Treeniä pukkaa!

Treenit on taas alkanut sujua hyvin ja pienestä motivaation puutteestakin on selvitty (kiitos Sami !). Tosiaan viime viikolla olin aika alhaalla, sillä taas kävin taistelua itseni kanssa siitä, pystynkö vai en pyrkiin sinne minne haluan , eli tavoitetta kohti.

Jokaisella varmasti tulee aina silloin tällöin näitä vaiheita, jolloin treeni-into hieman laskee jos ei tuloksia tule haluamalla tavalla. Alkuun kaikki on kivaa, tuloksia tulee, mutta, kun tätä on tehnyt jo kohta vuoden, ei se kehitys näy niin hurjana mitä alkuun. Okei, voin olla itsestäni ylpee! Vuosi sitten syväkyykky 20kg tangolla oli saavutus ja silti piti polvituki olla kireellä polvessa kiinni ja pelko oli suuri. Nytkin eilen vedin ilman ketään auttamassa 50kg:lla 8 toistoa syväkyykkyä ja menis helposti se 60 rikki. Mutta ne on vaan lukuja. Vaikka enkka nousis 5kg joka kuukausi ei ne reidet kasva sitä vauhtia, että joka kuukausi 1cm lisää, tai ei ainakaan minulla ole polven takia mahdollista...

Kuitenkin pääsin tästä tappelusta itseni kanssa ehjin mielin pois ja motivaatio on taas löytynyt. Olen aivan innoissani, sillä maaliskuussa minulla alkaa "laihdutus", eli rasvaa pois ja lihakset esiin oikein kunnolla, jotta kesäkuussa tai heinäkuussa kehtaan ylpeänä sanoa, että Kyllä! Olen perhanan hyväkroppanen mimmi enkä häpee ollenkaan! Mutta, minulla on nyt tässä vielä helmikuu aikaa vielä "bulkata", eli massaa massaa lisää ;)

Monet kysyvät, treenaanko jotain lajia tai miksi treenaan? Vielä edelleen tavoite on se kisalava. En tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta kai jokaisella pitää olla unelmia ja tavoitteita. Jos ei sinne ikinä päästä, treenaan ainakin kroppani siihen kuntoon, että voisin helposti seistä palkintopallilla. Miksi ei? Kaikki me pystymme siihen, jos löytyy se intohimo viedä se treeni sinne asti minne pitää!

En tosin aseta itselleni paineita..en koe tarpeelliseksi kontrolloida koko ajan mitä teen, syön ja kuinka paljon tulokset kasvaa. Minulle on ihan sama, jos kaveri, joka on aloittanut myöhemmin kuin minä treenaan vetää paremmin kuin minä..so what? Onnea hänelle, mutta itse kun olen tyytyväinen omaan edistykseen niin mahtavaa! Aina on hyvä joka viikko kokeilla rajoja tietyissä asioissa. En tarkoita sitä, että joka käsitreenillä pitää kokeilla aina se pari kiloa lisää tankoon...ei. Mitä hyötyä? Se, että havaihdut siihen, että "ei, ei se vieläkään mene näin kovilla painoilla" Se ehkä hieman masentaakin mieltä... Vaan aina joka kerta vetää itteensä pidemmälle ja pidemmälle, kokeilee kuinka pitkälle on valmis vetään sarja loppuun. Se on sitä todellista itsensä haastamista. Tappelu sisäisen heikkoutesi kanssa käydään silloin, kun keho huutaa luovuttamista, mutta mieli vääntää vastaa ja silloin löytyy vielä se viimeinen rutistus. That's all that counts in the end.

Mikä on tavoitteeni? Okei kisalava ja bikinikunto on ne isoimmat tavoitteet ja nyt ensimmäisenä ainakin tuo bikinikunto (okei olen jo, mutta erilainen bikinikunto!). Kuitenkin, ehkä päätavoitteeni on olla vihdoin tyytyväinen. Olen nytkin jo tyytyväinen tuloksiini. Pakko myöntää, mutta salilla (jos ei ole ketään muita) tulee aina Samin kanssa tehtyä kisaposeerauksia peilin edessä :D onneks ei ole ketää näkemässä ;) Kyllähän se mieltä piristää, kun saa positiivista palautetta ihmisiltä ja paljon on teiltäkin lukijoilta tullut palautetta, joten kiitos kuuluu myös teille! Nuo positiiviset palautteet auttaa jaksaan eteenpäin ja treenata kovemmin kohti tavoitetta!

Andreia Brazier - vitsit siinä on naisella kroppa!

Välillä tulee mieleen, ettei kannata asettaa sitä rimaa liian korkealle, sillä pudotus on myös korkea, joten jos asettaa riman alemmaksi ja sen ylittää, rimaa voi aina nostaa ja yrittää uudelleen yli. Tämän aina hoen itselleni, etten aseta itselleni liian korkeita tavoitteita. Yritetään ensin päästä niistä helpoimmista ja askel askeleella kohti sitä suurta unelmaa! Tulipa taas selitystä, mutta tältä minusta nyt tuntuu ja nyt on kaikki purettu pois! Kiitos ja tämä mimmi menee vetään vielä iltaprotskut naamaan ja unten maille!

Hyviä treenejä kaikille!