sen :D olen laulanut jo pikku lapsena yleisölle ja vielä englanniksi. Siksi laulan aina englanniksi, koska on minulle sujuvampaa kuin Suomi. Viime aikoina minulle on tullut todella paljon palautetta äänestäni. Karaokessa en pysty välttään niitä kehuja, ja minä vaan nöyränä kiittelen ja lasken päätäni ja hoen, että ei se nyt niin mahtavaa ollut. Mutta ei se nyt huonoakaan voinut olla. Ehkä mun täytyy herätä nykyhetkeen ja arvostaa tätä lahjaa mikä minulla on. Ja joku pyysi videoa laulustani, niin pysy tarkkana syksyllä sillä kun Voice of Finland alkaa, niin minä olen sielä ;)

6) Elämäni

Tämähän alkaa menemään oikein syvälliseksi, tai kai se jo tuossa jossain kohtaa menikin. Mutta minä todellakin arvostan elämääni. Minulla on maailman ihanimmat hevoset (vaikka ne minulle kasvattaakin jo harmaita hiuksia niin on ne silti niin <3), maailman ihanin, komein..aah en mä jaksa selittää, Sami on mulle yksi rakkaimmista ihmisissä tässä maailmassa (melkein herkistyin täälä! :D), minulla on ihanat vanhemmat. Vaikka välillä on vaikeaa, niin tiedän, että he tukevat minua kaikessa. Ilman heitä minulla ei olisi, mitä minulla nyt on. Minulla on myös super ihania ystäviä Heidi, JEPAS - jengi......miten mä muuten selviytyisin jos en voisi kenenkään kanssa pitää hauskaa ja purkaa suurimmat huoleni.. ;)! Vaikka opiskelu stressaa minua nyt todella paljon ja mielialani vaihtelee iloisesta ja sen ääripäähän, tiedän, että jos tämä ei ollut minua varten, niin kyllä minä polkuni elämässäni löydän. En halua vanhana katua jotain, mitä jätin tekemättä!

Tämä ehkä hieman kertoi minusta lisää, jos on jotain jäänyt epäselväksi :)

Haastan seuraavaksi:

- Even

- Sonjan

- Heidin

- Anniinan