Seurakoulukisat Kartanon Tallilla

Huhuh näin heti alkuun, voin suoraan sanoa, että ei ollut mitenkään helppo kisapäivä.

Kotona lastaus sujui todella hyvin, heti toisella kertaa urco meni traikkuun kävellen ja päästiin ajoissa lähtemään. Kun saavuttiin kisapaikalle, urco oli aika hiljaa, koska traikkujen luona ei ollut lähellä melkein ollenkaan hevosia. Toisaalta hyvä, niin saatiin suht rauhassa satuloida urcoa. 

Kun lähdin kävelemään maneesille niin tulihan se ori urco sieltä. Hirnuminen ja orittelu alkoi, mutta kun saavuttiin maneesiin, herra hieman rauhoittu, kun maneesissa ei ollut samaan aikaan kuin yksi hevonen meidän lisäksi. Verkassa urco tuntui ihan hyvältä, vaikka välillä hirnui, ei ollut mitenkään paha, ja osittain jopa rentoutu ja kuunteli minua aika hyvin. Mutta kun päästiin ulos maneesista...jestas mitä showta! Korkeeta ravia, hirnui sen minkä kerkesi ja minä yritin jotenkin sitä pitää hanskassa mikä oli melkein mahdotonta.

Oli meidän vuoro startata ja jo ennen rataa herra jännitty hirnumisesta. En siis ollut hyvillä mielen alusta asti. Kaikka meni oikeastaan päin mäntyä. Hevonen jännitty aina, kun huomasi jonkun muun hirnuvan, ei keskittynyt minuun ollenkaan ja vaikka ulospäin ei niin pahalta näyttänyt, voin sanoa, että selästä oli aivan tuskaa. Eka luokka oli siis HelppoB:0 2009 ja sen kaiken hirnumisen keskellä minä unohdin radan. Nostin keskikäynnistä ravin (mikä ei kuulunut ohjelmaan) ja liian aikasin laukan...tuli totaalinen blackout. Peli oli oikeastaan siinä vaiheessa pelattuna. Minusta tuntui surkealta, yritin paniikissa muistaa rataa mutta en. Urco jatkoi hirnumista minkä kerkesi tai jos oli hiljaa jännitti kaikin voimin itsensä jäykäksi dynamiittipötköksi. Seuraavan kerran unohdin radan oliko laukannoston kohdalla ja sanoin tuomarille, että keskeytän. En nähnyt MITÄÄN järkeä jatkaa, koska itsellä ja hevosella ei nyt selkeästikkään ollut yhteistyötä hallussa.

Lähdin radalta poru kurkussa, koska en voinut uskoa, että ajettiin tänne asti ja meillä kävi näin. Miten unohdin radan ja miksi hevosen piti koko ajan huutaa. 

Noh, en kuitenkaan luovuttanut itselleni, sillä olin päättäväinen, että kun saan hevoselle kanget suuhun ja vielä lisää verkkaa alle, niin päästään edes seuraava rata loppuun asti! Vaihdettiin hevoselle suitset ja lähdin verkkaan. Kun talutin taas maneesille herra oli taas niin orina. Vehkeet pihalla siinä riehu, mutta kun taas päästiin maneesiin hevonen oli kuin toinen. Kävin melkein koko radan ravissa läpi ("alkulämmittelyä" ennen rataa) ja yritin itse ratsastaa kaikesta hirnumisesta huolimatta mahdollisimman rauhallisesti.

Kun oli meidän vuoro jälleen, keskityin vain siihen miten rata menee ja kuinka olen eleetön. En mihinkään muuhun. Jos hevonen hirnui, minä jatkoi enkä välittänyt. Olin päättänyt jatkaa rata loppuun asti ja edes jonkilaisella kunnialla. Rata oli HelppoA:1 2009. Alkurata oli hieman huono, ensimmäisen keskiravin kohdalla hevonen oli täysin omissa maailmoissa, ja kun yhtäkkiä käskenkin eteen niin herra nosti laukan (kuten näette videolta). Jatkoin korjauksen jälkeen vain ravia loppuun asti. Ensimmäinen pohkeenväistö ei myöskään onnistunut lainkaan. Hevonen jännitty ja minulla ei ollut ollenkaan tuntumaa suuhun ja loppua kohden annoin vain hevosen mennä, koska jos olisin painostanut enemmän, urco olisi räjähtänyt käsiin. Siitä sitten eteenpäin hevonen alkoi oikeasti jotenkin kuuntelemaan. Se jopa hetkellisesti keskitty ja käynnissä se jopa käveli huutamatta (paitsi ennen wnb etuosakäännöstä). Saatiin jopa kaksi kasia radasta (kun hevonen keskitty ja teki mitä pyysin). Ja hei me päästiin loppuun asti molemmat! Wuhuu. Meidän ensimmäinen yhteinen HelppoA ! Pisteitä tuli 63,65% :)

Tässä tuomarin kommentit:

"Käynti voisi tulla selän läpi vielä aktiivisemmin. Kauniisti ratsastettu, siisti, tyylikäs suoritus"

Vietiin hevonen radan jälkeen traikkuun (joka kesti kauemmin kuin mitä kotona, koska urcon mielestä on kiva vain seisoskella lastausillalla ja katsella maisemia..). Mentiin hakemaan koulutuloksia ja en voinut uskoa, kun sanoivat että sijoituin! Lopullinen sijoitus 2/6, joten ei nyt ihan huonostikkaan loppujen lopuksi mennyt.

Huhuh en sano enää muuta. Mutta ei se auta muu, kun kiertää enemmän ja enemmän kisoissa. Ei se millään muulla tavalla rauhoitu ja saa sitä tarvitsemaansa kokemusta. Pakko vaan kiertää lisää kisoja ja saada molemmille ratoja, ratoja ja ratoja alle. Kaikki kuvat ottanut Enna Kujansuu!